perjantai 6. marraskuuta 2015

Hämeenlinnan teatteri: Sibelius - Kohtalonyhteydet

(Kuvassa Ilkka Heiskanen ja Turkka Mastomäki. Kuva: Tommi Kantanen, Hämeenlinnan teatteri.)

Sibelius - Kohtalonyhteydet 5.11.2015
Käsikirjoitus: Antti Vihinen
Ohjaus: Sakari Kirjavainen
Kantaesitys Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä 12.2.2015
Kesto n. 2 tuntia 20 minuuttia (väliaikoineen)
Lavastus Eira Lähteinen, puvustus Elina Vättö, valot Hannu Suutari, äänet Janne Auvinen, kampaukset ja peruukit Liisa Sormunen & Oona Sihvonen, maskit Oona Sihvonen, koreografia Jens Walentinsson

Nuori Jean Sibelius (Ilkka Heiskanen) viettää aikaa kotonaan Ainolassa. Hänen Aino-vaimonsa (Katariina Kuisma-Syrjä) on miehensä läsnäolosta onnellinen, mutta yrittää samalla muistuttaa Jannea siitä, että myös hänen perheensä tarvitsee häntä - säveltäjä kun on tutumpi näky Euroopan konserttilavoilla ja Helsingin Kämpissä kuin kotonaan. Eikä kestä kauaakaan, kun talon piikatyttö (Birgitta Putkonen) tulee ilmoittamaan, että muu maailma vyöryy myös Ainolan ovista: Suomen kulttuuripiirien silmäätekevät sekä jopa maailmanhistorialliset merkkimiehet haluavat tulla tapaamaan kuuluisaa säveltäjää tehdäkseen tälle kunniaa.

Ensimmäiseksi Ainolaan saapuu elämästä ja alkoholista päihtynyt runoilijakolmikko: Eino Leino (Lasse Sandberg), Pentti Saarikoski (Mikko Töyssy) ja Arto Melleri (Tommi Rantamäki). Taiteilijat keskustelevat riehakkaissa tunnelmissa runoudesta, kielestä ja kulttuurista, ja siinä sivussa myös Sibelius juotetaan iloiseen humalaan. Porukkaan liittyy pian myös marsalkka Mannerheimin patsas (Matti Nurminen) pulunkakat olallaan - suurmies on väsynyt patsastelemaan Kiasman edessä ja haluaa tulla kertomaan kansallissäveltäjällemme oman mielipiteensä Sibeliuksen merkityksestä Suomen kansalle. Hän korostaa musiikin roolia mielialan kohottajana ja kertoo, että Sibeliuksen musiikilla on jopa voitettu sotia, sillä valkoisilla oli vapaussodassa "paremmat biisit".

Seuraavana päivänä edellisen päivän juhlimisesta elpyvän Jannen luo saapuu jälleen merkittävä vieras, wieninjuutalainen säveltäjämestari Gustav Mahler (Turkka Mastomäki). Säveltäjät lähtevät käyskentelemään avaruuteen (!), antavat rehellistä palautetta toistensa teoksista ja päätyvät keskustelemaan syvällisiä elämästä ja maailmasta. Mahlerin poistuttua tunnelma muuttuu täysin, kun paikalle saapuu tunkkainen tuulahdus natsi-Saksasta: Joseph Goebbels (Mikko Töyssy) tuo tervehdyksen omalta mestariltaan, musiikinystävä Adolf Hitleriltä. Goebbels kosiskelee pahaa-aavistamatonta Sibeliusta ja ylistää tämän sävellystaitoja ja puhdasta arjalaisverta.

Totuus Euroopan tilasta ja natsien hirmuteoista paljastuu säveltäjämestarille, kun häntä lopuksi saapuu tervehtimään Mahlerin sisarentytär, viulisti ja kapellimestari Alma Rosé (Maiju-Riina Huttunen). Nainen on kuollut Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä Valse Triste mielessään, ja näyttäytyy Sibeliukselle enkelinä.

(Kuvassa Ilkka Heiskanen. Kuva: Tommi Kantanen, Hämeenlinnan teatteri.)

Tämä näytelmä oli pakko nähdä -listallani kahdesta syystä: ne ovat Jean Sibelius ja Ilkka Heiskanen. Onneksi tiesin jo etukäteen, että tämä omalta osaltaan Sibelius-juhlavuotta juhlistava teos ei mene aivan perinteisen kaavan mukaan, mutta silti pääsin yllättymään: Sibelius - Kohtalonyhteydet on absurdi, veikeä ja hulluudessaan kiehtova näytelmä, joka sekä naurattaa että liikuttaa katsojan kyyneliin.

Musiikkitieteen tohtori Antti Vihisen käsikirjoitus on kuin täysin toisiinsa sopimattomista aineksista sekoitettu keitos, joka maistuukin yllättäen hyvältä. On kuin Vihinen olisi heittänyt tehosekoittimeen ennakkoluulottomasti sekalaisen joukon henkilöitä ja aikakausia, ja kaatanut seoksen sellaisenaan paperille. Sibelius - Kohtalonyhteydet onkin eräänlainen mielikuvitusleikki, tai palapeli jonka palaset jäävät hieman toisistaan irralleen, mutta silti kokonaiskuvan hahmottaa selkeästi. Tosin mietin, että näytelmällä lienee eniten annettavaa niille, jotka omaavat laajalti klassisen musiikin, populaarikulttuurin, kirjallisuuden ja historian tuntemusta. Repliikit sisältävät runsaasti nokkelia heittoja, jotka avautuvat jos ovat avautuakseen: Roolihahmot mm. siteeraavat sopivissa kohdin Ismo Alankoa ja Eppu Normaalia, ja Saarikoski moittii entisen vaimonsa keittotaitoja. Sibeliuksen lisäksi mm. Gustav Mahlerin, Richard Wagnerin ja Richard Straussin musiikin tunteminen avaa näytelmää hieman lisää.

Näyttelijäryhmän työ on tasaisen varmaa, mutta kirkkaimpana helmenä esiin nousee Ilkka Heiskasen huikean hieno roolisuoritus. Myös Turkka Mastomäki tekee komean roolityön Gustav Mahlerina. Näytelmän paras kohtaus onkin ehdottomasti Sibeliuksen ja Mahlerin rauhallinen kävelyretki avaruudessa: miesten välillä käydään näytelmän huikeimmat dialogit, ja etenkin klassisen musiikin ystävälle kohtaus on äärimmäisen herkullinen. Mahler moittii Sibeliuksen musiikkia kitschiksi, Sibelius taas antaa takaisin kuvaamalla Mahlerin messiaanisia teoksia konemaisiksi, kuin päälle puskeviksi höyryvetureiksi. Mainiota! Keskustelu syvenee ja menee henkilökohtaisemmaksi, ja kun Mahler ja Sibelius kuvaavat millaista on säveltää oma lapsensa hautaan, huomaa katsojakin silmiensä kostuvan. Jo aiemmin näytelmässä osin kuultu Sydämeni laulu jää soimaan mieleen vielä näytelmän päätyttyäkin. Muutenkin illan aikana kuullaan ihastuttavan paljon otteita Sibeliuksen sävellyksistä.

Mahlerin käynnin jälkeinen näytös, jossa Goebbels saapuu liehittelemään Sibeliusta, oli puolestaan vähiten makuuni ehkä eniten aiheensa, mutta hieman myös tietynlaisen yllätyksettömyytensä vuoksi. Goebbelsin jälkeen näytelmä kuitenkin huipentuu toistamiseen, kun enkeli Alma Rosé tulee kertomaan Sibeliukselle tärkeän sanomansa. Lopussa on vain yksinkertainen valo ja katsomon hiiskumaton hiljaisuus, Ilkka Heiskasen vaimea, sortuva ääni ja poskilla kyyneleet, ja katsojan kurkussa pala - on maaginen hetki, kun lavalla on jotakin niin puhdasta, paljasta ja riisuttua, että tuntuu kuin itse Sibelius olisi ollut hetken ajan hengessään läsnä.

Sibelius - Kohtalonyhteydet menee Hämeenlinnan teatterissa vielä tämän viikonlopun. Lauantain kahteen näytökseen on näköjään vielä lippujakin. Suosittelen lämpimästi!

4 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Leino, Saarikoski ja Melleri juopottelemassa. Sen olisin halunnut nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo, mielenkiintoista se olikin, ja käsikirjoittajalta hauska veto. :D Onneksi teatterin lavalla on kaikki mahdollista!

      Poista
  2. Hieno kirjoitus, Sara! Mahtavaa että kävit katsomassa. ps. Ilkka Hämeenlinnassa myös kevätkaudella, Olli Jalosen kirjaan perustuvassa näytelmässä "Miehiä ja ihmisiä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talle, kiitos kommentistasi! :) Ja oi että: tiesinkin että Miehiä ja ihmisiä tulee Hämeenlinnan teatteriin kevätkaudella (ja haluan ilman muuta nähdä sen jo ihan Olli Jalosen tähden), mutta en ollut vielä ehtinyt perehtyä näytelmään ja sen tekijöihin tämän tarkemmin. Mutta että Ilkka Heiskanen, ihan mahtavaa! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...