Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun


Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun (Gummerus, 2011. 424 sivua.)

  Oli huhtikuun alku. Lia oli matkalla töihin. Se oli joka-aamuinen alistumisen seremonia, tunnin luovuttaminen liikennevirralle, joka lävisti liian isoa ja täyttä kaupunkia. Elää Lontoossa oli Lialle yhtä kuin elää puristettuna toisiin ihmisiin, antaa jatkuvasti muiden hallittavaksi vähäinen oma tilansa.
  Sinä aamuna Holborn-kadulla, vähän ennen Stonecutter-kadun päätepysäkkiä, hän näki jalankulkijoiden keskuudessa jotain, mitä ei ollut aiemmin kohdannut.
  Hetki ennen katastrofia. Tältä se näyttää.

Lia on nuori suomalaisnainen, joka on muuttanut vuosia aiemmin Lontooseen. Hän työskentelee graafikkona lontoolaislehdessä ja asuu yksin pikkuruisessa vuokra-asunnossaan. Menneisyydessä kokemistaan asioista johtuen hän on huono tutustumaan ihmisiin ja ihmisten on vaikeaa päästä hänen lähelleen. Kunnes hän lähtee työkavereidensa kanssa pubiin juhlistamaan syntymäpäiväänsä ja kohtaa siellä toisen suomalaisnaisen, Marin.

Marilla on poikkeuksellinen kyky, jonka avulla hän pystyy lukemaan ihmisiä ja näkemään enemmän kuin päällepäin on nähtävissä. Hän johtaa Banksiden Studiossaan pientä huippuammattilaisten tiimiä, jonka tavoitteena on korjata omankädenoikeudella epäkohtia liittyen esimerkiksi yhteiskunnallisiin vaikuttajiin tai suuryrityksiin.

Tarinan alussa Lia osuu rikospaikalle; hän näkee varastetun auton jonka takaluukkuun on heitetty raa'asti murhatun naiset jäännökset. Rikos ei jätä Liaa rauhaan ja Marin avustuksella hän alkaa selvitellä tapausta omin päin. Studion tiimi taas taistelee hartiavoimin kovaa äärioikeistolaista poliitikkoa vastaan, jonka kannatus on saanut Britanniassa jopa toisen maailmansodan natsi-Saksan nationalismiin verrattavissa olevia hurmoksellisia piirteitä.


Luin Vilpittömästi sinun kirjalle parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, eli maaliskuisella Lontoon-matkallani. Viihdyin kirjan parissa mainiosti ja se tempaisi minut mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Lukemisen edistyessä olisin kuitenkin kaivannut kirjaan paikoitellen pientä tiivistämistä, tarinan jännite ja tunnelma eivät aivan pysyneet yllä alusta loppuun asti, vaan välillä tunnelmaa latistivat liian pitkät suvantokohdat joissa välillä hyvälle tasolle noussut syke pääsi ikävästi laskemaan.

Odotin kirjalta herkullista Lontoo-kuvausta, ja toki sitä jossain määrin sainkin (enemmänkin jäin kyllä kaipaamaan!). Kirjan Lontoo näyttäytyi mielenkiintoisena eri kansallisuuksien sulatusuunina - siis juuri sellaisena kuin se oikeasti onkin. Koska Vilpittömästi sinun on trilleri, se antoi kaupungista myös sopivasti kylmän ja ahdistavan vaikutelman, lukijalle välittyi hienosti pieni turvattomuuden tunne, mielikuva siitä että missä tahansa voi lymyillä kasvoton uhka.

Lontoo-kuvauksessa oli myös seikkoja, jotka lukiessa hiukan ärsyttivät. Hiltunen oli suomentanut kaikki kadut (siis Holborn Street oli Holborn-katu, Stonecutter Street oli Stonecutter-katu ja niin edelleen), mutta jättänyt epäjohdonmukaisesti kääntämättä kaikki Roadit, Lanet ja Avenuet. Minusta kadunnimien osittainen suomentaminen oli turhaa ja tarpeettomalla tavalla silmiinpistävää, ja se häiritsi minua läpi koko kirjan. Toinen pieni, mutta häiritsevä yksityiskohta kiinnitti huomioni eräässä metrossa tapahtuneessa takaa-ajokohtauksessa; kirjan päähenkilö soittaa kännykällä apua itselleen. Metrotunnelissahan ei ole kenttää, joten tapahtuma pisti pahasti silmään kesken muuten niin jännittävän toimintapätkän.

Pienestä nillityksestäni huolimatta Vilpittömästi sinun jätti hyvän jälkimaun ja kokonaisuutena olin kirjaan tyytyväinen. Kirja sisälsi mielenkiintoisia teemoja, siinä käsiteltiin laajalti itäeurooppalaista prostituutiota, laitonta maahanmuuttoa, prostituoiden ihmisoikeuksia ja niiden räikeää rikkomista, sekä tahollaan myös äärioikeistolaisuutta, parisuhdeväkivaltaa ja narsismia. Hiltunen sai nidottua suuret teemat ja kaksi erillistä juonta lopulta ihan päteväksi kokonaisuudeksi, ja lukukokemuksen jälkeen jäljelle jäi mielenkiinto ja positiivinen odotuksen tunne sarjan seuraavaa osaa kohtaan. 

Henkilöhahmo- ja sijaintivalinnat tuntuivat minusta onnistuneilta, kaksi vahvaa suomalaisnaista Lontoossa oli kiinnostava ja suomalaisittain raikas yhdistelmä. Päähenkilöihin tutustuminen vaikutti tässä sarjan ensimmäisessä kirjassa olevan pintaraapaisua, joten seuraavassa osassa lienee odotettavissa syvempää sukellusta Lian ja Marin sielunelämään ja menneisyyteen.

Kirjan tunnelma ja jännite toivat parhaimmilla hetkillään mieleeni loistavan skotlantilaisen jännityskirjailijan, Val McDermidin, ja hänen kirjojensa pohjalta muokatun Wire in the Blood -televisiosarjan (suom. Murha mielessä, jonka huikeaa kuudetta tuotantokautta Yle parhaillaan esittää sunnuntai-iltaisin!). Vilpittömästi sinun on siis kelpo esikoinen ja aivan pätevä yleiseurooppalaisen oloinen trilleri, jonka käännösoikeuksien myymistä useaan maahan en yhtään ihmettele. Jään mielenkiinnolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa!

Kirjaa on luettu myös ainakin seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkkaSallan lukupäiväkirjaBooking it some moreJennin vanha K-blogiKolmas linjaKulttuuri kukoistaaLuetut, lukemattomat ja Sonjan lukuhetket. Muiden blogiarvioita googletellessani huomasin muuten että useampikin bloggaaja vertaa Hiltusen kirjaa Stieg Larssonin supersuosittuun Millennium-trilogiaan! Itse en ole vielä Larssoneita lukenut, joten en osaa sanoa tuohon omaa mielipidettäni, mutta ei tuo vertaus ainakaan huonolta kuulosta. :)

Kommentit

  1. Kyllä, minustakin ihan kelpo trillerin aineksia, mutta teemoja oli liikaa sekä välillä jännite laski turhaan. Enkä vieläkään sulata Marin yliluonnollisia kykyjä, vähän liian paksua, minusta. Tuosta metrokohtauksesta kirjoitti joku muukin, minä en siihen kiinnittänyt huomiota, mutta minun kulmakarvani nousivat siinä helikopterikohtauksessa. Jokin raja! Mutta varmaan luen seuraavankin osan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vähempikin määrä teemoja olisi riittänyt! Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että jännite laski turhan alas turhan monta kertaa. Minä taas maagisen realismin ja fantasian ystävänä nielin mukisematta Marin kyvyt. :)

      Lueskelin vielä yöllä muiden blogikirjoitukset ja huomasin myös Miian kirjoittaneen metrokohtauksesta. Jäin tekstini kirjoitettuani miettimään nillitänkö turhasta (kyllähän joillakin metrolinjoilla Lontoossa on lyhyitä maanpäällisiä osuuksia, jolloin puhelimessa saattaa olla kenttää parinkymmenen sekunnin ajan), mutta onneksi Miiaakin oli häirinnyt sama asia. :) Ja helikopterikohtaus oli tosiaan aika suuren maailman meininkiä! :) Ihan jännä yksityiskohta kyllä.

      Poista
    2. Totta, Brownin kirjoihin voisin hyvin kuvitella juuri tuollaisen kohtauksen. :D

      Poista
  2. Heh, löydämme kaikki oman nillityksen aiheemme; minua vaivasi yhdessä kohdassa liikevaihdon ilmoittaminen euroissa kun britit kyllä ilmoittavat kaiken punnissa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minulla tuollainen yksityiskohta taas on livahtanut täysin ohi silmien! Hauskaa miten erilaiset asiat eri lukijoita jäävätkään kaihertamaan. :D

      Poista
  3. Luin pari muutakin blogijuttua tästä ja tämä kuulostaa kyllä viihdyttävältä! Varmasti tosiaan juuri sopiva matkakirjaksi pääkallonpaikalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä sopivan viihdyttävä kirja oli, ja oivallista reissulukemista juuri Lontooseen. :)

      Poista
  4. Hauskoja nilityksen aiheita:) Luin tosiaan itse ennakkokappaleen, jonka tekstin sekaan oli ujutettu x-kirjain laatikossa, eli kirjekuoren näköinen kuvio, joiden bongailuun menikin sitten varmaan kaikki energia, enkä huomannut muita epäjohdonmukaisuuksia:D Tosin olen jotenkin hyväksynyt sen, että sellaista se aina vähän on jännityskirjallisuudessa:)

    VastaaPoista
  5. Mä luen tätä kirjaa vasta nyt eli vähän jälkijunassa, mutta varsinkin näin kääntäjänä tosiaan pisti silmään, että miksi katujen nimet oli kirjoitettu suomeksi (ei englanninkielisessä maassa asuva suomalainen puhuisi niin). Siinä ei ollut järjen hiventäkään, kun Lanet sun muut oli jätetty ennalleen. Ja toisaalta jossain kohdassa puhuttiin neliömailista, mikä ei kyllä varmaan peruslukijalle kerro mitään, kun itsekin sitä jäin ihan pohtimaan.. Ja jossain kohdassa dialogikin on jotenkin "englanninkielistä" vaikka suomea onkin. Ihan kuin olisi käännetty, vaikka ei olekaan. Nuo katujen nimet ym. häiritsi alussa niin paljon, että meinasin jättää kirjan kesken. Onneksi jatkoin kuitenkin, kun tarina alkoi kiinnostamaan..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit