maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pablo Neruda: Kapteenin laulut


Pablo Neruda: Kapteenin laulut (WSOY, 2008. 112 sivua. Alkuteos Los versos del Capitán, 1952. Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.)

Olen loukannut sinua, rakkaani, 
ja repinyt rikki sydämesi. 

Koeta ymmärtää.
Kaikki tietävät 
millainen minä olen, 
mutta silti olen 
sinua varten luotu.

Chileläisen runoilija ja nobelisti Pablo Nerudan syntymästä tuli toissapäivänä kuluneeksi 110 vuotta. Neruda on yksi pitkäaikaisimmista runoilijasuosikeistani, ja tämän Kapteenin laulut -kokoelman luin keväällä Lissabonissa jälleen kerran. Teoksella ei toki sinällään ole mitään tekemistä Portugalin kanssa, mutta se oli kaikesta huolimatta juuri sopivaa luettavaa niihin hetkiin ja maisemiin, kun viileä keväinen tuuli puhalsi suolan tuoksua Atlantilta ja minä istuin aurinkoisella terassilla nautiskelemassa espressoja ja suussa sulavia pastel de nata -leivoksia. Kauniit, romanttiset ja paikoin miltei vimmaisen intohimoiset runot hivelivät sielua ja sydäntä.

Keskellä yötä menemme 
varastamaan 
kukkivan oksan.

Kiipeämme muurin yli 
vieraan puutarhan hämärään: 
varjon keskellä kaksi varjoa. 

Talvi ei ole vielä takana, 
mutta äkkiä omenapuu 
näyttää muuttuneen 
tuoksuvien tähtien putoukseksi. 

Nousemme 
yön värisevälle taivaalle 
ja pienin käsin riistämme 
tähdet vain itsellemme.

Kapteenin laulujen saatteeksi on liitetty suomentaja Jyrki Lappi-Seppälän alkulause, joka kiitettävästi avaa teoksen taustaa. Neruda on siis kirjoittanut kokoelman viisikymmentäluvun alussa ollessaan kommunistisen vakaumuksensa vuoksi maanpaossa Caprilla. Runot on kirjoitettu Matilde Urrutialle, naimisissa olleen runoilijan rakastajattarelle, ja tämä on ollut yhtenä syynä siihen, että Neruda julkaisi teoksen aluksi peitenimellä Kapteeni (josta kokoelma on siis nimensäkin saanut). Nimettömyyden toiseksi syyksi arvellaan eräänlaista uskottavuusongelmaa: Neruda oli kaksi vuotta aikaisemmin julkaissut pääteoksensa, Latinalaisen Amerikan siirtomaahistoriaa kuvaavan uljaan runoelman Canto general ja oli vain vuotta aikaisemmin saanut Neuvostoliitossa kansainvälisen rauhanpalkinnon. Tämän kokoelman henkilökohtaisuus ja eroottinen lataus ei ehkä ollut aivan sitä, mitä juhlitulta vasemmistorunoilijalta juuri tuolloin odotettiin.

Sellaisia Kapteenin laulujen runot juuri ovatkin: hyvin henkilökohtaisia ja intohimoisia. Kaikesta huokuu väkevä rakkaus ja kaipuu yhtä ja samaa naista kohtaan, ja runoissa ovat vahvasti läsnä myös meri ja luonto, sekä kaukaiseen kotimaahan kohdistuva ikävä. Intiimeissä runoissa Neruda käy läpi rakkaimpansa vartalon pienimpiä yksityiskohtia myöten: hän ylistää huulia, hiuksia, käsiä ja jalkoja, rintoja ja uumaa. Kun mies toteaa rakastavansa naisen jalkoja siksi, että ne vaelsivat ylitse maan, / yli tuulen ja veden, / kunnes ne löysivät tien luokseni, kaltaiseni romanttisella luonteella varustettu lukija on myytyä naista. Runot ovat kunnian- ja palvonnan osoituksia rakastetulle, ja Neruda osaa myös sanoa asioita, joita varmasti useimmat naiset haluaisivat kuulla: hän toteaa, että on toisia, hänen rakastettuaan soreampia ja kauniimpia, mutta silti lopulta hän näkee vain yhden naisen. Matilde Urrutia (jonka kanssa Neruda myöhemmin meni naimisiin) on mahtanut tuntea itsensä melkoisen rakastetuksi ja ihailluksi miehen runoja lukiessaan. Tai mikä vielä ihanampi ja romanttisempi mielikuva: Neruda lienee lukenut näitä Matildelleen ääneen. Oih.

Ja kun tulet näkyviin, 
kohisevat kaikki kosket 
sisälläni, kellojen pauhu 
halkaisee taivaan, 
ja maan valtaa laulu. 

Vain sinä ja minä, 
vain me kaksi, rakkaani, 
kuuntelemme sitä.

Kapteenin laulujen runous on paitsi vahvasti aistillista, myös ihailtavan rohkeaa. Neruda näyttää rakastetulleen ja lukijalleen sisimpänsä täysin haavoittuvana ja paljaana. Runoja lukiessaan miehen onnen, kaipauksen ja tuskan tuntee sisällään, ja lopulta tekstit koskettavat syvältä. Tuntuu melkein siltä, kuin pääsisi kurkistamaan kahden ihmisen väliseen rakkauteen jostain sisältäpäin, jostakin sieltä, johon normaalisti vain asianomaisilla on mahdollisuus ja oikeus päästä. Kapteenin laulujen suurimpia suosikkejani ovat kokoelman päättävät ja samalla sen pisimmät runot Häälaulu ja Matkakirje, jotka herkkyydessään ja hellyydessään ovat jotain melkein käsittämättömän kaunista.

Läheisyytesi oli kuin 
näkymätön lehti tai oksa, 
ja sydämeni täyttyi äkkiä 
äänistä ja hedelmistä. 
Asetuit asumaan taloon, 
joka odotti sinua pimeänä, 
ja sytytit siellä kaikki valot. 
Muistatko, rakkaani, 
ensi askeleemme saarella? 
Harmaat kivet, 
ruoskivat sadekuurot 
ja tuulen ujellukset pimeässä 
tunnistivat meidät. 
Mutta ainoa ystävämme oli tuli, 
jonka ääressä 
syleilimme intohimoisesti, 
neljän käsivarren voimalla, 
ihanaa talvista rakkauttamme.

8 kommenttia:

  1. Hieno arvio, Sara! Teksi mieli heti rynnätä lukemaan nämä intohimoiset runot!

    Runohaaste on jäänyt kesäkirjojen jalkoihin, mutta aion palata asiaan piakkoin. Tuli hirmuinen polte runoihin tämän tekstisi myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, sinä pitäisit näistä varmasti, joten toivottavasti saat kirjan jostain käsiisi!

      Kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Pian tapaamme runouden merkeissä, maltan tuskin odottaa! :)

      Poista
  2. Moi, Sulla on tosi upea blogi, ja hyödyllisiä arvosteluita paljon :)
    Itsekkin rakastan lukemista ja yhdessä vaiheessa kävin kirjastossa kolmekin kertaa viikossa. Oon kuitenkin aika nirso kirjojen suhteen ja etsin jatkuvasti sitä oikeaa kirjaa.

    Saanko antaa sulle pari kirjavinkkausta/suositusta ?
    (sori annan jokatapauksessa xD)

    Ehdoton suosikkini jota pyydän että edes vilkaiset tai luet takakannen:

    Seita Parkkola: Usva

    Kirja on mielettömän kaunis ja salaperäinen ja hyvällä tavalla outo. Sopii ehdottomasti nuorille ja aikuisillekkin. Oon aika nirso mut tää vaan sulatti mut ja piti otteessaan. Kirjailijailija on yksinkertaisesti taitava. Olis ihanaa jos vilkaisisit kyseistä kirjaa :3

    Ja sitten vielä lempi fantasiasarjani:

    Brandon Mull: Myyttihovi (sarja)

    Maailman ihannimmat kirjat, jotka sopivat aikuisille ja nuorille, erottuvat fantasiakirjojen viidakosta, luin yötäpäivää tätä sarjaa ja tuli mielettömän surullinen olo kun loppui, tahdoin lisää ;__; Tosi hyvä tarina, juoni toimintaa, kaunista. Tätäkin kannattaa edes vilkaista.

    Ja sitten tietysti:

    Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

    Aah, tää kirja on mieletön. Yksinkertaisesti ihana. Monet on varmasti katsonut japanilaisen animaatio elokuvan tästä. Kirjamaailman aarteita.

    Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua ja vilkaise edes tämä on käsky xD Jäät paljosta paitsi.
    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos pitkästä ja mieltäni kovasti ilahduttaneesta kommentistasi! <3 Ja kiitos etenkin kirjasuosituksista, lupaan painaa ne mieleeni (ja lisätä kirjastolistaani myös)!

      Seita Parkkolaa/Vuorelaa on tehnyt mieleni lukea jo pitkään. Omasta hyllystä löytyisi Karikko, joten luen varmaankin sen ensin, mutta Usvasta olen myös kuullut paljon hyvää. Mullin sarjasta en ole koskaan kuullutkaan, mutta pitänee tutustua, kun taas Diana Wynne Jonesin Liikkuvasta linnasta olen lukenut kehuja. Kiinnostavia kirjoja!

      Kiitos, ja samoin hyvää kesää sinulle! :)

      Poista
  3. Neruda on yksi minunkin ikiaikaisista suosikeistani. Jo lapsuuden kodissa oli Andien mainingit kirjahyllyssä ja luin sitä silloin. Sen saman kirjan otin mukaan viime talvena, kun matkustin kuukaudeksi Chileen. Ja silloin oli ihan mahtava elämys käydä kahdessa Nerudan talossa ja nähdä missä hän on asunut, mitä maisemia katsonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ooh! Mietinkin Lissabonissa Nerudaa lukiessani, että olisipa aikamoista lukea tätä ja muitakin miehen teoksia juuri Chilessä. Chile on yksi suurista haaveistani, ja toivon että jonakin päivänä minäkin saisin nähdä Nerudan talot... Voin kuvitella, että on ollut melkoinen elämys! <3

      Poista
  4. Hieno teksti! Satutko tuntemaan tätä vanhaa äänitettä, jolla Danai Stratigopoulou laulaa Nerudan runoja? Lauluissa on aika jännä tunnelma:
    https://www.youtube.com/watch?v=odFOfBY6WQU
    Minä löysin tuon levyn hyllystäni, minne se oli joutunut kai lahjana Uruguaissa asuneelta tädiltäni

    Lauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauri, äänite ei ole minulle tuttu, joten iso kiitos vinkistä ja linkistä! Vaikuttaa ihastuttavalta.

      Kaunis kiitos myös kommentistasi! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...