keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle


Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle. Runoja (Siltala, 2013. 44 sivua. Alkuteos En kväll i oktober rodde jag ut på sjön, 2012. Suomentanut Caj Westerberg.)

En ole tottunut olemaan näin onnellinen
Lampaat laiduntavat kuin lempeät tähdet
Lampaat, jotka muistuttavat lampaan tähtikuviota
Pieni kello soi yhä tuulessa
On unia jotka varoittavat ja lohduttavat meitä,
  kaupungit kuin tuikkivat kartat syvällä siiven alla,
äkillinen määränpää vailla nimeä.

Vaikka Tua Forsströmiltä on julkaistu toistakymmentä runokokoelmaa, ja vaikka hänet on palkittu runoistaan lukuisia kertoja kolmella eri vuosikymmenellä, on hänen tuotantonsa ollut minulle aivan vierasta. Aina tähän syksyyn asti, kunnes luin parista kirjablogista arviot tästä naisen uusimmasta runokokoelmasta. Olen runojen lukijana säännöllisen epäsäännöllinen, en varmaankaan osaa lukea runoja "oikein" enkä ainakaan millään lailla analysoida niitä, mutta nautin kauniista kielestä. Tästä pienestä kokoelmasta lukiessani minulle tuli tunne, että tämä voisi sopia minulle. Lainasin kirjan kirjastosta ja ihastuin.

Ei kannata itkeä loputtomiin
Pian unohdat mistä oli kyse
Ei kukaan enää nosta meitä syliinsä ja kuiskaa "katso",
  ei osoita sormellaan lamppua, joka loistaa, ei lampaita
                                                                   rantaniityllä

Lokakuun iltana soudin järvelle on hurjan kaunis pieni kirja. Ennen kaikkea kauniita ovat toki runojen tekstit ja kieli, mutta kaunis on myös Anders Carpelanin suunnittelema kansi, jossa ilmakuplat nousevat pintaan syvänsinisessä vedessä. Kansi kuvaa hyvin kirjan sisältöä: paljon tummia sävyjä, joista kuitenkin nousee päällimmäiseksi ilon, lämmön ja lohdun tunne. Forsström käsittelee runoissaan ilon- ja surunaiheita, ikääntymistä, sekä eletyn elämän mukanaan tuomaa viisautta, muistoja, pelkojakin. Runot ovat syksyisen melankolisia, mutta samalla ne tarjoavat lukijalle valoa, lohtua ja rohkaisua.

Me vanhenemme, hämäännymme
"Olin tulta ja tappuraa, turhaan, turhista asioista"
On hiljaista kun matkustaa yöllä, sade kahisee tummissa
                                                                         lehdissä

Kokoelman runoissa vesi on tärkeä elementti, joka toistuu eri muodoissa: on järviä, sadetta, lunta, sumua, jäätä, kyyneleitä. Forsström käsittelee kauniisti myös valoa ja pimeyttä, on lempeää valoa joka laskeutuu meihin, ja toisaalla tulee pimeä enkä ollut kiinni missään. Kokoelman runot ovat melkein hypnoottisen kauniita. Ne ovat näennäisen helppolukuisia, mutta välillä tulee tunne, että on kyse tiheydestä, jota en ymmärrä. Runoja pitää maistella, lukea uudelleen, jättää mieleen hautumaan - ja kas, pienen sulattelun jälkeen niistä löytyy uusia tasoja, merkityksiä ja tunnelmia.

Joku tarttui käteeni ja yksinäiset osat liittyivät yhteen
silmät huulet sydän virraten kaiken läpi

ja ajattelin että meidät on tehty vedestä, kaipauksesta
ja tomuhiukkasista illan tuulessa

Lokakuisella järvellä ovat soudelleet lisäkseni ainakin Jenni, Erja ja Maria. Toivon, että mahdollisimman moni runojen ystävä löytäisi Forsströmin kauniin, sydämelle ja sielulle hyväätekevän kokoelman. Minä ihastuin niin, että aion ostaa tämän helmen oman hyllyyni. Näihin tummiin, mutta valoisiin maisemiin haluan vielä palata.

14 kommenttia:

  1. Aivan lumoava kuva lumoavasta kirjasta, hienoa että sinäkin löysit tämän pienen syksyisen helmen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos! <3 Tämä oli kyllä mainio löytö: ihanin runokirja pitkään aikaan! Tosin nyt luen erästä toista runokirjaa, joka on melkein yhtä ihana - palaan siihen lähiaikoina!

      Poista
  2. Tämän kokoelman lukeminen oli kyllä tämän vuoden huippuhetkiä! Melkein käsittämätöntä, kuinka jokin voi olla samanaikaisesti niin yksinkertaista ja niin hienoa kuin nämä runot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, juuri sinua kiitän tämän kokoelman löytämisestä. Marian arvio (jonka luin heti sinun arviosi jälkeen) oli mennyt silmieni ohi, mutta onneksi näin sinun kauniin kirjoituksesi tästä. Tiesin heti, että tämä Forsströmin kokoelma on luettava. Nämä ovat tosiaan upeita runoja: niin kauniita ja viisaita, ja silti helppoja lukea. <3

      Poista
  3. Ja unohdin sanoa, tuo kuva jonka olet kirjasta ottanut noiden huurteisten lehtien kanssa, se on ihan mahtavan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, kiitos! <3 :) Huurteiset lehdet ovat hurjan kauniita, kuin sokerihuurrettuja. Nyt täällä ei olekaan kuuraa ollut pian pariin viikkoon.

      Poista
  4. Vaikuttaa kauniilta ja kiehtovalta. Forsström on jo jonkin aikaa kiinnostanut, josko pian lainaisin tai ihan ostaisin tämän.

    Kuvakin on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sitä tämä kokoelma juuri onkin. Tämä on sellainen kirja, joka kannattaa ihan ostaa itselle. Olen lukenut näitä runoja vähän joka päivä, aina tekee mieli palata niihin.

      Kiitos! <3

      Poista
  5. Nuo lainaamasi runonpätkät löysivät heti suoran tien sydämeen! Tämä on varmaankin aikamoinen helmi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, niin tosiaan on. Ja kuten sanoitkin, semmoinen sydämeenkäyvä. <3

      Poista
  6. Ihanaa, että runokirja sai näin kauniin arvion ja kuvauksen! En ole vielä itse sitä lukenut, mutta ajattelin ostaa sen joululahjaksi, koska blogiarvioiden perusteella uskon muutaman ihmisen teoksesta pitävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos! <3 Tämä onkin ihana joululahjakirja, uskon että lahjan saajat osaavat arvostaa. Kauniita, ihastuttavia runoja ja tunnelmapaloja.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...