perjantai 29. toukokuuta 2015

André Brink: Tuokio tuulessa


André Brink: Tuokio tuulessa (Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1992. 335 sivua. Alkuteos An Instant In The Wind, 1976. Suomentanut Seppo Loponen.)

  Tätä ei kukaan voi ottaa meiltä pois, emme edes me itse.

Vuonna 1749 ruotsalainen tutkimusmatkailija Erik Alexis Larsson suuntaa kaikessa hiljaisuudessa kohti Etelä-Afrikan sisämaata tutkiakseen seudun eläin- ja kasvikuntaa, sekä piirtääkseen seudusta tarkkoja karttoja. Hänen pieneen retkikuntaansa kuuluvat oppaana toimiva valkoinen mies, pieni joukko hottentotteja, sekä Larssonin vastavihitty vaimo Elisabeth. Matkalla asiat alkavat kuitenkin mennä pahasti pieleen, kun oppaana toiminut mies surmaa itsensä kiivaan sanaharkan jälkeen, retkikunnan ryöstää joukko busmanneja, villieläimet surmaavat seuruetta suojelleet koirat, ja hottentotit karkaavat mukanaan suurin osa Larssonin tavaroita kuljettaneista häristä. Lopulta Larsson lähtee seuraamaan harvinaista lintua ja yksinkertaisesti katoaa erämaahan. Nuori, raskaana oleva vaimo jää leiriin yksin vain kaksi härkää seuranaan.

Yksinäisen ja myrskyisän yön jälkeen Elisabethin löytää karkumatkalla oleva entinen orja, Adam Mantoor. Larssonien leiri sijaitsee villien viikunapuiden katveessa keskellä ei-mitään, ja kun äärettömyyden ja äänettömyyden saartamien vankkureiden luo ilmestyy tuntematon musta mies yllään Elisabethin aviomiehen vaatteet, ajattelee nainen hänen olevan uhka, pelottava villi-ihminen. Adam kuitenkin alkaa auttaa naista; hän tekee tulen ja valmistaa metsästämästään kaniinista ruokaa, hän keittää padassa vettä, jotta nainen saattaisi peseytyä, ja käy keräämässä linnunmunia tälle seuraavaksi ateriaksi. Kaksikon välille alkaa vähitellen syntyä vastentahtoinen luottamus.

Jonkin aikaa Elisabeth odottaa aviomiehensä paluuta, mutta kun alkaa käydä selväksi, ettei mies ole selviytynyt erämaassa eikä siis palaa, lähtee kaksikko yhdessä taivaltamaan kohti rannikkoa. Pitkällä, raskaalla ja kaikin puolin haastavalla matkalla he oppivat asioita toisistaan ja elämästä, ja alun molemminpuolinen vastenmielisyys ja inho muuttuvat vähitellen lämmöksi ja rakkaudeksi.


André Brink oli eteläafrikkalainen kirjailija ja englannin kielen ja kirjallisuuden professori Kapkaupungin yliopistossa. Hänen laaja tuotantonsa käsittää 22 romaania, joista valtaosa on käännetty myös suomeksi. Mies tuli tunnetuksi kantaaottavuudestaan, sillä hänen teoksissaan oli selvä rotusortoa ja apartheidia vastustava sanoma. Brink sai useita kirjallisuuspalkintoja ja oli kolmesti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjailija kuoli 6. helmikuuta 2015 ollessaan kotimatkalla Belgiasta, jossa hänelle oli myönnetty Leuvenin katolisen yliopiston kunniatohtorin arvo. Hän olisi täyttänyt tänään kunnioitettavat 80 vuotta, ja sen vuoksi kourallinen kirjabloggaajia haluaa muistaa hienoa kirjailijaa kirjoittamalla juuri tänään hänen teoksistaan. Brink-lukuhaastetta emännöi tuijata-blogi (kiitokset haasteen emännälle!). Linkistä pääsee kurkkaamaan muiden haasteeseen osallistuneiden tekstejä Brinkistä tai hänen kirjoistaan.

Omalla lukulistallani André Brink on ollut jo 90-luvun alusta lähtien, mutta nyt lukemani Tuokio tuulessa oli lopulta ensimmäinen miehen tuotannosta lukemani teos. Jo ensikosketus vakuutti: Brinkin kerronta tempaisi mukaansa alusta alkaen ja kirja tuntui jotenkin tuoreelta siitäkin huolimatta, että sen ensijulkaisusta tulee ensi vuonna kuluneeksi neljäkymmentä vuotta. Toni Morrisoniakin kääntänyt Seppo Loponen on tehnyt laadukasta työtä myös Brinkin parissa. Hän on saanut synnytettyä käännökseen sellaisen rytmin ja sujuvuuden, joita ihailin lukiessani moneen otteeseen.

Tuokio tuulessa on aistillinen rakkaustarina ja hieno eteläafrikkalaisen luonnon kuvaus. Brink kuvaa kauniisti mustan miehen ja valkoisen naisen - joka on mustalle kielletyistä kielletyin, koskemattomista koskemattomin - välisen suhteen kehittymistä, ja myös sitä, miten kaupunkioloihin tottunut yläluokkainen nainen voi oppia ottamaan luonnon sydämeensä. Romaanissa ollaan Kapkaupungin etäisimpien tunnettujen vuorten takana, lähes koskemattomassa erämaassa, jossa on vain loputtomasti vuoria, tasankoja, laaksoja ja jokia. Luonto haastaa ihmisen joka hetki: villipedot, tuuli ja sade, kuivuus ja äänettömyys tekevät Adamin ja Elisabethin matkasta selviämistaistelun, joka tekee ylpeästä Elisabethistakin nöyrän.

Erämaa on Adamille Koti, mutta Elisabethille se ei merkitse mitään. Pitkä taival saa naisen kuitenkin luopumaan kaikenlaisesta hienostelusta ja mukavuuksien kaipuusta, sekä nauttimaan luonnosta ja uudenlaisesta vapaudestaan. Lopulta kaksikon matkassa on miltei jotain raamatullista: he ovat ja elävät kuin Aatami ja Eeva keskellä suurta koskematonta luontoa. Brink kuvaa miljöötä elävästi: kuivuuden, tuulet ja rankkasateet ukkoskuuroineen tuntee miltei ihollaan, ja kun yö koittaa, alkaa pimeydestä kuulua sakaalien naurua, villikoirien haukkua ja hyeenojen kolkkoa ulinaa. Lukija pelkää käärmeitä ja saalistavia leijonia melkein enemmän kuin romaanin henkilöt, niin vaikuttavasti ja aidosti kirjailija on villin luonnon uhkia kuvannut.

Ennen kaikkea Tuokio tuulessa on kuitenkin tärkeä ja silmiä avaava kuvaus Etelä-Afrikan mustasta historiasta, orjuudesta ja rotusorrosta. On kuvottavaa lukea orjien kohtelusta, kidutuksista ja järjettömistä vallankäytön välineenä langetettavista kuolemantuomioista, siitä miten orjan henki ei ole minkään arvoinen, tai miten orja on ihminen, jota ei ole olemassa, näkymätön, kuin kesytetty kotieläin. Vieläkin kuvottavampaa on mustien orjanaisten hyväksikäyttö ja raiskaukset muka yhteisen hyvän nimissä, kun valkoiset miehet siittävät äpärälapsia parantaakseen paikallisten orjien laatua.

  "Kuinka sinä voisitkaan ymmärtää?" hän vastaa. "Sinä olet valkoinen. Minä olen vain orja. Minä olen kaksi kättä ja kaksi jalkaa, minä olen kuin mikäkin härkä tai muuli. Sinä olet pää, sinä olet se jonka sallitaan ajatella. Minä olen pelkkä ruho. Minun on tyytyminen osaani. Minä en saa ajatella, sehän olisi röyhkeää. Kaksikymmentäviisi vuotta minä alistuin siihen. Mutta sitten sain tarpeekseni, minun mittani tuli täyteen. Ja nyt minä en ole viiteen vuoteen tehnyt muuta kuin ajatellut tässä jumalanhylkäämässä erämaassa. Sitä ei ole kirjoitettu kirjoihin, se on kaikki täällä, minun sisässäni. Mutta mitä minä teen sillä?"

Kirjan lukeminen lamaa ja tekee voimattomaksi, mutta se herättää myös ilon ja toivon, kun Elisabeth alkaa vähitellen nähdä Adamin ihonvärin taakse. Tuokio tuulessa osoittaa omalla tavallaan, että ihmisen sisimmässä on kautta aikojen ollut jotain syvästi inhimillistä, silloinkin kun todellista tietoa ja ymmärrystä maailmasta ei vielä ole ollut. Hieno, puhutteleva ja syvästi koskettava teos!

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Etelä-Afrikka

18 kommenttia:

  1. Kylläpä kirjoitat hienosti ja kiinnostuksen herättäen Brinkin romaanista, joka menee lukulistalleni saman tien, ilman muuta. Valkoinen, kuiva kausi on ( muistaakseni) ensi kosketukseni Brinkin tuotantoon, mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos! :) Suosittelen kyllä Tuokiota tuulessa - kirjan lukemisesta alkaa olla viikko, ja silti olen huomannut palaavani ajatuksissani Elisabethin ja Adamin pariin päivittäin. Tässä on jotain sellaista väkevästi mieleen painuvaa, etten usko kirjan unohtuvan ihan äkkiä. Ja sama täällä, tämä ei takuulla jää viimeiseksi Brinkin kirjaksi minullekaan. :)

      Poista
  2. Olen kyllä niin iloinen, että tutustuit viimein Brinkiin! Minäkin olen lukenut Tuokion tuulessa ja vaikka en rankkaisikaan sitä parhaimmaksi Brinkiltä lukemakseni teokseksi, niin voimakas sanoma on tässäkin. Minusta on myös uskomatonta, miten hyvin aikaa Brinkin kirjat kestävät. EI uskoisi, että tästä kirjasta on tosiaan niin kauan: tajusin vasta asian, kun mainitsit. Toisaalta surullista on se, miten ajankohtaisia tietyllä tavalla asiat vielä ovat, vaikka ilmenevätkin eri tavalla ja näennäisesti erottelua ei muka ole.

    Kaunis kirjoitus, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, sanopa muuta, ja ihan luvattoman kauan tähän kyllä menikin että sain ensimmäisen Brinkin kirjan luettua - yli kaksikymmentä vuotta! :D Haluan seuraavaksi lukea suosittelemasi Hiljaisuuden tuolla puolen (jonka löysin tänään kirjakasoja pöyhiessäni!).

      Tämä oli hieno, mutta monella tapaa niin julma kirja. Hienosti ja väkevästi kirjoitettu. Ja olet oikeassa: maailma muuttuu joidenkin asioiden suhteen aivan liian hitaasti. Se on tuskastuttavaa ja surullista.

      Kiitos ihanasta kommentistasi! <3

      Poista
  3. Tämähän kuulostaa aivan loistavalta! Juuri minun kirjani, luulisin.

    Kirjoitat koskettavasti mustien ja valkoisten epätasa-arvosta. Päähenkilöiden suhde kuulostaa lähes maagiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, uskon että tämä koskettaisi sinuakin vahvasti. Ehdottomasti suosittelen lukemaan! On tässä loppupuolella ehkä hiven toisteisuutta, ja tarina ei olisi mielestäni kärsinyt, jos muutama maili kuumaa ja kuivaa erämaata olisi nipsaistu pois, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa aikamoisen toimiva ja hieno. Aistillinen, väkevä, melkein alkukantainen kirja, ja sen sanoma polttaa mieleen jäljen kuin polttorauta.

      Lue tämä! <3

      Poista
  4. Kiitos kiitoksista! Haasteiden ilahduttavin puoli on juuri se, että niiden myötä tempautuu johonkin, mihin ei ehkä ilman haastetta olisi osunut. Valitsemasi kirjan teemat koen olevan Brinkin ydintä, rakkautta ja politiikaa ihmisenmittaisesti. Kiitos tekstistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, ihan totta! En tiedä kauanko minulla olisi lopulta mennyt Brinkiin tutustumiseen ilman tätä haastetta (ja kirjailijan valitettavaa kuolemaa, joka oli paitsi kovin surullista, myös se haasteen alkuunpaneva voima). Olen siis aikonut lukea Brinkiä abivuodestani lähtien (josta on, köh, yli 20 vuotta), ja ollut vakuuttunut kaikki nämä vuodet siitä että hän on loistokirjailija, mutta en ymmärrä miksi tässä siltikin kesti näin kauan. :) Mutta ehkäpä hyvää vain kannatti odottaa.

      Poista
  5. Kun tulee tänne sivulle, niin Avast ilmoittaa, että Tartunta estetty! Sitten se viittaa url-osoitteeseen www.hullutteekutsut.com. Onko noissa blogeissa, joita seuraat häneltä kaapattu sivusto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, iso kiitos kommentistasi! Olipa hyvä kun sanoit asiasta: seurasin linkkiä ja se vei jonnekin aivan muualle kuin kyseiseen blogiin, joten poistin sen. :)

      Poista
  6. Tiedätkö, tämä on ollut minulla lukulistalla vuodesta 1994 saakka. Muistan vuoden, koska mieheni sisko luki tätä ja vaikuttui Brinkistä tavattomasti. Hankin kirjan hyllyyni vuosia sitten, ainakin 10 vuotta sitten, mutta en ole vieläkään tätä lukenut. Kirjoitit niin hyvin, että kyllä minunkin pitää tämä vihdoin lukea.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sama juttu: olen ostanut tuon kirjan abisyksynäni 1992, kun uusintapainosta kehuttiin kirjakerhon lehdessä hullun lailla. Halusin lukea tuon heti silloin, mutta en käsitä miten tässä näin kauan meni.

      Mutta kyllä, olen ihan samaa mieltä: lue nyt sinäkin tämä jo vihdoin! <3 :)

      Poista
  7. Voi, Andre Brink oli takavuosieni suosikki, olen lukenut häneltä aika monta teosta ja kaikkiin niihin rakastuin! Tuokio tuulessa taisi olla minunkin eka Brinkini, kirjakerhosta se silloin minullekin tupsahti.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihanaa kuulla, että olet rakastanut kaikkia lukemiasi Brinkin kirjoja! <3 Aion lukea häntä lisää jo tänä vuonna, mutta en ihan heti tähän perään. Tuokio tuulessa oli sen verran rankka kirja, että sen sulatteleminen vaatinee aikansa. :)

      <3 sinne!

      Poista
  8. Kirjoitat todella kauniisti! Brink oli minunkin suosikki joskus - suosittelen erityisesti Hiekkalinnaa ja Pirunlaaksoa! Ne edustavat ehkä Brinkin kevyempää puolta, mutta voi miten ihania ovatkaan. Ehkä nyt on aika kunnioittaa Brinkin muistoa ja lukea taas jotain pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos! <3 En oikein edes käsitä, miten en ole saanut aikaisemmin aikaiseksi lukea Brinkiä - nyt oli jo korkea aika aloittaa. :) Hiekkalinnan ja Pirunlaakson painan nyt mieleeni, kiitos! Seuraavana taidan lukea Hiljaisuuden tuolla puolen, sillä se löytyy jo valmiiksi omasta hyllystäni. Olisipa mukavaa, jos sinäkin lukisit taas Brinkiä, olisi mahtavaa lukea arviosi jostain miehen kirjasta.

      Poista
  9. Tämä hieno kirja lienee ainoa lukemani Brink, mutta aion korjata virheeni. Olen kuitenkin ostanut aikoinaan jokaisen Brinkin niiden ilmestyessä. Parantaakohan se tilannetta? Ja nyt ne ovat kirjahyllyissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, oi että - sinulla onkin komea kokoelma Brinkin teoksia! Ala ihmeessä lukea miehen tuotantoa läpi! Minuakin jo polttelisi ottaa seuraava Brinkin kirja luettavakseni, sen verran väkevän vaikutuksen tämä Tuokio tuulessa teki. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...