torstai 5. huhtikuuta 2012

Annica Wennström: Lapinkylä. Sukutarina


Annica Wennström: Lapinkylä. Sukutarina (Bazar, 2012. 334 sivua. Alkuteos Lappskatteland. En familjesaga, 2006.)

  Njenna ei tiennyt tarkalleen, milloin mies oli palannut hänen ajatuksiinsa. Ehkä arkun avaaminen oli saanut hänet muistojen valtaan. Mutta illalla, kun hän makasi sängyssä pieni ja lämmin lapsenlapsi vieressään, hän kuiskasi tytön korvaan tarinan ihmeellisestä miehestä, joka osasi muuttaa itsensä kolmeksi eri eläimeksi. Miehen nimi oli Aanta Naahkese. Hän näyttäytyi joskus linnun, joskus kalan ja joskus poron hahmossa ja hänen silmänsä olivat kuin kaksi syvää, pohjatonta lähdettä. Halutessaan hän pystyi puhumaan maahisten kanssa.

Åsele, Ruotsin Lappi, kesä 1861. Njenna on nuori, aikuisuuden kynnyksellä elävä saamelaistyttö. Hänen sydämensä on valloittanut mustatukkainen ja palavasilmäinen mies, Aanta Naahkese, joka tuoksuu tuulelta ja tulelta. Miehellä on taito valloittaa ihmisten sydämet, ja huhutaan hänellä olevan myös lapinnoidan, šamaanin kykyjä. Njennan perhe on vanhaa metsäsaamelaisten sukua, mutta ruotsalaisten uudisasukkaiden saapuminen suvun maille on ajanut perheen ahtaalle. Uudisasukkaat rakentavat mökkejään saamelaisten maille, kalastavat järvet miltei tyhjiksi, polttavat metsiä parantaakseen karjansa laidunmaita ja tuputtavat kristinuskoaan omiin jumaliinsa uskoville saamelaisille.

Juhannuksen alla Aanta Naahkese tekee Njennalle kiinnostuksensa ja tunteensa tiettäväksi. Onnellinen tyttö yrittää pitää onnensa salassa perheeltään, ja hän vetäytyy kuljeskelemaan tunturijärven rantaan haaveillen samalla kosinnasta. Järven rannassa hänet kuitenkin yllättää suurikokoinen uudisasukas. Mies raiskaa tytön, ja samalla väkivaltaisella hetkellä kirjoitetaan kokonaisen suvun historia uudelleen.

Finnmark, kevät 2002. Nuori nainen löytää äitinsä ullakolta vanhat, kauniit, käsintehdyt kengännauhat. Äiti kertoo ettei tiedä, mistä kengännauhat ovat peräisin. Perheessä ei ole koskaan korostettu saamelaisia sukujuuria, ja tarinan minäkertoja on kokenut kärsineensä juurettomuudesta koko ikänsä, kuuluvansa ei-mihinkään. Koska esineet puhuvat, vaikka ihmiset vaikenevat, nainen alkaa selvittää kengännauhojen tarinaa ja aloittaa samalla matkan oman sukunsa vaiettuun historiaan.


Rakastan sukutarinoita, ja kun luin Bazarin kevätkuvastosta tästä Wennströmin kirjasta, tiesin heti haluavani lukea tämän. Odotin pääseväni kokemaan ja lukemaan lappalaista eksotiikkaa, yhden suvun historiaa lähes sadanviidenkymmenen vuoden ajalta, kaunista luontoa, kiinnostavia ihmiskohtaloita sekä pientä ripausta maagista realismia. Sitä kaikkea teos lopulta pitikin sisällään. Lapinkylä on viehättävä ja elämänmakuinen kertomus neljän sukupolven naisista ja heidän vaietusta surustaan.

Lapinkylä vei minut kylmien tunturipurojen äärelle ja vaeltelemaan kukkivien kanervien keskelle. Istuin mielessäni kodan edustalla nuotion ääressä, haistoin savun ja pannukahvin, kuulin kaukaa kiirivän joikaamisen ja tunsin käsissäni pehmeän poronnahan. 1800-luvulle sijoittuva Njennan nuoruudesta ja perheestä kertova osuus olikin teoksen parasta antia, nautin kovasti lukiessani metsäsaamelaisten arjesta ja jatkuvasta vuorovaikutuksesta luonnon kanssa.

Myös yliluonnollisella oli teoksessa tärkeä osansa. Erilaiset uskomukset ja suusta suuhun kulkeutuvat tarinat värittivät Lapinkylää ja antoivat sille oman eksoottisen mausteensa. Usko keijukaisten, maahisten ja näkkien olemassaoloon oli vahva, ja kiroukset ja noitakeinot varjostivat elämää. Yliluonnolliset elementit solahtivat kerrontaan luontevasti ja lisäsivät teoksen viehättävyyttä. Oletko sinä nähnyt keijukaisten tanssivan?

Lapinkylä on kuitenkin ennen kaikkea kertomus jostakin kipeästä. Se kuvaa onnistuneesti sukupolvesta toiseen periytyvää häpeää ja vaikenemisen mallia. Se kertoo juurettomuudesta, ja toisaalta vahvasta sukuperinnöstä, jota ihminen kantaa sisällään usein tietämättäänkin. Kirja herätti paljon ajatuksia, ja lukiessani huomasinkin peilaavani omaa historiaani kirjan tapahtumiin. Uskon kirjan tapahtumien ja sen herättämien ajatusten kytevän mielessäni vielä pitkään - tämä on teos, jonka jälkimaku on tumma ja viipyilevä.

Wennströmin tarina on vahva ja mielenkiintoinen. Jostain syystä koin kuitenkin kerronnan paikoin hieman raskaaksi, ja siitä syystä en hurmaantunut kirjasta aivan siinä määrin kuin olin etukäteen toivonut. Raskaiden teemojen ja ajoittain melko raskaan tunnelman vastapainoksi olisin kaivannut kerrontaan jonkinlaista ilmavuutta. Lukuromaaniksi kirja olikin mielestäni yllättävän hidaslukuinen ja jopa hieman raskassoutuinen. Kokonaisuutena lukukokemus jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle, kirjan kannet suljettuani olin tyytyväinen lukemaani. Erityisesti saamelaisuuden historian kuvauksena Lapinkylä on onnistunut. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan muiden kirjabloggaajien mielipiteitä kirjasta.

15 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta arviosta! Minulla on tämä varauksessa kirjastossa ja olen kyllä odottanut, että pääsen lukemaan tätä. Tosin tällä hetkellä on niin paljon muutakin luettavaa kotona (jotenkin töistä vain kantaa sitä luettavaa ihan itsestään...), etten tiedä milloin tähän ehtii tarttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jossu! :) Kyllä tämä ihan lukemisen arvoinen kirja on, joten raivaa vaan aikaa tälle johonkin väliin. ;)

      Poista
  2. Tämä on mennyt ihan ohi, kun olen selaillut kevätkuvastoa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, saamelaisesta kulttuurista/historiasta tulee harvemmin luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, samaa mietin, harvoin (jos koskaan) tulee luettua saamelaiskulttuurista. Se kiinnostikin minua tässä kirjassa eniten sen lisäksi että rakastan sukuromaaneja. :)

      Poista
  3. Minä olen unohtanut tämän, kuvastosta kyllä katselin ja mietin, että haluaisin lukea. Vaikka et täysin tähän hurmaantunut, kiinnostuin kyllä itse nyt juttusi myötä tästä kovasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla saattoi olla tämän suhteen vähän suhteettomatkin odotukset. :) Ihan hyvä ja lukemisen arvoinen kirja tämä on, siitä ei ole epäilystäkään. :) Jään odottamaan innolla mitä sinä tästä pidät! :)

      Poista
  4. Sukutarina on parhaimpia kirjoja pitkään aikaan mitä olen lukenut hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun minullakin alkaa olla viikko kirjan lukemisesta, sen arvo on mielessäni vain noussut. Wennströmin kirja on tosiaankin hyvin kirjoitettu, ja vahvasti mieleenpainuva teos. :)

      Poista
  5. Minuakin tämä on kiinnostunut, mutta kun luettavaa on niin paljon, olen halunnut odotella ensimmäisiä arvioita ennen hankintapäätöksen tekemistä. Kirjoitit hyvin, muttet oikeastaan auttanut minua päättämään. :D Edelleen kuulostaa kiehtovalta ja ymmärrän kyllä, että suuret odotukset voivat laimentaa elämystä, mutta ehkä odottelen vielä hetken.. Jos joku toinenkin luottobloggaaja tämän arvioisi.

    Kiitos kuitenkin hienosta jutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi, ihana! <3 Annan täältä kyllä puoltoäänen Lapinkylän lukemiselle. Kuten anonyymille kerroinkin, kirjan arvo on vain noussut mielessäni nyt kun aikaa lukemisesta on ehtinyt vähän kulua. Ilman kohtuuttomia odotuksiani olisin varmasti ollut varsin ihastunut kirjaan, ja niistäkin huolimatta ajattelen jo nyt että haluan joskus lukea kirjan uudelleen. :)

      Poista
  6. Aloittelen Lapinkylää varmaan aika piakkoin, joten nyt vain silmäilin arviosi läpi. Mukavaa, että suosittelet kirjaa ja että pidit siitä, vaikka et täysin varauksetta ihastunutkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun mukavaa, toivottavasti luet kirjan pian! :) En ole vieläkään huomannut kenenkään muun kirjoittaneen Lapinkylästä, innoissani odottelen lisää blogitekstejä ja muiden lukukokemuksia tästä!

      Lapinkylä on hyvä ja aiheeltaan mielenkiintoinen lukuromaani (vaikka teemat ovatkin tavallaan tuttuja lukuisista aiemmista sukuromaaneista), ja uskoisin sinunkin kulttuurintutkijana pikkuisen ihastuvan tai viehättyvän siihen. <3 Nyt kirja tuntuu jo varsin raikkaalta, vaikka heti kirjan luettuani napisinkin raskassoutuisuudesta. :)

      Poista
  7. Sain muutama päivä sitten luettua tämän. Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi, hieno kirja, vaikkakin paikoittain hidasta luettavaa (enkä osaa edes sanoa miksi). Kertojaäänen luvut olivat mielestäni hieman liiallista toistoa, eivätkä lainkaan niin kiinnostavia kuin Njennan suvun vaiheet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletkohan jo blogannut tästä...? Olen ehtinyt viimeisen viikon ajan ihan harmittavan vähän blogeihin. :( Mutta kuulostaa tosiaan siltä, että olemme varsin samoilla linjoilla kirjan suhteen. :)

      Poista
    2. Olen, täällä: http://lukutuulia.blogspot.com/2012/05/annica-wennstrom-lapinkyla.html , jos haluat käydä vilkaisemassa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...