tiistai 29. marraskuuta 2011

Lewis Carroll: Liisa Ihmemaassa


Lewis Carroll: Liisa Ihmemaassa (Otavan äänikirja, 2008. Lukija Petra Karjalainen, kesto 3 h. Alkuteos Alice in Wonderland, 1865.)

Melkein toivon, etten olisi mennyt siihen kaninkoloon, mutta silti... silti... onhan tällainen elämä aika jännää! Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut? Kuvittelin aina ennen kun luin satuja, ettei sellaisia asioita koskaan oikeasti tapahdu, ja tässä minä nyt olen, keskellä satua! Minusta pitäisi kirjoittaa kirja. Totta totisesti, ja kirjoitankin, kunhan kasvan isoksi - mutta, minähän olen jo iso!


Tarina alkaa, kun nuori Liisa lähtee puutarhassa seuraamaan kummallista puhuvaa kania ja putoaa kaninkoloon päätyen sitä kautta ihmeelliseen, vinksahtaneeseen toiseen maailmaan, jossa mikä tahansa on mahdollista. Ihmemaassa hallitsevat korttipakasta tutut Herttakuningas ja häijyäkin häijympi Herttakuningatar. Siellä eläimet puhuvat, kissat katoavat näkyvistä, joillakin on jatkuva maaliskuu, ja syömällä tai juomalla erinäisiä herkkuja voi joko kasvaa hurjasti pituutta tai kutistua aivan pikkuruiseksi.

Reipas ja rohkea Liisa tapaa Ihmemaassa toinen toistaan kummallisempia otuksia; käveleviä pelikortteja, hulluja teekutsuja viettävän kolmikon; Hattu Hassisen, Maaniskuun Rusakon ja laiskanpulskean nukkuvan murmelin, irvistelevän kissan, äksyn kreivittären joka kuljettaa mukanaan possuksi osoittautuvaa vauvaa... Liisa ajautuu seikkailusta toiseen, ja jännittävän Ihmemaassa viettämänsä päivän jälkeen hän löytää itsensä taas tutusta puutarhasta. Olikohan koko seikkailu unta...?


Olen lukenut Liisa Ihmemaassa -saturomaanin moneen kertaan ollessani lapsi sekä lukenut Liisa -sarjakuvia. Kun viime vuonna ilmestyi Johnny Deppin tähdittämä hieno elokuva Alice in Wonderland, oli sekin tietty käytävä katsomassa. :) Ja kun taannoin törmäsin tähän äänikirjaan kirjaston hyllyssä, ajattelin heti että haluan kuunnella tämän sekä nostalgian nimissä, että osallistuakseni tällä Totally British -haasteeseen. Olen ovela ja lyön tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla osallistuessani tällä sadulla myös Lumiomena-blogin ihanaan satuhaasteeseen. :)


Vaikkei Liisa Ihmemaassa ole koskaan ollut mitenkään rakkaimpia suosikkejani, siinä on kuitenkin aina ollut jotain kiehtovaa, vaikka muistan lapsuudestani joskus kokeneeni Liisan hahmon jopa melko ärsyttävänä ja tekopirteänä. Puhuvia eläimiä, liiviin pukeutunutta kaniinia ja Hatuntekijää olen kuitenkin aina rakastanut, ja kirjan hullunkurinen maailma on tuntunut mukavan kiinnostavalta. Nyt oli siis aika ottaa selvää, miltä yksi maailman kuuluisimmista satuklassikoista tuntuisi liki kolmenkymmenen vuoden jälkeen ja vieläpä äänikirjan muodossa.

Vielä näin aikuisenakin Liisa Ihmemaassa oli ihan viihdyttävää kuunneltavaa kotitöiden ohessa. Äänikirjan suomennos oli Tuomas Nevanlinnan käsialaa (kyseessä siis neljäs ja uusin suomennettu versio), ja vaikka teksti olikin sujuvaa, se kuulosti omaan korvaani vähän vieraalta, kaipasin muun muassa Irvikissaa ja hullua Hatuntekijää, kun Nevanlinnan versiossa hahmot olivatkin keksimainoksesta nimensä lainannut Hangon kissa ja Hattu Hassinen. Kaipasin hetkittäin myös ihan konkreettista kirjaa käsiini, tai lähinnä kuvitusta; kirjan tapahtumat olivat välillä jopa niin sekavia ja älyttömiä, että ajatus oli lähteä harhailemaan kun juonenkäänteissä ei ollut pysyä perässä. Taidokkaasti kuvitettu kirja teksteineen olisi varmasti pakottanut keskittymään itse tarinaan paremmin.


Liisa Ihmemaassa -sadussa riittää kuitenkin ihmeteltävää aina uusille lukukerroille, ja se jaksaa kiehtoa ja viihdyttää niin pieniä kuin isojakin lukijoita. Tarina sisältää runsaasti nokkelia juonenkäänteitä, ja se on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava. Näin aikuisena monet asiat avautuvat eri tavalla kuin lapsena, esimerkiksi kun Liisa kastuu läpikotaisin joutuessaan eläinlauman kanssa veden varaan, yrittää hiiri kuivattaa kastuneita kertomalla kuivimpia tietämiään tarinoita, siis tarinoita Englannin historiasta. :)

Muutenkin Ihmemaa on selkeästi hyvin englantilainen tarina; vaikka se paikkana onkin aivan omanlaisensa ja omalla tavallaan järjetön, on siinä silti tunnistettavissa jotain niin perin brittiläistä; teekutsuja ja englantilaisia puutarhoja joissa pelataan vanhaa, perinteikästä brittipeliä, krikettiä (tosin Ihmemaassa pelin säännöillä ja kululla ei ole tietenkään yhtään mitään tekemistä oikean kriketin kanssa!)

Sadussa on myös yllättävän väkivaltaisia ja hurjaltakin kuulostavia kohtauksia, joita en enää lapsuudestani muistanutkaan; esimerkiksi pahantuulinen kreivitär ravistelee rajusti vauvaansa (joka siis oikeastaan onkin possu), ja kuningatar vaatii alamaisiaan mistä tahansa olemattomasta "rikkeestä" tilille huutaen Pää poikki! ja vaatien näitä mestattavaksi. Mietin tarinaa kuunnellessani että jotkut kohtaukset eivät taida olla sopivia ihan pienten lasten korville, tai luettavaksi ainakaan ilman vanhempia. Useimmat vanhat sadut sisältävät jonkin moraalisen opetuksen, mutta Liisa Ihmemaassa eroaa siinäkin muista saduista, sen ei selkeästi ole tarkoituskaan olla opettavainen vaan viihdyttävä tarina, jonka viehätys perustuu kielellä leikittelyyn, sanaleikkeihin, tapahtumien epäloogisuuteen, ja kuulijan kannustamiseen käyttää mielikuvitustaan ilman rajoja.

Lisää Liisasta ja kumppaneista:
Saran kirjatLurun luvut100 kirjaa ja Jokken kirjanurkka.

Totally British / Children's Britain

14 kommenttia:

  1. Hmm, kummallista että Irvikissa ja Hatuntekijä on muutettu; minunkiin korvaani ne varmaan tökkäisivät. Liisa Ihmemaassa on mielestäni aikamoinen satujen outolintu, mutta kuitenkin viihdyttävä sellainen.

    Oli kiinnostava lukea pohdintojasi tästä!

    VastaaPoista
  2. Mä oon lukenu tätä viime viikkoina ääneen Lassille. :D Vielä on vähän kesken.

    VastaaPoista
  3. Linnea, tutkiskelin HS:n sivuilta laajaa artikkelia suomennosten eroista, ja niitä tuntui olevan yllättävänkin paljon! Nimimuutokset taitavat olla sieltä vähäisemmästä päästä... Oudolta se kyllä tuntui, kun on kuitenkin lapsena tottunut juuri noihin nimiin.
    Kiitos Linnea! :)

    Suopossu, hassua että että tämä satuklassikko on ollut meillä luvussa samaan aikaan. :)

    VastaaPoista
  4. Tämä on outo, mutta ihastuttava satu ja minun pitäisikin varmaan lukea se uudestaan:) Kiitos hienosta postauksesta!:)

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen miettinyt, että miltä uuden käännöksen lukeminen tuntuisi. Olen lukenut Liisan ihmemaassa vain lapsena, mutta sen kuvasto on muuten niin tuttua ja mieleen iskostunutta.

    Luulen, että Liisa ihmemaassa on niitä satuja, jotka ovat monitasoisuudessaan enemmän aikuisille kuin lapsille antavia.

    Tim Burtonin versio Liisasta ihmemaassa on ihana. Se on sopivalla tavalla hullu. Sen sijaan Disneyn vuosikymmenten takaisin versio ei ole kovin onnistunut. Rakastan 40-60-lukujen Disney-elokuvia, mutta harmillisesti Liisa ei ole suosikkejani.

    Kiva, että osallistuit satuhaasteeseen ja että ilmoitit siitä blogiini. <3

    VastaaPoista
  6. Minä en ole varma, olenko koskaan lukenut Liisa Ihmemaassa -kirjaa, mutta tarina on hyvin tuttu Disneyn klassikkofilmatisoinnista ja siitä tehdyistä sarjakuvista ja kuvakirjoista. Olen kyllä aikuisena hankkinut kirjan (yhden noista suomennoksista..) hyllyyni ja suunnitellut kauan sen lukemista. Nyt minulta puuttuisi Totally British -haasteesta enää yksi piste ja nimenomaan Children's Britain -kateogoriasta, joten olisi hyvä hetki lukea tämä. :) Toisaalta olen jo aloittanut Maija Poppasta ja SUsan Cooperin nuorten fantasiaromaania, joten voi olla, että nappaan pisteen helpommin jommastakummasta noista. :)

    VastaaPoista
  7. Liisa on huippu! Luin tämän joskus ehkä vuosi sitten ja innostuin matkastani ihmemaahan pitkäksi aikaa. Ja kävin myös katsomassa leffan, joka oli oikein mukiinmenevä. (Olen ehkä hieman jäävi, koska Johnny Depp saa minulta kaiken anteeksi.) Sanakikkailu jäi mieleeni parhaiten, ja jaksan ihastella suomentajan tekemää työtä.

    VastaaPoista
  8. Itse olen lukenut kirjan vain englanniksi... ja siksipä minulle Alice on Alice eikä Liisa, nuo uudet suomennokset kuulostavat jo aika hirveiltä. :S Loistava kirja kuitenkin, täynnä outouksia ja viitteitä aikansa yhteiskunnan ongelmiin :)

    VastaaPoista
  9. Minulla on Liisasta ihana Tove Janssonin kuvittama versio. Kuvat ovat aivan hurmaavia ja niin tovemaisia.

    Lapsena meillä oli myös toinen versio. Muistan senkin kuvat todella hyvin, vaikken ole kirjaa vuosikausiin nähnyt. Se oli todella kirkasvärinen ja jotenkin kiiltokuvamainen tyyliltään.

    Kommentti keskittyy nyt kuvituksiin, mutta voisin kuvitella Liisan olevan oikea kuvittajan unelma, koska se on niin täynnä omituisia otuksia ja tapahtumia. Ymmärrän siis hyvin, että olisit kaivannut konkreettista kirjaa kuvineen tarinan tueksi.

    Liisa Ihmemaassa on kyllä aivan omanlaisensa kirja, ja monet sen kohtaukset ovat piirtyneet todella selkeästi osaksi omaa mielenmaisemaani.

    VastaaPoista
  10. Hei! Liisukan seikkailut eivät olleet lapsena minunkaan lempijuttujani. Toki siellä oli joitakin kutkuttavia Hahmoja, kuten katoava kissa (jonka hymy/suu jäi näkyviin?), ja Teekutsut sinänsä olivat jotenkin mielenkiintoiset silloin, mutta pidin muista kirjoista enemmän.
    Opin lukemaan viisi vuotiaana joten ahmin ja ahmin kirjoja aikalailla ...
    Tuo Alice in Wonderland-elokuvan kuva on kaunis, se houkuttelee mukaan satuun.

    VastaaPoista
  11. Mulla innostus virisi Alice in Wonderland : Madness Returns -pelin myötä, mistä tykkäsin kovasti. Oli pakko lukea tuo oikea tarina ja vertailla pelin maailmaan. Olen elokuvankin katsonut. Meni viihteenä, mutta ehkä paremmin olisi ymmärtänyt lukemalla ensin kirjan... :)

    VastaaPoista
  12. Karoliinan tavoin minäkään en ole varma olenko koskaan lukenut Liisasta, mutta tarina on joka tapauksessa tuttu jo lapsuudesta.

    Tykkäsin tuosta Johnny Deppin tähdittämästä elokuvasta, vaikkakin muistelen kaivanneeni siihen vielä "jotain". Deppin lisäksi Helena Bonham Carter oli loistava roolissaan.

    VastaaPoista
  13. Hei kaimani, tätä olisikin kiinnostavaa kuulla ääneen luettuna ihan niiden runojen ja lorujenkin takia. Minusta ne sopisivatkin oikein hyvin! Mutta minkälainen mahtaa olla tai kuinka onnistunut on Nevanlinnan suomennos esimerkiksi kuuluisasta Pekoraali-runosta? Tätä jäin miettimään, mutta pitäisi varmaan itse kuunnella!

    VastaaPoista
  14. Mukava kirjoitus klassikosta! Luin juuri tämän alkukielellä ja kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia, vaikka muutaman vuoden takaakin. Pitääkö muuten paikkansa, että tässä käännöksessä tosiaan sanotaan "kriketti" - alkuteoksessa pelattava peli on nimittäin "kroketti" (croquet). Molemmissahan on portteja ja palloa lyödään mailalla, mutta aika iso käännösmoka ottaen huomioon, että kirjassa vietetään kokonainen luku pelin parissa ja mailana käytettävät flamingot eivät muistuta yhtään krikettimailaa. Ei sillä, tähän mennessä kirjoissa eteen tulleista käännösvirheistä yllättävän moni liittyy peleihin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...