torstai 24. heinäkuuta 2014

Richard Bach: Lokki Joonatan


Richard Bach: Lokki Joonatan (Gummerus, 1999. 93 sivua. Alkuteos Jonathan Livingston Seagull, 1970. Valokuvat Russell Munson. Suomentanut Kaija Kauppi.)

  Joonatan tunsi elävänsä; se vavahteli kevyesti ilosta ja oli ylpeä siitä, että pystyi hallitsemaan pelkonsa. Sitten se muitta mutkitta käänsi kokoon siipensä, levitti lyhyet kulmikkaat siivenkärkensä ja syöksyi suoraan merta kohti.

Useimmille lokeille elämän pääasia ei ole lentäminen vaan syöminen. Nuori Joonatan Livingston ei kuitenkaan ole aivan tavanomainen lokki, sillä se rakastaa lentämistä enemmän kuin mitään muuta. Kun muut lokit lentävät syödäkseen, Joonatan elää lentääkseen. Nuori lokinpoika viettää päiväkausia yksinään, se suorittaa satoja liitolentoharjoituksia ja haluaa kehittyä koko ajan paremmaksi. Lokkiyhteisö ei kuitenkaan katso erilaisuutta hyvällä, vaan Joonatan karkotetaan laumasta. Lopun elämänsä se elää yksin uloimmilla luodoilla, ja keskittää kaiken energiansa tullakseen paremmaksi siinä, mitä sydämestään rakastaa. Kun maanpäällinen elämä loppuu, Joonatan siirtyy toiseen maailmaan, ja kohtaa siellä monia kaltaisiaan. Sille selviää, että sen olemassaololla on suurempi merkitys, kuin Joonatan on koskaan osannut kuvitellakaan.


Lukuaikani on ollut viime viikkojen aikana vähissä. Kesken on useampikin lukurauhaa ja -aikaa vaativa tiiliskivi, mutta eilisenä vapaailtanani halusin lukea hetken ajan jotakin muuta, pientä ja lyhyttä, mutta kuitenkin ajatuksia herättävää. Päädyin faabelimaiseen satuklassikko Lokki Joonataniin, joka löytyy muun muassa Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka jokaisen tulisi lukea -listalta. Odotin kaunista ja viisaudessaan lumoavaa pientä tarinaa, mutta nyt on sanottava suoraan, että pitkästä aikaa kirjavalintani meni täysin metsään. Jaksoin lukea kirjan loppuun vain koska se oli niin lyhyt, ja koska muutenkin vähäisestä sivumäärästä hieman vajaa puolet on mustavalkoisia koko sivun kokoisia valokuvia. Mikä meni pieleen?

Tarina alkaa kieltämättä kauniisti: on aamu, ja vastasyntynyt aurinko kipunoi kultana hiljaa kareilevan meren pinnalla. Bach kuvailee urheaa ja nuoruuden innossaan sympaattista lokkipäähenkilöään, mutta jo varsin pian kerronnasta alkaa nousta seikkoja, joka ärsyttävät pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ymmärsin jo kirjaa aloitellessani, ettei tarinaa voi lukea kovin kirjaimellisesti vaan enemmänkin sen runsasta symboliikkaa pohdiskellen, mutta silti aloin lukiessani takertua pieniin, mutta suuresti häiritseviin yksityiskohtiin. Lukukokemus alkoi nimittäin pian tuntua samalta, kuin jos olisin lukenut Tekniikan Maailmaa: Bach kuvailee runsaasti lentämistä teknisenä suorituksena, ja jatkuvasti toistuva lentokorkeuksien ja -nopeuksien (jotka oli pahimmillaan kerrottu km/t -lyhentein!) toistelu oli todella häiritsevää. Mietin myös kyynisesti, miten eläin voi muka tuntea ja ymmärtää mittayksiköitä tai etäisyyksiä ja käyttää kieltä, joka sisältää runsaasti viittauksia tekniikkaan.

Myös tarina itsessään on sangen kummallinen, kun sitä alkaa oikein ajatella: lyhykäisyydessään idea on siis se, että nuori lokki opettelee lentämään kovaa, kuolee, kokee tuonpuoleisessa kummallisia asioita, ja palaa takaisin laumansa pariin jonkinlaisena jeesushahmona. Omituisen tarinan edetessä jaksoin innostua lievästi enää juuri raamatullisen symboliikan bongailusta. Hyljeksitty ja karkotettu Joonatan toi mieleen Jeesuksen, joka palaa maan päälle jostakin tuonpuoleisesta. Joonatania alkaa pian seurata uskollinen opetuslapsia muistuttava lokkijoukko, ja hänen luokseen tulevat siipirikot pystyvät taas lentämään, vain koska uskovat itseensä. Kaikki tämä olisi voinut olla viehättävää, mutta enemmän se tuntui vain ontuvalta ja jotenkin päälleliimatulta. Ikävää lisäksi sanoa, mutta suomennoskin tuntui jotenkin tönköltä. Lopulta mielessäni takoi vain yksi ajatus: miten noin kummallinen, naiivi ja kökkö kirja voi oikeasti olla rakastettu klassikko? (Anteeksi nyt vain, kaikki Lokki Joonatan -fanit!)

Kirjailijan taustoista selvisi pienellä googlettelulla paljon lokkikirjaa mielenkiintoisempia asioita: yhdysvaltalainen Richard Bach on säveltäjä Johann Sebastian Bachin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, hän on työskennellyt Yhdysvaltain ilmavoimissa ja taitolentäjänä (siksi useimmat hänen kirjoistaan liittyvätkin tavalla tai toisella lentämiseen), ja yksi hänen kuudesta lapsestaan on nimeltään Jonathan - siis aivan kuin tämän Bachin kuuluisimman teoksen päähenkilö. Lokki Joonatanista otetaan edelleen jatkuvasti uusia painoksia, ja se on myynyt miljoonia kappaleita ympäri maailman.

Lokki Joonatan on toki omalla tavallaan arvokas puheenvuoro erilaisuuden puolesta, tarina joka kannustaa uskomaan itseensä ja omiin unelmiinsa, ja varmasti se on löytänyt tiensä monen lukijan sydämeen, mutta minun kirjani se ei ollut. Samaa mieltä on ollut moni muukin: kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Anni, Niina T., ketjukolaaja, Sanna, Jokke, Hurja Hassu Lukija ja Olga, ja ainakin muutama bloggaaja on ollut kanssani samoilla linjoilla. Kannattaa käydä kurkkaamassa muidenkin mietteitä.

10 kommenttia:

  1. Voihan! Minä luin Lokki Joonatanin joskus vuosia sitten ja ihastuin siihen täysin, mutta en sitten tiedä miten kirjan kanssa kävisi nykyään. Pitäisi ehkä kokeilla. Harmillista, että Joonatan ei siis ollut sinun kirjasi, mutta toisaalta olen iloinen siinä mielessä ettei se myöskään vienyt sinulta paljoa lukuaikaa lyhykäisyydessään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, tuo on totta - kirja oli tosiaan (onneksi) nopeasti luettu. :) Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten kokisit kirjan jos lukisit sen nyt uudelleen. Ehkäpä tosiaan kokeilet joskus?

      Poista
  2. En ole kirjaa lukenut, vaikka se on hyllyssä odottamassa. Pelkään vähän samaa lopputulosta, ja haluaisin kovasti pitää tästä kirjasta, koska sen sanomahan on tärkeä. Toisaalta oli hyvä, että kirjoitit mielipiteesi suoraan, sillä nyt en odota liikoja, jos joskus tähän tartun. Mahtaisikohan kirja sopia lapsille luettavaksi?

    Parempia kirjoja ja rauhallista lukuaikaa toivottelen! <3

    VastaaPoista
  3. Tämä on niitä kirjoja jotka pitää lukea oikealla hetkellä oikeanlaisessa elämäntilanteessa (ilmeisesti mielellään teininä), muuten ei toimi, niinpä kirjana on hyvin mielipiteitä jakava, osa rakastaa ja osa inhoaa.
    Vähän kuin Pikku prinssi (joka minusta oli myös naiivi ja kökkö).

    VastaaPoista
  4. Kiva, että tästä kirjasa yhä kirjoitetaan. Virkistyi vähän oma muistikin taas, vaikka lukemisesta on aikaa varmaan yli kymmenen vuotta jo. Kirjsta näen välähdysmäisiä kuvia mielessäni vieläkin, muistaakseni pidin tästä. Ehkä voisi lukaista Lokin joskus uudelleen ja katsoa, miten sen nyt koen. :)

    VastaaPoista
  5. Heti alkuun: ottamasi kuva on hieno ja paljon, paljon upeampi kuin mitä Bachin kirja ansaitsisi. <3

    Mutta niin, kuten hdcanis toteaa, kirja toimii paremmin tiettynä aikana. Minä luin kirjan lukion ekalla ja pidin hurjasti. Silloin olisin varmaan rakastanut Paulo Coelhonkin teoksia (mutta niitä ei vielä silloin ollut) tai muuta tekosyvällistä hömppää. Tämä on selvästi niitä kirjoja, jotka omalla kohdallani kuuluvat jonnekin nuoruuteen ja saavat sinne jäädäkin. :)

    VastaaPoista
  6. Jotenkin minä säästyin Lokki Joonatanilta myös teini-iässä -- ehkä se johtui siitä, etten pitänyt kirjoista, jotka oli kirjoitettu jotenkin eläimen "näkökulmasta" tai edes eläimistä kertovista :).

    VastaaPoista
  7. Meillä oli kirjallisuuden kandiryhmässä yksi tyttö, joka teki Lokki Joonatanista työn ja etsi teoksesta yhtenevyyksiä Raamatun kanssa. Siinähän on paljon kristillistä symboliikkaa.

    VastaaPoista
  8. Sain Lokki Joonatan -kirjan "kesä-äidiltäni" vuonna 1980, kun vietin kesän USA:ssa. Luin kirjan Suomeen tultuani ja en ihan ymmärtänyt sitä silloin tai en ymmärtänyt sitä laisinkaan. Nyt 50-vuotiaana löysin kirjan uudelleen varastoni kätköistä ja juuri lopetin sen lukemisen. Minusta se on yksi parhaista kirjoista pitkään aikaan. Nyt jotenkin viesti upposi todella syvään ja hartaasti. Suomenkielistä käännöstä en ole ikinä lukenut, mutta englannin kielinen version on ainkanin tosi koskettava ja loistelias. Pitänee hankkia suomenkielinen versio jostain ja verrata niitä keskenään. T. Armida

    VastaaPoista
  9. Luin juuri ensimmäistä kertaa noin viisitoista vuotta sitten saamani lokki Joonatanin. 
    Tulin etsimään keskustelua millaisia teemoja tämä kirja muista ihmisistä käsittelee.
    Olet mielestäni lähestynyt kirjaa turhan käytännön läheisesti ja luikien ehkä turhan tarkkaankin. Munusta tämän kirjan paras anti on että se yrittää saada meidät ymmärtään jotakin symboliikan avulla. Myös minä ajattelin että eipä kiinnosta tarkka lentämisen kuvailu jne detalit. Uskon kuitenkin että tämä menee Bachin lentäjä taustan piikkiin ja hän on ottanut sen tähän kirjaan kenties siksi, että itse kokee sen vapauttavana ja äärimmäisen kiehtovana.

    Minulle tuli kirjasta mieleen vahvasti itsensä kehittämisen teema ja se oivallus että elämässä oikeastaan kaikki on mahdollista ja taivas vain rajana. (Joonatanin mukaan ei sekään) asetamme itse omat rajamme päämme sisällä emmekä pysty siihen mihin oikeasti pystyisimme. Otamme totena yhteiskunnan vallitsevan tilanteen tai kulttuurin. Kun joku meille yrittää opettaa hyvää tarkoittaen tämän viisauden, ensimmäinen reaktio on haukkua ja karkottaa hänet. Joko vastustuksemme ajatukselle on niin suurta tai ihailu niin varauksetonta että pidämme opettajaamme joko saatanana tai jumalana. 
    Tämä kirja mielestä käsittelee joustavaa mieltä ja omien rajojensa rikkomista välittämättä vallitsevista normeista. Suurin osa ihmisistä ei koskaan pohdi sen suurempia asioita kuin ruuan tms etsintä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...