tiistai 15. marraskuuta 2011

Asko Sahlberg: Yhdyntä


Asko Sahlberg: Yhdyntä (WSOY, 2005. 136 sivua.)

  "Ne on jo lähellä", Valma totesi tyynesti.
  Kummallista miten Axel oli unohtanut sen, miten voimistuva ääni saattoi unohtua. Sotaa oli kestänyt liian kauan. Sen hälyä alkoi huomaamattaan vieroa, sysiä syrjään. Pommikoneiden möyrinä lähestyi aaltoillen, väräjöiden, ei vielä kumissut kaupungin solissa ja sokkeloissa. Miksei ilmatorjunta jo herännyt?
  Kaduilla oli nyt hätäisiä jalkoja, ihmiset kiirehtivät iljanteissa liukastellen pommisuojiin ja kellareihin. Vanhemmat kantoivat parkuvia lapsia, vanhuksia retuutettiin, monilla oli mukana kallisarvoisin omaisuutensa kapsäkkeihin sullottuna. Jotkut rukoilivat, toiset hukuttivat pelkoaan viinaan. Jossain kadunkulmassa seisoi aina joku stoalaisen tyynenä, kädet housuntaskuissa, olemuksellaan muiden hätää halveksien. Kuva ei ollut täydellinen, jollei joku hullu kiivennyt katolle tähtäilläkseen taivaalle vanhalla torrakolla ja jollei jostain viemärinaukosta kantautunut rienaavan iloista haitarin soittoa.
  "Minä tulen peiton alle", Valma sanoi. "Paleltaa."
  "Sen kun."

On hyinen talvi 1944; pimeys kynsii nurkkia ja ikkunoihin tekee itsemurhaa raivohullu tuuli. Tarinan kulissina toimii jatkosodan runnoma Helsinki, kaupunki jossa haisee savu ja rauta, hehkuvan kiven raaka tuoksu, pahaenteisen veres sodan haju. Mies ja nainen kohtaavat sattumalta kahvilassa, luulevat tunnistavansa toisensa ja päätyvät yhdessä miehen asuntoon kaupungin keskustassa. Tulee ilmahälytys, mutta pariskunta jää uhmaamaan kuolemaa patriisitalon ylimmän kerroksen makuuhuoneeseen.

Yllättäen pariskunta saa seuraa, kun asuntoon astelevat laittomissa puuhissa kuljeskeleva talonmies, ja pieni tyttö, joka on ilmeisesti eksynyt vanhemmistaan ilmahälytyksen tultua. Kaupunki tuhoutuu pimennysverhon takana, rakennus huokuu pumpuloitua tunnelmaa, ja neljän ihmisen kohtalot hipaisevat toisiaan yhden talvisen, tähtikirkkaan illan ajan.


Oi! Tämä on ollut hieno kirjavuosi, olen löytänyt kotimaisen kirjallisuuden saralta joukon upeita (!) suomalaisia mieskirjailijoita; Joel Haahtelan, Olli Jalosen, Turkka Hautalan, Kari Hotakaisen, Tuomas Kyrön ja Jussi Valtosen, sekä nyt viimeisimpänä - ja ehkä yhtenä kirkkaimmista - Asko Sahlbergin! Laskin kirjan kädestäni vuorokausi sitten, ja yhä hämmästelen Sahlbergin kerronnan voimaa ja lauseita, jotka ovat täydellisen kuulaita ja kirkkaita kuin tähtikirkas yö. Hämmästelen myös sitä, että kun katson ikkunastani, en näekään pimeyden keskellä pommikoneita ja palavia rakennuksia lumisessa Helsingissä, vaan ihan tavallisia, töistään palaavia ihmisiä ja marraskuista vesitihkua. Tämä kirja - jonka alaotsikkona on Reunahuomautus sotahistoriaan - vei minut elävästi keskelle jatkosotaa, saapa nähdä koska pääsen täältä pois.

Alexin ja Valman tarinassa risteävät kahden yksinäisen tiet. He ovat yhdessä yksin, kohtaavat toistensa sylissä yksinäisyyden, omat pelkonsa ja salaisuutensa, ja pienen hetken ajan koko sen sairaan maailman, jonka sota on saanut nyrjähtämään sijoiltaan. Sahlberg kirjoittaa yksinäisyydestä ja sen erilaisista ilmentymistä lyyrisen kauniisti, ja niin todentuntuisesti että lukija kokee kuin Juicen laulussa: Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen, yksinäisyydestä tulee yksi tarinan päähenkilöistä.

Yksi sana riitti siihen: yksinäisyys. Juuri sitä hän oli kartellut ajattelemasta, sen olemassaolon hän oli kieltänyt itseltään kuin kiusallisen sairauden. Hän näki sähähtävänä kuvana yksinäisten iltojen ja öitten luvuttoman jonon, oman hahmonsa tyhjillä kaduilla tai pienessä asunnossa. Unettoman, levottoman, tyhjyyttä jymisevän ajan nujertaman hahmon. [...] Axelin elämään yksinäisyys ilmestyi jo hänen nuoruudessaan. Hän heräsi aamulla ja se oli siinä. Se olisi voinut kohottautua tutusta unesta, yö yöltä toistuneesta - hän ei vierastanut sitä, hän kiskaisi sen harteilleen kuin vanhan takin.

Tämä pieni suuri kirja pitää sisällään niin paljon. Se kertoo sodasta, elämästä ja kuolemasta, yhdestä päivästä ja kuitenkin monista vuosista. Se kyseenalaistaa oikean ja väärän, moraalin ja moraalittomuuden, totuuden ja valheen, lausuttujen sanojen painoarvon. Kun Sahlberg toteaa että sanoilla oli tuo ominaisuus, virrata huulilta ja haipua, kadota, lukija ei voi kuin nyökytellä ja ihastella. Näillä aineksilla tarina voisi olla lohduttoman synkkä ja ankea, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Kaiken kauhun keskellä pilkahtaa toivon kaunis valo.

Sahlberg kirjoittaa upeaa kieltä! Hän kuvailee hetkiä niin elävästi että ne piirtyvät tarkkoina verkkokalvoille, esimerkiksi kun talven valo siirtelee hämärää pienen asunnon nurkasta toiseen ja ikkunoissa viipyy yöllä seittinsä kehrännyt riite. Kirja on täynnä niin mykistävän hienoja, täydellisyyttä hipovia lauseita että niitä jäisi mielellään ihastelemaan ja makustelemaan pitkäksi aikaa, toisaalta tarina vetää niin imuunsa ettei pieniin yksityiskohtiin malttaisi jäädä vaan niihin on palattava myöhemmin. Paljon kertonee jo se, että merkitsin lukiessani tästä 136-sivuisesta kirjasta ylös miltei jokaisen sivun!

Tämä oli ensimmäinen lukemani Sahlbergin kirja, muttei taatusti viimeinen. Omassa hyllyssäni vuoroaan odottelevat jo vuoden 2004 Finlandia-ehdokas Tammilehto, sekä tämän syksyn uutuus Häväistyt. Jo tämän ensimmäisen teoksen perusteella olen aivan myyty, huokailen vain ihastuksesta ja olen vahvasti vaikuttunut!

Paikka on aika. Vuodet vaihtuvat ja kaikki muuttuu, puut kasvavat, talot ränsistyvät, huonekalut peittää pöly. Hetket ahmaisevat toisensa, ja kun ajassa liikkuu ihminen, ei yksikään hetki muistuta toista eikä mikään paikka ole siten kaiken aikaa sama.

Ps. Sinä, joka päädyit blogiini hakusanalla yhdyntä, tervetuloa! Lukeminen on hyvä harrastus! :) 

23 kommenttia:

  1. Erittäin erinomainen PS.! Minuun löydetään vieläkin sanalla 'pimppi' Loreto-tädin pimpin takia;-)

    Tämän täytyy olla hyvä kirja, sillä sinähän aivan liidät: Hieno arvio!

    Joku muukin tätä minulle kauheasti kehui.

    Jännää, miten sota-aika nyt saattaa meille loistavia uutuuskirjoja. Se on vain osoitus siitä, että tarina sukupolvelta toiselle ei ole katkennut.

    VastaaPoista
  2. Hahhhaa, mitkä jälkisanat. :D

    Sahlbergia on nyt kovasti mulle kehuttu ja hän on minulle ennestään oudompi kirjailija, en ole lukenut hänen teoksistaan yhtään. Häväistyt on kuulemma synkkäkirja, mutta suosittelija sanoi, että juuri synkistä kirjoista hän pitää ja kehotti suurella lämmöllä sen lukemaan.

    Kiva oli lukea innostunut kirjoitus itselleni oudosta kirjasta ja kirjailijasta. :)

    VastaaPoista
  3. Otsikosta ei tosiaan osannut päätellä, mitä on luvassa, joten oli pakko ottaa heti selvää. :D

    Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta! Historia kiinnostaa, mutta suomalaisista sotaromaaneista (tai sota-aikaan liittyvistä) en ole tainnut muita lukea kuin sen Tuntemattoman sotilaan.

    Tämä täytyy laittaa luettavien listalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  4. Loistava Ps., kuinkahan moni tuhahtelee harmista kun ei löytänytkään sitä mitä luuli ;D

    Kirjan nimi onnistui hämäämään, varmaan siksi kun kirjailija ei ollut minulle tuttu. Kieltämättä odotin jonkinlaista huumoripläjäystä. Voi miten väärässä olinkaan! Ihana kun olet löytänyt tänä vuonna kirjallisia helmiä, vieläpä useampia!

    VastaaPoista
  5. ... Täytyy myöntää, että ehkä olen esteetikko ja kaipaan kauneutta, sillä pelkkä kansi jo saisi minut torjumaan tämän kirjan ostamisen, saatikka lukemisen...
    Näyttää niin rakkaudettoman kuivalta.

    Kirjoitit kuitenkin löytäneesi kirjasta aika paljon...

    VastaaPoista
  6. Ah, tämä se siis oli! :) Olen lukenut Sahlbergilta vain novellin Keltainen sade (kokoelmasta Valhe&viettelys), pitäisi lukea muutakin!

    VastaaPoista
  7. Hih, hyvä PS. joskaan yhdyntää hakevat tuskin jaksoivat lukea loppuun asti. :D

    Ihana lukea näin innostunut arvio! Minullakin on ollut tuo Tammilehto vuosikaudet hyllyssä, ja kyllähän tämä innostaa lukemaan sen joskus. Pian. Toivottavasti. :) Kiinnitin huomiota myös Häväistyjen kehuihin, ja onhan kirjailija muutenkin arvostettu. Minulle tekisi hyvää lukea enemmän kotimaisia miehiä, joten kiitos tästäkin inspiroivasta suosituksesta!

    VastaaPoista
  8. Kirjan nimi kyllä hämmentää varmasti. En kyllä ilman ennakkosuositusta kirjaa hyllystä nappaisi :D

    Kuulostaa kyllä hyvältä kirjalta. Ja lyhyeltä. Miten noin pieneen sivumäärään mahtuu edes mitään?

    VastaaPoista
  9. Kiitos innoittavasta kirjoituksesta! Melkein on pakko laittaa tämäkin kirja pitenevälle listalle... :-)

    VastaaPoista
  10. Kiinnostava kirjoitus ja sai pikkuisen värähtämään kiinnostuksen puolelle tämän kirjan suhteen...

    Muakin tuo nimi vähän etäännyttää... mikähän tässä on, että kirjojen nimien pitää olla tuollaisia, niin kuin Huorasatukin. Ehkä tämä on joku uusi tyylisuuntaus kotimaisessa kirjallisuudessa... räväkät nimet.

    VastaaPoista
  11. Onnistunut bloggaus kun itsekin innostuin ihan vieraasta kirjasta ja kirjailijasta :-) Harmi, että on jonossa niin paljon lukemattomia kirjoja, että voi mennä jokunen tovi ennen kuin sitten ehtii tähän tarttumaan :/

    VastaaPoista
  12. Leena, niin minäkin luulen että blogiini aletaan lähiaikoina löytää ihan uudella sanalla. :D

    Kiitos kehuista! Näin hienosta ja vahvasta kirjasta oli mukavaa kirjoittaa! <3 Ja on totta että lähivuosina on ilmestynyt useita loistavia kirjoja, jotka sijoittuvat Suomen sotiin. Mahtava juttu!

    Hanna, :D !
    Kiinnostuin Sahlbergista aluksi juuri Häväistyjen vuoksi, se kun kuulostaa minulle ihan täydelliseltä kirjalta (pidän synkistä kirjoista :D), mutta kun kirjastossa tuli vastaan Yhdyntä (kuulostaapa, hmm, erikoiselta ja pervolta! :D), päädyinkin lukemaan sen ensin. Sahlberg on selkeästi erittäin vahva ja lahjakas kirjailija, jota soisin kirjablogistien (ja toki kaikkien muidenkin) lukevan paljon enemmän!

    Ioanna, kirjalla on kyllä silmäänpistävä nimi, totta! :D Tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea jos sota-aika yhtään kiinnostaa. Hieno pieni romaani!

    Villis, :D !
    Kirjan nimi hämäsi minuakin. Katselin melkoisen tuotteliaan Sahlbergin kirjoja kirjastossa ja Yhdynnän kohdalla ajattelin heti että eipä taida olla minun kirjani tuo. Lukaisin kuitenkin onneksi takakannen, ja jo sen perusteella tiesin että tulen rakastamaan kirjaa. :)

    VastaaPoista
  13. Kikka, kansikuva on tosiaan melko ruma, ja kun nimikin on varmasti monen mielestä luotaantyöntävä, ei heti uskoisi että kansien sisällä on upea kijallinen helmi. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea!

    Maria, tämä se oli. :)
    Lainasin lisääkin Sahlbergia kirjastosta, eli tässä blogissa tulossa lisää miehen kirjoja toivottavasti jo lähiaikoina. :)

    Karoliina, niin minäkin luulen. :D
    Ja kiitos itsellesi! :) Vaikka olen lukenut Sahlbergilta vasta yhden kirjan, luulen että olen juuri löytänyt uuden suursuosikkini. <3 Haluan lukea kaiken mitä tämän(kin) miehen kynästä on lähtenyt!

    Katri, minullakin oli ennakkoluuloja, mutta onneksi luin kirjan takakannen! Jo sen perusteella tiesin että tulen rakastamaan tätä kirjaa. Ja tämä onkin loistava esimerkki siitä miten tiiviiseen pakettiin taitava ja lahjakas kirjailija onnistuu taikomaan kaiken tarvittavan. Kirjasta ei puuttunut mitään. :)

    VastaaPoista
  14. Helmi-Maaria, ole hyvä! :) Olen iloinen jos postaukseni ansiosta yksikin uusi lukija löytää Sahlbergin upeat teokset! :)

    Booksy, kiitos itsellesi! Voi lue tämä kirja! :)

    Mari, samaa mietin. Toisaalta kirjan nimi on niin erikoinen että se herättää huomiota, mutta varmasti monen potentiaalisen lukijan kohdalla se myös etäännyttää. Ja ainakin minä voin myöntää että Finlandia-ehdokkaista juuri Huorasatu on se ainoa kirja joka minua ei etukäteen kiinnosta yhtään. Pitäisi varmaan senkin kohdalla heittää ennakkoluulot romukoppaan, voisi löytyä samanlainen helmi kuin tämän Sahlbergin kirjan kohdalla... :)

    Noora, kiitos ja mukava kuulla! :) Ja kiva kun kommentoit, kommenttisi kautta löysin sinun hienon blogisi, jota jään ehdottomasti seuraamaan. :)

    VastaaPoista
  15. Kirjan kansi ja nimikin ovat sellaisia, etten heti tarttuisi tähän teokseen, mutta Asko Sahlbergin kirjailijakuva sen sijaan on aina ollut mielessäni myönteinen ja kiehtova - nyt vielä enemmän.

    Kiitos siis tästä, minäkin taidan löytää itselleni uuden lempikirjailijan. :)

    VastaaPoista
  16. Katja, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Sahlbergin tuotantoon! <3 Postasin äsken sitaatin Sahlbergin teoksesta Hämärän jäljet, luepa se...

    Miehen teksti on jotain niin pakahduttavan ihanaa, että olen nyt aivan kuin rakastunut! :)

    VastaaPoista
  17. Olen lukenut Sahlbergiltä vain Tammilehdon, joka jätti melko ristiriitaisen vaikutelman jälkeensä. Sahlbergin kieltä ihailin minäkin, mutta en innostunut henkilökuvauksesta tai tarinasta. Kirjasta jäi minulle hiukan keinotekoinen ja paperinmakuinen olo, ehkä siksi että kielenkäytön taituruus nousi jotenkin kaiken muun edelle.

    Kirjoitit tästä kirjasta kuitenkin niin kauniisti, että melkein tekisi mieli antaa Sahlbergille toinen mahdollisuus.

    VastaaPoista
  18. Liisa, Tammilehdosta en osaa vielä sanoa mitään koska sitä en ole lukenut, mutta ainakin tässä Yhdynnässä mielestäni myös henkilökuvaus toimi ja tarina oli ehjä, kirja oli siis minusta hallittu ja vahva kokonaisuus.

    Olisi mukavaa kuulla mielipiteesi tästä kirjasta, toivottavasti luet tämän ja pääsen lukemaan kokemuksestasi blogissasi pian. :)

    VastaaPoista
  19. Vaikutit minutkin tekstilläsi, minulla tosin on sama, että Tammilehdosta jäi vähän epäilevä maku suuhun. Mutta voihan sitä antaa kirjailijalle toisen mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  20. Jaana, no nythän minuakin alkoi tosissaan kiinnostaa tuo Tammilehto, ja se millainen lukukokemus se minulle olisi.

    Anna ihmeessä Sahlbergille toinen mahdollisuus, vaikka tokihan on niin etteivät kaikki voi aina pitää samoista kirjoista. :) Minusta Yhdyntä oli upea kirja!

    VastaaPoista
  21. Hih hih, hihittelen täällä noille loppusanoille ;)

    Minulta on mennyt tällainen kirja ohi tyystin, kiitos siis vinkistä! Minä jo viime vuoden lopulla otin tuntumaa kotimaiseen miesten kirjoittamaan kaunokirjallisuuteen ja tänä vuonna vauhti vain on kasvanut ;)

    VastaaPoista
  22. Susa, :D !
    Hienoa jos sinuakin alkoi kiinnostaa! En minäkään tästä nimenomaisesta kirjasta tiennyt aiemmin mitään, mutta Sahlbergin Tammilehto on ollut tbr-listallani ilmestymisestään lähtien, eli äkkiseltään laskettuna 7 vuotta. :) Yhdynnän myötä (:D!) se nousi luettavien pinossa heti valtavan pykälän ylöspäin. :)

    Ja sama juttu, tämä vuosi on osoittanut minulle miten valtavan hienoja mieskirjailijoita maassamme onkaan! Tästä on hyvä jatkaa vielä ainakin Bargumin, Carpelanin, Westön, Nummen ja Tervon pariin... :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...