tiistai 23. heinäkuuta 2013

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla


Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla (Otava, 1994. 334 sivua. Alkuteos Underbara kvinnor vid vatten, 1994. Suomentanut Arja Tuomari.)

  Hän puhaltaa savua peilikuvaansa kohti. Hän etsii peilin alta meikkilaatikosta huulipunan, kiertää puikon auki ja maalaa huulensa. Isabellan kesähuulipuna on roosan värinen, aina roosaa, sillä mikään muu väri ei sovi yhtä hyvin ruskettuneeseen ihoon ja keltaisiin vaatteisiin. Isabella hymyilee ja korjaa muutamaa paksua tummaa suortuvaa, vaikka se on aivan tarpeetonta, sillä Isabellan hiukset ovat sellaiset että ne ovat kauneimmillaan joko kammattuina tai sotkuisina. Sitten hän on tyytyväinen. Isabella on tyytyväinen aina kun näkee itsensä peilistä.
  Hän rusentaa savukkeen tuhkakuppiin ja kääntyy katsomaan yleisöään, jonka olemassaolon hän jo tässä vaiheessa tiedostaa hyvin. 
  Ja sanoo: "Tule Thomas. Nyt mennään ulos ja keksitään jotain hauskaa."

Thomas on pieni koululainen jolla on aivan erityiset vanhemmat: jazzia ja dekkareita rakastava Kajus-isä ja kaunis Isabella-äiti, joka on ennen Thomasta ollut ihan oikea vedenneito - joskin huvipuistossa. Talvisin tämä suomenruotsalainen perhe asuu kaupunkiasunnossa vastavalmistuneessa kerrostalossa. Mutta kun kesä koittaa, muuttaa koko perhe muutamaksi kuukaudeksi kesäparatiisiin Suomenlahden rannalle. Elämä on huoletonta ja aurinkoista, elämä tapahtuu kesällä.

Alkukesästä 1962 Thomaksen perheen naapuriin saapuu uusia asukkaita, Amerikassa asunut Enkelin perhe. Enkelit tuovat tullessaan uusia raikkaita tuulia valtameren toiselta puolen. Rosa Enkelistä ja Isabellasta tulee parhaat ystävät, erottamattomat.

  Bella ja Rosa makaavat rantaviltillä rantakalliolla vähän korkeammalla kuin missä Thomas seisoo. Bella ja Rosa lepäävät kyynärpäiden varassa yläruumis koholla, heidän olkapäänsä koskettavat kevyesti toisiaan. Toisella on keltainen ja toisella valkoinen uimapuku, mutta värit eivät näy kuvassa sillä filmi on mustavalkoinen. Molemmat ovat panneet aurinkolasit päähän.
  Bellan ja Rosan takana, raossa joka jää heidän taaksepäin kallistuneiden yläruumiittensa väliin, kimaltaa ulapan sini auringonpaisteessa. Ulapalla hiihtää vesisuksilla Tupsu Lindbergh Lindberghien kiiltävän mahonkipikaveneen perässä.


Valkoinen huvila meren rannalla, ullakko jossa alkoveja ja vaaleanvihreät seinät, kesäkirjasto ja lukunurkkaus (!), jazzia transistoriradiosta, raukeaa oleilua kirjojen ja sarjakuvien parissa, kun sade hakkaa peltikattoon... Fagerholmin esikoisromaani Ihanat naiset rannalla lumoaa monella tapaa. Sen paikan- ja ajankuvaus ihastuttaa ja saa haaveilemaan loputtoman pitkistä, huolettomista ja aurinkoisista lomapäivistä, jolloin voisi valita kesäkirjastosta jonkun ihanan, kulmistaan jo hieman rispaantuneen dekkariklassikon ja vetäytyä joko rantakalliolle levitetylle ruudulliselle viltille tai pienen kesäsateen sattuessa ullakon kiireettömään tunnelmaan lukemaan. Sellainen paikka olisi todellinen kesäparatiisi! Ihanat naiset rannalla on herkullinen, haaveilemaan houkutteleva romaani.

Tarina kerrotaan pienen, mutta asioita tarkasti havainnoivan Thomaksen näkökulmasta. Kerronta on ihailtavan taidokasta; lukijalle välittyy kuva lapsenomaisen huolettomasta ajatusmaailmasta ja kuitenkin samanaikaisesti pinnan alla on aistittavissa hetki hetkeltä enemmän jotain mustaa ja ahdistavaa. Vaikkei Thomas ehkä kaikkea ymmärräkään, panee lukija merkille erilaiset henkilökemiat, aikuisten väliset jännitteet ja ristiriidat, sekä liudan piilotettuja ja pinnan alla kyteviä tunteita - näiden hienovaraisessa kuvailussa Fagerholm on suorastaan mestarillinen. Tarina etenee syklinomaisesti pitkien, vilkkaiden ja värikkäiden kesien ja nopeasti kuvattujen, tavanomaisten talvien seuratessa toisiaan. Aikuisten maailmassa ystävystytään, ihastutaan, kärsitään parisuhdeongelmista, erotaan ja kohdataan perheiden lasten samalla varttuessa teini-ikään ja aikuisuuden kynnykselle.

Romaanin nostalginen ajankuvaus kiehtoo. 1960-luku herää eloon maailmanhistorian merkkipaalujen - perheet seuraavat ihmisen ensiaskeleita kuussa, ja Kennedy ammutaan erään seitsenvuotiaan syntymäpäivänä - ja toisaalta pienten yksityiskohtien kautta. Vaatteiden, kampausten, kodintekniikan, ja jopa drinkkien, sillä kuumina kesäpäivinä oloa viilennetään soft drinkeillä, sateenkaarijuomilla ja trendikkäillä shangri-la -drinkeillä. Ruotsin-matkalla ostetaan herkkuja ja laadukkaita elintarvikkeita (minunkin oli pakko ostaa kirjan luettuani Löfbergs Lilaa, koska se on hyvänlaatuista kahvia! :). Taustalla soivat Rolling Stones ja The Beatles. Kaikki tuntuu niin kovin erilaiselta nykypäivään verrattuna, niin paljon huolettomammalta. Lapset kulkevat jo pieninä omia polkujaan, kahdeksanvuotiaan yksinäinen öinen souturetki ei ole mitenkään tavaton asia, eikä meressä uivia lapsia vahdi kukaan.

Olen suhtautunut Monika Fagerholmiin hieman samantapaisella pelonsekaisella kunnioituksella kuin Leena Krohniin, naisen teokset ovat kiinnostaneet jo vuosia, mutta lukemisen aloittamiselle on tuntunut olevan hirmuisen korkea kynnys. Parin pätevän suosittelijan (terkkuja Kirjavaan kammariin Karoliinalle, jolle Ihanat naiset on erityisen rakas kirja, sekä Luettujen, lukemattomien kovalle Fagerholm-fanille, Liisalle!) painavien suositusten myötä uskaltauduin lopulta kevättalvella Fagerholmin pariin aloittaen tästä Ihanista naisista, ja voi apua, miten kovaa tämä teos kolahti! Ihastuin, rakastuin ja vaikutuin, ja nyt haluan (ja uskallan!) lukea enemmänkin Fagerholmia. Luin tämän romaanin kun maassa oli vielä lunta, ja se toimi erinomaisena lääkkeenä kesänkaipuuseen. Näin kesällä se olisi oivallinen lomakirja! 

  Pallo on ostettu ennen kesää. Toukokuussa jolloin oli mukava kierrellä kaupoissa, työnnellä ostoskärryä ja valmistautua kesäkauteen kuvitellen, että kaupasta voi ostaa meren kohinaa, iloista naurua rannalla, auringon kuumotusta iholla, hellepäiviä seuraavia vilpoisia iltoja kun aurinko on kadonnut puiden taakse, hyttysiä jotka puiden lomasta siivilöityvän auringon viimeiset säteet saavat kimaltamaan ulapan yllä.

Muualla Ihanista naisista sanottua: Sallan lukupäiväkirja, Mustikkakummun Anna, Luettua, Päkän juttu ja Koko lailla kirjallisesti.

24 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa että luit tämän ja tykkäsit! Tämä on hieno kirja, yksi suosikkejani. Fagerholmin Lola ylösalaisin oli minusta myös upea, Amerikkalaisesta tytöstä en pitänyt ihan yhtä paljon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, niin minustakin! :) Luulen että seuraava Fagerholmin kirja jota kokeilen on juuri tuo Lola ylösalaisin...

      Poista
  2. Pakkohan tämä on sanoa: IHANAA, että ihastuit kirjaan kuten minäkin!! Tämä on ehdoton kotimaisen kirjallisuuden helmi, joka minun pitäisi lukea uudelleen.

    Minulla on muuten vieläkin Fagerholm-kammo, kun säikähdin tämän jälkeen Diivaa niin, etten ole uskaltanut vielä kokeilla muita Fagerholmeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos sinulle että olet puhunut tämän kirjan puolesta niin lämpimästi, että minäkin uskaltauduin lukemaan! <3 Upea romaani!

      Hui! Taidan tosiaan jatkaa Fagerholm-lukijuuttani Lola ylösalaisin parissa, Diivaan en uskalla vielä edes koskea... :D

      Poista
  3. Voi ihanaa. Minä ajattelin nyt vihdoin lukea tämän, ehkä elokuussa. Mieleen palaa aina tästä lukiessani Rebecca Wellsin Ja-ja-sisko-kirjat. En tiedä onko yhteneväisyyttä ollenkaan, sen nähnee sitten. Kiitos Sara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, lue ihmeessä tämä nyt kesän aikana. Tämä on ihana kirja luettavaksi milloin tahansa, mutta erityisesti ehkä kesällä. Ja-ja-siskoja en ole lukenut (vieläkään, höh!), joten yhteneväisyyksistä tämän kanssa en osaa sanoa mitään. :-/

      Poista
  4. Nyt varmaan täytyy tämänpäiväisellä kirjastoreissulla poiketa F-hyllyllä, tekstistäsi välittyi niin ihana tunnelma. Olen monta kertaa 'melkein lainannut' tämän, mutta nyt täytyy siirtyä sanoista tekoihin. Kiitos!

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, kiitos ihanasta kommentistasi! :) Tämä kirja kannattaa tosiaan lukea, suosittelen lämpimästi!

      Poista
  5. Minäkin pidin kovasti tästä kirjasta. Jostain syystä en ole sen jälkeen lukenut muita Fagerholmin kirjoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, olen ymmärtänyt että Fagerholmin myöhempi tuotanto onkin aika erilaista tähän esikoiseen nähden. Mutta kaikki neljä Ihanien naisten jälkeen ilmestynyttä romaaniakin kuulostavat kyllä tosi mielenkiintoisilta.

      Poista
  6. Kuulostaapa ihanalta kirjalta, tämä täytyy ehdottomasti joskus lukea! :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä! En ole aiemmin juuri tullut tätä kirjaa ajatelleeksi, mutta tämän perusteella vaikuttaa siltä, että joku kerta pakko saada käsiini! Lumoavan kuuloinen, sopisi varmasti juuri kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, voisin kuvitella että tälle kirjalle optimaalinen lukutilanne olisi aurinkoisena päivänä jollakin rauhallisella paikalla veden ääressä... :) Lumoava tämä kirja kyllä tosiaan on. Lue ihmeessä!

      Poista
  8. Minulle Fagerholm on jäänyt aika vieraaksi, olen lukenut vain Amerikkalaisen tytön ja Säihkenäyttämön. Ihmettelin vähän niiden samankaltaisuutta, enkä ole sitten tullut lukeneeksi mitään muuta.

    Tämä kuulostaa kyllä kertomanasi tosi mielenkiintoiselta, eikä varmaan haittaa vaikka olen joskus toisella silmällä katsellut elokuvaa telkkarista, lukemisesta saisi varmasti niin paljon enemmän, tai ainakin eri juttuja, irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö kiinnostaisivat minuakin. Sinun kannattaisi kyllä kokeilla tätä Ihania naisia, luulen että pitäisit tästä kovasti! Minä muuten ostin elokuvan dvd:nä itselleni, ja yritin katsoa sitä joskus keväällä (en siis ole nähnyt sitä koskaan), mutta kirjan jälkeen se tuntui niin mitäänsanomattomalta että kesken jäi. :)

      Poista
  9. Uusi Fagerholm-käännynnäinen, mahtavaa! :-D Minulle Monika F. on yksi niitä kaikkein rakkaimpia kirjailijoita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, muistelinkin että sinäkin olet kova Fagerholm-fani! Minä en taida uskaltaa itseäni semmoiseksi tituleerata vielä tämän yhden kirjan jälkeen, mutta käännynnäinen olen ilman muuta, ja ehdottomasti haluan lukea lisää Fagerholmia. Ja pian! :)

      Poista
  10. Ja pakko vielä lisätä, että onpa kaunis kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, kiitos! <3 Minustakin siitä tuli aika kiva. Kaihdinten läpi siivilöityvä kevätaurinko on aina yhtä kaunista katsottavaa. :)

      Poista
  11. Voi, olisinpa minäkin ihastunut tähän Ihanat naiset rannalla -kirjaan, mutta ainakaan ensimmäisellä lukukerralla niin ei käynyt. Sen sijaan Amerikkalainen tyttö on yksi parhaimmista ikinä lukemistani kirjoista. Suosittelen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, no höh! Mikset pitänyt Ihanista naisista? Ja oletkohan blogannut siitä, en löytänyt arviotasi ainakaan kirjan nimeä googlettamalla. Amerikkalainen tyttö kiinnostaa minuakin kovasti, tiedän pari muutakin ihmistä, jotka nimeävät sen yhdeksi parhaimmista koskaan lukemistaan kirjoista. Mutta taidan silti lukea Lolan ensin... :)

      Poista
  12. Jee, ihanaa! Ihanat naiset oli aikoinaan minunkin ensimmäinen fagerholmini, mutta lukemisesta on niin kauan, että melkein tuntuu, etten olisi kirjaa lukenutkaan - varsinkin kun se sekoittuu mielessäni elokuvaversioon, josta en niin pitänyt.

    Sovitaanko, että minä luen tämän nyt kesällä uudelleen, ja sinä luet lisää Fagerholmia. Lola ylösalaisin on upea, ja sopisi hyvin luettavaksi syksyn saapuessa. Siinä oli jotenkin sellainen synkkä ja merituulelta tuoksuva tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kiitos sinullekin Fagerholm-suosituksista, kyllä kannatti taas kuunnella bloggaajakollegaa. <3 Tämän jutun kirjoittamiseen meni iäisyys, huoh. Muistan sanoneeni sinulle jo Nenäpäivässä että julkaisen jutun lähipäivinä, ja sehän oli maaliskuuta! Aika venyvä käsite tuo "lähipäivät". :D En tiedä miksi tästä kirjoittaminen oli niin haastavaa, kai siksi että takana oli niin vahva ja vaikuttava lukukokemus ettei ollut helppoa löytää sitä kuvaavia sanoja. En kyllä tiedä löytyikö niitä nytkään. :)

      Minäkin muuten yritin katsoa Ihanista naisista tehdyn elokuvaversion tämän kirjan luettuani, mutta se oli upean kirjan jälkeen karmaiseva pettymys. Kyllä niin mieleni pahoitin että kesken jäi. :) Pitäisi kai yrittää uudelleen jonain päivänä, nyt kun kirja ei ole enää ihan niin tuoreena mielessä.

      Ja kuule, sovittu! :) Jään odottamaan bloggaustasi tästä kirjasta, itselläni onkin jo Lola kirjastosta lainassa. Luotan sanaasi ja säästän sen ensimmäisiin syyspäiviin. "Synkkä ja merituulelta tuoksuva tunnelma" kuulostaa, noh, täydelliseltä! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...