Tampereen Teatteri: Päätepysäkki

(Kuvassa Emma-Sofia Hautala, Elisa Piispanen, Esa Latva-Äijö ja Heikki Nousiainen. Kuva: Yehia Eweis, Tampereen Teatteri.)

Päätepysäkki 6.5.2016
Käsikirjoitus: Pasi Lampela
Ohjaus: Pasi Lampela
Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 27.1.2016
Kesto n. 2 tuntia 10 minuuttia (väliaikoineen)
Lavastus- ja pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen, valosuunnittelu Mika Hiltunen, äänisuunnittelu Jouni Koskinen, kampausten ja maskien suunnittelu Kirsi Rintala

Nelikymppinen Jussi (Esa Latva-Äijö) työskentelee asianajajana Matti-isänsä (Heikki Nousiainen) yrityksessä. Elämä on kiireistä ja stressaavaa, ja miehen avioliitto Ilonan (Elisa Piispanen) kanssa on hajoamaisillaan. Matti tekee pojalleen tarjouksen: hän on valmis vetäytymään firmansa johdosta ja luovuttamaan johtovastuun Jussille, mutta tarjous sisältää ehdon - Jussin on unohdettava eroaikeensa ja pysyttävä naimisissa Ilonan kanssa. Mies suostuu tarjoukseen.

Pahoinvointi avioliitossa kuitenkin jatkuu, ja Jussi lääkitsee tilannetta aloittamalla seksisuhteen nuoren Birgitan (Emma-Sofia Hautala) kanssa. Intohimoon alkaa sekoittua muitakin tunteita, ja koko pakka uhkaa hajota käsiin, kun täysin hukassa oleva Jussi alkaa jälleen suunnitella avioeroa ja uutta elämää nuoren rakastajattarensa kanssa. Lisäksi myös bisneksissä alkaa ilmetä sekavia ja epäselviä kuvioita, jotka aiheuttavat miehelle ylimääräistä päänvaivaa. Kun Jussin äiti ja Matin vaimo kuolee syöpään, alkaa sotkuinen ihmissuhdevyyhti purkautua, ja sekä ryvettynyt parisuhde että isän ja pojan suhde joutuvat ennennäkemättömälle koetukselle.

(Kuvassa Esa Latva-Äijö, Elisa Piispanen ja Heikki Nousiainen. Kuva: Yehia Eweis, Tampereen Teatteri.)

Huh, olipahan melkoista! Mikäli kokee olonsa alakuloiseksi ja ahdistuneeksi arjen rasitteista ja haluaa itseään piristääkseen viettää mukavan illan teatterissa, en suosittele valitsemaan näytelmäksi Päätepysäkkiä - se on nimittäin sen sortin draamaa, jossa valonpilkahdukset ovat niin vähissä, että jo valmiiksi ahdistunut katsoja voinee haluta purra ranteensa auki esityksen jälkeen. Mutta jos tietää kestävänsä täyslaidallisen ihmismielen varjoisaa puolta ja elämän lohduttomuutta, ja haluaa nähdä aivan ensiluokkaisten tekijöiden ensiluokkaista teatteria, on Päätepysäkki silloin aivan ehdottoman oikea valinta.

Esa Latva-Äijön (josta on muuten vähitellen tullut yksi suurimmista näyttelijäsuosikeistani, on meinaan niin jäätävän lahjakas, monipuolinen ja karismaattinen näyttelijä hän!) Jussi on katsojan mielessä monenlaisia tunteita herättävä, taidokkaasti kirjoitettu hahmo, jonka henkilökohtaisen elämän odysseia on melko tuskallista seurattavaa. Keski-iän kriisissään kipuileva mies janoaa elämää ja kuvittelemaansa viimeistä mahdollisuutta autuaaksi tekevään onneen, hän tekee itselleen sokeana toinen toistaan epäonnistuneempia valintoja ja takertuu nuoreen ja lihallisuudessaan elämää sykkivään Birgittaan kuin hukkuva. Jussi on työssään rehti ja oikeudenmukainen, sääntöjä pilkuntarkasti noudattava mies, mutta samanaikaisesti yksityiselämässä hänen moraalinsa venyy kuin kumilanka. Jussia vuoroin halveksuu ja säälii, ja kun näyttämön valot lopulta sammuvat, jää päällimmäiseksi sekoitus surua ja iloa: vaikka kaikki tuhoutuu, voi tuhkan keskellä koittaa lopulta se hetki, jolloin kaiken näkee kirkkaasti.

Lampelan teksti kuvaa ihmissuhteiden vaikeutta ja elämän karikoita niin todenmukaisesti, että syvemmälle realismiin on miltei mahdotonta upota. Tarina ujuttaa kylmät ja luiset sormensa katsojan ihon alle. Se näyttää, miten lapsen ja vanhemman suhteessa on aina omat hankaluutensa, ja miten parisuhteen ajautuessa väärille raiteille on sieltä vaikeaa päästä takaisin oikealle reitille - etenkin jos osapuolet ovat sokeita toistensa tarpeille ja toiveille, ja toisen ohi puhuminen ja kyvyttömyys oikeasti kuunnella ovat vuosien myötä opittuja ja vakiintuneita tapoja. Kun saavutaan keski-ikään ja elämässä alkaa jo hämärästi näkyä peräseinä, voi iskeä pakokauhu, kuten Päätepysäkin Jussille. Jotain on tehtävä, ja totta on, että "samat asiat voi yhtä hyvin tuhota kuin pelastaa". Mutta se sama taitekohta, joka on toiselle osapuolelle päätepysäkki, voi toiselle ollakin lähtölaituri, josta uusi matka alkaa.

Neljän näyttelijän työ on niin raastavan ja hyytävän taitavaa, että esityksen aikana unohtaa katsovansa näyttelijöitä ja roolihahmoja. Lavalla on niin paljon kaipuuta, tuskaa, kipua ja yksinäisyyttä, sekä sellaista rakkautta, joka kimpoilee seinästä toiseen osumatta koskaan maaliinsa, että katsojan tuskaa lisää epätodellinen tunne: kuin en katsoisikaan enää teatteriesitystä, vaan jotakin aitoa, oikeaa ja syvästi inhimillistä.  Esityksen jälkeen huomaan pohtivani, millaiselta mahtaa tuntua olla näyttelijä, joka elää tällaisen roolihahmon kanssa. Seuraavatko työt kotiin, tuleeko Jussin tai Ilonan tuska uniin ja painaako se takaraivossa samalla kun näyttelijä syö päivällistä, laittaa pyykkejä koneeseen tai tarkistaa lapsensa kotiläksyjä?

Päätepysäkki on näytelmä, jonka arvaan tekevän työtään mielessäni vielä pitkään. Kurkussa tuntuu pala ja silmäluomien takana on jotain kirvelevää, kun mietin Jussia, Ilonaa, Mattia ja Birgittaa, ja luonnollisesti myös kaikkea sitä itse koettua, johon lavalla näkemääni peilaan. Päällimmäiseksi jää kaksi ajatusta: kiitollisuus siitä, että on saanut nähdä jotakin noin hienoa, vaikka se kipeää tekikin (iso kiitos: Esa Latva-Äijö, Elisa Piispanen, Heikki Nousiainen ja Emma-Sofia Hautala! ♥ ), sekä Birgitan Jussille tokaisema tarkkanäköinen elämänviisaus: "Se, joka haluaa kaiken, ei loppujen lopuksi saa yhtään mitään."

(Kuvassa Esa Latva-Äijö. Kuva: Yehia Eweis, Tampereen Teatteri.)

Pääsimme katsomaan Päätepysäkin Tampereen Teatterin pressilipuilla. Kiitos!

Kommentit

  1. Kiitokset Sara mielenkiintoisesta teatteriarviosta. Nämä sinun teatterijuttusi saavat mielenkiinnon nousemaan - näyttämötaide on jäänyt minulla hieman paitsioon...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Ja mukavaa kuulla, jos näiden juttujeni myötä kipinä ja palo teatteritaidetta kohtaan nousee. <3 Suomessa tehdään kyllä todella laadukasta ja monipuolista teatteria!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit