tiistai 6. tammikuuta 2015

Anni Polva: Otan sinut, äkäpussi


Anni Polva: Otan sinut, äkäpussi (Karisto, 1952. 178 sivua.)

  Hyvä avioliitto oli ainoa oikotie pois virkanaisen verorasituksista. Mitäkö miesväki sitten oikeastaan merkitsi hänelle? No, sitä samaa kai kuin kaikille muillekin nuorille tytöille, vaikkei hän tuittupäisyydessään suostunut juoksemaan heidän jäljessään. Ilman miehiä maailma olisi totta tosiaan ollut aivan tylsä, ja hän tunsi vilunväreitä ajatellessaan, millaista maailmassa olisi, jos se olisi täynnä pelkkää naisväkeä. Miesten kanssa oli mukava jutella, mukava tanssia, ja mukava kiusoitella heitä, sillä sitä vartenhan heidät oli luotukin, että olisivat naisten älyn kovasimina ja elättäisivät kuka yhden, kuka useampia vaimoja, kukin kykyjensä ja rahatulojensa mukaan. Rakkaus oli asia erikseen, ja Sirkku yritti vakuuttaa sydämelleen, ettei lopultakaan uskonut koko sekapäiseksi tekevän Amorin olemassaoloon, mikä lienee ollut Ellin ja hänen kaltaistensa luoma kaunis unikuva. Hänestä tuntui, että jos sellainen kumma voima kuin rakkaus olisi ollut olemassa, sen olisi pitänyt mullistaa koko ihmisen elämä päälaelleen, puristaa sydän tuhansiksi sirpaleiksi ja saada kaikki muu tuntumaan turhanaikaiselta. Ainakaan hänelle itselleen ei milloinkaan ollut tapahtunut mitään sellaista.

Nuori Sirkku työskentelee konekirjoittajattarena pienen firman konttorissa. Hän on kihloissa Olli-maisterin kanssa, joka on kuin kultakaivos, varakas ja koulutettu, ja Sirkun silmissä siintää tulevaisuus arvostetun tohtorin rouvana. Mitä siitä, että Olli on kiinnostunut vain kirjoistaan, että hänen ohimonsa ovat lukuhuolista arveluttavasti harventuneet ja mustasankaiset silmälasit tekevät hänet kirjatoukan näköiseksi, tai että olo Ollin kanssa tuntuu arkipäiväiseltä ja haalealta. Mies on hyvä naimakauppa vähävaraiselle tytölle, eikä Sirkku osaa oikeaa rakkautta kaivatakaan.

Kunnes eräänä päivänä yleensä toivottomana myöhästelijänä tunnettu nainen saapuu työtoverin pienen kujeen myötä vahingossa tunnin etuajassa konttorille. Hän kuulee johtajan huoneesta hyräilyä, ja löytää sieltä pitkän miehen, jolla on naurava silmäpari, ilkikurinen hymy, ja syvä ja täyteläinen ääni kuin bassoviululla. Ensikohtaaminen kaikki konttorin naiset hurmaavan Aarnen kanssa ei suju kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta mies iskee silmänsä pippuriseen ja topakkaan Sirkkuun, joka on silkkaa tulta ja tappuraa naiseksi. Hän haluaa kesyttää tuon vaikeaksi valloitettavaksi väitetyn villikissan ja saada tämän unohtamaan maisteriskihlattunsa. Alkaa viikkoja kestävä kissa ja hiiri -leikki, jonka aikana suloiset väärinkäsitykset seuraavat toisiaan, ja Sirkkukin saa lopulta huomata joutuneensa Amorin nuolien kohteeksi.


Anni Polvan syntymästä tulee tänään kuluneeksi sata vuotta. Kirjablogeissa satavuotispäivää on juhlistettu bloggaamalla Polvan kirjoista pitkin päivää -- Kulttuuri kukoistaa -blogista löytyy lista kaikista päivän Polva-bloggauksista.

Kuten niin moni muukin suomalaistyttö, olen minäkin kasvanut Polvan Tiina-kirjojen parissa. Sen sijaan kirjailijan aikuisille suunnattuja romaaneja en ole koskaan kokeillut, ja siksi päätinkin lukea satavuotisjuhlan kunniaksi tämän kierrätyskeskuksesta aikoinaan pelastamani romaanin vuodelta 1952. En oikein tiennyt, mitä odottaa, mutta Otan sinut, äkäpussi osoittautui mainioksi kirjaksi. Tämän parempaa kotimaista romanttista hömppää en ole tainnut koskaan lukea, eli Polvasta voisi moni nykypäivän chick lit-kirjailija ottaa oppia.

Äkäpussi on kepeää, suloista hattaraa, sellaista ihanan nostalgista hupsistakeikkaa-kirjallisuutta, mutta se iskee romantiikannälkään kuin sata volttia. Tarina on ennalta arvattava -- jo kirjan nimi kertoo, mitä siinä tulee tapahtumaan -- mutta sellaisenaankin nokkelasti ja ovelasti kirjoitettu. Viisikymmenlukulaiset kielikuvat ovat mainioita ja niin kuvaavia: naisen hyinen olemus ei jääne epäselväksi, jos hänen äänensä on kuin avantovettä, ja jokainen nainen tietää, millaisia ovat sellaiset suudelmat, jotka tuntuvat siltä kuin olisi saanut taivaan lahjaksi. Ajankuvaus hurmaa nykyaikaiseen tasa-arvoon tottuneen: naiset ovat naisellisia höpsöjä korkokenkineen ja kiharoineen, miehissä sekoittuvat äly, ritarillisuus ja mustasukkaisuus. Vieraita ja vanhempia ihmisiä teititellään, firman johtajan auktoriteettia ei kyseenalaisteta, mies antaa naiselle kukkia ja villi ilta työtovereiden kanssa tarkoittaa hauskoja kahvikekkereitä naisen vuokrahuoneessa.

Romaanin henkilöhahmot ovat kuin vanhoista mustavalkoisista Suomi-filmeistä: on helppoa kuvitella mielessään pippurinen ja sapekkaita sanoja suustaan päästelevä Sirkku, hänen silmälasipäinen lukutoukkakihlattunsa Olli, sekä komea ja suloisella tavalla ilkikurinen Aarne. Välillä matkustetaan linja-autolla maaseudulle, todistetaan romanttisia kohtauksia kuunvalossa, painaudutaan vasten miestä ja suudellaan niin, että polvet notkahtavat. Ihanaa, ajattelee ikuinen romantikko ja nostalgikko minussa!

Äkäpussi on hykerryttävän suloinen ja hupsu romaani, jossa rakastutaan, kiusoitellaan ja leikitellään, epäillään itseä ja muita, podetaan mustasukkaisuutta ja kärsitään sydänkivuista, ja koko ajan lukija tietää suuntaavansa kohti onnellista loppua. Kirjan luettuaan olo on kuplivalla tavalla iloinen. Äkäpussi on juuri sopivan kokoinen suupala makeaa, kuin pieni ihana leivos, joka tyydyttää makeannälän täydellisesti. Tällaista lukisin mielelläni lisää!

16 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta, olenkohan lukenut tämän? Oliko Aarne jotakin sukua johtajalle? Polvan rakkausromaaneissa on niin selkeä kaava, ettei takakansitekstienkään perusteella osaa välttämättä sanoa onko kirjan lukenut vai ei. :)

    Mutta kuten Amman blogissa jo totesin, minusta Polvan hömppä on ihanan kilttiä. En tahdo jaksaa niitä biletys-ryyppäys-shoppailu-pettämiskuvioita, joita nykypäivän chick litissä turhankin paljon viljellään. Polvan kirjoissa tietää tosiaan jo melkeinpä nimestä, että lopussa vaihdetaan sormuksia ja kaikille jää hyvä mieli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, Aarne ei ollut sukua johtajalle, vaan tämän hyvä ystävä, mutta asia selvisi minullekin vasta kirjan loppuvaiheessa, ja luulin Aarnea johtajan sukulaispojaksi pitkään. Kuulostaa vähän siltä, että olet lukenut tämän. :)

      Minuakin tässä viehätti juuri se kilttiys suloisen ajankuvauksen lisäksi. Todellista hyvänmielen luettavaa. <3

      Poista
  2. Hupsistakeikkaa! Tämä on legendaarinen kirja jo nimensäkin osalta :) Luin tätä aikoinaan niin ahkerasti, että vakavasti harkitsin Sirkkua tyttären nimeksi. Sirkku sopiikin hyvin Polvan pirtsakoille sankarittarelle. Mitä tulee kirjaan, tämä on juuri sitä ihanan höpsöä ja turvallista todellisuuspakoa. Ei ahdistavaa, vaan ihanan kutkuttavaa jännitystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, hupsistakeikkaa tosiaan! :) Ja ohhoh - Sirkku olisikin kyllä ollut pirteä ja söpö nimi tyttölapselle. ♥

      Ihanan höpsöä ja turvallista todellisuuspakoa tosiaankin. Kirjan lukeminen sattui juuri sopivaan saumaan, sillä pitkän ja rankan työputken jälkeen kaipasinkin jotain suloista ja kepeää, ja tämä oli siihen kaipuuseen varsinainen täsmälääke. Aika mainio kirja!

      Poista
  3. Olen varmasti lukenut tämän noin 15-vuotiaana, jolloin ahmin Polvalta kaikki romanttiset hömpät, jotka käsiini sain. Harmittaa, että tämäkin tempaus meni minulta ohi. Onneksi Polvan kirjoja voi vielä lukea jatkossakin - tuli niin nostalginen olo bloggauksestasi, että taidan poiketa kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, mehän voimme tempaista yhdessä uudestaan: luetaan Polvaa ja blogataan samaan aikaan! :) Minäkin lukisin tällaista mielelläni lisää, vaikka nykyaikainen romanttinen hömppä ei maistukaan.

      Ihmettelin muuten tätä lukiessani, miksen ole koskaan nuorempana tarttunut näihin Polvan aikuisten romaaneihin, vaikka olin hänet Tiina-kirjoista hyväksi kirjailijaksi havainnut. Mutta kuten sanoit, onneksi Polvaa voi lukea vielä jatkossakin. <3

      Poista
  4. Sirkku oli muuten Älähän änkee kirjassakin Harrin tyttöystävä.
    Kilttiä ja kivaa lukemista, äitini lempparikirjoja :)
    Minä tykkäsin Tiina-kirjoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, oho! Polva on selvästi ollut ihastunut siihen nimeen. :) Kilttiä ja kivaa, ja ihanan nostalgista luettavaa. Näitä pitää kyllä lukea lisää.

      Ja minullekin TIinat olivat kovasti mieleen.

      Poista
  5. Kuulostipa niin tutulta, että olen jopa saattanut joskus lukea tämän. Ainakin joitain Polvan aikuisille suunnattuja kirjoja on joskus tullut lueskeltua ja ne ovat olleet jotenkin piristävän erilaisia ajankuvansa vuoksi. Pitäisipä ehkä taas lueskella joku omaksi piristykseksi. Polvan kanssa melko samantyylisesti kirjoittaa myös Hilja Valtonen, jota suosittelen myös kokeilemaan. Pirskahtelevaa ja kuplivaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saraseeeni, Hilja Valtonenkin kiinnostaisi, sillä en ole tainnut koskaan lukea mitään häneltä (en ainakaan nyt muista), joten kiitos vinkistä! <3 Tämän Äkäpussin ajankuva oli kyllä herkullisesti kuvattua. :) Kirjasta jäi tosi hyvä ja iloinen mieli.

      Poista
  6. Oi, ihana Anni Polva oli nuorena mun ihan suosikki! <3 Toki Tiina-kirjatkin, mutta erityisesti nämä aikuisten hömppöromaanit. Todellakin pesee nykyiset chick lit-kirjat mennen tullen. Täytyykin kaivella nuo äidin kirjahyllystä pitkästä aikaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnu, oih - onko teidän äidillä enemmänkin Polvan romaaneja hyllyssään? Saatkin suositella minulle seuraavaksi luettavan Polvan kirjan! <3

      Poista
  7. Aivan mahtava ja kuvaava ilmaisu tuo "hupsistakeikkaa-kirjallisuus". Sopii kyllä näihin kirjoihin just eikä melkein. :) Ehdottomasti ovat oman lajinsa ja aikansa parhaimmistoa, omalla kevyellä ja persoonallisella tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syringa, tuo on tosiaan mainio määritelmä, mutta en ota siitä kunniaa, sillä olen tainnut törmätä siihen jossain tekstissä jota en enää muista. :) Polvan aikuisten romaanit olivat kyllä mainio uusi tuttavuus - näitä täytyy lukea lisää.

      Poista
  8. Nyt tuli muistot mieleen.... Luin tämän salaa siskon kirjastopinkasta lapsena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, oi ihana! <3 Lapsena salaa luetut kirjat olivat ihan huippuja! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...