tiistai 20. tammikuuta 2015

Toni Morrison: Koti


Toni Morrison: Koti (Tammi, 2014. 133 sivua. Alkuteos Home, 2012. Suomentanut Seppo Loponen.)

  Georgian Lotus on maailman kamalin paikka, kamalampi kuin mikään taistelutanner. Tantereella on sentään jokin tavoite, kiihkoa, rohkeutta ja jonkin verran voitonmahdollisuuksia lukuisten tappionmahdollisuuksien joukossa. Kuolema on varma juttu, mutta yhtä varma on elämäkin. Ainoa vain, ettei sitä voi tietää ennalta. 
  Lotuksessa tiesi ennalta, koska siellä ei ollut tulevaisuutta, vain pitkiä ajantappojaksoja. Siellä ei ollut muuta tavoitetta kuin hengitys, ei mitään voitettavaa eikä, lukuun ottamatta jonkun toisen hiljaista kuolemaa, mitään mikä voisi elää tai minkä vuoksi kannattaisi elää.

Eletään 1930-lukua, kun nuori musta ja varaton texasilaisperhe saa häädön. He joutuvat jättämään eläimensä ja omaisuutensa, ja mukanaan vain vaatekori ja säkillinen työkaluja he aloittavat raskaan matkan isovanhempien luo Georgian Lotukseen, pienelle paikkakunnalle, jossa ei ole mitään - vain satakunta ihmistä kituuttamassa huterissa hökkeleissään, rehkien pelloilla, joita eivät omista, joita eivät saa omistaa, eivätkä edes halua omistaa. Perheen äiti on viimeisillään raskaana, ja hän synnyttää tyttövauvan matkan varrella patjalle kirkon kellariin. Tytöstä tulee Ycidra, "Cee", ja hänen neljä vuotta vanhempi isoveljensä Frank ottaa tytön heti siipiensä suojaan.

Lasten elämä ei ole helppoa. Heidän vanhempansa raatavat aamusta iltaan kerätäkseen rahaa omaa kotia varten, ja isoäiti purkaa uuden asumisjärjestelyn, ahtauden ja hankaluuden aiheuttaman ärtymyksensä ja vihansa lapsiin, erityisesti öisin parkuvaan pikkuvauvaan. Lapsilla on vain toisensa. Kumpikin haaveilee pääsevänsä pois Lotuksesta, ja lopulta haaveet toteutuvat vuosien kuluttua: nuori Frank värväytyy armeijaan ja joutuu Korean sotaan, alaikäinen Cee taas solmii pikaisen avioliiton huonon miehen kanssa, muuttaa Atlantaan ja päätyy lopulta apulaiseksi valkoihoiselle lääkärille, joka vannoo rotuhygienian nimeen.

Eräänä päivänä sodasta pahasti traumatisoituneena palannut Frank saa kirjeen. "Tule äkkiä. Siskosi kuolee jos vitkastelet." Mies karkaa sairaalasta ja lähtee kohti kotiseutuaan, jota kohtaan hän tuntee vain vihaa. Hän on kuitenkin aina huolehtinut avuttomasta ja pienestä siskostaan ja aikoo tehdä niin nytkin. Sisarusten on tullut aika palata kotiin.


Koti on tuorein nobelisti Morrisonilta suomennettu teos, ja luettuani kirjailijalta viime vuosina pari varhaisempaa romaania halusin lukea tämän uusimmankin pian sen ilmestyttyä. Koti on mitaltaan pienoisromaani, mutta kuten Morrisonilta sopii odottaa, on se tarinaltaan suuri ja painava. Olen aiemmin lukenut teokset Minun kansani, minun rakkaani ja Sinisimmät silmät, ja Koti käsittelee osin samoja teemoja - mustien huonoa asemaa ja surullista historiaa, rodullista itsetuntoa erityisesti naisen näkökulmasta ja rakkaudettomuuden vaikutusta ihmisen kehitykseen -, mutta se on lempeämpi ja vähemmän vihainen kuin MKMR tai Sinisimmät silmät. Myös kerronnaltaan Koti on suoraviivaisempi ja helppotajuisempi kuin edeltäjänsä olematta kuitenkaan millään tavalla helppo kirja. Odotin paljon, mutta lopulta sain vielä vähän enemmän: Koti on aivan maagisen hieno ja väkevä romaani, ja Seppo Loposen laatukäännös ansaitsee tälläkin kertaa täydet pisteet.

Morrison sanoo paljon mutta tiiviisti ja näennäisen vähällä. Hän kuvaa taitavasti sodassa traumatisoituneen nuorukaisen mieltä, jota piinaavat harhaiset ja väkivaltaiset kohtaukset, painajaiset ja kauhukuvat. Frank on sotaveteraani vain 24-vuotiaana, ja hänen paniikkinsa ja pakokauhunsa ovat aidosti aistittavissa. Sotaan sijoittuvien takautumien aikana lämpimän veren ja epätoivon melkein haistaa nenässään. Myös Ceen epävarmuus ja itsetunto-ongelmat on kuvattu ihailtavan luontevasti ja alleviivaamatta. Kummankin tuskaa ja elämässä ajelehtimista ymmärtää, sisaruksiin kiintyy ja heille toivoo hyvää.

Romaani on rakenteeltaan kiehtova, sillä tarina muodostaa lopuksi täydellisen ympyrän. Kerronta on jotenkin rauhallista ja hiljaisella tavalla väkevää, ja sen sisältämä kontrasti on tehokas: sodan kauheuksien ja Ceen kokemien kammottavien asioiden rinnalla sisarusten välinen rakkaus ja side sekä mustan yhteisön naisten välittäminen ja huolenpito tuntuvat pakahduttavilta. Eniten ihastelin kursiivilla kirjoitettuja osuuksia, joissa kuuluu Frankin oma ääni, kun hän puhuttelee kirjan kertojaa. Tuon toteutus on suorastaan nerokas!

Koti näyttää, että elämästä voi löytää hyvyyttä, toivoa ja rauhaa silloinkin, kun sitä ei jaksa kohdalleen enää edes odottaa. Sisarusten kotiinpaluu on koskettava, ja Morrison kuvaa hienosti sitä, miten Frank ja Cee kohtaavat menneisyyden ja toisensa. Vanhalta kotiseudulta löytyy jotakin palaamisen arvoista, ajatuksia, jotka lämmittävät yhtä lailla lapsuudenkotiinsa kaipaavan lukijan mieltä, kuin kotiinsa palaavaa romaanihenkilöä: voisiko olla niin, ettei Lotus olekaan se maailman kamalin paikka, vaan kuitenkin koti, joka tuntuu yhtä aikaa tuoreelta ja ikivanhalta, turvalliselta ja vaativalta? Romaanin loppu on koskettavan kaunis, se palkitsee ja jättää lukijan raskaan lukukokemuksen päätteeksi valoon ja rauhaan. Sisarusten on haudattava menneisyyden painolasti, ja otettava tulevaisuus vastaan sellaisena kuin se tulee, ilman pelkoa. Tulevaisuus, jossa on lupaus toivosta ja selviytymisestä.

  "Jossain sinun sisälläsi on se vapaa ihminen, josta minä nyt puhun. Etsi se ja anna sen tehdä jotain hyvää tässä maailmassa."

Kotia on luettu mm. näissäkin: Reader, why did I marry him?Kirsin kirjanurkkaEniten minua kiinnostaa tieKirjakaapin kummitusLukuneuvoja.

12 kommenttia:

  1. Kyllä kyllä kyllä hieno ja väkevä teos ja hienosti sitä kuvaat. Tämän luettuani päätin yrittää vielä kolmannen kerran Morrisonin romaania Rakkaus, jonka tosiaan olen kahdesti lukenut, mutta ei vielä oikein auennut. Ostinkin sen jo, kun onnistuin löytämään version, jossa oli erittäin kaunis kansikuva. Kirjoituksesi, sen monet vahvat sävyt, nostivat Rakkautta taas ylös päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos sanoistasi! <3 Rakkaus jännittää minua, mutta haluan kuitenkin lukea senkin jossain vaiheessa. Koti synnytti hurjan mieliteon lukea pian lisää Morrisonia, jota kävinkin äsken kirjastosta hakemassa (vielä niiden omasta hyllystä löytyvien lisäksi :D ), mutta nyt on pakko lukea välissä muuta ja nauttia vielä jonkin aikaa Kodin jälkilämmöstä. Tämä oli kyllä huikean hieno romaani.

      Jään innolla odottamaan tekstiäsi Rakkaudesta (ja tulen kohta muuten kylään). <3

      Poista
    2. Tervetuloa, ovet ovat sinulle aina auki.

      Mulla oli ihan tuo sama tunne Kodin lukemisen jälkeen. Hirmuinen halu lukea lisää Morrisonia.

      Poista
    3. Omppu, kiitos! ♥ Ilta menikin migreenihuuruissa maatessa, ja blogihommat jäivät kesken, mutta koska nyt ei nukuta, tulen vielä yökylään. :D

      Joo! Lainasin tänään kaksi lisää, Sulan ja Paratiisin, ja ennestään odottamassa olivat jo Jazz ja Armolahja. En vielä tiedä, minkä noista luen seuraavaksi, kun kaikki houkuttelisivat niin kovasti. Viimeistään nyt Morrison on kiilannut sinne käännöskirjailijasuosikkieni kärkisijoja hätyyttelemään, rakastuin Kotiin jotenkin niin hurjasti. Aivan huima kirjailija, ei voi muuta sanoa!

      Poista
  2. Morrisonia on hyllyssäni odottamassa ja pian, pian haluaisin hänen teoksiinsa tarttua. Kaunis kuvauksesi suorastaan taluttaa niitä kohti... Kuulostaa juuri niin upealta kirjalta kuin aavistelen koko Morrisonin tuotannon olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, olen aivan varma, että Morrison muodostuu uudeksi suosikkikirjailijaksesi jo heti ensimmäisestä romaanista lähtien. ♥ Nyt kolmen kirjan kokemuksella suosittelisin aloittamaan juuri tästä Kodista, sillä tämä jättää hillittömän nälän muuta Morrisonin tuotantoa kohtaan. Mutta toisaalta varmaan millä tähansa romaanilla on hyvä aloittaa, niin laadukasta Morrisonin tuotanto taitaa olla kautta linjan. Toivottavasti ehdit näiden pariin pian, sillä sinulla on upeita elämyksiä edessäsi. ♥ :)

      Poista
  3. Yöllä kuulin hiljaiset askeleet ja aamulla minulle selvisi, mistä oli kyse. Sinähän se olit. Miten mukavaa. Kiitos käynnistä. Valitettavasti kommenttisi Morrison-kirjoitukseeni ei tullut perille. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minä se olin, yritin käydä hiljaa.. Mutta olin näköjään niin hiljainen, että yksi kommentti jäi aivan kuiskaukseksi, huoh. Kävin äsken uudestaan näin päivännäöllä. :)

      Poista
  4. Ihastuin Morrisonin vahvuuteen aikoinaan Jazzissa ja sen jälkeen rakkaus on vain kasvanut.

    'Koti näyttää, että elämästä voi löytää hyvyyttä, toivoa ja rauhaa silloinkin, kun sitä ei jaksa kohdalleen enää edes odottaa.' Juuri näin Morrison kirjojaan kirjoittaa; ne sisältävät toivon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minusta on alkanut nyt vahvasti tuntua siltä, että seuraava Morrisonini on juuri Jazz. Ihastumisesi lupaa hyvää senkin pienen romaanin suhteen. ♥

      Kiitos kommentistasi, ihanaa kun kävit! ♥

      Poista
  5. Toni Morrison on minunkin suosikkikirjailijoitani. Niin viisas, lahjakas ja suurisydämminen.

    Vaikka välillä lukeminen koskee kovasti. Sinisimmät silmät ja Minun kansani, minun rakkaani ovat suosikkejani. Ja varmasti myös julmimpia, surullisimpia ja koskettavimpia kirjoja, joita olen lukenut.

    Koti oli myös hieno. Luin sen "Home:na" ja hurmaannuin runollisuudesta. Miten voi noin raskaista aiheista, kotiorjuudesta, sotatraumoista jne, kirjoittaa runollisesti? Siihen ei kyllä ihan jokainen pysty.

    Tervanukke on minusta Morrisonin kirjoista ainoa floppi. Tai ei sekään huono kirja ole, mutta Morrisonin asteikolla vähän liian pinnallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susar, kiitos kommentistasi - vastaus tulee nyt pitkällä viiveellä. :)

      Olen ihan samaa mieltä: Morrison on todella viisas ja lahjakas kirjailija, joka kirjoittaa aina suurella sydämellä. Eikä hänen teostensa lukeminen tosiaankaan ole aina helppoa. Morrison kuvaa asioita, joiden edessä haluaisi peittää silmänsä, mutta on pakko katsoa ja yrittää kestää.

      Tämä Koti oli aivan mahtava. Vielä kuukausia lukemisen jälkeenkin mielessä on kirjan vahva tunnelma, ja juuri se kaunis runollisuus. Kun ajattelen Kotia, näen sisarukset käsi kädessä, ja erään tietyn puun, kuulen tilkkutäkkejä ompelevien naisten laulun. Sydäntä lämmittää.

      Hyvä tietää, että Tervanukelta ei kannata odottaa aivan samaa tasoa kuin muulta Morrisonin tuotannolta. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...