sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni


Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (Tammi, 2003. 252 sivua. Alkuteos Supuutoniku no koibito, 1999. Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Sputnik Sweetheart, 2001. Suomentanut Ilkka Malinen.)

  Sumire ja minä olimme monessa suhteessa samanlaisia. Kirjojen ahmiminen oli meille yhtä luontaista kuin hengittäminen. Jokaisena vapaana hetkenämme asetuimme johonkin rauhalliseen nurkkaukseen ja käänsimme sivun toisensa perään. Japanilaisia romaaneja, ulkomaisia romaaneja, uutuuksia, klassikoita, avantgardesta eniten myytyihin - kunhan kirjassa vain oli jotakin älyllisesti kiihottavaa, me luimme sen. Maleksimme kirjastoissa, kulutimme kokonaisia päiviä selaillen kirjoja Kandassa, Tokion antikvariaattien mekassa. En ollut koskaan tavannut ketään, joka olisi lukenut niin ahneesti - niin kiihkeästi, niin monipuolisesti kuin Sumire, ja olen varma että hän tunsi samoin.

Tarinan kertoja, tokiolainen opettaja K, on epätoivoisesti rakastunut hieman itseään nuorempaan naiseen, Sumireen, joka on samalla hänen paras ystävänsä. Boheemi Sumire haluaa kirjailijaksi enemmän kuin mitään muuta. Hänen idolinsa on jo muodista mennyt Jack Kerouac, hän kantaa aina mukanaan koirankorville kuluneita Kerouacin romaaneita ja on omaksunut hieman omintakeisen tyylinsä (sotkuisen tukan, resuiset vaatteet ja eriparisukat) juuri Kerouacin teoksista. Sumire jättää kesken opintonsa halutessaan antautua kirjoittamiselle, hän alkaa kirjoittaa öisin samalla tupakoiden ja kuumaa kahvia K:lta saamastaan mukista (jossa on Nuuskamuikkusen kuva!) juoden. K:n ja Sumiren suhde on täysin platoninen vaikka K haaveileekin jatkuvasti suhteen siirtymisestä fyysiselle tasolle ja näkee mielessään eläviä Sumireen liittyviä eroottisia fantasioita.

Serkkunsa häissä Sumire tapaa kuitenkin Miun, itseään seitsemäntoista vuotta vanhemman naisen. He keskustelevat, ja kun Miu koskettaa Sumiren hiuksia, rakastuu tämä samalla hetkellä kuin salama olisi iskenyt häntä suoraan päähän, Sumiren sydän laukkaa kuin hullu hevonen puisella sillalla. Miu pyytää nuorta naista yksityissihteerikseen ja alkaa opettaa tälle asioita muun muassa pukeutumiseen ja viineihin liittyen. Miuhun tutustumisen myötä Sumiresta tulee kuin uusi ihminen, hieman itselleenkin vieras. Naiset lähtevät työmatkalle Eurooppaan, kiertävät Italiaa Milanosta Toscanan viinitilojen kautta Roomaan ja Venetsiaan, ja siirtyvät sitten Ranskan kautta lomailemaan Kreikan saaristoon. Kreikasta K saa yllättävän puhelun - Sumire on kadonnut ja Miu pyytää miestä etsimään naista kanssaan.

  Olinko todella aikeissa nousta koneeseen ja lentää Kreikkaan asti? 
  Vastaus oli kyllä. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta.


Tästä asetelmasta alkaa Sputnik-rakastettuni, joka oli neljäs lukemani Murakamin romaani (olin aiemmin lukenut suuresti rakastamani Norwegian Woodin, muistelmateoksen Mistä puhun kun puhun juoksemisesta sekä Suuren lammasseikkailun). Kaikki lukemani Murakamit ovat olleet keskenään hyvin erilaisia, tyyliltään tämä Sputnik sijoittuu jonnekin Norwegian Woodin liepeille ollen kuitenkin erikoisessa unenomaisuudessaan selkeästi erilainen. Sputnikissa on verrattain vähän Murakamille monesti tyypillisiä maagisen realismin ja surrealismin vivahteita, mutta aivan tavallinen romaani tämäkään ei missään nimessä ole.

Teoksen tunnelma on tosiaankin erikoinen, salaperäinen ja hieman mystisellä tavalla unenomainen. On vaikeaa selittää mistä unenomaisuuden tuntu syntyy, kaikki kirjassa tapahtuva on periaatteessa aivan mahdollista ja realistista, mutta silti lukiessa tulee kummallinen, hieman kelluva olo. Kuten Murakamin kirjoissa yleensäkin, tästäkin tarinasta tavanomaisuus ja ennalta-arvattavuus ovat kaukana. Romaanissa todellisuus on epätahdissa kuin vinoon napitettu takki, sen sinänsä todellisessa maailmassa lähes mikä tahansa on mahdollista, mustakin voi muuttua valkoiseksi yhdessä yössä. Lukiessani jouduinkin välillä toteamaan samoin kuin K: en pystynyt erottamaan toden ja näennäisesti toden rajaa.

Kirjan kerronta on vangitsevaa ja sen hieman etäisiksi jäävät henkilöt tunkeutuvat jonnekin alitajuntaan - huomasin ajattelevani heitä paljon silloinkin kun en ollut lukemassa kirjaa. Myös Kreikan-kuvaus ihastutti; kun aurinko hukutti maailman valoon, meri kimmelsi sinisenä ja vuohet ja lampaat vaelsivat rosoisilla rinteillä happaman näköisinä, huomasin potevani armotonta matkakuumetta Kreikan saaristoon.

Sputnik-rakastettuni on haikeankaunis kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Romaanin kauneus ei ole suloista ja söpöstelevää, vaan jollakin japanilaisella tavalla tyylikästä ja hillittyä. Lisäksi Murakami näyttää henkilöistään myös raadollisemman puolen hienhajuineen ja kiusallisine erektioineen - tämä seikka tekee heistä astetta inhimillisempiä ja todenmakuisempia. Sputnikissa Murakami muistuttaa lukijaa kauniisti siitä miten jokainen meistä on joskus yksinäisyydessään kuin pienestä ikkunasta avaruuden tyhjyyteen tuijottava Laika-koira.

  - Silloin tajusin sen, että olimme kyllä ihanteellisia matkakumppaneita, mutta loppujen lopuksi vain yksinäisiä metallimöykkyjä erillisillä kiertoradoilla. Kaukaa ne näyttävät kauniilta tähdenlennoilta, mutta todellisuudessa ne ovat pelkkiä vankiloita, joihin jokainen meistä on teljetty yksin ilman määränpäätä. Silloin kun näiden kahden satelliitin kiertoradat sattuvat kohtaamaan, saatamme olla yhdessä. Saatamme ehkä jopa avata sydämemme toisillemme. Mutta sitä kestää vain hyvin lyhyen hetken. Seuraavassa hetkessä olemme täydellisessä yksinäisyydessä. Siihen asti kunnes palamme poroksi ja lakkaamme olemasta.

Murakamista on tullut yksi suurimmista ulkomaisista suosikkikirjailijoistani, ja aionkin lähiaikoina jatkaa matkaa miehen erikoisten romaanien parissa. Tästä huikean hienosta ja älykkäästä romaanista on kirjoitettu myös ainakin täällätäällä ja täällä - ja huomaankin myös Jennin, Liisan ja Booksyn ihastuneen Sputnikiin melko lailla varauksetta.

24 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Tarina kuulostaa todella vangitsevalta kuten sanotkin. Minulla on ollut jo tovin mielessä, että haluaisin tutustua japanilaiseen kirjallisuuteen, mutta en tiedä mistä aloittaa, kun kentta on niin tuntematon. Tästä sain ainakin yhden hyvän kirjailijavinkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J, aloita Murakamista! Itselleni ensimmäinen oli tosiaan Norwegian Wood, siitä voisi olla hyvä aloittaa ja jatkaa sitten muiden Murakamien pariin, jotka ovatkin sitten monta astetta oudompia (ja tämän sanon siis kaikella rakkaudella ja kirjoja fanittaen :).

      Poista
  2. Ei voi muuta kuin peukuttaa tätä juttuasi... Murakami! <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, kiitos peukutuksista! :) Komppaan sinua ihan täysin, Murakami on tosiaan <3 !

      Poista
    2. Komppaan! <3

      Tämän kirjan aion lukea vielä nyt joulukuussa ja se on minullekin neljäs murakami.

      Poista
    3. Katja, taisit jo lukea tämän? Koska bloggaat Sputnikista - vai oleko tehnyt sen jo?? Minun pitää tulla Lumiomenaan taas vähän pidemmäksi aikaa! :)

      Poista
  3. Minä olen kai se poikkeus joka vahvistaa säännön... luin tämän aika kauan sitten ja silloin en kyllä oikein lämmennyt. Luin kyllä mielenkiinnolla ja nautin kielestä, mutta loppua kohden tuntui että tarina lähti lapasesta (siis minun lapasesta, ei Murakamin). En sitten tiedä miltä kirja maistuisi jos lukisin sen nyt vuosien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, Murakami varmasti jakaa lukijoita, hänen kirjojaan joko rakastaa tai sitten ne vain eivät kolahda. Eikä mikään kirja ole sellainen, jota kaikki vain rakastaisivat, itse olen se säännön vahvistava poikkeus Herman Kochin yleisesti rakastetun Illallisen kohdalla (aion blogata kirjasta tällä viikolla).

      Mitäs jos kuitenkin antaisit Murakamille vielä mahdollisuuden, ja lukisit häneltä vaikkapa Norwegian Woodin? Minulla on kutina että siitä kirjasta voisit pitää kovastikin. Ja ehkäpä joskus vielä kokeilisit Sputnikiakin uudelleen... :)

      Poista
  4. Ooh. Hyväilin tätä romaania kirjakaupassa muutama päivä sitten. En ostanut, muka raaskinut. Mutta nyt tekee kyllä mieli palata sinne ja ostaa! Tämä olisi mainiota lukemista, kun lähden lomalle. Joten eiköhän lähde kanssani :) Kiitos tästä innostuksen piikistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, otitkohan Sputnikin matkalukemiseksesi? Jos et, osta ihmeessä tämä ja lue pian! :)

      Poista
  5. Minulla on tämä lukulistallani, olen ihastunut todella paljon Norwegian Woodiin ja istä puhun kun puhun juoksemisesta-kirjaan. Odotan tätä innolla hienon arviosi jälkeen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, toivottavasti luet Sputnikin pian. <3 NW on edelleen minulle se rakkain Murakami, mutta tämä Sputnik tulee hyvänä kakkosena. Minun pitäisi kirjoittaa juttuni myös Juoksukirjasta ja Lammasseikkailusta...

      Poista
  6. Minulle ei Sputnik täysillä kolahtanut. Mieleen se jäi kyllä muhimaan erilaisine tulkinnan mahdollisuuksineen. Norwegian Wood on lukulistalla, veikkaisin että se saattaisi olla enemmän minun heiniäni (minulla on käsitys että siinä olisi selkeämpi juoni).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, Murakamin kanssa taitaa tosiaan olla niin, että miehen teokset joko kolahtavat tai sitten eivät. Voisin kuitenkin tosiaan kuvitella sinun pitävän Norwegian Woodista enemmän, se on selkeästi erilainen kuin moni muu Murakami, realistisempi. Siinäkin on kuitenkin sitä samaa unenomaisuutta kuin Sputnikissa.

      Poista
  7. Norwegian woodin myötä minustakin tuli Murakami -fani! Mielenkiintoista kuulla, että hänen kirjansa ovat kaikki erilaisia. Itseäni kiinnostaa sekä Kafkan rannalla, että tuleva IQ84 mutta miksipä en tätäkin lukisi. Murakamilla on taito viedä mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, NW oli minulle ensimmäinen ja edelleen se rakkain Murakami, niin taitaa olla sinunkin kohdallasi? Minullakin on vielä Kafka lukematta, säästelen sitä jonnekin tulevaisuuteen. :) 1Q84:n aion lukea jo piankin. Ja olen ihan samaa mieltä, Murakami vie mennessään, ja kaiken mitä hän kirjoittaa, uskoo sellaisenaan. :)

      Poista
  8. Jee, Murakami-fanius on ihanaa! Mullakin on silti sellainen tunne, että tällaisista merkillisistä kirjoista joko pitää tai sitten kokee ne hyvin etäisiksi. Olen onnellinen, että itse pidän ja että Murakamilla riittää teoksia. Meinaan ostaa Murakamia joululahjaksikin (kivaa olla lukutoukan läheinen: altistuu pakko-Murakamille!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, niin on! On hienoa ja onnellista olla Murakami-fani! :) Ja on varmasti ihan totta että miehen kirjat jakavat lukijoita, niin erikoisia ne ovat.

      (Voi kun itsekin olisin saanut Murakamia joululahjaksi! :)

      Poista
  9. Voi että, Murakami on vain niin kerta kaikkiaan kiehtova kirjailija. Ja on tosiaan vaikea selittää, mistä se Murakamin lumo ja kirjojen outo tunnelma syntyy - lukiessa vain tietää olevansa jonkun upean äärellä.

    Ja nuo ripaukset raadollisutta ja rumuuttakin tekevät Murakamin maailmasta oikeastaan vielä kauniimman, koska se tosiaan ei tunnu liian söpöltä tai makealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, erittäin hyvin sanottu! Lukiessaan todellakin kokee olevansa jonkun upean äärellä.

      Ja tuostakin olen ihan samaa mieltä: Murakamin teoksista puuttuu se japanilaisten monessa rakastama hellokittymäinen söpöys ja ylisuloisuus. Ne ovat kaikessa erikoisuudessaan elämänmakuisia.

      Poista
  10. Minulle tuli tästä arviostasi kauhea himo lukea tuo kirja, eli kiitos! Juuri nyt olisi sellainen olotila, että tuo maistuisi, mutta valitettavasti on muuta 'velvollisusslukemista' ensin edessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, kiitos kivasta kommentistasi! :) Vastailen näihin taas ihan sietämättömällä viiveellä, mutta jokohan olet ehtinyt velvollisuuslukemisiltasi Murakamin pariin? Toivottavasti! :)

      Poista
  11. Aivan upea kirja, luin tuon ihan äskettäin, ja pakkohan se oli lukea melkein yhdeltä istumalta, niin vangitsevasta tekstistä oli kyse :) Murakamilta olen lukenut myös Norwegian Woodin, josta pidin myös todella paljon, ehkä pitää lukea ne loputkin, sillä tykkään hänen tyylistään ihan älyttömästi.

    VastaaPoista
  12. Aivan upea kirja, luin tuon ihan äskettäin, ja pakkohan se oli lukea melkein yhdeltä istumalta, niin vangitsevasta tekstistä oli kyse :) Murakamilta olen lukenut myös Norwegian Woodin, josta pidin myös todella paljon, ehkä pitää lukea ne loputkin, sillä tykkään hänen tyylistään ihan älyttömästi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...