tiistai 12. toukokuuta 2015

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä


Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Into, 2015. 209 sivua. Alkuteos Ommarul putakhae, 2008. Suomentanut Taru Salminen.)

  Isosisko. Saammekohan koskaan enää viettää äidin kanssa edes yhtä päivää? Luuletko että saan tilaisuuden olla äidin kanssa, ymmärtää ja kuunnella hänen tarinoitaan, lohduttaa häntä hänen unelmistaan jotka ovat hautautuneet jonnekin ajan sokkeloihin? Jos saisin edes muutaman tunnin, sanoisin hänelle näin. Että rakastan kaikkea, mitä äiti teki, että rakastan äitiä joka pystyi tekemään sen kaiken ja että rakastan äidin elämää jota kukaan ei muista. Että kunnioitan häntä. 
  Isosisko, älä anna periksi, etsi äiti.

Kuusihenkisen eteläkorealaisperheen lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet maalta pääkaupunkiin, Souliin. Siellä jokainen heistä on opiskellut ja menestynyt omalla tavallaan, ja oman elämän aloittamisen myötä yhteydenpito ikääntyviin vanhempiin on vähentynyt. Eräänä tavallisena lauantaipäivänä vanhemmat matkustavat Souliin tapaamaan lapsiaan ja juhlistamaan isän syntymäpäivää, mutta Soulin rautatieasemalla perheen 69-vuotias äiti katoaa ilman rahaa tai mitään muutakaan omaisuuttaan.

Perheenjäsenten etsiessä kadonnutta, sairasta äitiä kukin heistä käy mielessään läpi muistoja hänestä. Kasvavan syyllisyyden myötä herää tietoisuus: tunsiko heistä lopulta yksikään todella naista nimeltä Park So-nyo? Tiesikö kukaan, mitä äiti toivoi tai halusi, mistä hän unelmoi, tai miten hän todella voi? Ymmärsikö kukaan äidin arvoa ja merkitystä?


Pidä huolta äidistä oli mainiota luettavaa kuluneelle äitienpäiväviikonlopulle. Se on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani, ja se on saanut roppakaupalla palkintoja paitsi kotimaassaan, myös muualla maailmalla. Romaanin kirjoittanut Kyung-sook Shin on yksi kotimaansa luetuimmista ja ylistetyimmistä kirjailijoista, ja menestyksensä kovalla työllä saavuttanut nainen: Hän on perheensä kuudesta lapsesta neljäs, ja koska hänen vanhemmillaan ei ollut varaa laittaa tytärtään lukioon, muutti nuori nainen veljensä luo Souliin, jossa hän työskenteli päivät elektoniikkatehtaalla ja opiskeli illat koulussa opinnot omalla työllään kustantaen. Lopulta hän valmistui Soulin taideinstituutista pääaineenaan luova kirjoittaminen.

Pidä huolta äidistä oli kiehtova kurkistus minulle ennestään hyvin vieraaseen kulttuuriin. Olen lukenut muutenkin hyvin vähän aasialaista kirjallisuutta, ja käytännössä lähes kaikki lukemani on ollut japanilaista (sekä pieni osa myös kiinalaista ja intialaista) kirjallisuutta. Kyung-sook Shin kuvaa taitavasti kotimaansa perinteitä vaalivaa kulttuuria vuosittaisine rituaaleineen; esi-isien muistojuhlia, uudenvuodenjuhlia ja sadonkorjuujuhlia, joihin huolellinen valmistautuminen ja säännöllinen osallistuminen on ollut perheille aina kunnia-asia. Hän sivuaa Korean sodan aikoja, ja niitä suuria muutoksia jotka maassa on nähty vain kahden sukupolven aikana: Vielä 30-luvun lopulla syntyneiden vanhempien nuoruudessa järjestetyt avioliitot ovat olleet yleinen tapa, mutta heidän lapsensa saavat elää modernissa maassa, jossa on vapaus valita kenen kanssa menee naimisiin, vai meneekö ollenkaan. Maa on noussut suuresta köyhyydestä vaurauteen, se on teollistunut ja sen väestö on enenevässä määrin siirtynyt maaseudulta kaupunkeihin. Koulutus ei ole enää harvinainen etuoikeus, vaan mahdollisuus, johon kasvavan nuoren on helpompaa tarttua.

Voimakkaimmin romaani kuvaa kuitenkin korealaisen naisen asemaa, äitiyttä ja sellaista elämää, jossa omille haaveille ei ole tilaa, sekä yhden perheen dynamiikkaa. Oli puistattavaa lukea miehestä ja lapsista, jotka ovat vuosien varrella tottuneet kohtelemaan perheen äitiä kuin tämä olisi huonekalun kaltainen itsestään selvä, lähes näkymätön osa kotia. En välillä miltei tiennyt, luinko naisesta, joka oli vaimo ja äiti, vai perheen palvelija. Pidä huolta äidistä kosketti ja liikutti, mutta myös ärsytti ja raivostutti - ja juuri siten herätteli pohdiskelemaan asioita monelta kantilta. Mietin paljon kulttuurieroja (ja kuitenkin kaikki kirjassa kerrottu voisi tapahtua yhtä lailla Suomessa, kun vain yksityiskohdat olisivat toisin), naisen asemaa (miksi äiti alistui jopa marttyyriuteen asti, vaikka hänessä selvästi oli kipakkakin puoli ja kyky asettua puolustamaan itseään?) ja kirjan päähenkilöä, kadonnutta äitiä (joka oli luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan huolimatta tavattoman viisas ja neuvokas nainen, sitkeä ja sinnikäs selviytyjä). Romaanissa oli lopulta hieman yllättäen paljon lähelle tulevaa, ja näin Park So-nyossa monella tapaa omaa äitiäni - pientä, sitkeää naista, joka on lähes käsittämättömällä tavalla pitänyt viisihenkisen perheen kasassa, ilman kenenkään apua.

Kyung-sook Shinin kerronta on ovelaa. Kirja on jaettu neljään lukuun ja pitkähköön epilogiin, ja näistä viidestä osiosta kolmessa kertoja puhuttelee sitä henkilöä, jonka näkökulmasta tarinaa kulloinkin katsotaan. Tällä on oma tarkoituksensa, joka selviää tarinan edetessä, mutta tyylikeino on myös tehokas: lukija ei vain seuraa sivusta perheen lasten ja isän ajatuksia ja kasvavaa syyllisyyttä, vaan hän sulautuu osaksi niitä. Kun kertoja puhuttelee lasta tai aviomiestä, lukijasta tuntuu kuin juuri häntä puhuteltaisiin. Tarinan edetessä äänen saa myös kadonnut äiti, ja pienistä palasista, muistoista ja perheenjäsenten kertomuksista rakentuu kokonaiskuva yhden naisen elämästä. Naisen, joka on ollut pieni tytär, teini-ikäinen vaimo, nuori äiti, rakastava käly, huolehtiva lähimmäinen, ja lopulta sairas, vanha nainen.

Kirjailija kuvaa taitavasti perheen lasten ja erityisesti aviomiehen heräävää syyllisyyden tunnetta, ja niitä lukemattomia itsesyytöksiä, joita äidin odottamaton katoaminen herättää. Rivien väleistä tihkuvat perheenjäsenten epätoivo, suru ja kaipaus, ja vaikka paikoin kirjailija suorastaan alleviivaa ja osoittelee aviomiehen ja lasten aiempaa huonoa käytöstä ja pahaa oloa, tuntuu kaikki lopulta jotenkin viiltävän rehelliseltä ja aidolta. Henkilöt ärsyttävät ja surettavat, heitä tekisi mieli yhtä lailla nuhdella kuin halatakin.

  Kuinka pitkälle muistot tietystä ihmisestä ulottuvat? Muistot äidistä?
  Unohtuneita muistoja ajalta, jolloin äiti oli vielä vierelläsi, pulpahtelee kaikkialla mieleesi. Siksi et ole pystynyt keskittymään yhteenkään ajatukseen minuuttia kauempaa sen jälkeen, kun kuulit äidin kadonneen. Muistot tuovat mukanaan myös katumuksen.

Romaanin kieli on melko tavanomaista, eikä erityisen mieleenpainuvaa. Käännös on kuitenkin huolellinen ja hyvää, sujuvaa kieltä - ja iloitsin erityisesti siitä, että kirja on käännetty suoraan koreasta suomeksi! Kauniin kielen ja erityisten kaunokirjallisten ansioiden sijasta kirjan vahvuus on kuitenkin toisaalla: se näyttää melko tuskallisella tavalla sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää, ja miten katsomisen sijasta olisi syytä opetella todella näkemään, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kirjan ovat lukeneet myös Norkku ja Mari A. (englanniksi), sekä Minna ja Ulla. Kaikki neljä ovat pitäneet lukemastaan.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Etelä-Korea

22 kommenttia:

  1. Kirjoitat tästäkin kirjasta niin houkuttelevasti, että tekisi mieli lukea tämäkin. Äitien kohtelu ja heidän omat ajatuksensa ovat esillä myös Kissani Jugoslaviassa. Pohjoismaisen tasa-arvon keskellä tarinat ovat hyvä muistutus muunlaisista maailmoista. Tosin uhrautuva äitiys onnistuu myös Suomessa, eri asia on arvostaako sitä enää kukaan. Arvostusta kuitenkin kaipaavat kaikki äidit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos! ♥ Uskon, että tämä kirja voisi hyvinkin olla mieleesi! Minusta tämä oli hyvä romaani, eikä se todellakaan jättänyt kylmäksi. Koin hyväksi myös sen, miten kirja ärsytti ja raivostuttikin, ajattelin kirjan henkilöitä ja tapahtumia paljon myös silloin, kun en ollut lukemassa - ja vielä kirjan luettuanikin. Tämä on yhden äidin tarina, ja melko koskettava ja ajatteluttava sellainen.

      Ja kääk - Kissani Jugoslavia pitäisi nyt kyllä myös lukea! :)

      Poista
  2. Luin tämän melko pian sen jälkeen, kun tämä ilmestyi ja tykästyin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, huomasinkin Ullan postauksen kommenteista, että olet myös lukenut tämän, mutta ennen blogiaikaa. Sinänsä harmi, sillä sinun näkemyksiäsi tästä kirjasta olisin mielelläni lukenut enemmänkin.♥

      Poista
  3. Kirja ravisutteli lukijaa hyvin. Kulttuuri on vieras, mutta äiti on ollut meidänkin kulttuurissa usein uhrautunein. Odottelen kirjaa englanniksi, haluan lukea senkin. Toimitus on vain hidas. Pidin todella kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, sen se teki. Ja olisikin varmasti mielenkiintoista lukea tämä myös englanniksi, jo pelkästään erikoisen kerrontaratkaisun takia. Ihastuin kovasti sinä-muotoiseen kerrontaan.

      Poista
  4. Tämä on ollut minulla lukulistalla pitkään, mutta nyt pomppasi taas ylemmäs. Tykästyin kirjailijaan luettuani englanniksi Kyung-sook Shinin I'll Be Right There. Se on hieno kuvaus nuorten elämästä Etelä-Koreassa 80-luvulla. Oli mielenkiintoista lukea miten erilaista elämää nuoret ovat eläneet toisella puolen maailmaa silloin kun itsekin olin nuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä! Tuo I'll Be Right There alkoi nyt ihan tosissaan kiinnostaa. :)

      Poista
  5. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Haluan lukea ehdottomasti ::)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, hienoa! Uskon, että tämä on ihan sinun kirjasi. :)

      Poista
    2. Tämä oli aivan ihana kirja :) Vieläkin kyyneleet tipahtelevat silmäkulmista...

      Poista
    3. Mai, kävinkin juuri lukemassa koskettavan kirjoituksesi tästä kirjasta. Arvasin, että tulet rakastumaan tähän! <3

      Poista
  6. Tämä alkoi nyt kiinnostaa hirveästi! Totta kai jo ihan tuon etelä-korealaisuuden vuoksi: kirjallinen maailmanvalloitus on aina hauskaa. Mutta myös kaikki mitä kirjoitat ihmissuhteiden, naiseuden ja äitiyden kuvauksesta kuulostaa todella kiehtovalta. Lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kyllä tämä ehdottomasti lukemisen arvoinen teos on, ja tosiaan kiehtova kurkistus eteläkorealaiseen yhteiskuntaan ja sen suuriin muutoksiin vain kahden sukupolven aikana. Lue ihmeessä! <3

      Poista
  7. Odottelen vielä varaustani kirjastosta, mutta lähiviikkoina varmaankin pääsen lukemaan tätä. Kirjallista maailmanmatkaa ajatellen tämä suomennos ilmestyi kuin tilauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nanna, sanopa muuta: olin iloinen jo pelkästään siitä, että sain tällä kirjalla valloitettua muuten hankalan Etelä-Korean. :) Lisäksi kirja oli hyvä, se toki ilahdutti myös. :) Toivottavasti olet saanut tämän jo luettavaksesi.

      Poista
  8. Minulla on tämä kirja maannut jo jokusen aikaa (vuotta) hyllyssä. Kerran aloitin sitä, mutta aika taisi olla väärä ja jätin kesken. En kestänyt, kun en heti tajunnut, kuka kertoja on (tiesin, että joku perheenjäsen, muttei käynyt ilmi kuka). :D Selviääkö se muuten piankin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tämä kannattaa kyllä lukea! Kertojan henkilöllisyys selviää tosin vasta kirjan loppupuoliskolla, joten yritä kestää sinne asti. :D

      Poista
  9. Aasialainen kirjallisuus on jostain syystä lähellä sydäntäni, erityisesti japanilainen -minullakin.

    Kirjoitat tästä niin kutsuvasti... Oih, ehkä joskus tämäkin kirja tulee elämääni! Teoksen rakennekin tuntuu kertomasi perusteella erittäin, erittäin mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, olen niin samaa mieltä. Japanilaisessa kirjallisuudessa on jotain aivan erityistä taikaa. Pitäisi kyllä (siis minun) tutustua aasialaiseen kirjallisuuteen vähän laajemmaltuikin. Tämä esimerkiksi oli oikein hyvä lukukokemus.

      Tuo rakenne oli tämän kirjan suola ja sokeri. Perinteisellä kertojaratkaisulla tämä olisi ollut vain yksi perheromaani muiden joukossa, mutta tällä tavoin tämä oli huomattavasti puhuttelevampi, niin ovela ja mielenkiintoinen. Kannattaa kyllä lukea!

      Poista
  10. Voi, tämä pitäisi ehdottomasti lukea! Sain just kaukaa viestin, että 'Leena. lue ehdottomasti Pidä huolta äidistä'! Yritän mahduttaa tämän kesääni.

    Kiitos arviostasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, voi että olisikin mukavaa lukea juuri sinun arviosi tästä! <3 Kyllä, tämä kirja kannattaa lukea, eli olen ystäväsi kanssa samaa mieltä. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...