tiistai 8. joulukuuta 2015

Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia. Novelleja Sibeliuksesta


Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia. Novelleja Sibeliuksesta (Karisto, 2015. 147 sivua.)

Vuonna 2013 toimittaja ja kirjoittaja Marika Riikonen autoilee lumisessa illassa tallilta kotiin. Hän on edeltävien kuukausien aikana tullut suorastaan kylvetetyksi Sibelius-tiedossa, ja äkkiä hänen mielessään alkaa itää ajatus Sibelius-novelliantologiasta. Sibeliuksesta kertovaa kirjallisuutta on paljon - elämäkertoja, tutkielmia, analyyseja, Sibeliusten kirjeenvaihtoa -, mutta onko miehestä kirjoitettu tuoretta fiktiota? Riikonen ottaa yhteyttä ystäväänsä, sanataideohjaaja ja kirjoittaja Päivi Haanpäähän. Näin sibeliaanisen antologian syntysanat on lausuttu.

Toimittajat halusivat mukaan erilaisia genrejä ja tyylejä, ja antologiaa onkin ollut kirjoittamassa hieno joukko kotimaisia kirjailijoita: Emmi Itäranta, Olli Jalonen, Anneli Kanto, Maritta Lintunen, Jarkko Martikainen, Miina Supinen, Petri Tamminen ja Jyrki Vainonen. Teos koostuu toimittajien alkupuheenvuorosta, kahdeksasta hienosta novellista ja kirjailijaesittelyistä, ja lopusta lukija löytää vielä pienen Sibelius-tietopaketin. Novelleissa Sibeliusta tarkastellaan läheltä ja kauempaa, teksteistä löytyy mainiota huumoria ja toisaalta miltei kipeää tekevää itsetutkiskelua, ja niissä tasapainottelevat fantasian ja realismin elementit.

Petri Tammisen avausnovelli Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa on aivan mainio. Hän paljastaa siinä aiemmin julkaisemattomia otteita Sibeliuksen päiväkirjoista, joissa säveltäjä pohtii tuuheiden hiustensa merkitystä luomistyönsä kannalta. Päiväkirjamerkinnät ovat kerrassaan riemastuttavia sekä kieleltään että sisällöltään: Kullervon kantaesityksen jälkeen Janne peilailee itseään Kämpin käymälässä ja toteaa, että aamulla tukkani oli hyvin ja illalla tukkani on hyvin aina vaan. Kolmekymppisenä hän on kiitollinen edelleen kuohkeasta etutukastaan, mutta sivujen alkava oheneminen saa elämän tuntumaan tyhjältä. Vanhetessaan hän ajattelee paljon Rossinin luomiskauden kulminaatiopistettä, Sevillan parturia, ja neljännen sinfonian tummuus ja syvä surunsävyinen melankolia selittyvätkin pään kaljuuntumisen aiheuttaman tuskan heijastumisesta säveltäjän sielunmaisemaan. Ihan mahtavaa - Tammisen novelli nousikin lopulta antologiasta suurimmaksi suosikikseni. ♥

8.12.1915
  Koko Helsinki elää Sibelius-kuumeen vallassa: juhlitaan 50-vuotispäivääni ja viidettä sinfoniaani. Satamäärin lahjoja, joukossa flyygeli ja kymmenittäin tauluja. On tässä juhlahumussa se hyvä puoli, että kukaan ei ehdi katsoa minua pahalla silmällä, päivänsankaria ihaillaan joka tapauksessa. Toista on, kun arki palaa, silloin vaaditaan kampaukseltakin taas paljon.

(Petri Tammisen novellista Hiukset kuin kultaista kauraa)

Maritta Lintusen hienossa novellissa Rapallo Sibelius pohtii ja muistelee Italiaa ja kipeää vuotta 1901, jolloin perheen pieni tytär oli kuolemaisillaan lavantautiin, oli kulunut vain vuosi edellisen lapsen kuolemasta. Janne on jättänyt perheensä Rapalloon ja lähtenyt itse Roomaan, ja vuosia tapahtuneen jälkeen on tullut aika kohdata mennyt. Olli Jalonen vie lukijan novellissaan Ihmisten ja Luonnon Ystävät ry. kierrokselle Hämeenlinnaan. Hänen tarinassaan pääosassa ovat äiti ja tytär, ja Sibelius on vain yksi palanen kaupungin historiaa. Jarkko Martikaisen novellissa Jossain ruoho on vihreämpää säveltäjämestari potee öistä unettomuutta ja luomisen tuskaa, ajattelee houreisia ajatuksiaan ja suree rahahuoliaan, sillä hänen käsistään setelit pyrähtelevät taivaan tuuliin, kuin linnut matkoilleen. Eräänä unettomana yönä hän keksii ratkaisun tukalaan tilanteeseensa, ja päättää ottaa elämässään uuden askeleen.

Jyrki Vainosen surusävyisen kaunis novelli Lintu kuvaa läheisen kuolemaa ja surua, sekä luonnon ja musiikin voimaa surusta selviytymisen keskellä. Miina Supisen novellissa Kadonnut sinfonia kahdeksas sinfonia löytyy ja saa ensiesityksensä sattumalta juuri juhlavuonna 2015. Anneli Kannon Syvä iskumme on nousi kokoelmasta toiseksi suosikikseni. Se sijoittuu osin Suomen kansalaissodan vuosiin, ja siinä tarkastellaan usean eri katsojan silmin enemmänkin Toivo Kuulaa, joka puolestaan on pitänyt Sibeliusta mestarinaan. Antologian päättävä Emmi Itärannan Luukanteleen kantaja on luonnollisesti kokoelman mystisin ja fantasiasävytteisin kertomus. Se sijoittuu vieraaseen maahan 1800-luvulle, ja on eräänlainen mysteeri ja perinteikäs kummitusjuttu.

Sanasinfonia on monipuolinen, ihastuttavan moniääninen ja riemastuttavan laadukas novellikokoelma. Siitä ovat pitäneet myös KirsiMarikaOksa ja Paula.

*****

Jean Sibeliuksen syntymästä tuli tänään kuluneeksi 150 vuotta. ♥ Tämä on ollut hieno juhlavuosi, sillä kansallissäveltäjäämme on juhlittu tammikuun alusta lähtien monilla tavoin ympäri maata: Sibeliuksen musiikkia on päässyt kuulemaan toinen toistaan hienommissa konserteissa, Ylen kanavat ovat lähettäneet Sibelius-dokumentteja, monessa paikassa on ollut nähtävillä hienoja valokuvanäyttelyitä ja juhlavuoden kunniaksi Jannesta on kirjoitettu näytelmiä, kaunokirjallisuutta sekä monta uutta komeaa tietoteosta. Kaltaiselleni Sibelius-fanille tämä vuosi on ollut melkoista herkkua.

Olen kiertänyt ahkerasti konserteissa - eniten tietenkin kotikaupungissani Tampereella, jossa on Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin johdolla esitetty koko vuoden ajan laajalti Sibeliuksen tuotantoa. Musiikkitoimittaja Harri Hautala totesikin viime viikonloppuisessa Aamulehdessä seuraavaa: "Voi hyvin perustein sanoa, että Tampere on tänä syksynä ollut maailman Sibelius-pääkaupunki". Olen kuullut Rouvalin ja Tampere Filharmonian huikeat tulkinnat kaikista sinfonioista (osan kahteenkin kertaan), Kullervosta, Myrskystä, Pohjolan tyttärestä ja Lemminkäisestä, sekä tietenkin Finlandiasta ja Valse tristestä, itkettävän ihanan viulukonserton pääsin kuulemaan kahdesti (Tampereella sen esittivät latvialainen Baiba Skride ja Tampere Filharmonia johtajanaan jälleen Rouvali, Turussa taas amerikkalainen suursuosikkini Sarah Chang ja Turun filharmoninen orkesteri johtajanaan Leif Segerstam), kävin katsomassa Kansallisoopperassa Tero Saarisen upean Kullervon ja Hämeenlinnan teatterissa näytelmän Sibelius - Kohtalonyhteydet. Olen tietenkin myös kuunnellut Sibeliusta enemmän kuin koskaan, ja hankkinut hyllyyni komean pinon Sibelius-kirjallisuutta.

Tarkoitukseni oli pitää tällä viikolla blogissa Sibelius-teemaviikko, mutta tämä sattuu olemaan koulupuuhien suhteen ruuhkaisin viikko koko syksynä, enkä siksi ehdi paneutua Janneen juuri nyt syntymäpäiväviikolla. Mutta olen lukenut hienoja kirjoja, ja kunhan tästä kouluruuhkastani selviydyn, alan tuoda niitä blogiin pikkuhiljaa. :) Luvassa ainakin Bo Carpelania ja Jenni Kirvestä, sekä ah, niin hienoja tietoteoksia.

Hienoa Sibeliuksen 150-vuotispäivän myöhäisiltaa! ♥ ♥

8 kommenttia:

  1. Hienoja novelleja! Kirja meni lukulistalle saman tien! Tammisen novelli kuulostaa jo etukäteen minunkin suosikiltani.

    Sinusta on tullut melkoinen Sibelius-fani ja -asiantuntija! <3 Mahtava konserttisarja! Hieno juhlavuosi tämä onkin ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, tämä on kuule ihan sinun kirjasi. Lue pian! <3

      Asiantuntijuudesta en tiedä, mutta fanius on kyllä entisestään vain syventynyt, se on ihan totta. Tämä on tosiaan ollut ihan mahtava vuosi. <3

      Poista
  2. Mitäh, en ole tästä kirjasta kuullutkaan! Kiitos, sait mielenkiintoni heräämään. Itärannan novelli kuulostaa jännittävältä, Tammisen taas hulvattomalta. Sinulla on kyllä Sibbe-täyteinen vuosi, mahtavaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, olen varma että sinullekin tämä olisi varmasti mieluinen antologia. <3 Tamminen ja Itäranta olivat kirjan parhaimmistoa. :)

      Poista
  3. Tällä kirjalla on upea nimi: Sanasinfonia. Voi että! Hienoja kirjoittajiakin on mukana. Olisi monestakin syystä kiinnostavaa lukea tämä, osin myös siksi että toimittajista toinen on työtuttuni. Ja tietenkin ja ennen kaikkea siksi, että sinä kirjoitit tästä näin innostavasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kirjan nimeä minäkin ihastelin, etenkin kun tämä on muutenkin ollut semmoinen sinfoniavuosi - oli mukavaa jatkaa tavallaan samaa teemaa. :) Kiitos ihanasta kommentistasi, ja kirjaa suosittelen kyllä lämmöllä! <3

      Poista
  4. Onneksi näitä monia monia Sibelius-kirjoja voi lukea vielä juhlavuoden jälkeenkin. laitan upealta teokselta vaikuttavan nimen muistiin, kiitos ihanasta esittelystä, Sara! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihan totta. Minullakin on parasta aikaa yksi Sibelius-kirja luennassa, ja se on vahvasti Blogistanian Tieto -kamaa... :) Laita ihmeessä Sanasinfonia muistiin, mainio kirja. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...