maanantai 28. helmikuuta 2011

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa (Like, 2010. 252 sivua.)
Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa lähes koko elämänsä ajan asuneen hieroja Anna Lappalaisen elämästä. Vuonna 1896 syntynyt Lappalainen sairastui jo nuorena skitsofreniaan ja joutui Kellokosken mielisairaalaan 1930-luvulla. Pian hänelle kehittyi voimakas koko elämän ajan kestänyt harha, jonka mukaan hän oli kuninkaallinen. Anna uskoi että hän oli Prinsessa, Englannin kuningashuoneen prinsessa joka oli ryöstetty vauvana palatsin parvekkeelta ja tuotu Suomeen asumaan. Prinsessa eli harhansa mukaan niin johdonmukaisesti kuin se oli mahdollista. Vaikka häntä hoidettiin lähes kaikilla aikakauden hoitomenetelmillä (muun muassa tartuttamalla häneen malaria), hän ei parantunut, vaan hänen kuninkaallinen fantasiamaailmansa vain vahvistui. Loppujen lopuksi hoitohenkilökuntakin hyväksyi jossain määrin hänen harhansa ja jopa eli siinä mukana.

Prinsessa oli mielisairaudestaan huolimatta positiivinen, onnellinen ja sädehtivä persoona. Hänen annettiin lopulta elää erilaisena, omassa harhassaan, ainutkertaisena osana Kellokosken kyläyhteisöä. Hän oli sosiaalinen, huolehtiva ja antelias, hän mm. kirjoitteli suuria (katteettomia) sekkejä hoitohenkilökunnalle tai kyläläisille jos ymmärsi näiden olevan rahan tarpeessa. Prinsessa teki Kellokoskellakin ollessaan ahkerasti hierojan työtä, ja myös taiteellisena luonteena nautti esiintymisestä, hän esitti kupletteja ja aarioita Kellokosken joulujuhlissa ja kesäisin kartanon parvekkeella, ja valmisti taidokkaita ja persoonallisia lankatauluja lahjoiksi ja myyntiin. Prinsessa oli mieleenpainuva henkilö jota hänet tunteneet ihmiset muistelevat vieläkin kaipauksella ja lämmöllä. Vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistoon pystytettiin Prinsessan muistomonumentti.


Tämä kirja oli tosi mielenkiintoista luettavaa, sekä henkilökuvauksena että kuvauksena suomalaisen mielisairaanhoidon historiasta. Kirja herätti paljon ajatuksia ihmisoikeuksista, potilaan kohtaamisesta ja kohtelusta, sekä psykiatrisesti sairaan ihmisen elämän laadusta. Kirja herätti myös ymmärtämään taas kerran, miten arvokasta työtä psykiatristen potilaiden parissa työskentelevät lääkärit ja hoitajat tekevät. Kirja oli selkeästi kirjoitettu lämmöllä ja kunnioituksella Prinsessaa kohtaan; toinen kirjoittajista, Ilkka Raitasuo, on itse työskennellyt mielisairaanhoitajana Kellokoskella, ja siis hoitanut Prinsessaa ja tuntenut tämän hyvin monen vuoden ajan. Kirja oli myös kirjoitettu hauskasti, monesti Prinsessan edesottamuksista sai lukea hymy huulilla.

Prinsessan saattoi 1970-luvun kesinä nähdä ulkona valkoinen lääkärintakki yllään, sillä täytyyhän hierojalla olla suojavaate. Sairaalan lääkärit eivät tuolloin enää käyttäneet valkoista takkia muulloin kuin poliklinikalla toimenpiteitä tehdessään. Tohtori Erkki Pulkkinen muistelee kävelleensä joskus kesäisin Prinsessan kanssa yhtä matkaa - Prinsessa lääkärintakki yllään, Pulkkinen siviilivaatteissa. Matka suuntautui kohti Osuuspankkia, jossa Prinsessa kirjoitti muutaman miljoonan sekin Pulkkiselle, "Belgian kuninkaalle". Pulkkinen kiitti kohteliaasti sekistä ja Prinsessa jatkoi ylväänä matkaansa.

Koko kyläyhteisö kohteli Prinsessaa tosi hienosti ja ihmisarvoisesti, siitä lukeminen oli sydäntä lämmittävää. Toisaalta 1930-1950-lukujen mielisairaanhoidossa käytetyistä hoitomuodoista lukeminen nosti välillä miltei hiukset pystyyn, sen verran hurjia ja julmalta tuntuvia hoitomuotoja psykoottisten potilaiden hoidossa on käytetty: insuliinishokkihoitoja, malariaa, viikkokausia kestävää eristämistä, sähköshokkeja hereillä olevalle potilaalle, potilaan pitämistä päivätolkulla narkoosissa, ja lobotomiaa, jota nyky-ymmärryksellä pidetään psykiatrian historian suurena erehdyksenä.

Ainoana miinuksena voisin mainita että kirjassa toistettiin jonkin verran samoja asioita, ja tarina hyppi aikakaudelta toiseen ja edestakaisin, mikä teki seuraamisen välillä vähän hankalaksi. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin tosi koskettava, mielenkiintoinen, mieleen painuva ja nopealukuinen kirja, josta todella pidin. Kirjan pohjalta on viime vuonna tehty samanniminen elokuva, pitääkin vuokrata nyt kyseinen leffa ja katsoa se mahdollisimman pian (halusin lukea kirjan ennen elokuvan katsomista). Myös käynti Kellokosken sairaalan museossa kiinnostaisi, olisi mukavaa nähdä omin silmin mm. Prinsessan tekemiä taidokkaita käsitöitä, joita museossa on esillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...