tiistai 24. toukokuuta 2016

Omenankukkien aikaan (sieluni hymyt -haaste)

Sain alkukeväästä Kirjojen kamarin ihanalta Katjalta haasteen, jonka ideana on listata niitä pieniä ja isoja asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi ja saavat ikään kuin sielun hymyilemään. Haaste on alkujaan lähtöisin Iltatähden syttyessä -blogista. En ole ehtinyt vastata haasteeseen aiemmin, mutta mikä olisikaan parempaa aikaa miettiä omia onnenaiheitaan, kuin nämä kevätkesäiset viikot, jolloin sielu tuntuu hymyilevän ihan koko ajan.

Olen aina rakastanut kevättä sydämeni pohjasta. Talvet ovat minulle vaikeita, en pidä lumesta ja pimeyskin tuntuu vuosi vuodelta yhä vaikeammalta kestää, mutta kun kevät - ja etenkin heleänvihreä toukokuu - koittaa, pulppuan elämää ja tuntuu että pystyn ja jaksan taas melkein mitä tahansa. Kaikkein ihaninta aikaa on juuri tämä, jota nyt elämme: kun omena- ja kirsikkapuut kukkivat, kielonkukat työntyvät suurten lehtiensä lomasta esiin kuin ujostellen ja iltalenkeillä voi kuunnella mustarastaiden laulua sydän onnesta pakahtumaisillaan. ♥



Jos mietin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, mieleen tulevat tietenkin sukulaiset, ystävät ja rakas koiravanhukseni. Olen onnellinen ihanista työkavereistani, jotka tekevät jokaisen työvuoron raskaassa työssämme helpommaksi jaksaa. Olen onnellinen terveistä ja energisistä päivistä, sekä siitä, että jaksan opiskella työn ohessa kiehtovia, kiinnostavia ja mielekkäitä asioita, jotka tuntuvat täysin omalta jutultani. Olen onnellinen tuhansista ihanista muistoistani ja kokemuksistani, sekä vähintään samasta määrästä haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. ♥






Olen onnellinen kirjallisuudesta, totta kai! Onnea ovat kaikki ne tuhannet tarinat, tekstit ja maailmat, joihin olen saanut elämäni aikana uppoutua, ja myös ne, jotka vielä odottavat. Olen onnellinen musiikista, taiteesta ja teatterista, joista saan valtavasti voimaa joka ikinen päivä - nytkin olen aamuisin kävellyt yövuoroista kotiin halki puistojen, joissa omenankukat kukkivat valkoisina ja vaaleanpunaisena merenä, ja kun samalla olen kuunnellut nappikuulokkeista Sibeliusta ja Bachia, on niissä hetkissä ollut läsnä kaikki maailman onni. Olen onnellinen kamerastani ja valokuvauksesta, jonka avulla voin ilmaista itseäni ja tallentaa hetkiä ja muistoja - kuten nyt vaikka näitä jumalaisen kauniita omenankukkia. Olen onnellinen maailman kauneudesta sekä esteettisellä tasolla, että siitä kauneudesta, jota ei näe silmillä vaan sydämellä. Nykyaikana jokainen lähimmäisen aito, lämmin ja humaani teko tekee hyvin onnelliseksi. ♥ 





Tällä hetkellä olen onnellinen myös monista pienistä ja isoistakin päätöksistä, joita olen viime aikoina tehnyt. Olen miettinyt ensi syksyn opiskelukuvioita, jatkanut jo useamman vuoden hitaasti toteuttamaani ruokaremonttia ja merkkaillut kalenteriini kulttuurimenoja joulukuulle saakka. Myös matkahaaveet onnellistuttavat: Tällä hetkellä en oikein voi matkustella, sillä minun pitää hoitaa varsin iäkästä koirakaveriani (ja uskokaa pois, tämä paikoillaan olo on kaltaiselleni himoreissaajalle hyvin vaikeaa). Mutta ah, tuntuu niin hyvältä tehdä matkasuunnitelmia tulevaisuuden varalle. Tällä hetkellä haaveilen Brittein saarista (kuten aina - kestorakkaudestani! ♥), Ranskasta, Kanadasta ja Japanista. Onneksi tänäkin kesänä on kuitenkin mahdollisuus tehdä pieniä kotimaanmatkoja, ja esimerkiksi ajatus tulevista Savonlinnan Oopperajuhlista tekee tämän oopperan rakastajan hyvin onnelliseksi.




Mikä sinut tekee onnelliseksi juuri nyt?

11 kommenttia:

  1. Sara, olet syntynyt puutarhakuvaajaksi<3

    Vaikka matkakuume kuinka polttelee, anna uskollisimmalle ja pyytettömille ystävällsei nyt parhaat eläkepäivät ikinä. Me olimme viisi vuotta ilman matkoja eli siitä kun Olgalla todettiin nivelrikko 9 vuotiaana hänen lähtöönsä melkein 15 -vuotiaana. Ne olivat parasta aikaa ikinä, sillä se läheisyys ja ymmärrys, jonka vanha, viisas koira suo, on jotain, mitä ei voi ostaa mistään. Sille ei ole hintaa! Oikeastaan kaipaamme noita vuosia, sillä osasimme kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä täysillä, olla läsnä uskollisimmalle ja samalla myös toisillemme. Eivät ne maat mihinkän katoa, mutta tulee päivä, jolloin sinun on selvittävä siitä, mistä minä kävin läpi 11.1.2013. Toukokuussa olimmekin sitten jo alpeilla, mutta vieläkin on niin iso ikävä, että...Kohtaan sen etenkin nyt taas, kun hoidan suuriruhtinattaren haudan valkoisia varjoliljoja. Se on kuitenkin kaunista ikävää ja kiitollisuutta. Pyörin päivisin nyt shelttisivustolla, mutta ei me vielä koiraa oteta, sillä seuraavakin matka on kuukauden pituinen ja pennun pitää saada kasvaa aikuiseksi oman perheensä kanssa. Mutta ehkä sitten joskus...Ihania vuosia teille yhdessä, vuosia, joita vielä kerran kaipaat isosti<3

    VastaaPoista
  2. Juuri nyt minut tekee onnelliseksi tämä ihana, kaunis kirjoituksesi ihanine, kauniine kuvineen <3 Kiitos kun vastasit tähän näin kauniisti, tähän hurmaavaan omenankukkien aikaan <3

    VastaaPoista
  3. Kävin juuri omenankukkalenkillä ja eihän sieltä olisi malttanut tulla kotiin! Minulle on myös tämä toukokuu vuosi vuodelta vain tärkeämpi kuukausi. Tulin viime yönä Belgiasta (oi Bruggea!) ja nyt odottelen juhannusreissua Budapestiin - aina pitää olla joku pieni matka tiedossa. Iloiseksi tekee myös lähestyvä (ensimmäinen opettajan) pitkä kesäloma! Kiitos uskomattoman upeista kuvista <3

    VastaaPoista
  4. Oi tuota omenankukkien kauneutta! Minuakin ilahduttaa tämä alkukesä kukkaloistoineen. Ja se, kuinka hyvältä luonnossa juuri nyt tuoksuu! Olen aivan innoissani siitä, että olen jo toukokuun puolella päässyt uimaan meressä. Ihanaa! Ja sitten minua ilahduttaa pieni mustavalkoinen kissa ja sen hupsut tempaukset. <3

    VastaaPoista
  5. Minut teki onnelliseksi juuri nyt tämä sinun kaunis, kaunis postauksesi! <3

    VastaaPoista
  6. Sinulle on haaste blogissani: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2016/05/tietokirjat-vievat-haaste_27.html

    <3

    VastaaPoista
  7. Hei Sara, paiskasin sulle haasteen, blogissani.

    VastaaPoista
  8. Ah, miten kauniita omenankukkakuvia! <3 Luonnon raikasta vehreyttä olen minäkin ihastellut joka päivä. Kevät on parasta aikaa ja juuri se heleän vaaleanvihreä ennen kuin väri syvenee. Minua ilahduttaa, että ystäväni kävi ensimmäistä kertaa luonani täällä etelässä ja sain toimia ikään kuin turistioppaana. Nyt on sunnuntain raukeus ja kiireettömyys.

    VastaaPoista
  9. Ihania omenankukkia! Omppupuut ovatkin tänä vuonna kukkineet kuin ei koskaan ennen!

    Kesän ihastelun lomaan sinulle pieni haaste:

    http://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
  10. Ja taas olisi kamarissani sinulle haaste <3 Taisit tosin saada tämän jo Riitalta tuossa yläpuolella, mutta ojennanpa silti minäkin tämän sinulle lämpöisin sydämin <3

    VastaaPoista
  11. Hyrisevä hymy tosiaan hiipii kevätkukoistuksen kuvista. Kaunista!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...