torstai 3. marraskuuta 2011

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY:n äänikirja, 2010. Lukija Antti Litja, kesto 3 h 4 min. Alkuteos WSOY, 2010.)

Mielensäpahoittajan perusidea on varmaankin jo useimmille tuttu: kirja on novellimuotoinen kokoelma 80-vuotiaan jääräpäisen periaatteen miehen mielipiteitä ja valituksia. Ukko pahoittaa mielensä asiasta jos toisestakin, kirjoittelee lehtien yleisönosastoille ja purnaa itsekseen niin yhteiskunnan epäkohdista, nykyihmisten asenteista kuin kehittyneestä teknologiastakin, joka miehen mukaan vain hankaloittaa ihmisten elämää. Osansa saavat julkisilla paikoilla imettävät äidit, omalääkäri, helppoa elämää kaipaavat nykyihmiset ja jopa miehen oma poika vaimoineen.

Vessan takia minä pahoitin mieleni ihan tosissaan. Se kun aukesi sellaista nappulaa hipaisemalla. En ole hipaisija, minä synnyin maailmaan, jossa ovet ja ikkunat suljettiin haoilla, poikkipuilla ja kyynäränmittaisilla avaimilla. Minun sukupolveni on vääntäjiä, sulkijoita, kääntäjiä, kolauttajia, emme kyllä ollenkaan hipaisijoita. Hipaisemalla toimiminen tarkoittaa sitä, että nyt mennään liian helpolla.

Kyröä, miehen uutuuskirjaa Kerjäläinen ja jänis, sekä tätä viime vuonna julkaistua Mielensäpahoittajaa on suitsutettu tänä vuonna lukuisissa kirjablogeissa (ainakin HannaBooksyJoriSusaZephyrMorreKirsiSusa P.Jum-JumSanna ja Amma ovat kirjoittaneet tästä ihastuneita ja positiivisia arvioita), ja nyt on minun vuoroni liittyä joukon jatkoksi. Luettuani liudan blogitekstejä joissa kirjaa kehuttiin hulvattoman hauskaksi, halusin kuunnella Mielensäpahoittajan mainion Antti Litjan lukemana äänikirjana ja odotin itsellenikin samanlaista lukukokemusta. Yllättäen kirja näyttäytyikin minulle hieman toisenlaisessa valossa. Aluksi kuuntelin kirjaa hauskoille jutuille vedet silmissä naureskellen, ja tokihan tämä olikin paikoitellen hersyvän hauska, mutta silti kaiken jurouden ja jurputtamisen takana aloin kuulla myös kirpeyttä, yksinäisyyttä ja surullisuutta.

Miehen elämäntarina alkaa avautua lukijalle vähitellen kaiken jurputuksen ohessa. Mies on kokenut sodan, rakentanut sen jälkeen talon ja hyvän elämän kasvavalle perheelleen, ollut suoraselkäinen ja rehti aviomies, isä, ystävä ja naapuri. Ikääntyminen on tuonut mukanaan uudenlaisen elämäntilanteen, ja myös vienyt paljon; hoitokodissa potilaana oleva vaimo on tässä maailmassa vain aamuisin, eikä pysty puhumaan. Miehen ainoa ystävä Yrjänä on jo kuollut, ja lapset käyvät katsomassa harvakseltaan. Kun mies kaatuu, teloo lonkkansa ja joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, on siitä nauru kaukana.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kaaduin saunan portaissa. Kolmatta päivää makasin kyljelläni. Kuka meillä kävisi? Rupesi tulemaan nälkä ja mietin jo että pitäisikö huutaa. Onneksi satoi vettä niin sain juoda. Mutta huono puoli oli tämä keuhkokuume. Ja lonkka meni uusiksi. Nuohooja minut löysi. 

On aika alkaa miettiä pärjääkö vanhus enää omassa kodissaan. Kotiapu alkaa käydä miehen luona kerran viikossa, ja jokaviikkoinen edes hetken kestävä toisen ihmisen läsnäolo on selkeästi miehelle liikuttavan iso asia. Viimeistään tässä kohtaa ymmärsin, ettei tämä kirja edustakaan minulle huumoria, vaan että se on äärettömän viisas ja tarkkanäköinen kuvaus yksinäisen vanhuksen elämästä, sekä kaikesta siitä ahdistuksesta ja luopumistyöstä, mitä ikääntymiseen liittyy.
Kirja on myös pullollaan vanhan kansan viisautta ja maalaisjärkeä



Ei ruoka maksa liikaa. Ei asuminen ole kallista eikä autolla ajaminen. Ei tässä maassa kenelläkään ole oikeasti mitään hätää, jos vertaa nälkävuoteen -14. Kyllä tulee toimeen kunhan on nuuka ja niukka.

Kyrö esittelee lukijalle vanhan, juron, supisuomalaisen miehen, jolla on arvot kohdallaan, ja jonka rinnassa sykkii iso ja lämmin sydän. Kun mies pyyhkii vaimonsa suupielet, silittää hiuksia ja lämmintä poskea, ja katsoo silmiin niin kauan että löytää niistä sen vahvan, rakkaan, elämänmittaisen kumppaninsa, tulee paatuneemmallekin lukijalle itku. Kirja on suorastaan nerokas, se on aito, hauska ja ymmärtävä - ja läpensä koskettava!


Kirja oli kokemuksena minulle lopulta niin vahva, että vaikka kuuntelin sen loppuun jo syyskuussa, en ole osannut kirjoittaa siitä mitään ennen kuin nyt, yli kuukauden mittaisen sulattelun jälkeen. Tuomas Kyrön lahjakkuus kirjailijana saa minut nöyrän hiljaiseksi. Hurjaa, että joku voi osata kirjoittaa näin, ja ennen kaikkea osata asettua sodankin nähneen vanhan miehen asemaan niin täydellisesti, että lukijana on miltei mahdotonta uskoa kirjailijan olevan alle nelikymppinen! Mielensäpahoittaja on niin viisas, arvokas ja tärkeä kirja, että toivoisin jokaisen lukevan sen. Itse varasin sen nyt perinteisenä kirjana kirjastosta (vielä nytkin tätä supersuosittua teosta joutuu näköjään jonottamaan parisen kuukautta!), haluan lukea sen pian uudelleen, ja luultavasti tulen jossain vaiheessa hankkimaan itsellenikin oman kappaleen.


Tuomas Kyrö, kiitos ja kumarrus! :)

24 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä. Tämä kirja olisi mennyt minulta ihan ohi.

    VastaaPoista
  2. Bullukat, tämä kirja kannattaa kyllä ehdottomasti lukea! :) Mielensäpahoittaja oli ensimmäinen Kyröltä lukemani kirja, mutta ei taatusti viimeinen. Kerjäläinen ja jänis on jo kirjastosta varauksessa. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin harkitsen, että hankkisin vielä itselleni. Tässä kirjassa on jotenkin niin harvinaisella tavalla viisaus ja raikkaus yhdistetty, siksi. Hienoja lainauksia, kiitos niistä(kin)!

    VastaaPoista
  4. Juuri näin! Minäkin odotin tästä "hupikirjaa", mutta kaiken hauskuuden keskeltä nousee ennen kaikkea erittäin humaani sanoma. Olen myös ihmetellyt sitä, miten Kyrö suhteellisen nuorena miehenä osaa kirjoittaa näin, hänellä täytyy olla erittäin perinpohjainen yleissivistys, mutta on siinä muutakin. Ja Kerjäläinen ja jänis jatkaa samaa sarjaa!

    VastaaPoista
  5. Samanlaisia tuntemuksia on minullakin tästä ihanasta, viisaasta ja lämpimästä kirjasta. Tuomas on paras! :)

    VastaaPoista
  6. Mä luin kirjan kanssa viime talvena. Muistan vieläkin, miten mua alkoi naurattaa, kun odottelin viime talven pakkasissa busseja, joita ei kuulunut ja sitten mulle aina tuli mieleen Kyrön odottaja, joka odotti bussia hieman pidempään. Ei voi mitään, mutta kirja oli oikea hyvänolon kirja. Vaikka siis olikin mielensäpahoittaja =)

    Mulla oli nyt samaan aikaan kuin sulla aivan sattumalta äänikirjana tämä sama. Kuuntelin ekan cd:n, mutta en päässyt samanlaiseen fiilikseen. Mutta ehkä ne parhaimmat tarinat tulevat myöhemmin =) Palaan asiaan.

    VastaaPoista
  7. Minna, sinäkin olit siis lukenut tämän! Kävinkin jo tässä välissä vanhassa blogissasi lukemassa tekstisi, ihanasti olit kirjoittanut! Tämä on sellainen kirja, jonka arvo vain nousee silmissäni, mitä enemmän aikaa lukemisesta kuluu. Raikkaalla tavalla viisas kirja, toden totta! :)

    Amma, erittäin hyvin sanottu! Erittäin hyvältä kuulostaa myös tuo "suhteellisen nuori mies" (olen Kyrön kanssa samaa vuosimallia :D). Kyröllä on selkeästi sellaista sydämen viisautta, jota ei jokaiselta löydy. Odotan jo kovasti Kerjäläistä ja jänistä!

    Suketus, kyllä minustakin taisi tulla Tuomas-fani jo tämän ensimmäisen lukukokemuksen jälkeen. Kirjailija, joka saa lukijan tuntemaan näin vahvasti, on todella taitava!

    VastaaPoista
  8. Voi että, miten kauniisti ja hienosti kirjoitit!<3 Itse keskityin teoksen luettuani enemmän sen hauskuuteen, joten oli valaisevaa lukea tuo, mitä puhut teoksessa piilevästä surullisuudesta. On tosiaan häkellyttävää, miten Tuomas Kyrö on pystynyt näin hyvin pääsemään sodat kokeneen vanhan miehen pään sisälle.

    Minulla on joululahjatoiveena Kyrön Kerjäläinen ja jänis, ja kyllä itken, jos se ei lahjapaketista tule esiin! :-D Kirjaan on ikuisuuden pitkät jonot kirjastossa, ja pakkohan se on saada oma Kyrö hyllyyn. ;-) Mielensäpahoittajan olen ajatellut hankkia myös ja lukea se vielä uudelleen.

    VastaaPoista
  9. Mari, sinäkin! Linkittelin Googlen löytämiä blogitekstejä ja yhdennentoista jälkeen hyydyin. :) Tämä on ollut tosi suosittu kirja, ja siitä olen ihan valtavan iloinen! Tulen kohta sinunkin blogiisi lukemaan tekstisi...

    Hauskaa että teemme nämä asiat päinvastaisessa järjestyksessä: sinä luit ensin kirjan ja kuuntelet nyt äänikirjaa, minä taas tein/teen juuri toisinpäin. :) Eikös ole Antti Litja kuitenkin mainio? :)

    VastaaPoista
  10. Mulla oli tästä vähän samat tunnelmat kuin sinulle - odotin hupikirjaa ja saihan siinä nauraakin, mutta kaiken hauskan alla oli semmoista yksinäisyyttä ja surua että sydäntä kivisti. Varsinkin ne jutut vaimosta saivat silmän kostumaan.

    VastaaPoista
  11. Oi että en malttaisi odottaa tämän lukemista, kun Kerjäläinen ja jäniskin oli niin mainio :)

    VastaaPoista
  12. Heh, vastailen kommentteihin näköjään ihan sikinsokin! :D

    Kaisa, kaunis kiitos! <3 Mielensäpahoittaja oli kirja joka jätti minuun vahvemman jäljen kuin olisin ikinä osannut odottaa, ehkäpä se näkyy tekstissäni. Toivon ainakin niin. :)

    Voisiko siis sanoa niin että ellei joulupaketista löydy uusinta Kyröä, kyllä sinä mielesi pahoitat?!? :D Varasin kirjan eilen ja sain todeta omaltakin kohdaltani että odotuksesta tulee pitkä: parisensataa varaajaa ennen minua!

    Norkku, sanopa muuta! Ja varsinkin se loppu, oih... :') Ihana Kyrö! <3

    VastaaPoista
  13. ANNI, voi että, sinulla on tämä ihanuus siis vielä edessä! Luulin jo että olen ihan vihonviimeisiä bloggaajia, joka lukee tämän. Meinasin jo linkittäessäkin saada käteeni rasitusvamman, kun miltei jokaisesta blogista löytyy kirjoitus Mielensäpahoittajasta... ;D

    VastaaPoista
  14. Mielensäpahoittajassa on niin paljon sitä sellaista elämänviisautta sen huumorin alla, että se koskettaa ja pistää ajattelemaan!

    Lopetin juuri sen Kerjäläisen ja jäniksen lukemisen ja olen siitä aika lumoissani ;)

    VastaaPoista
  15. Minäkin suosittelen tätä kirjaa. Aivan loistava :) Ja kuten sanoitkin; nerokas ja kaikkea!

    VastaaPoista
  16. Minusta tuntuu, että olen ainoa kirjabloggaaja, joka ei vielä ole ehtinyt Mielensäpahoittajaan. Mutta olen jo kauan aikonut. :) Pidän Kyröstä, vaikken ole hänen teoksiaan vielä lukenut.

    VastaaPoista
  17. Kiitos tästä arvostelusta.

    Olen meinaan lukenut tästä paljon ja lähinnä mieleeni on jäänyt kirjan hauskuus. No, olen kummajainen, eikä hauskat kirjat ole alaani. Nyt minusta tuntuu, että tämän voikin laittaa lukulistalle pelkäämättä, että joutuu lukemaan jotain muka-hauskaa.

    Tässä se taas nähdään. Viehtymys ankeisiin kirjoihin.

    VastaaPoista
  18. Et olisi osuvampaa arviota voinut tehdä, onnistuit kuvaamaan kirjan juuri sellaisena kuin se on :) Samoja ajatuksia kirja herätti minussakin, loppukiteytyksenäni oli "minulle sopivaa hauskuutta, jäyhyyttä, lämpöä ja ripaus suruakin".

    Aion tutustua muuhunkin Kyrön tuotantoon.

    VastaaPoista
  19. Susa, todellakin! Kyllä tuo kirja on joskus ostettava omaan hyllyynkin. :) Huomasinkin nyt illalla että olet kirjoittanut Kerjäläisestä ja jäniksestä, tulen kohta katsomaan... :)

    Helmi-Maaria, olen aivan samaa mieltä! :)

    Katja, Mielensäpahoittajaa on kyllä luettu todella paljon, ja olen siitä erityisen iloinen. Lue ihmeessä sinäkin tämä joskus! Tämä kirja teki minuun syvemmän vaikutuksen mitä olisin tosiaan ikinä osannut uskoa. <3

    VastaaPoista
  20. Katri, hienoa jos kirjoitukseni sai sinut kiinnostumaan tästä hienosta kirjasta, olen iloinen! :) Minäkin kuvittelin tämän olevan ennen kaikkea hauska ja kepeä kirja, mutta olin ilokseni tosi väärässä. Mielensäpahoittaja saa tuntemaan vahvasti monenlaisia tunteita, iloa, surua ja myötätuntoa.
    Ja minäkin tunnistan kyllä itsessäni tuon, luen mieluummin synkkiä, surullisia ja ankeita, kuin hauskoja kirjoja. :)

    Villis, kiitos, kauniisti sanottu! :) Hyvin kuvattu tätä Kyrön kirjaa, ja minäkin aion jatkaa miehen tuotantoon tutustumista, toivottavasti hyvinkin pian. :)

    VastaaPoista
  21. Sara, ei olisi tullut mieleenkään lukea tätä kirjaa, mutta kun luin arvosteluasi, aloin arvella, että olisinkin saanut nauraa. Ehkä.

    (Oletkohan tehnyt jo Meriharakat? Kiitos Kirjakirpun sain tänään upean kovakantisen painoksen;-)

    VastaaPoista
  22. Leena, kyllä sinä varmasti pitäisit tästä. :) Tämä on lisäksi sivumäärällisesti niin pieni kirja, että lukisit tämän nopeasti.

    Minulla on Meriharakat pokkaripainoksena omassa hyllyssä, mutten ole vielä ehtinyt siihen asti. Toivottavasti kuitenkin pian... :)

    VastaaPoista
  23. Minä hankin tämän Elisa Kirjasta äänikirjana, joten nyt teos majailee puhelimessani odottelemassa uusintakuuntelua. :) Pidin kovasti, kun alun käynnistysvaikeuksista pääsin. Äänikirjamuoto sopii tälle loistavasti.

    VastaaPoista
  24. Onko tällä mielensä pahoittajalla tytärtä,millaiset välit hänellä on tyttäreen?

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...