Diana Gabaldon: Sudenkorento

Diana Gabaldon: Sudenkorento (Gummerus, 2003. 763 sivua. Alkuteos Dragonfly in Amber, 1992. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi.)

Sudenkorento on Matkantekijä-sarjan toinen osa, ja jatkaa tarinaa siitä mihin Muukalainen jäi. Tai tarkalleen ottaen ei jatka, vaan kirjan alussa ollaankin aivan yllättäen vuodessa 1968, ja Claire Randall on asunut lähemmäs parikymmentä vuotta Amerikassa, Bostonissa, miehensä Frankin ja tyttärensä Briannan kanssa, joka on siis Jamien lapsi. Tarina alkaa kun Claire palaa takaisin Skotlantiin ja Invernessiin mukanaan aikuinen tyttärensä. Ylämaalla he tapaavat nuoren historiantutkija Roger Wakefieldin, johon Brianna rakastuu (näin voidaan siis alkaa seurata kirjasarjan toisen lemmenparin yhteiseloa). Claire puolestaan aikoo kertoa Briannalle totuuden, ettei tytön isä olekaan Frank vaan Jamie, ja että Claire on aikamatkustanut parikymmentä vuotta aiemmin 1700-luvulle ja takaisin... Kirjan alussa ja lopussa ollaan siis 1960-luvulla ja muuten kirja kertoo Clairen kertomana hänen ja skottimiehensä Jamien paosta Ranskaan, seurapiirielämästä siellä, paluusta Skotlantiin, jakobiittikapinasta ja taisteluista Skotlannin ylämaalla.

Siis voi luoja tätäkin kirjaa! Tarinan alusta ensimmäiset vajaa sata sivua ja erityisesti kirjan lopusta viimeiset n. 150 sivua pitivät otteessaan niin tiukasti että luin tätä kirjaa öitä myöten. Tarina vaikutti minuun taas tosi vahvasti, kosketti ja liikutti, sai jopa itkemään useamman kerran - harva kirja on onnistunut herättämään näin suuria tunteita kuin nämä tämän sarjan kirjat. :) Alun ja lopun välinen osuus oli melko vaihtelevaa, ajoittain jopa hivenen tasapaksua, mutta silti kirja ei missään kohtaa ollut varsinaisesti tylsää luettavaa. En jostain syystä tykännyt kovinkaan paljoa jaksosta jonka ajan Jamie ja Claire olivat Ranskassa, Pariisissa ja Versaillesissa. Pariskunnan elämä oli jotenkin liian "hienoa" ja yläluokkaista jotta se olisi jaksanut koko ajan kiinnostaa minua samalla lailla, ja minusta tuntui ettei kumpikaan hahmo ollut Ranskassa ihan "oma itsensä". Mutta kun pariskunta palasi kirjan puolivälin jälkeen Skotlantiin, tuntui että he olivat taas omassa elementissään ja parin elämä oli taas aitoa ja elämänmakuista. :) Tosin Ranskan vaiheista täytyy sanoa että minua kiinnosti kovastikin lukea Clairen työskentelystä sen ajan pariisilaissairaalassa, tämä mielenkiinto selittynee ihan sillä että työskentelen itse hoitoalalla. Ehkä senkin takia minun on ollut alusta asti äärettömän helppoa samaistua Claireen, parantajanaiseen.

Gabaldon on onnistunut luomaan kirjasarjan joka sisältää runsaasti mielenkiintoista historiaa, upeita maisemia, uskottavia henkilöhahmoja ja varsinkin liikuttavimman rakkaustarinan mitä olen varmaankaan koskaan lukenut. Jamie on rakastettavin mieshahmo missään koskaan lukemassani kirjassa, ja tässä kirjassa jo niin ihanan aikuinen, todellinen johtaja, oikea miehekäs mies. Nämä kirjat ovat myös herättäneet entistä suuremman mielenkiinnon Britannian historiaa kohtaan, täytyy tunnustaa että ennen näiden kirjojen lukemista en muista koskaan edes kuulleeni jakobiittikapinasta (vaikka olenkin tosi kiinnostunut historiasta ja lukenut paljon kaikenlaista). Luettuani Muukalaisen ja Sudenkorennon halusin tietää jakobiittikapinastakin enemmän, ja hain runsaasti tietoa muista lähteistä, eli nämä Gabaldonin kirjat ovat lisänneet myös yleissivistystäni. :)

Näitä kirjoja ei vain lue, näitä elää ihan täysillä. Nämä kirjat imaisevat niin maailmaansa ettei sieltä tahdo päästä pois ja haluaa vain tietää mitä Jamielle ja Clairelle seuraavaksi tapahtuu. Tämän kirjan luin joulukuun lopussa, ja heti perään oli ihan pakko aloittaa sarjan kolmatta osaa jotta saisin tietää miten tarina etenee. :)