keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Dekkareista

Olen teini-iästä lähtien ollut kova tyttö lukemaan dekkareita. Aikana ennen blogin perustamista luin niitä jopa siinä määrin, että taisin saada genrestä pienen hetkellisen yliannostuksen. Blogin olemassaoloaikana olen lukenut vähintään muutaman dekkarin vuodessa (parina vuonna jopa kymmenkunta), eli en toki ole niitä tässä välissäkään kokonaan hylännyt. Kesä ja dekkarit kuuluvat mielessäni ehdottomasti yhteen, huomaan joka vuosi kesän alussa alkavani kaivata dekkareiden pariin ja lukuinto niitä kohtaan säilyy pitkälle syksyyn. Tämäkään kesä ei ole tehnyt poikkeusta, mutta tänä vuonna dekkarit ja jännärit ovat alkaneet kutsua puoleensa samaan malliin kuin viitisen vuotta sitten, eli dekkarinnälkäni on pitkästä aikaa huipussaan. Jopa omien vanhojen suosikkien uudelleenlukeminen on alkanut tuntua houkuttelevalta ajatukselta! Tuleva kirjasyksy on myös dekkaririntamalla erityisen herkullinen, ilmestymässä on sellaisia namipaloja etten voisi kuvitellakaan ohittavani niitä lukematta.

Olen ajatellut luoda myöhemmin tällä viikolla lukulistallani oleville dekkareille oman välilehtensä, jota olen jo pitkään suunnitellut. Kahdesta syystä: ensinnäkin tykkään lukea hyviä dekkareita sarjoittain, ja mielellään kronologisessa järjestyksessä, jolloin erilliseltä välilehdeltä löytyvät dekkarilistat helpottavat esimerkiksi omia kirjastoreissujani. Toiseksi olen huomannut blogiini tultavan yllättävän usein juuri dekkarijuttujen perässä, ja luulen dekkarivälilehden palvelevan ehkä jotakuta muutakin kuin minua.


Tässä yhteydessä on muuten ihan pakko linkata muutamaan paikkaan. Ensinnäkin dekkarifanien parhaaseen suomenkieliseen aarreaittaan, Tornion kaupunginkirjaston (?) ylläpitämään DekkariNettiin, josta löytyy uskomaton määrä lukuvinkkejä muun muassa kirjailijoittain ja sarjoittain jaoteltuina. Lisäksi dekkarijuttuja kannattaa käydä lukemassa erityisesti kahden blogikollegan luona (vaikka varmasti suurin osa kirjabloggaajista lukee myös dekkareita - ainakin joskus): Kirsin kirjanurkassa (Kirsi lukee paljon dekkareita ja kirjoittaa niistä myös Suomen dekkariseuran blogiin, joka on myös aivan ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!), sekä Annikan Rakkaudesta kirjoihin -blogissa (asiaa sen paremmin tutkimatta rohkenen väittää että Annikan blogista löytyy enemmän dekkarijuttuja kuin keneltäkään muulta!). Terkkuja sinne, ja kiitos hienoista blogeista sekä lukuisista dekkarilukuvinkeistä, ihanat naiset! <3


Ehkäpä muutama sananen vielä omista suosikeistani. Luen mieluiten brittiläisiä ja pohjoismaisia dekkareita, ja vaikka makuni on melko laaja, eniten minua miellyttävät cozy mystery -tyyppiset, hyvin perinteiset (ja melko pehmeät) dekkarit. Siedän dekkareissa kuitenkin melko rajuakin menoa, vastaani on tullut vain yksi jännitysromaani, joka oikeasti oksetti (Anders Roslundin & Börge Hellströmin Peto, jossa oli muistaakseni raakoja lasten pahoinpitelyjä ja/tai pedofiliaa - se kirja oli minulle liikaa, hyi olkoon). Myöskään Reijo Mäen tai Patricia Cornwellin teokset eivät ole oikein olleet minun heiniäni.

Ennen blogia suurimpia dekkarisuosikkisarjojani ovat olleet (tietenkin!) Agatha Christien Neiti Marplet ja Hercule Poirotit (joita on niin paljon, että taidan luoda niille myöhemmin vielä ihkaoman välilehtensä - jossain blogissa taisi sellainen jo ollakin, mutta en kuollaksenikaan muista, missä!?), Elizabeth Georgen Lynley & Havers -sarja (amerikkalainen kirjailija, jonka dekkarit sijoittuvat kuitenkin Iso-Britanniaan ollen niin brittiläisiä ettei kirjailijan uskoisi ikinä olevan muuta kuin britti :), Sujata Masseyn Rei Shimura -sarja (nykyaikaiseen Japaniin sijoittuvia dekkareita Agatha Christien henkeen, olen lukenut sarjaa muutaman kirjan verran ja nyt mieleni tekisi aloittaa se uudelleen alusta ja lukea kokonaan), Matti Remeksen Hankoon sijoittuva Ruben Waara -sarja sekä jo edesmenneen Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää -sarja. Lisäksi olen lukenut kotimaisista paljon myös muun muassa Leena Lehtolaista (Maria Kallio -sarjaa), Seppo Jokista (jonka tamperelainen komisario Koskinen on ihan huippu!), Pentti Kirstilää (ylikonstaapeli Lauri Hanhivaarasta samat sanat!) ja Outi Pakkasta (ruokaa rakastava mainosgraafikko Anna Laine on myös aika mainio), sekä ulkomaisista muun muassa Tess Gerritseniä, Karin Fossumia ja Nicci Frenchiä näin muutamia mainitakseni.

Blogin aikana olen löytänyt pari uutta suursuosikkia: Pekka Hiltusen Studio -sarjan, jota en vaan voi hehkuttaa kylliksi (en juuri koskaan osta dekkareita omaan hyllyyni, mutta Hiltusen dekkarit haluan sinne ihan ehdottomasti), sekä espanjalaisen Antonio Hillin Barcelonaan sijoittuvan Héctor Salgado -sarjan. Myös ruotsalaisesta Mons Kallentoftista on tulossa kovaa vauhtia uusi supersuosikkini. Lisäksi olen tykästynyt ruotsalaisen Camilla Läckbergin Fjällbacka -sarjaan, sen uusin teos Enkelintekijä odottelee juuri kiltisti vuoroaan yöpöydälläni. Viime kesänä luin ensimmäisen Komisario Morseni (jota olen aiemmin katsonut vain televisiosta - Morse on loistava!), ja tarkoitukseni on lukea lisää Colin Dexteriä vielä tämän vuoden aikana. Blogin aikana olen lukenut myös Eppu Nuotion Pii Marin -sarjan, ja aloitellut John Verdoniin tutustumista Dave Guerney -sarjan ensimmäisen teoksen, Numeropelin, verran.


On paljon minulle vielä ennestään tuntemattomia kirjailijoita ja dekkarisarjoja, joihin haluaisin pikkuhiljaa tutustua. Tällä hetkellä suurinta kiinnostusta herättävät Sjövallin & Wahlöön Martin Beck -sarja (kirjojen pohjalta tehdyt tv-elokuvat ovat suursuosikkejani, mutta kirjoja en ole vielä lukenut), P.D. Jamesin Adam Dalgliesh -sarja (josta olen jokusen kirjan lukenut, mutta siitä on niin kauan etten edes muista, mitkä), Kate Atkinsonin Jackson Brodie -sarja, Mari Jungstedtin Gotlanti-sarja, Denise Minan Alex Morrow -sarja ja Garnethill-trilogia, Ian Rankinin John Rebus -sarja, Lincoln Childin & Douglas Prestonin Pendergast -sarja, Leif GW Perssonin Palme-trilogia, Håkan Nesserin Van Veeteren- ja Gunnar Barbarotti -sarjat, Stieg Larssonin Millennium-trilogia, Belinda Bauerin Exmoor-trilogia, sekä Ann Cleevesin Shetland- ja Vera Stanhope -sarjat. Myös Johan Theorin, Lars Kepler, Ann Rosman ja Åsa Larsson kiinnostaisivat. (Huh, olipas siinä aikamoinen määrä, noihin tutustumiseen saakin varata muutaman seuraavan vuoden, koska haluan tietenkin lukea muutakin kuin dekkareita! :)

Mikä teidän suhteenne dekkareihin on? Ketkä ovat omia suosikkejanne? Jäikö minulta listaamatta joku huippuhyvä dekkaristi, jota ehdottomasti pitäisi kokeilla?

71 kommenttia:

  1. Hieno dekkari-bloggaus.
    ***
    Dekkari on hieno lajityyppi, josta en osaa vielä blogata, syyllistä, juonta ym ei voi paljastaa, eli mitä voi kirjoittaa?

    Olen harjoitellut tätä ja joitain bloggauksia olen ohjelmoinut syksymmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos! :)

      Olen samaa mieltä, blogijutun kirjoittaminen dekkarista on kieltämättä vaikeampaa kuin muusta kaunokirjallisuudesta. Toisaalta kirjoitan dekkareista vähän samaan tapaan kuin mistä tahansa muusta romaanista: kerron mitä mieltä olen ollut kirjasta kokonaisuutena, mitä olen pitänyt sen henkilöhahmoista, tunnelmasta tai tapahtumapaikoista, onko jännite pysynyt yllä ja tarina vienyt mennessään jne. Spoilaamisvaaran vuoksi pitää toki kirjoittaa kieli keskellä suuta. :)

      Vau, olet kirjoittanut blogitekstejä jo syksymmälle! Minä tänään iltalenkillä suunnittelin jo vähän mistä kaikesta haluaisin elokuun aikana ehtiä kirjoittaa, mutta mitään valmista ei vielä ole olemassa. :)

      Poista
  2. Olen lukenut Rei Shimura -sarjan kokonaan ja muutama vuosi sitten harmitti kovasti, kun viimeinen osa ilmestyi ja olin saanut sen luettua. Olen miettinyt uusintakierrosta, koska nuo dekkarit ovat sopivan viihdyttäviä ja Japanin kulttuuri tekee Rei Shimuroista muista dekkareista erottuvia. Juuri eilen sain tietää, että Sujata Masseylta ilmestyy loppuvuodesta uusi kirja, ja olen innoissani, vaikka ei siinä Rei Shimuraa olekaan (eikä edes kai dekkari).

    Pidin Millenium-trilogiasta, vaikka ensimmäinen osa oli ehdottomasti paras ja muut jäivät vähän laimeammaksi lukuelämyksiksi ainakin minulle. Ursula Poznanskin Viisi oli todella jännittävä ja koukuttava, mutta aika raaka. Olen myös viihtynyt hyvin Sue Graftonin, Kathy Reichsin ja Chelsea Cainin sarjojen parissa, vaikka viimeksi mainittu saa minut välillä voimaan melkein pahoin.

    Christiet tietysti ovat vertaansa vailla. Ahmin niitä joskus kymmenisen vuotta sitten vaikka kuinka monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, eli Rei Shimura -sarja säilyy yhtä laadukkaana loppuun asti? Hyvä tietää, minulla on siis vielä monta hyvää Shimuraa edessäni. Luin ensimmäiseni 2009 kesällä, ja kaksi seuraavaa siihen perään melko pian, enkä muista kirjoista enää kuin tunnelmia. Siksikin haluaisin lukea ne jo luetut uudelleen, ja vähitellen koko sarjan alusta loppuun. Ja olet oikeassa, RS -sarja kestää varmasti uusintakierroksen, koska ne ovat hyviä romaaneja kaikin tavoin. Uutta Masseytä luvassa? Vau! Se pitänee lukea jossain vaiheessa, Massey on taitava. :)

      Olen katsonut Millennium-trilogian elokuvina, mutta olen kuullut että kirjoissa on paljon (!) sellaista mitä elokuvista on jätetty pois. Elokuvat ovat kyllä loistavia. Mukava kuulla että olet pitänyt myös kirjoista. Viiden minäkin haluan lukea! Toivottavasti se tulisi kirjastossa vastaan nyt syksyn aikana. Ja nuo mainitsemasi dekkaristit ovat kaikki minulle vieraita, joten kiitos lukuvinkeistä! :)

      Christie on ihan paras! <3 (Ja kääk, huomasin tehneeni emämokan ja unohtaneeni leipätekstistä toisen, melkein yhtä ison suosikkini, eli Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin!! Sama pää kesät talvet! :)

      Poista
    2. En minä ainakaan mitään radikaalia huonontumista loppua kohden muista. Pidin kaikista Rei Shimuroista todella paljon. Voin siis suositella sarjan kokonaan lukemista, jos olet alkupään kirjoista pitänyt. :) Loppuvuodesta uusi Massey ilmestyy vasta englanniksi, mutta voisin ajatella, että kirja tulisi myös suomeksi, kun muutkin Sujata Masseyn kirjat on suomennettu. Ilmeisesti tällä kertaa on luvassa historiallista fiktiota, joten kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. :)

      Poista
    3. Ilman muuta pitää siis lukea koko sarja. :) Ja historiallinen fiktio kuulostaa erinomaiselta, sijoittuukohan sekin Japaniin...? Pitää vähän googletella. Kiitos vinkistä, Annami!

      Poista
  3. Hauska ja minulle ajankohtainen kirjoitus, kun vietän nyt jännäriviikkoa. :)

    Cozy mysteries -tyyliset kirjat ovat eniten minunkin mieleeni. Luen nyt muuten elämäni ensimmäistä Rei Shimura -kirjaa ja se vie kyllä mukanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, jännäriviikkoasi on jännää (!) seurata, tulen blogiisi lukemaan tarkemmin kunhan saan tämän työputken taputeltua valmiiksi. :)

      Ja huomasinkin että luit Rei Shimuran, ja taisit vielä tykätäkin!? Mahtavaa!! <3

      Poista
  4. Juttu jäi kesken, kun puhelin jumitti. :/ Sitä piti kysyä, että oletko lukenut Eeva Tenhusta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeva Tenhuselta olen lukenut Kuoleman savolaiseen tapaan, mutten muuta. Siitä pidin kovasti, ja kirjan pohjalta tehty televisiosovitus on yksi hyytävimpiä näkemiäni kotimaisia murhasarjoja. Kiitos muistutuksesta, Tenhusta pitäisikin lukea! :)

      Poista
  5. ”eniten minua miellyttävät cozy mystery -tyyppiset, hyvin perinteiset (ja melko pehmeät) dekkarit. ”
    Samoin minua. Suosikkejani:
    http://blogisisko.blogspot.fi/search/label/dekkarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Amnell, kiitos linkistä, tulenkin blogiisi lueskelemaan ja kenties nappaamaan muutamia lukuvinkkejä. :)

      Poista
  6. Minä olen ennen tätä vuotta ollut todella huono lukemaan dekkareita. Nyt tänä vuonna olen hurahtanut niiden maailmaan täysin, ja varsinkin Karin Slaughter on saanut minut ihan koukkuun! Huomasin että tämä puuttuu listaltasi :)
    Millenium -trilogian olen lukenut silloin kun se ilmestyi ja pidin siitä. Myös John Verdonin Numeropeli on tullut luettua.
    Todella kiva dekkari -postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ihan mahtavaa kuulla että olet nyt löytänyt dekkarit! Dekkarihurahdus on hyvä hurahdus. :) Karin Slaughteria en muuten olekaan lukenut, joten kiitos vinkistä! :)

      Ja kiitos! <3

      Poista
  7. Ai että oli mukava bloggaus! Siinähän ne tärkeimmät dekkarit taisivat ollakin. :) Hieno kooste, josta voi lähteä lukemaan uusia dekkareita, esimerkiksi tuota Masseyn sarjaa en ole lukenut lainakaan. Annikan ja Kirsin blogeja fanitan minäkin. Ja Annamin mukana hehkutan Ursula Poznanskin Viittä, josta en ole vielä ehtinyt blogata, mutta josta tykkäsin tosi paljon.

    Millenium-trilogiaa suosittelen, kuten Annamikin. Se on kerrassaan koukuttava ja vetävä, vaikkakin väkivaltainen. Oletkos Jo Nesbota lukenut? Hän on varmaan tämänhetkinen suosikkini kaikista. Norjalainen Anne Holt ja ruotsalainen Anna Janssonkin ovat varsin hyviä.

    Mutta sitten ranskalainen Fred Vargas ja britti Ann Cleeves ovat ehkä vähän kesympiä rikoksiltaan kuin nuo pohjoismaiset, mutta niiiiin hyviä. Vargas kirjoittaa kaunokirjallisestikin hyvin ja Ann Cleevesin Shetlanti-sarja on vähän christiemäinen, mutta myös tapahtumapaikkanssa takia kiehtova. Varmasti pitäisit molemmista.

    Kotimaisista dekkareista Harjunpää-sarja on suosikkini (siitä on vielä luettavaakin jäljellä) ja Maria Kalliot olen lukenut kaikki. Muut kotimaiset eivät ole iskeneet. Ai niin, vanha kunnon Mika Waltarin Komisario Palmu -sarja on lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ai että oli mukava kommentti, kiitos! :) Rei Shimuraa suosittelen sinulle lämpimästi, on kuin lukisi Japaniin sijoittuvia ja astetta modernimpeja Christie-dekkareita. :) Ja voi että, kyllä minun nyt pitää tuo Viisi lainata ja lukea! Samoin kuin Millennium-trilogia, vihdoin ja viimein. Jo Nesbo, Anne Holt ja Anna Jansson ovat kaikki minulle toistaiseksi tuntemattomia, mutta selvästikin tutustumisen arvoisia.

      Ja tiedätkö, kiitos kommenttisi (olen siis lukenut jokaikisen kommentin ajatuksella heti ne hyväksyttyäni, vaikka vastaaminen nyt vähän kestääkin :) kävin lainaamassa perjantaina kirjastosta ensimmäisen Vargasini ja ensimmäisen Cleevesini. Sait minut todellakin innostumaan, eli palaan siis asiaan nyt syksyn aikana... ;)

      Harjunpää -sarja on huikean hieno (minäkään en ole vielä lukenut niitä kaikkia) ja Maria Kallio -sarjan alkupään kirjoista tykkäsin kovasti, olen lukenut sarjan kuusi ensimmäistä kirjaa ja viidennen kirjan kohdalla sarja alkoi jotenkin vähän tökkiä. Ja hyvä kun mainitsit Komisario Palmun, omasta hyllystäni löytyisi Kuka murhasi Rouva Skrofin, se pitänee vihdoin lukea! :)

      Poista
  8. Jos tykkäät Läckbergistä, pidät myös varmasti Anna Janssonin tai Viveca Stenin dekkareista. Ne taisivat listaltasi puuttua. Samoin islantilainen Arnaldur Indridason.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos vinkistä! Anna Janssonia suositteli Elinakin tuossa yllä, pitänee siis kokeilla. Viveca Sten on ihan vieras, mutta lisään listalleni. Arnaldur Indridasonin olenkin unohtanut, kiinnostuin kirjailijasta kun luin Kirsin kirjanurkasta arvioita hänen kirjoistaan. Kiitos siis muistutuksesta, se tuli tarpeeseen! :)

      Poista
  9. Luen paljon dekkareita välipala- ja rentoutumiskirjoina. Oletko tutustunut Ruth Rendellin ja Karin Alvtegenin psykologisiin jännäreihin? Rendellillä on myös mainio komisario Wexford -sarja. Minun ikisuosikkini on Henning Mankell.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, kumpikin on kiinnostanut minua pitkään. Muutama Rendellin kirja löytyy omastakin hyllystä, aloittelin keväällä Kerro, kerro kuvastinta, mutta se ei oikein temmannut mukaansa ja on edelleenkin kesken. Aion kyllä lukea sen jossain vaiheessa loppuun... Sen jälkeen pitänee kokeilla Wexford -sarjaa, hyllyssäni on Wexford & Simisola joten ehkä tartun siihen. Alvtegeniä haluaisin lukea pian!

      Henning Mankellilta olen lukenut vain Leopardin silmän, joka ei siis ole dekkari. Se oli jotenkin ahdistava, ja ehkä siksi en ole toistaiseksi innostunut Wallandereista. Voisin kyllä joskus kokeilla niitäkin. :)

      Poista
  10. Olipa mielenkiintoinen dekkaripostaus! Ja perusteelliset listat dekkarisarjoista!

    Minulle iskee myös kesäisin dekkarinnälkä. Pahimmassa tilanteessa saatan lukea dekkaria, kuunnella äänikirjaa ja katsoa Poirot -elokuvia vuorotellen. Onneksi dekkarinhimo kuitenkin yleensä hieman tasoittuu näillä konsteilla, että ehtii lukea muutakin.

    Tämän kesän uusi tuttavuus minulle oli Philip Kerrin natsi-Saksaan sijoittuva dekkari yksityisetsivä Bernie Guntherista.

    Myös Millenium-trilogian olen lukenut (tai oikeastaan ahminut) ja voin kyllä suositella sitä. Tarinathan ovat jännittäviä. Pidin myös siitä, että päähenkilöt ovat enempi marginaalissa eivätkä mitään viranomaisia.

    Ja pakko vielä kommentoida, että tykkään kovasti blogistasi. Kirjavalintasi ovat mielenkiintoisia ja kuvat ihania. Olen saanut monta erinomaisen sopivaa lukuvinkkiä, kiitos! Aiemmin en ole rohkaistunut kommentoimaan. Oma blogini on vasta alkumetreillä ja etenee hieman hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Signe, kiitos. :) En ole vieläkään ehtinyt paneutua dekkarivälilehden tekoon, mutta jospa ensi viikolla sitten olisi paremmin aikaa. :)

      Tutulta kuulostaa, minäkin olen tänä kesänä vuoron perään lukenut dekkareita, kuunnellut äänikirjaa (Conan Doyle Baskervillen koiran uudelleen) ja katsellut Poiroteja ja Midsomerin murhia (no niitä kyllä katson tasaisesti ympäri vuoden uudestaan ja uudestaan :).

      Philip Kerristä en ole kuullutkaan, mutta nyt todellakin kiinnostuin. Kiitos vinkistä!

      Myös pari ystävääni on kertonut suorastaan ahmineensa Millennium-trilogian, eli selvästi koukuttava kirjasarja on kyseessä. Olen pitänyt kovasti elokuvista, pitäisi kyllä nyt myös lukea kirjat.

      Ja voi että, kiitos ihanista sanoistasi, tuli tosi hyvä mieli! <3 Tulenkin kurkkaamaan uutta blogiasi. :)

      Poista
  11. Kiitos jutusta ja vinkistä omaan vaatimattomaan suuntaani! Dekkariseuran blogia käykää kaikki lukemassa ja juttuvinkkejä tai -toiveita jättämässä, pliis!

    Lukemistani kirjoista noin kolmannes täyttää dekkarin määritelmän noin pääpiirteissään, joten viitisenkymmentä dekkaria tulee vuosittain luettua. Suomeksi niitä ilmestyy vuodessa kolminkertainen määrä... Vauhdissa ei tahdo pysyä, ja valikoitava on.

    Makumme menee aika hyvin yksiin, mutta tietysti joitakin eroavuuksia on. Minä en esimerkiksi ole yrityksistä huolimatta saanut makua Hiltusen Studio-sarjaan, en sitten millään. Kovasti olen nauttinut Henning Mankellin monien mielestä jaanaavista Wallandereista. Brittien puolella pidän samoista kuin sinäkin, lisäksi tulevat mieleen vahvat naiset Ruth Rendella ja Dorothy L. Sayers ainakin. Suomalaisista uusia suosikkejani on Johanna Tuomola, esimerkin mainitakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, kiitos itsellesi, olen saanut sinulta hurjan määrän mainioita lukuvinkkejä vaikka olenkin kommentoijana usein ihan liian saamaton. Yritän ryhdistäytyä. :) Nyt muuten tajusin ettei Dekkariseuran blogi taidakaan olla sivupalkissani, asia pitää heti korjata.

      Viitisenkymmentä dekkaria vuodessa (plus kaikki muu), vau, ihailen! Minulla on ollut vuosia, joiden aikana olen yhteensäkin lukenut alle viisikymmentä kirjaa. :) Mutta olet oikeassa, kiinnostavia dekkareita ilmestyy sitä tahtia ettei perässä pysy.

      Muistankin ettet sinä ole oikein lämmennyt Hiltusen Studio-sarjalle. :) Mutta muuten makumme ovat tosiaan aika yhtenevät. Mankellilta olen tosiaan lukenut vain romaanin Leopardin silmä, ja koska se oli jotenkin ahdistava, en ole innostunut miehen rikosromaaneista. Wallandereja pitäisi kyllä kokeilla, antaa niille ainakin mahdollisuus. Rendelliäkin olen kokeillut, Kerro, kerro kuvastin on ollut kesken keväästä asti. Dorothy L. Sayersiä en ole lukenut, pitääkin vähän googletella, kiitos vinkistä! Ja Johanna Tuomolakin on ihan vieras, mutta nyt kiinnostuin.

      Poista
  12. Olipa vaikuttava dekkaripostaus! Omat ikisuosikkini ovat juurikin Sherlock Holmes sekä Christien Poirot ja Marple -kirjat.

    Olen uskollisesti lukenut kaikki Patricia Cornwallin Scarpetat. Ensimmäiset olivat mielestäni aivan loistavia, mutta jossakin vaiheessa ne muuttuivat tietyllä tavalla ahdistaviksi ja väkisin kirjoitetuiksi - tämä siis vain minun mielipiteeni. Edelleen kyllä luen uudet Scarpetat, mutta fiilis ei enää aikoihin ole ollut sama. Taidan lukea ihan vanhasta tottumuksesta.

    Eriomaisia pohjoismaisia ovat myös Mankellin Wallanderit, ne kuuluvat myös suosikkilistalleni.

    Erityisen kevyitä - ja lievästi kysymysmerkillä dekkareita - ovat Janet Evanovichin kirjat. Tosin muutaman kerran luin niitä työmatkalla ruuhkabussissa, ja sain muutaman ihmettelevän katseen, kun välillä nauroin yksin näitä juttuja... Tosin nämä taitavat kestää vain yhden lukukerran.

    Omalle, yhä pitenevälle lukulistalleni lisäsin Elizabeth Gerogen Lynley & Havers -kirjat, kiitos vinkistä.

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En malta olla tähän kommentoimatta, että aikanaan, kun ensimmäiset Cornwellit suomennettiin, luin niitä silmät renkaina ja tukkapystyssä! Jotain uutta oli tullut, kamalaa ja samalla koukuttavaa. Mutta sitten kirjoille tosiaan tapahtui jotain. Päähenkilöstä tuli vainoharhainen ja kaikki maailman friikit alkoivat vainota juuri häntä. Kirjat muuttuivat niin selvästi rahastukseksi, että päätin lopulta luovuttaa.

      Poista
    2. Itse olen ollut suunnilleen viimeisten kymmenen kirjan jälkeen sitä mieltä, että eiköhän tämä ollut viimeinen Scarpetta, jonka luin. Ja aina kun uusi ilmestyy, luen sen kuitenkin, josko siinä sittenkin olisi jotakin niistä ensimmäisten loistosta jäljellä. Mutta kun ei niin ei. Fiksumpi olisi jo luovuttanut ;-)
      Heli

      Poista
    3. Heli, kiitos! :) Oletko muuten enemmän Poirot- vai Marple -fani? Minulle Marple oli nuoruusvuosieni ajan ehdoton ykkönen, enkä juurikaan välittänyt Poirotista, mutta nykyisin pidän kummastakin ihan hirveästi. Marple on kirjoissa vieläkin se suurempi suosikkini, mutta televisioinneissa Poirot vie kirkkaasti pidemmän korren. :)

      Minä olen lukenut vain joitain alkupään Cornwelleja, mutta jotenkin se sarja ei vain jaksa kiinnostaa. Siitäkin huolimatta että Post mortem oli mielestäni aika nerokas, murhaaja oli samassa ammatissa kuin minä olin siihen aikaan, ja sitä ei dekkareissa koskaan tapahdu. :D Ehkä Kay Scarpetta ei vain henkilönä kiinnosta minua tarpeeksi, en tiedä.

      Wallandereja on täällä nyt muutama muukin kehunut. Kaipa minun nyt oikeasti pitäisi niitä kokeilla. :) Evanovicheja olen joskus kirjastossa katsellut, mutta ainakaan takakansien perusteella en ole vielä innostunut. Pitäisi kuitenkin ehkä joskus kokeilla niitäkin.

      Luin parikymppisenä melkein kaikki Lynley & Haversit, ja rakastin niitä. Kirjojen lukemisesta on nyt niin paljon aikaa etten todellakaan enää muistaisi syyllisiä, joten nyt voisi olla hyvä aika uusintakierrokselle. :) Jos kokeilet Elizabeth Georgea, tule kertomaan mitä tykkäsit!

      Poista
    4. Christien hahmoista neiti Marple vie kyllä kirjoissa voiton. TV:tä ja elokuvia tulee oikeastaan katsottua ihan säälittävän vähän, mutta Poirot'ta on sentään tullut joskus katsottua. David Suchet saa hienosti Poirot'n omanarvontunnon esiin :-)
      Wallandereista vinkki: älä aloita Valkoisesta naarasleijonasta, se on ainoa Wallander, joka on minulta jäänyt kesken. Pitäisikin oikeastaan lainata se uudelleen ja tarkistaa tilanne. Voihan olla, että siihen saumaan oli tullut luettua vähän liian monta dekkaria putkeen.
      Ja Elizabeth George on nyt lukulistalla suht korkealla :-)
      Heli

      Poista
    5. Heli, samanlainen maku meillä siis Christien kirjojenkin suhteen. :) Ja David Suchet on ihan loistava, hän ON Poirot. En voisi kuvitellakaan ketään muuta siihen rooliin. :)

      Wallander -vinkin laitan korvan taakse, kiitos. :) Ja voi olla että olet tuolla jo käynytkin, mutta kannattaa kurkata: http://www.tornio.fi/index.php?p=GeorgeElizabeth
      Muistaakseni jo sarjan aloituskirja, Kunnioitetun kansalaisen kuolema, on tosi hyvä. :)

      Poista
    6. Lisäsin linkin suoraan kirjanmerkkeihini, kiitos vinkistä. En ole aiemmin tutustunutkaan, mutta vaikutti kertakaikkisen loistavalta!

      Ja David Suchet eittämättä on Poirot. Samalla tavalla minulle Colin Firth on Mr. Darcy (oih!) - näin hieman asian ulkopuolelta ja Jane Austenin sekä BBC:n sarjojen ystävänä.

      Niin, ja kiitos aivan ihanasta blogista! Täältä saa erinomaisia lukuvinkkejä, ja huokailin niistä Irlanti-kuvistasi, itse en ole vielä kyseiselle saarelle ehtinyt. Suunnitelmia kyllä on runsaastikin. Vielä kun ehtisi kaikki toteuttaa...

      Heli

      Poista
    7. Heli, hienoa jos linkistä oli iloa. :)

      Ja hei samat sanat (taas!), Colin Firth todellakin on Mr. Darcy. <3 Ja minäkin olen Austen-fani ja BBC:n sarjojen ystävä. Oletkohan kadonnut kaksoissiskoni? :D <3

      (Austenista on pakko sanoa että jos joskus menet Lontooseen, kannattaa tehdä sieltä päiväretki Austenin kotimuseoon. Kävin siellä viime vuonna ja kirjoitin siitä täällä: http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/06/jane-austenin-jaljilla-englannissa.html
      Ihana paikka, tuonne sinun olisi päästävä!)

      Ja voi että mikä kommentti, iso kiitos! <3 Et arvaa miten hyvän mielen sait minulle aikaan! :)

      Poista
    8. Taidat olla ihan oikeassa siitä kaksosuudesta :-)

      Austenin kotimuseo on muuten myös listalla :-) Mies kyllä vähän ryki, joten taidan joutua johonkin vain hänelle mieluiseen kohteeseen noin tasapuolisuuden nimissä.

      Yhtenä ikuisuushaaveena on myös matka Prinssi Edwardin saarelle, koska myös L. M. Montgomery on yksi suurista suosikeistani. En varmaan koskaan kasva ulos Annan tarinasta, siitä löytyy aina jotakin uutta.

      Mutta joka tapauksessa ensin sumuisille saarille!

      Heli

      Poista
    9. Heli, arvaapa kenen haavelistalla on myös matka Prinssi Edwardin saarelle Annan jalanjäljille... :D Alan jo epäillä että kävelen unissani, avaan öisin koneen ja kommentoin itselleni nimimerkillä Heli. :D

      Austenin kotimuseoon menette ilman muuta, ja sitten jonnekin, minne mies haluaa. Mikä se paikka voisi olla? Onko miehesikin Lukija? Ja sumuisille saarille, oih! Varoitan: sinne jää pala sydäntä! Iso pala.

      Poista
    10. Huomasin vasta nyt, että olitkin vastannut vielä tähän kommenttiin. Ihan uskomattomalla tavalla kyllä yhdistyy tämä meidän hyvä maku - ei kai sitä voi kuin kehua ;-) Kurkkasin pari vanhempaa postaustasi, ja niistä laitoinkin sinulle meiliä. Nimittäin vaikka tämä sama kirjamaku on jo todettu, niin hämmästyin silti niitä paria kirjaa & postausta niistä.

      Mies ei ole (vielä) Lukija, mutta ei ihan toivotonkaan tapaus, joten odotan jännityksellä, mitä hän keksii :-)

      Ja uskon, että iso pala sydäntä jää sinne sumuisille saarille, mutta kiitos silti varoituksesta. Pidän mielessä!

      Heli

      Poista
    11. Heli, meillä on kyllä tosiaan ihan loistava kirjamaku, ei sille mitään mahda! ;)

      Poista
    12. Järkyttävän pitkällä viiveellä vielä hyviä dekkareita: Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvat Guido Brunetti -dekkarit. Tosin niitä lukiessa tulee aina nälkä. Vähän sama juttu kuin lapsuudessa Viisikot. Niistä tosiaan ihmettelin, että kuka mahtaa syödä 'hieman kieltä'.. Sen skippaan kyllä edelleen :-) Mutta Brunetin venetsialaiseväät, nam!

      Heli

      Poista
    13. Heli, Donna Leonia en olekaan koskaan lukenut. Pitääkin kokeilla - ja se, että kirjoissa on paljon ruokajuttuja, on todellakin vain positiivista. :) Tykkään Outi Pakkasen Anna Laine -dekkareissakin eniten siitä, että Anna laittaa usein ruokaa, ja kirjoja lukiessa nousee vesi kielelle. :D

      Kiitos vinkistä! <3

      Poista
  13. Ihana postaus, ihan kuin mulle! ;) Kiitos muru linkityksestä <3

    Dekkareita on tosiaan moneen lähtöön, enkä osaa omaa makuani kovin tarkasti nimetä. Psykologiset trillerit taitavat olla lähinnä sydäntä, koska kovin toimintapainotteisista tarinoista en välitä. Pieni yliluonnollisuus aina plussaa, kunhan nyt ei varsinaisesti kauhun puolelle mene :)

    Hirveällä kiireellä täällä kirjoitan ja paneudun vielä ajan kanssa juttuusi. Johan Theorinin nimi siitä taisi puuttua? Ei raakuuksia, mutta miellyttävän mystisen tunnelman mies hallitsee. Upea, suosittelen!

    Ja joo, Hiltunen on kova sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Kummityttöni' Annika on tehnyt dekkareita kiitettävästi, mutta onko hän tehnyt jo yli 76, kuten minä....Dekkarit Leena Lumissa löysin sellaisen luvun.

      Luin listaasi ja mieleeni tuli Denise Minan unohtumamaton Patricia Meehan -trilogia sekä jotain aivan dekkarien luxusta, Hjorth & Rosenfeldtin Sebastian -sarja, josta on ilemstynyt jo kaksi kirjaa ja kolmatt odotamme Annikan kanssa jo aivan kuumana. Seba is hot!

      Poista
    2. Annika, <3 !

      Minäkin muuten tykkään, jos dekkareissa (tai romaaneissa ylipäänsä) on yliluonnollisia elementtejä. Ja minä rakastan kyllä hyviä kauhuromaanejakin, en vain ole tainnut vuosiin lukea semmoista, höh. Johan Theorin kiinnostaisi kyllä kovasti, pari miehen kirjaa minulla olisikin jo odottamassa. Ja uutuuden olen jo varannut kirjastosta, sen haluan lukea tuoreeltaan. :)

      Hiltunen on ihan huikea, oi kyllä! :)

      Poista
    3. Leena, kyllä nyt taitaa kummityttö vetää pidemmän korren: Annikan blogissa on jännäri-tunnisteella 176 kirjaa, ja trillereitä 22 + 19. Ymmärrän noiden lukujen pitävän sisällään siis kaiken jännityskirjallisuuden ja dekkarit. :)

      Denise Minalta unohdinkin tosiaan tuon Patricia Meehan -trilogian, kiitos että muistutit! Sehän on ilmestynyt Garnethill-trilogian ja nyt vähitellen julkaistavan Alex Morrow -sarjan välissä. Se pitää myös ilman muuta lukea, sarja kiinnostaa kovasti! Hjorthia ja Rosenfeldtia olin muuten kuuntelemassa viime syksynä Helsingin kirjamessuilla, ja ajattelin silloin että tuota Sebastian -sarjaa pitäisi lukea, mutta sekin on unohtunut. Lisään listalle, ehdottomasti. :)

      Poista
    4. Hyvä Annika! Tuohon ei kummitätinsä pysty;)

      En syttynyt niin paljon Garnethillille kuin Patricia Meehanille, jota pidän edelleenkin Minen parhaana. Olisin halusta jatkanut Paddyn elämän seuraamista...

      Kiinnostavaa on, miten kaikki, mihin Hjorth koskee, nousee suostiuksi: Hän oli mukana tekemässä Varustamoa ja nyt tämä Sebastian -sarja ja sitten huikea Silta, joka tulee TV1 joka sunnuntai. Nyt katsomme ensimmäistä tuotantokautta, mutta syyskuussa saamme 10 jaksoa lisää.

      Sebastian sarjan Mies joka ei ollut murhaaja antaa jo osviittaa, mikä laatudekkari on kyseessä, mutta Oppipoika vain parantaa koukutusta. Sebastian menee ihon alle ja myös mieleen. Sain ensimmäisen osan myös DVD:nä, mutta tämän tason jännitystä mieluummin luen kuin katson eli filminä paljon kovempi ja Sebastianista ei oltu tehty yhtä sympaattista kuin mitä hän on - kaikista oudoista touhuistaan huolimatta.

      Poista
    5. Leena, en minäkään tosiaankaan. :D Ja Norkulla (Nenä kirjassa -blogissa) on myös aika kovia lukemia: tunnisteella "jännitys" 137 kirjaa ja "rikos" 116 kirjaa. En osaa sanoa onko noissa kuinka paljon päällekkäisiä, siis että yhdellä kirjalla molemmat tunnisteet, pitää joskus käydä selailemassa. :) Ja Kirsi Hietasella tosiaan viitisenkymmentä dekkaria vuodessa, vau! :) Varsinaisia blogistanian dekkarikuningattaria nuo kolme! <3

      Nyt kyllä sait minut kiinnostumaan tuosta Patricia Meehanista vielä entistäkin enemmän! Taidan tehdä kuitenkin niin, että luen muut Minan kirjat ensin, ja jätän tuo parhaan sarjan viimeiseksi, siis sokeriksi pohjalle. :)

      Ja kääk!! En ole ollenkaan tajunnut että tuo Sebastian -sarjan kirjoittaja Hjorth käsikirjoittaa siis Siltaa!! Apua!! Olen aivan totaalisessa Silta-koukussa, katson jokaisen jakson kämmenet hiessä ja ihan tohkeissani ensin telkusta ja vielä uusiksi Areenasta. Ihan mahtava sarja, parasta mitä tv:stä on tullut aikoihin (jos Downton Abbeytä ei lasketa, mutta eihän noita voi edes verrata :D ). Nyt kyllä Sebastian -sarja kiilaa lukujonon kärkeen, heti mulle tänne ensimmäinen kirja!! :D

      <3

      Poista
  14. En ole mikään maailman suurin dekkarien ystävä, mutta on minullakin omat suosikkini. Dekkareissa en pidä sarjamurhaajista, raakuuksista tai seksuaalirikoksilla mässäilystä, ja siksi suhtaudun epäluuloisesti moniin nykydekkareihin. Brittiläisten kotoisten dekkarien ystävänä tietysti Christie ja suursuokkini Dorothy L. Sayers ovat huippuja. Tykkään myös Rex Stoutista ja Conan Doylesta. Elizabeth Georgen Lynley-kirjat olen lukenut melkein kaikki, ja pidän kyllä niistä, vaikka välillä niissä on vähän sellaista "sosiaalipornahtavaa" otetta, joka vähän ärsyttää. Komisario Palmut ovat verrattomia, mutta elokuvaversiot ovat tässä tapauksessa vielä parempia.

    Haluaisin tutustua ainakin Harjunpää-kirjoihin, Eeva Tenhuseen ja Sjöwall-Wahlöö -pariskunnan kirjoihin. Olen katsonut Beck-filmatisoinneista sekä nämä uudemmat versiot, että vanhat kirjoihin perustuvat elokuvat. Pidän nimenomaan niistä vanhemmista Beckeistä, ja siksi kiinnostaisi lukea kirjatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, komppaan sinua sikäli etten minäkään mieluiten valitse jotain tosi raa'alta kuulostavaa dekkaria. Pystyn kuitenkin lukemaan aika raakojakin juttuja, esimerkiksi tuo tänä keväänä ilmestynyt Ursula Poznanskin Viisi kiinnostaa, vaikka se kuulostaakin aika hurjalta. :) Sinä olet nyt muuten toinen joka kehuu Dorothy L. Sayersia, enkä minä ole häneltä lukenut mitään. Hänen kirjoihinsa pitää nyt selvästi tutustua! Myös Rex Stout on minulle toistaiseksi vieras. E. Georgen kirjojen lukemisesta minulla on jo yli kymmenen vuotta aikaa, enkä muista niistä muuta kuin sen ihanan brittiläisyyden. Pitäisi tosiaankin lukea sarja uudelleen, alkoi kiinnostaa löydänkö minäkin siitä tällä kertaa sen mainitsemasi sosiaalipornahtavan otteen. Ja Komisario Palmuja pitäisi tosiaankin lukea! :)

      Harjunpää -kirjoja suosittelen sinulle suurella lämmöllä, ja Eeva Tenhusen Kuolema savolaiseen tapaan on hieno. Ja sama juttu, Beckit kiinnostaisivat kovasti. Minä taas pidän ehkä eniten uudemmista Beck-filmatisoinneista (koska Mikael Persbrandt <3 ).

      Poista
  15. Kiva, että teit postauksen dekkareista, niitä tulee nimittäin luettua eniten! Omat suosikkini on ehdottomasti Colin Dexterin Morse-kirjat, jotka olen kaikki lukenut. Alunperin tutustuin Morseen tv-sarjan kautta. Muita lemppareitani ovat myös Agatha Christien Poirot ja Marple-kirjat ja niihin pohjautuvat tv-elokuvat sekä Läckbergin ja Mari Jungstedin kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiva kuulla! :) Minulla on Morse -sarja vielä ihan alussa, mutta Viimeinen bussi Woodstockiin kyllä vakuutti. Ja minäkin olen pitänyt kovasti tv-Morsesta. Oletkohan muuten katsonut Ylen keväällä lähettämää Nuorta Morsea (Endeavour)? Minusta sarja oli tosi mainio, harmittelin vain kun en nähnyt jokaista jaksoa ja tallennuskin unohtui, eikä sarjaa saa vielä ostettua mistään (eikä se tietenkään näy enää Areenassakaan).

      Mari Jungstedtiin pitää nyt kyllä tutustua, niin paljon olen hänen kirjoistaan kuullut kehuja.

      Poista
  16. Oi miten hienoa omistautumista dekkareille! Paljon sinulta löytyykin suosikkeja. Itse olen kehno lukemaan dekkareita, mutta joskus aina kokeilen jotain. Yhden Gerritsenin olen lukenut - jee! - ja ensimmäisen Verdonin - hänen pari muuta kirjaansa kyllä kiinnostavat. Antonio Hill on sellainen, jonka kirjan voisin lukea, siinä määrin on kiinnostus herännyt. Ehkä Camilla Läckbergiä. Kuka tietää. Ja Belinda Bauer, jonka Annika juuri minulle esitteli. =D Jotenkin perinteinen dekkari on minulle liian pehmo. En tiedä. Ehkä minulta puuttuu dekkarigeeni. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, dekkarit ovat ihan parhautta, ja tänä vuonna minuun on iskenyt taas oikein kunnon hurahdus. :D Gerritsenin Luutarha on mahtava, sitä suosittelen (ellei se satu olemaan juuri se yksi lukemasi :D). Ja nyt pari Antonio Hillin dekkaria lukeneena suosittelen niitä ihan ehdottomasti.

      Jos perinteinen dekkari on sinulle liian pehmo, ehkä sinun pitäisi kokeilla juuri Belinda Baueria tai Ursula Poznanskia, joita en siis kumpaakaan ole vielä lukenut, mutta joista olen ymmärtänyt että niistä on pehmous kaukana. :)

      Poista
  17. Olipas virkistava dekkaripostaus! Itse luen todella vahan dekkareita. Jos luen, yleensa tykastyn, mutta en kovin herkasti niihin sitten kuitenkaan tartu. Ehka se on se kaavamaisuus, joka monissa dekkareissa tuntuu olevan riesana. Mutta postauksestasi innostuneena voisin kylla jonkun dekkarin lukea vaikka syksyn aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos. :) On totta että lajityypille on ominaista tietynlainen kaavamaisuus. Se on ollut ehkä yksi niistä syistä, miksi olen viime vuosina lukenut niin vähän dekkareita. Mutta silloin tällöin iskee kyllä oikein kunnon dekkarinnälkä. Saa nähdä miten kauan tämä minun kohdallani tällä kertaa kestää... :)

      Poista
  18. Olipas hieno dekkarijuttu! :)

    Samantyyppinen maku on meillä näiden dekkareiden suhteen, minäkään en pidä Cornwellin tyylisistä jutuista: kerran aloitin Raatokärpästä ja se siltä istumalta jäi kesken (myöhemmin sain tietää, että juuri Raatokärpänen oli yksi niistä kirjoista, jonka Cornwell olisi myöhemmin halunnut unohtaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos! :)

      Joo, en oikein tiedä miksei Cornwell jaksa kiinnostaa. Olen lukenut kirjablogeistakin monia innostuneita arvioita, ja aina luettuani ajatellut että pitäisi kyllä taas kokeilla Kay Scarpettoja, mutta ei sitten kuitenkaan. Raatokärpästä en ole lukenut (eikä taida näköjään kannattaa edes yrittää :).

      Poista
  19. Hui, listasit niin monta hyvää jännärikirjailijaa, että alkoi olemaan ihan suorituspaineita!:D Onneksi en juurikaan välitä kotimaisesta jännityskirjallisuudesta (Hiltunen on poikkeus), joten urakkani pienenee hieman. Minulla on tarkoitus lukea kokonaan Pendergast-sarja, Verdonin sarja, Antonio Hillin sarja ja tietenkin Läckbergin sarja. Ja kokeilla melkein kaikkea muuta. Haaveilen aina, että joskus aloittaisin Cornwellin sarjan uudelleen (luin muutamia kirjoja joskus yläasteella ja pidin), mutta se onkin sitten jo iiiiso projekti enkä tiedä milloin oikeasti malttaisin pistää koko lukuharrastuksen ns. yhden kortin varaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, hih. :D Minäkin muuten huomasin noita listauksia tehdessäni, etten ole nykyisin enää ollenkaan niin kiinnostunut kotimaisista dekkareista kuin aiemmin, kaikki listaamani ovat näköjään ulkomaisia. Suursuosikkini Pekka Hiltusen kirjatkin ovat niin kansainvälisen tuntuisia (ja Britanniaan sijoittuvia), ettei niitäkään voi laskea sellaisiksi perinteisiksi kotimaisiksi.

      Samoja sarjoja meillä siis tulossa lukuun (tai jo luvussa), kivaa. :) Ja ala ihmeessä lukea Cornwellin sarjaa vaikka pikkuhiljaa jos se kiinnostaa. Minullakin on melkoinen jättiprojekti aluillaan kun aion lukea Kalle Päätalon Iijoki-sarjan, olen ajatellut että jos saisin sen viidessä, kuudessa vuodessa kahlattua läpi niin olisin jo supernopea. :)

      Poista
  20. Minäkin koin joitain vuosia sitten niin totaalisen kyllästymisen dekkareihin, etten enää niihin kovin innolla tartu, mutta tänä kesänä teki mieli lukea muutama. Kirsi Hietasen blogista bongasin Arnaldur Indridasonin, jolta olen nyt lukenut kaksi kirjaa ja johon aion tarttua taas sitten kun iskee hinku dekkareihin. Pidin kovasti siitä, että dekkareissa tutkittiin vuosikymmenien takaisia tapahtumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellin, sinulla siis sama juttu. :) Arnaldur Indridasonista minäkin kiinnostuin juuri Kirsin blogin ansiosta, pitäisi pikapuolin yrittää lukea sarjan ensimmäinen kirja. Kiva kuulla että sinäkin olet niistä pitänyt. :)

      Poista
  21. DekkariNetti on Terttu Uusimaan hieno työ Tornion kaupunginkirjaston sivulla. Terttu on nyt siirtynyt eläkkeelle, mutta jatkaa edelleen loistavan sivuston ylläpitämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyösti, kiitos tiedosta! :) DekkariNetti on kyllä ihan huikean hieno sivusto, ja siinä on ollut varmasti valtava työ. Hatunnoston arvoinen suoritus! :)

      Poista
  22. Ellis Peters on kirjoittanut keskiaikaiseen Englantiin sijoittuvia dekkareita, salapoliisina on veli Cadfael ja tapahtumapaikkana munkkiluostari ympäristöineen. Steven Saylor taas sijoittaa dekkarinsa antiikin Roomaan. Nämä ovat mielestäni virkistävällä tavalla erilaisia kuin nykyaikaan sijoitetut perusdekkarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miia, Ellis Peters on ihan vieras nimi, mutta nyt kyllä kiinnostuin (vaikka tuo kuulostaakin vähän Umberto Econ Ruusun nimeltä, joka ei vaan kerta kaikkiaan ole minun kirjani :). Steven Saylorin dekkareita taas olen kirjastossa katsellut, mutta en ole vielä päässyt niiden kanssa edes lainaamisasteelle. Pitää kokeilla joskus, kiitos vinkistä! :)

      Poista
  23. Kylläpä komean dekkaripöydän katoit. Löysin kaikki omatkin suosikkini, varsinkin pohjoismaiset naisdekkaristit. Tässä vielä yksi suositus, Philip Kerr:

    http://www.atenakustannus.fi/kirjailijat/kirjailija/390

    Markku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markku, kiitos! :) Ja Philip Kerriin pitää todellakin tutustua, olet tosiaan jo toinen häntä suositellut. :)

      Poista
  24. Huomasin, että Signe olikin jo Kerrin maininnut.

    Markku

    VastaaPoista
  25. Hienoja dekkareita kerrassaan! En kuitenkaan löytänyt omaa ehdotonta suosikkiani. Ranskalaisen Fred Vargasin dekkarit ovat hienoja, psykologisia jännäreitä, joita ei malta laskea kädestään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, Vargasia lainasinkin juuri viime viikolla kirjastosta. :) Odotan nyt vain että ehdin kirjan pariin - oli mukavaa lukea kommenttisi, se lupaa hyvää! :)

      Poista
  26. Tässä vielä yksi vinkki: Ferdinand von Schirach, Collinin tapaus.

    Markku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markku, kiitos vinkistä, pistän sen kirjastolistaani! :)

      Poista
  27. Luen tällä hetkellä (e-kirjana) Lars Keplerin Vainoojaa. Tuntuu olevan taattua Kepler-laatua!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...