M.L. Stedman: Valo valtameren yllä


M.L. Stedman: Valo valtameren yllä (Karisto, 2013. 421 sivua. Alkuteos The Light Between Oceans, 2012. Suomentanut Leena Perttula.)

Eletään ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeja kaksikymmenluvun alussa. Tom Sherbourne on värväytynyt vapaaehtoisena australialaismiehenä emämaa Iso-Britannian joukkoihin, taistellut urheasti ja palannut kotimaahansa arvostettuna sotasankarina. Hän on yksinäinen, hiljalleen toipuva mies; hän kantaa sodan jälkeen varjoa, joka lankeaa sisäänpäin. Tom hakeutuu työhön Australian lounaiskolkkaan, pienelle Janus Rockin yksinäiselle saarelle, jossa hänestä tulee osa majakanvartijoiden katkeamatonta ketjua. Hän elää yksin keskellä kahden meren yhtymäkohtaa, pisteessä jossa Intian valtameri yhtyy Eteläiseen mereen.

  Tuli tyyni hetki. Ei hiljainen: aallot löivät yhä karikkoon, tuuli vinkui Tomin korvissa, ja erään vajan avonainen ovi paukutti tyytymättömänä karmia vasten. Tomin sisällä oli kuitenkin tyyntä ja hiljaista ensi kertaa vuosiin.

Elämä alkaa näyttää valoisaa puoltaan, kun Tom tapaa Partageusen pienessä satamakaupungissa tulevan vaimonsa, rehtorin tyttären Isabelin. Nuoripari avioituu ja muuttaa pysyvästi majakkasaarelle täysin eristyksiin rannikosta. Aluksi ovat vain he kaksi, mutta pian onnellinen Isabel huomaa olevansa raskaana. Raskaus toisensa jälkeen päättyy kuitenkin keskenmenoon. Lapseton Isabel tuntee olevansa kelvoton, kuin majakan vanha ja rikkinäinen piano, jolta saaren yksinäisyys ja sää ovat riistäneet äänen.

Juuri kun Isabel on istuttamassa rosmariinipensaan tainta pari viikkoa aikaisemmin ennenaikaisena ja kuolleena syntyneen kolmannen lapsensa haudalle, ajautuu majakkasaaren rantaan soutuvene. Veneessä on kuollut mies, naisen villatakki ja elävä, hyväkuntoinen tyttövauva. Isabel ottaa lapsen, kylvettää ja ruokkii sen kuin omansa, ja kun hän katsoo vauvan silmiin, se tuntuu siltä kuin katselisi Jumalan kasvoja. Hän pyytää miestään ettei tämä tekisi veneestä virallista ilmoitusta ennen seuraavaa päivää. Kuten arvata saattaa, pariskunta kiintyy nopeasti vauvaan ja päättää pitää Lucyksi ristimänsä lapsen kaikessa hiljaisuudessa omanaan. Lucy kasvaa osaksi majakkasaarta, elämä sulautuu elämään niin kuin vesi kohtaa veden.

  "Vauva syntyi etuajassa stop yllätti meidät molemmat stop Isabel toipuu hyvin stop ei tarvetta lääkärille stop pieni tyttö stop Lucy -"

Perheonni särkyy parin vuoden kuluttua, kun Tomille ja Isabelille selviää, että lapsen oikea äiti onkin elossa.


Odotin tämän Stedmanin esikoisteoksen käännöksen ilmestymistä innokkaasti. Olin varma että tulen rakastumaan kirjaan, onhan siinä meri ja majakka (rrrakastan merta ja olen hulluna majakoihin!), ja surullisia ihmiskohtaloitakin. Myös tapahtumien sijoittuminen Australiaan ja maailmansotien väliseen aikaan kiehtoivat jo etukäteen. Aloinkin lukea kirjaa heti kun sain sen käsiini.

No, kuinkas sitten kävikään? Tällä kertaa taidan joutua myöntämään että odotukseni olivat hieman liian korkealla. Valo valtameren yllä on kelpo lukuromaani, jossa on paljon hyvää. Stedman kuvaa merta ja majakkasaarta kauniisti ja elävästi. Tavallaan eniten nautinkin kirjan alkuosasta, joka sijoittui enimmäkseen majakkasaarelle. Kuulin korvissani kallioita vasten iskevän meren, katselin näkyvyyden peittävää meriusvaa ja aistin ympärillä avautuvan tyhjyyden, rajattomuuden ja äärettömyyden.

  On hetkiä, jolloin meri ei ole meri - ei sineä, ei edes vettä vaan väkivaltainen räjähdys energiaa ja vaaraa: verenhimoa sellaisessa mittakaavassa, johon vain jumalat kykenevät. Meri paiskaa itsensä saarta vasten, lennättää pärskeitä majakkatornin huipun yli, puree paloja rantakalliosta. Ja meren ääni on petoeläimen karjuntaa, pedon, jonka raivo ei tunne rajoja. Sellaisina öinä majakkaa tarvitaan eniten.

Valo valtameren yllä on tosi kaunis ja lempeä romaani. Ongelma kohdallani taisi olla se, että minun makuuni se oli kuitenkin jopa liian kaunis ja lempeä, jäin kaipaamaan edes jotain rosoa ja särmää. Romaanin idea oli hieno, mutta toteutus jäi jotenkin kiiltokuvamaiseksi. Kun kerrotaan tarinaa sodan jättämistä arvista, lapsettomuudesta ja lukuisista keskenmenoista sekä lapsen menetyksestä, voisi odottaa romaanin olevan niin liikuttava että sen lukeminen kuivin silmin olisi mahdotonta. Stedmanin kerronta ei kuitenkaan onnistunut oikeasti koskettamaan, tunne ei jostain syystä välittynyt minulle asti. Romaanissa olisi mielestäni myös ollut tiivistämisen varaa, erityisesti keskivaiheilla tuntui olevan melkein haukottelua aiheuttavaa tyhjäkäyntiä.

Valo valtameren yllä sisältää kuitenkin paljon kauniita lauseita ja oivalluksia. Lukematta alkukielistä teosta olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että Leena Perttulan tekemä käännöstyö on erityisen hieno ja onnistunut, varmasti alkuteokselle oikeutta tekevä. Romaani on sujuvalukuinen ja (käännös)teksti on täynnä hienoja sanavalintoja. Plussaa myös siitä, että teos todella sisältää kustantajankin lupaamaa moraalista pohdintaa oikeasta ja väärästä, se saa ajattelemaan mahdollisia omia valintoja jos itse joutuisi henkilöhahmojen asemaan. Teoksen elokuvaoikeudet on myyty Dreamworks-yhtiölle, ja sen verran elokuvallinen paketti tämä olikin että jään mielenkiinnolla odottamaan kirjasta tehtävää elokuvaa. Se lienee pakko katsoa.

  Eristyneisyys kehrää omaa salaperäistä koteloaan. Se panee mielen keskittymään yhteen paikkaan, yhteen aikaan, yhteen rytmiin - valon pyörimisen rytmiin. Saarella ei kuulu muita ihmisääniä, ei näy ihmisen jalanjälkiä. Majakkasaarilla voi elää todeksi minkä tarinan tahansa, eikä kukaan tule sanomaan, että tarinankertoja on väärässä: eivät lokit, eivät prismat, ei tuuli.

Vaikka hieman petyinkin, jäi lukukokemuksesta sen verran positiivinen jälkimaku että voin suositella kirjaa hyvillä mielin kaikille, jotka haluavat lukea perushyvän historiaan ja Australian rannikolle sijoittuvan lukuromaanin. Kirjalla on muuten niin kaunis traileri, että se kannattaa katsoa ennen kirjaan uppoutumista, pääsee varmasti tunnelmaan.


Stedmanin esikoista on luettu jo muuallakin. Alkukielisenä romaaniin on (minua enemmän) ihastuttu Tarinauttisen hämärän hetkissä ja Lukuisa -blogissa.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Australia

Kommentit

  1. Minä tosiaan majakkafanina rakastin tätä kirjaa vaikka särmää olisi voinut kirjassa olla enemmänkin. Minua häiritsi erityisesti se kuinka täydellinen äiti Isabella oli, ei koskaan edes ärtynyt lapselleen. Elokuvan aion ehdottomasti katsoa kunhan se valmistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, ne majakkaosuudet olivatkin kyllä kirjan parasta antia. <3 Minuakin muuten ärsytti juuri tuo piirre Isabelissa. Ja muutama muukin... Vaikka hän olikin ajatuksineen ja ratkaisuineen varsin ymmärrettävä hahmo, en lopulta pitänyt hänestä kovinkaan paljoa. Tomista sen sijaan tuli ehdoton suosikkini. :)

      Poista
  2. Kiinnostavan oloinen kirja, täytyy painaa nimi mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, paina ihmeessä. Ja Elma Ilona ja Laura ovat kyllä tykänneet tästä selvästi minua enemmän, eli kannattaa käydä lukemassa heidänkin arvionsa. :)

      Poista
  3. Kamala sanoa, mutta olipa kiva lukea, että et aivan ihastunut. Minulle tämä on myös ollut tähän mennessä (olen lukenut kirjaa noin puoliväliin) pettymys. Vähän turhan laimea jotenkin kieleltään ja kerronnaltaan, lukuromaani sanan arkisimmassa merkityksessä. Mutta lisää sitten, kun olen lukenut kirjan kokonaan – toistaiseksi se on tauolla, kun niin moni muu kirja vetää paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, olenkin odotellut arviotasi tästä, kun tiesin että olet ainakin aloitellut kirjaa. :) Kannattaa lukea se loppuun asti, minusta jälkimmäisellä puoliskolla tapahtuu enemmän ja mielenkiinto pysyy sikäli paremmin yllä (vaikka periaatteessa pidinkin enemmän alkupuoliskosta sen majakkaelämän vuoksi). Tuohon mainitsemaasi laimeuteen minäkin petyin. Periaatteessa tässä on kaikki palaset kohdallaan, eikä sitten kuitenkaan. Joku iso pala puuttuu. Höh!

      Poista
  4. Minäkin aion tämän lukea, mutta olipa hyvä vilkuilla kirjoitustasi, etten odota ihan mahdottomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, voihan olla että ihastut tähän kovastikin. Mutta ehkä odotukset kannattaa tosiaan pitää maltillisina. :)

      Poista
  5. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta, pistämpä korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tässä romaanissa on kyllä herkullinen aihe. Ja ihan kelpo lukuromaani tämä tosiaan on, eli siinä mielessä suosittelen. :)

      Poista
  6. Oi, nytkö tämä julkaistiin suomeksi, en muistanutkaan! Kiva lukea mitä muut tästä pitävät, sillä en ole tainnut lukea vielä muiden kuin Elma Ilonan ja nyt sinun ajatuksesi kirjasta. Kiva kuulla, että suomennos on mielestäsi hyvä :)

    Minulle kirja ei ollut täydellinen, mutta pidin siitä kuitenkin paljon. Saattaa olla vuoden kymmenen parhaimman luetun joukossakin, ken tietää :) Minuakin kiinnostaa tuleva elokuva, toivottavasti siitä tulee onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, suomennos oli tosiaan erinomainen, ja omalla kohdallani voin melkein jopa sanoa että se pelasti paljon. Jos suomennos olisi ollut kökkö, voi olla että kirja olisi jopa jäänyt kesken (tai ainakin ennaltamääräämättömän pituiselle tauolle :D ), mutta nyt halusin lukea sen ilman muuta loppuun. Suomennos oli niin taidokas, että monessa kohdin jäin ihan vaan ihastelemaan kääntäjän oivallisia sanavalintoja, ja miettimään mitenköhän tämäkin kohta on alkuteoksessa ollut.

      Luulen (toivon!), että elokuvasta tulee tosi hieno. Jos näyttelijävalinnat osuvat nappiin, luulen että hyvät näyttelijät osaavat ilmaista sen tunteen joka kirjan sivuilta jäi (ainakin minulle) puuttumaan. Ja meri ja Australia, oi joi! Elokuva on ihan pakko nähdä! <3

      Poista
  7. Oi voi, mie nimittäin aloitin tätä mutta tuntui niin pliisulta, etten päässyt muutamaa sivua pidemmälle... Toivoin menon kiihtyvän jossain vaiheessa, mutta... En jaksa rosottomia kirjoja :(

    Ajatuksissa olet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, no höh! Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat! :) Tästä se roso puuttuu kautta linjan. Tai no, lopussa sitä on ehkä pikkuisen, mutta silti liian vähän. Lue tämä silti joskus, jos on semmoinen hetki että haluat lukea jotain oikein lempeää (vaikka joskus kovassa flunssassa tai jotain :D).

      Niin sinäkin! <3 Yritän tänä iltana saada jotain aikaiseksi... ;)

      Poista
  8. Tämä on minulla siinä laatimani syksyn ensimmäisen lukulistan kärjessä, joten luin vain noin joka toisen rivin :-)
    Luen opuksen ensin (luotan taas kirjastoon, en taida satsata kirjan hintaa tähän perustuen kommenttiisi että kaikki palat ovat kohdillaan ja silti jotakin puuttuu) ja palaan sitten
    a) lukemaan postauksesi ihan oikeasti ja
    b) kuittaamaan oman mielipiteeni.
    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, palaa! Haluan ilman muuta kuulla mielipiteesi tästä! :)

      Poista
    2. No niin, tämä on nyt vihdoin ja viimein luettuna. Ensin kesti kirjastolla vähän, ja sitten minulla vielä huomattavasti kauemmin.
      Olen niin samaa mieltä, tässä oli kaikki ainekset vaikka mihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika, valtameret, majakat, vaikka mitä upeutta. Siitä huolimatta tarina ei koskaan oikein käynnistynyt. Kaipasin myös enemmän särmää. Luin tämän sitkeästi lävitse, vaikka rehellisesti sanottuna puolen välin tienoilla taisin käydä kurkkaamassa loppuratkaisun ;-) Sitä en ole harrastanut noin pariinkymmeneen vuoteen, joten kertoo jotakin kirjasta - tai siis sen sopivuudesta minulle.
      Mutta kun Tomin vuoksi tämä oli luettava. Tom oli aikas ihana <3

      Heli

      Poista
    3. Ja kun sain nyt pään auki, niin kommenttia taas sataa.. Huomasin tuossa trailerissa Markus Zusakin suosittelut. Oletko jo lukenut 'Kirjavarkaan'? Upea kirja. Vaatii kyllä nenäliinoja, mutta kun ne parhaat kirjat joskus saavat itkemäänkin, ja jäävät ajatuksiin pitkäksi aikaa. Kirjavarkaassa tarinan kertoo itse Kuolema, mutta uskomattoman kauniilla tavalla.

      Heli - edelleen ;-)

      Poista
  9. Tuota kirjatraileria katsoessa tuli sellainen olo, että haluaisin pitää tästä kirjasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiksu, traileri on tosiaan jotenkin ihana. :) Ja minäkin olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Pidinkin siitä, mutta... Mutta.

      :)

      Poista
  10. Kirjoitit tästä hyvin! Ja ai että, miten kaunis kuva<3

    Minä luin tämän juuri. Minäkin tartuin tähän meren ja majakan vuoksi, sillä paljon parempia kehyksiä kirjalla ei voisikaan olla, ja minä kyllä pidin. Ehkä syynä on se, etten juurikaan odottanut kirjalta muuta kuin sitä merta ja majakkaa, kaikki muu oli vähän kuin bonusta.

    Tuo trailerikin on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos! <3 Luin arviosi eilen puhelimella, palaan vielä tänään jossain kohtaa lukemaan sen uudelleen ja kommentoimaan. :)

      Tarinalla on kyllä huippuihanat kehykset, totta. Meri ja majakkasaari, ja niiden kaunis ja elävä kuvaus olivat minulle ehdottomasti kirjan paras anti. Muuten lukukokemus jäi vähän laimeaksi, mutta olen kuitenkin tosi iloinen että luin tämän. Ja vielä iloisempi olen siitä että tämä antoi sinulle niin paljon.

      Ja tuo traileri on tosiaankin ihana! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit