Kuulumisia
Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä päivityksestäni, nyt on aika palailla takaisin "ruotuun" ja pyrkiä jatkamaan blogiharrastusta kuin ennenkin. Koska olen lopen kyllästynyt selittelemään ajoittaisia pitkiä blogitaukojani työ- ja muilla kiireillä tai epämääräisellä sairastelulla, aion nyt tulla ulos kaapista ja kertoa avoimesti mistä on kysymys, miksi blogi hiljenee välillä ihan yhtäkkiä pitkäksikin aikaa.
Sain toukokuun lopussa MS-tauti -diagnoosin. Sairastelu on kestänyt kaikkiaan kaksi vuotta, suurin piirtein saman ajan kuin tämä blogikin on ollut olemassa. Fiilikseni ovat hyvät ja positiiviset, diagnoosi ei tullut yllätyksenä vaan olen osannut odottaa sitä jo miltei saman ajan kuin olen sairastanutkin. Tauti mokoma on kuitenkin yrittänyt ajoittain häiritä sekä luku- että blogiharrastusta: kaksi vuotta sitten toinen silmäni sokeutui näköhermotulehduksen seurauksena (pistin kampoihin ja luin kirjoja hitaasti yhdellä silmällä - sittemmin näköni on palautunut), joskus on ollut päiviä jolloin en ole jaksanut kannatella kirjaa käsissäni (onneksi tyynyt on keksitty! :) ), ja välillä taudille ominainen uupumus eli fatiikki on niin voimakasta ettei arjen pyörittämisen jälkeen voimia yksinkertaisesti riitä bloggaamiseen kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta.
Kuten sanottu, hyvillä fiiliksillä tässä mennään päivä kerrallaan eteenpäin. :) Lukeminen, matkustelu ja bloggaaminen jatkuvat samaan malliin kuin ennenkin, vaikka tahti saattaa välillä hetkeksi hidastuakin. Sitä paitsi elämässä on valtavasti ihania asioita ja pieniä onnenmurusia, kuten nyt meneillään oleva kesäloma, ihanaakin ihanammat ystävät (joista yhden läksiäisjuhlissa tarjoiltiin alla olevaa sydämellistä suklaakakkua), ja tietenkin kirjat! <3
Palailen jo tällä viikolla parin kirjapostauksen merkeissä, ja ennemmin tai myöhemmin kirjoittelen myös kaikista niistä jutuista joita jo aiemmin olen täällä blogissani lupaillut - tulossa siis vielä jokunen Irlanti-juttu, pari äitikirjaa ja monenlaista muuta mukavaa. :)
Nyt toivotan kaikille ihanan aurinkoista kesäiltaa ja lähden itse nautiskelemaan siitä pitkän koiralenkin merkeissä. <3
Sain toukokuun lopussa MS-tauti -diagnoosin. Sairastelu on kestänyt kaikkiaan kaksi vuotta, suurin piirtein saman ajan kuin tämä blogikin on ollut olemassa. Fiilikseni ovat hyvät ja positiiviset, diagnoosi ei tullut yllätyksenä vaan olen osannut odottaa sitä jo miltei saman ajan kuin olen sairastanutkin. Tauti mokoma on kuitenkin yrittänyt ajoittain häiritä sekä luku- että blogiharrastusta: kaksi vuotta sitten toinen silmäni sokeutui näköhermotulehduksen seurauksena (pistin kampoihin ja luin kirjoja hitaasti yhdellä silmällä - sittemmin näköni on palautunut), joskus on ollut päiviä jolloin en ole jaksanut kannatella kirjaa käsissäni (onneksi tyynyt on keksitty! :) ), ja välillä taudille ominainen uupumus eli fatiikki on niin voimakasta ettei arjen pyörittämisen jälkeen voimia yksinkertaisesti riitä bloggaamiseen kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta.
Kuten sanottu, hyvillä fiiliksillä tässä mennään päivä kerrallaan eteenpäin. :) Lukeminen, matkustelu ja bloggaaminen jatkuvat samaan malliin kuin ennenkin, vaikka tahti saattaa välillä hetkeksi hidastuakin. Sitä paitsi elämässä on valtavasti ihania asioita ja pieniä onnenmurusia, kuten nyt meneillään oleva kesäloma, ihanaakin ihanammat ystävät (joista yhden läksiäisjuhlissa tarjoiltiin alla olevaa sydämellistä suklaakakkua), ja tietenkin kirjat! <3
Palailen jo tällä viikolla parin kirjapostauksen merkeissä, ja ennemmin tai myöhemmin kirjoittelen myös kaikista niistä jutuista joita jo aiemmin olen täällä blogissani lupaillut - tulossa siis vielä jokunen Irlanti-juttu, pari äitikirjaa ja monenlaista muuta mukavaa. :)
Nyt toivotan kaikille ihanan aurinkoista kesäiltaa ja lähden itse nautiskelemaan siitä pitkän koiralenkin merkeissä. <3
Ihanaa, että nyt jaksoit postata, kiitos, kun jaoit kuulumisiasi!. Voimia ja hyvää mieltä kesääsi. Niin ja tietenkin lukuiloa :)
VastaaPoistaVera, kiitos! <3 :)
PoistaUpea asenne! Toivotan tsemppiä ja hyvää mieltä jatkossakin. :) Älä ainakaan bloggaamisesta ota paineita, kyllä me täällä odotellaan jos niikseen tulee.
VastaaPoistaMaukka, kiitos! <3 Ja en ota paineita, lupaan. :) Ihanaa tietää että lukijat pysyvät, vaikka blogi onkin välillä hiljainen...
PoistaVoi Sara, ihanaa saada tänne taas elämää, sinua on kaivattu!! <3
VastaaPoistaHalauksia ja jaksamisia - päivä kerrallaan
Minä täällä - kirjauduin täysin vahingossa vanhoilla tunnuksilla googleen :) Ehkä arvasitkin.
PoistaVoimia sinulle <3 <3 <3
Annika-rakas, tiesin että se olet sinä. <3 Ihanaa olla kaivattu! :) Ja kiitos ystäväni! <3
PoistaVoimia sinulle aivan valtavasti sairauden keskellä! Olet ajatuksissani <3
VastaaPoistaMorre, olet ihana! <3 Kiitos!
PoistaLukutoukka lukee vaikka mikä olisi... <3 Halaus Sara, ihania kesäpäiviä sekä luku- ja bloggaushetkiä!
VastaaPoistaMaria, juuri niin, lukemista ei lopeta mikään! :) Kiitos ihana! <3
PoistaSinulla on ihana asenne elämään, kaikesta huolimatta olet ihanan positiivinen. Monien tulisi ottaa oppia sinusta! :)
VastaaPoistaJaksamisia ja päivittele blogia omaan tahtiin, elämä on muutakin kuin blogi :)
Ja NAM mikä kakku! <3
Jenni, kiitos paljon ihanista sanoistasi! <3 <3
Poista(Ja arvaapa, tuo kakku oli vielä ihan sikahyvääkin! :)
Ihana ystäväni, olen iloinen että palaat blogimaailmaan pitkän tauon jälkeen. <3 Ja olen myös iloinen rohkeudestasi. Voimia ms-taudin kanssa, iloa kaikkeen ja me palaamme ihan pian muiden juttujen suhteen. :)
VastaaPoistaP.S. Oi, mikä kakku!
Katja-kulta, tuntuu ihanalta palata! Olen ihan uutta virtaa ja intoa täynnä! :) Kiitos rakas ystäväni! <3
PoistaJa P.S. Kakku olikin melkoista herkkua! Nam!
Paljon voimia arjen pyörittämiseen. Uskomattoman rohkea olet, kun toit sairautesi ilmi täällä blogissa. Ei ole aivan tuntematon tuo tauti täälläkään päässä, vaikkei minulla diagnoosia olekaan, (ainakaan vielä).
VastaaPoistaNautihan kesästä ja kirjoista! Ja bloggaile kunhan jaksat!
Marissa, kiitos paljon! <3 Ajattelin sen asian niin, että otan sairauden kanssa avoimen linjan, se on itselleni monin verroin helpompaa. Ei minulla ole mitään hävettävää tai hävittävää. :) Mutta onpas ikävää kuulla että tämä on sinullekin omakohtaisesti tuttu juttu. Mikäli et pahastu, lähestyn sinua toisaalla...
PoistaOlet upea ihminen <3
VastaaPoistaSusa, itse olet! <3 Kiitos ihana! :)
PoistaVoimia, hienoa kuulla että jakselet vaikean asian kanssa. En sano, että tietäisin miltä tuntuu, mutta tsemi-peukalon ja virtuaalirutistuksen voin lähettää. <3
VastaaPoistaItse olen huomannut, että välillä on hyvä hidastaa, toisinaan taas ponkaista vauhtiin. Tärkeintä on osata kuunnella itseään.
Noora, kiitos! <3
PoistaJa olen huomannut ihan saman kuin sinäkin, välillä on niitä verkkaisempia päiviä, mutta onneksi paljon enemmän on niitä päiviä jolloin intoa, virtaa ja vauhtia riittää. Pitää tosiaan osata kuunnella itseään, tai ainakin yrittää opetella tekemään niin. Elämä on hyvää! <3
Voimia sulle, rohkealle ja positiiviselle! <3
VastaaPoistaOnneksi elämässä tosiaan on paljon hyviä asioita, joiden merkityksen tajuaa kirkkaammin ja selvemmin juuri silloin, kun elämä kohtelee kaltoin. Niin se vain on, vaikka saattaa kuulostaakin pateettiselta.
Anna Elina, kiitos ihana! <3
PoistaOlet ihan oikeassa! Ja varmasti pateettiselta kuulostaa sekin että tauti on myös antanut paljon hyvää, mutta niin se vain menee, sen pystyn jo nyt sanomaan täydestä sydämestäni. :)
Mulla oli vakava sairaus kuusi vuotta sitten ja jaan monia ajatuksiasi. Otin ihan avoimen linjan eli kerroin sairaudestani ja sen herättämistä fiiliksistä. Aina se ei ollut helppoa, kun ainakin monen kasvoilta näki järkytyksen ja surun, koska kyse oli syövästä. Joidenkin ihmisten mielestä olin silloin vahva, mutten itse niin kokenut. Välillä olin hyvinkin heikko ja masentunut, mutta onneksi sain tosi hyvin apua myös psyykkiselle puolelle. Ihmisten kommentteja vain välillä ihmettelin ja ihmettelen edelleen. Tuli nimittäin sellaisiakin kommentteja, että miksi en ole katkera tai mieti, miksi juuri minä sairastuin. Mitä sekään nyt olisi siinä tilanteessa auttanut! Sitä vain piti elää sitten sen mukaan, mikä oli tilanne. Eli kun vaihtoehtoja ei ole, niin asia on vain hyväksyttävä. Vellominen ei auta mitään, mutta toki siihenkin on oikeus.
PoistaLämpimiä ajatuksia! <3
Anna Elina, ensinnäkin on pakko sanoa että ihanaa että olet voittanut syövän. <3 Olet vahva nainen, taistelija! Osaan kuvitella ehkä pienen murto-osan niistä kaikista ajatuksista ja tunteista, joita olet silloin käynyt läpi. Minulla ehdittiin epäillä aivokasvainta n. viikon ajan ennen kuin pääsin magneettikuviin ja sain niiden vastaukset, se oli todella pelottavaa. Toispuoleinen sokeutuminen oli muutenkin ehkä pelottavin elämässä kokemani asia. Onneksi näkö ajan myötä palautui. :)
PoistaJa olen samaa mieltä, ei katkeruus tai jatkuva miettiminen ja kyseenalaistaminen kanna mihinkään. Jos mieleen joskus tulee, miksi minä, kysyn itseltäni miksi en minä? Ensimmäinen vuosi oli minullakin aika vaikea; en ollut vielä virallisesti ms-potilas, mutta selvästi sairas. En saanut mistään varsinaista apua tai vertaistukea ja olin tämän kaiken kanssa tosi yksin. Onneksi minulla on niin käsittämättömän ihanat ystävät, kaikella heiltä saadulla tuella ja tsempillä jaksoin sen ensimmäisen vuoden. Nyt voin hyvin, saan hoitoa, minulla on diagnoosi ja vertaistukea, kaikki on nyt hyvin. :)
Kiitos! <3
Ihanan positiivinen asenne sinulla, joten en käy voivottelemaan, vaan toivotan sinulle iloa elämään ja hyviä vaiheita hetkistä puhumattakaan :)
VastaaPoistaHelmi-Maaria, kiitos! <3 Eikä olekaan syytä voivotella, kaikki on ihan hyvin ja elämä on kivaa. :)
PoistaTsemppiä ja Voimia,
VastaaPoistaHymyä ja Halauksia!
ja eikun Eteenpäin!
:)
Kikka, kiitos! <3
PoistaLukuiloa ja lämpimiä halauksia, ihana kesä tulossa kaikesta huolimatta ja juuri siksi! Nautiskele iloista, hae voimaa siitä, mikä tuntuu hyvältä. :)
VastaaPoistaSuketus, kiitos! <3 Juuri niin aion tehdä! :)
PoistaAurinkoa elämääsi! Rutistus :)
VastaaPoistaKirsi, kiitos! <3
PoistaVoimia :)
VastaaPoistaJokke, kiitos! <3
PoistaIhailen rohkeuttasi ja positiivisuuttasi, vaikka varmasti on päiviä, jolloin tuntuu pahalta.
VastaaPoistaIsot tsempåitoivotukset myös jatkon suhteen ja ennen kaikkea hyvää lomaa!
Jaana, kiitos! <3 Saattaa kuulostaa hullulta, mutta diagnoosin varmentumisen jälkeen on ollut tosi hyvä ja helpottunut olo. Enkä kiellä, on niitä huonojakin päiviä aiemmin ollut, mutta niistäkin on menty sisulla eteenpäin. Yleensä huonojen päivien jälkeen koittaa taas hyvä aika, sen olen tässä taudissa jo ehtinyt oppia. Positiivisuus kantaa pitkälle. :)
PoistaDiagnoosin kanssa on varmasti vähän helpompaa, vaikka vaivat eivät siihen lopukaan. Paljon hyviä kausia - ja kirjoja myös! :)
VastaaPoistaMaija, juuri näin. Diagnoosi on helpottanut elämää ja olemista, vaikka se ehkä hullulta kuulostaakin. :) Kiitos, ihana! <3
PoistaPaljon, paljon tsemppiä!
VastaaPoistaNorkku, kiitos! <3
PoistaMukavaa, että olet palannut takaisin blogimaailmaan! Ihanaa ja aurinkoista kesälomaa sinulle ja virtuaalirutistukset täältäkin!
VastaaPoistaTuulia, on ollut tosi mukavaa palata! :) Kiitos! <3
PoistaOta jokainen hetki ihmeenä,
VastaaPoistajoka ei tule toistumaan.
Vuodata kyyneleesi
nauti naurustasi
nyt on elämäsi paras hetki.
Jaksamista sinulle ja tsemppiä bloggaamiseen :)
Mai, voi miten kaunis runo ja samalla loistava elämänohje!
PoistaKiitos!! <3 <3
Ihana kun sinusta kuuluu taas. Ihailtava asenne sinulla! :) virtuaalirutistus ja aurinkoa päiviisi! :)
VastaaPoistaAletheia, kiitos ihanista sanoistasi! <3
PoistaUpea asenne, voin luvata että sillä pääsee pitkälle elämässä! :) Hyvää kesää!
VastaaPoistaSuvi, kiitos! <3 Ja olen ihan samaa mieltä, positiivisuus kantaa pitkälle. :)
PoistaOlipas ihailtavan positiivinen postaus vaikeuksista huolimatta. :) Jaksamisia sinulle!
VastaaPoistaTiina, kiitos! <3
PoistaVoi sinua! Tuollaisen diagnoosin kuuleminen ei varmasti ole helppo juttu, MS-tauti on kuitenkin sen verran vakava sairaus. Mutta yllättävän hyvin sinä sen otat, täytyy aivan ihaillen sanoa! Toivotan sinulle jaksamista sekä oikein aurinkoista kesää! <3
VastaaPoistaT. Salainen blogiystäväsi
Salainen blogiystäväni, moi taas! :) Suoraan sanottuna minun on ollut melko helppoa asennoitua mahdolliseen MS-tautiin, aluksi silmän sokeutuessa kun nimittäin epäiltiin aivokasvainta. MS-tauti on kuitenkin siihen pahempaan vaihtoehtoon nähden ihan ok juttu, sen kanssa oppii elämään. :)
PoistaKiitos, salainen ystäväni! <3
Oikein mukavaa kesää, nauti niistä onnenmurusista tai -kimpaleista!
VastaaPoistaSannabanana, kiitos! <3 :)
PoistaHurjasti voimia ja tsemppiä täältäkin! Sinulla on kyllä ihana ja ihailtava asenne.
VastaaPoistaIhanaa ja hyvää kesää sinulle!<3
Katri, kiitos ihana! <3
PoistaAsennettasi minäkin ihailen. Onneksi et ole masentunut tautidiagnoosista huolimatta. Toivotan aurinkoa kesääsi ja paljon voimia.
VastaaPoistaAnnami, kiitos! <3 Toki aiemmin on ollut huonoja päiviä, on pelottanut ja ahdistanutkin melko lailla, mutta olen tainnut ehtiä tässä kahdessa vuodessa tehdä jo suurimman surutyön. Nyt olen asian kanssa jo melko lailla sinut, on aika katsoa eteenpäin ja opetella elämään tämän uuden kaverini kanssa. :)
PoistaKomppaan muita, vau mikä asenne!:) Sillä pääsee pitkälle - ja olet päässytkin!
VastaaPoistaSonja, kiitos! <3 Onneni ja kantava voimani taitaa tosiaan tässä kohtaa olla tämä alituinen optimismini ja positiivisuuteni. Sillä tosiaan pääsee pitkälle. :)
PoistaEdelleen ihailen asennettasi ja sinnikkyyttäsi (luet vaikka yhdellä silmällä), olet upea <3 Pidä ihan rauhassa taukoja, kyllä täällä odotellaan :)
VastaaPoistaIhanaa kesää ja paljon voimia!
Villis, kiitos, olet ihana! <3
PoistaVoi miten kurja kuulla diagnoosistasi, mutta upeaa, että asenteesi on noin positiivinen! Halaus!
VastaaPoistaReeta, kiitos! <3
PoistaVoi ihana Sari. Pidemminkin tekisi mieli kirjoittaa ja asiasta puhua, mutta ehkä tässä sanon vain, että olet kyllä ihmeellinen. Ihana asenne, vaikka onkin kurja kuulla sairaudestasi. Halauksia!!
VastaaPoistaVoi ihana Hanna! <3 Kiitos, ja halauksia takaisin! Ja en minä ihan joka päivä jaksa olla yhtä positiivinen, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin ja se on hyvä se. :)
Poista