Elämäni musiikkina

Olin oikeastaan aikeissa blogata tänään jostain ihan muusta, mutta sitten luin Lumiomenan Katjan tämänpäiväisen musahaastepostauksen, ja mieleni alkoi heti kelata, mitä itse kuhunkin kohtaan vastaisin. Lopulta oli pakko pyytää Katjaa haastamaan minutkin. :D Haasteen ideana on siis vastata annettuihin kysymyksiin linkittämällä tekstiin omaan elämään sopivaa musiikkia. Minun valintani ovat samalla eräänlainen läpileikkaus musiikkimaustani, kaikki kappaleet ja artistit ovat minulle elämäni varrelta rakkaita ja tärkeitä. (Ja kyllä: tällä kertaa jotain ihan muuta kuin oopperaa. :) )


Aloitetaanpa.

Kappale syntymävuodeltasi.
Eric Claptoniin rakastuin palavasti ollessani 15-vuotiaana kesätöissä pikkupaikkakunnan kirjakauppa-kahvilassa. Paikan omistaja toivoi, että kahvilassa soisi koko ajan musiikki, mutta hänen kasettikokoelmansa oli varsin suppea: kassatiskin takana olevassa kannettavassa mankassa pyöri koko päivän - joka päivä! - yksi ja sama kasetti, Eric Claptonin Backless. Kun kuuntelee koko kesän ajan kahdeksan tuntia päivässä samoja biisejä, käy luultavasti niin, että musiikki tulee pian ulos korvista. Tai sitten voi käydä myös niin, että kyseiseen musiikkiin hurahtaa aivan täysin. :D Eric Clapton on edelleen minulle yksi kovimmista ikinä, ja Backless on aivan järjettömän rakas albumi - hyvin henkilökohtaisella tavalla se on oman nuoruuteni kesien kuva.

Mittavan uran tehnyt Clapton julkaisi syntymävuotenani 1974 albumin 461 Ocean Boulevard, jolta minulle rakkain biisi on I Shot the Sheriff (Bob Marley oli julkaissut kyseisen kappaleen jo edeltävänä vuonna, mutta Claptonin versio on synnyinvuodeltani).

Laulu, jota äitini lapsuudessani minulle lauloi.
En muista äitini laulaneen minulle koskaan, hän ei ollut laulavaa tyyppiä. Mutta hän tykkäsi kuunnella musiikkia, ja muistankin lapsuudestani äidin hyräilleen mm. suosikkinsa Julio Iglesiaksen Nathalien tahtiin. :D

Musiikkia, jonka muistan lapsuudestani.
Minulla on itseäni toistakymmentä vuotta vanhempi isoveli, ja ihailin häntä lapsena ihan kaikessa. Kiitos minua reilusti vanhempien sisarusten en ole koskaan kuunnellut lastenlauluja muuten kuin kerhossa ja alakoulussa, kotona kuunneltiin aina aikuisten musiikkia. Muistan, kun veljeni osti Bruce Springsteenin albumin Born in the U.S.A. ja kuuntelimme sitä yhdessä ja pieni Sarppa oli aivan onnessaan. :D Brucea kuuntelen edelleen aina joskus, ja esimerkiksi loistava Glory Days tuo aina mieleen isoveljeni.


Kappale ensimmäiseltä omistamaltani tallenteelta.
Kun nuoruudessani kaikki muut kuuntelivat Dingoa (myös minut haastanut Katja :), minä en (olen alkanut hieman kiinnostua Dingosta vasta parikymppisenä: kiertelin festareita, Dingo teki yhden monista comebackeistaan, ja minäkin näin bändin Korson Ankkarockissa vuonna 1993 (ellen aivan väärin muista)). Muiden kuunnellessa Dingoa minä kuuntelin J. Karjalaista. Minulla oli tosi hieno valkoinen, kannettava kasettisoitin (joka olisi nykypäivänä luultavasti aivan kauhea, ääntä surkeasti toistava romu :D) ja kuuntelin J. Karjalainen ja Mustat lasit -esikoisalbumia niin, että on ihme ettei C-kasetin nauha pursunnut ulos kovan käytön seurauksena. Erityisesti hauska ja letkeä Apinaorkesteri oli siihen aikaan mieleeni.

Kappale ensimmäiseltä itse hankkimaltani tallenteelta.
Musiikki on aina ollut minulle todella tärkeää, ja muistan sijoittaneeni jo esiteininä viikkorahojani ja sittemmin ensimmäisiä kesätyöpalkkojani LP-levyihin. Tässä kohtaa muisti on hyvin hatara, enkä varmasti muista missä järjestyksessä levyjä on tullut ostettua, mutta jostain syystä muistan hyvin tarkasti sen päivän, kun kävin ostamassa Porvoon Sokokselta Miljoonasateen Laukauksia viulukotelossa -albumin. Koko albumi on minulle edelleen aivan järjettömän rakas, mutta erityisesti Marraskuu on yksi Elämäni Biiseistä. Siksikin, että olen marraskuun lapsi ja biisi on jo pelkästään sen vuoksi tuntunut tärkeältä ja henkilökohtaiselta (vaikken teininä tietenkään ole tiennyt mitään mistään kaipuun kaljakoreista tai kapakassa dinosauriin luun kanssa juopottelusta :D ). Myöhemmin siihen on alkanut liittyä niin paljon muistoja, henkilökohtaisia merkityksiä, koti-ikävää ja nostalgiaa, että kappaletta on välillä vaikeaa kuunnella kuivin silmin.

Musiikkia teini-iän tuskasta.
Jokainen teini potee varmasti omanlaistaan olemassaolon tuskaa ja elämä tuntuu vaikealta, mutta minulla teini-iän tuskaan liittyy erottamattomasti isompiakin asioita, sillä isäni kuoli kun oli viidentoista. Isän kuoleman jälkeen yksi tärkeimmistä lohdun lähteistä oli juuri musiikki, ja lukiovuosina löysin mm. juurevan blues-musiikin. Voisin listata tähän helposti vähintään parisataa tärkeää ja rakasta biisiä eri genreistä niiltä ajoilta, mutta nostan nyt John Lee Hookerin ja Santanan The Healerin, jolla oli minulle aivan kirjaimellisesti valtava sielua parantava vaikutus.


Lempimusiikkiani viiden vuoden takaa.
Kuuntelin viisi vuotta sitten koko lailla samaa musiikkia kuin tänäkin päivänä. Vuonna 2011 ilmestyi ihanan Adelen albumi 21, ja rakastin sitä! Kuuntelin levyä melkein kyllästymiseen asti, enkä olekaan nyt aikoihin kuunnellut naisen musiikkia. Koko albumi on huikea, mutta etenkin Rolling in the Deep oli silloin aivan sikahyvä.

Laulu, joka kuvaa viimeisintä parisuhdettani.
Lyhyestä virsi kaunis: Amy Winehousen Love is a Losing Game. (Viime vuodet olenkin viihtynyt sinkkuna, kappas vain. :D )

Elämääni tällä hetkellä kuvaava laulu.
Olen paitsi ikuinen optimisti, myös ikuinen haaveilija. Duffyn Distant Dreamer on kuin musiikillinen omakuvani.


Elämässäni tärkeintä asiaa tai henkilöä kuvaava laulu.
Elämä ilman ystäviä ja läheisiä olisi aika ankeaa ja merkityksetöntä. Rakastan The Beatlesia, ja tämä biisi kertoo kaiken: With a Little Help From My Friends.

Laulu, jonka haluan omistaa blogini lukijoille.
Tämä on vaikea kysymys, mutta mieleeni tuli Sir Elwoodin Vieraskirja, joka on ansiokkaasti levyttänyt runoilija Ilpo Tiihosen runoihin sävellettyä musiikkia. Esimerkiksi kappale Tietäjä on ihastuttava. Näissä kappaleissa yhdistyvät kirjallisuus ja musiikki - mikäs sen sopivampaa kirjablogiin!

Kappale, jonka omistat hänelle, jolta haasteen sait.
Sain siis haasteen Katjalta, josta minulle tulee aina välittömästi mieleen Tori Amos, kun musiikista puhutaan. Pidän itsekin Torin musiikista ja olen joskus kuunnellut sitä melko paljonkin, mutta Katja on sellainen Tori-fani ja -tuntija, etten tiedä muita. ♥ Omistan hänelle sen kappaleen, joka on itselleni Torin tuotannosta rakkain ja jota tiedän Katjankin (tietenkin!) rakastavan, eli Winterin.


Semmoista. Haluan haastaa myös Kaisa Reetan, Suketuksen, Villiksen ja Nonnulan Jonnan miettimään omaa elämäänsä musiikin kautta. ♥

(Postauksen kuvat on otettu Tampereen Tallipihalla, joka on ehdottomasti yksi kaupungin ihanimmista paikoista.)

(Ja yksi musajuttu vielä: Olin eilen Tampereen Ratinassa Eppujen 40-vuotissynttärikonsertissa, ja voi pojat! Oli niin mahtavaa, ettei tähän voi sanoa muuta kuin pala kurkussa yhyy ja ♥ !!)

Kommentit

  1. Kiva lukea vastauksiasi, sillä sain saman haasteen Katjalta. Mulla on kyllä niin hatara pää biisien nimien suhteen, että voi tuottaa vaikeuksia vastata kysymyksiin, mutta yritän kuitenkin ,sillä haaste on kiva.

    Ajattelinkin, että tuo sydän on Tallipihalta, sillä kuvasin tänään saman sydamen. Kävimme aamupäivällä pienellä promenadilla ja satuimme ihan sattumalta tuonne. Ihana paikka, jossa pitää joskus käydä ajan kanssa.

    Eilisestä samat fiilikset. Ihana oli ja nyt odotetaan vuoden lopulla ensi-iltansa saavaa leffaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, tämä on kyllä kiva haaste, näitä oli niin hauskaa miettiä. :) Jään odottelemaan sinun vastauksiasi. (Ja yritän ryhdistäytyä kommentoinnin suhteen: Luen aina kaikki postauksesi, mutta olen saamaton kommentoija, kun en tykkää tehdä sitä puhelimella, jolla postaukset useimmiten luen. Seliseli. :D )

      Ihanaa, että kävitte Tallipihalla. Se on ympäri vuoden sellainen ihastuttava keidas keskellä kaupunkia, jossa unohtaa täysin olevansa oikeasti keskustassa (ja nykyajassakin, melkeinpä). Kannattaa tosiaan varata joskus Tallipiha-käynnille kunnolla aikaa.

      Oli kyllä huikeaa. Minulla oli kenttäpaikka ja seisoin koko sen reilun neljä tuntia, tänään kyllä tuntee selässään. Olen myös ollut viime päivät kovassa flunssassa, mutta eilisiltana unohtui flunssat ja kaikki muukin, kun sitä oli vaan jotenkin aivan tiloissa. (Tänään on kyllä flunssakin taas palannut mieleen, kun olen tuplasti enemmän tukossa kuin eilen. :D ) Oli kyllä unohtumaton kokemus, ja leffa on pakko nähdä heti kun mahdollista. <3

      Poista
  2. Meillä onkin monta samaa suosikkia musiikin(kin) saralla (kirjavinkkisi tunnetusti osuvat ja uppoavat makuhermooni). :) Dingoa tosin fanitin myös kovaa J.Karjalaisen ohessa. Tästä postauksesta tuli muuten mieleen bloggaamisen alkuvuodet, kun teimme säännöllisesti musahaastetta. Hauskaa, kun voi jo nostalgisoida bloggaamistakin. Niin se aika rientää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, ihana kommentti, kiitos! <3 :) Ja tosiaan, musahaaste. Se jäi minulla aikanaan kesken, taisin hyytyä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. :D Mutta sekin oli tosi kiva haaste. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja... :D

      Poista
  3. Oi, Duffy! Hän on yksi suosikeistani ja tuon kappaleen tulen nyt liittämään sinuun. Ihanaa, että otit haasteen vastaan. ;) <3 Niin monipuolisilla kappaleilla ja omalla elämänhistoriallasi.

    I shot the sheriff voisi olla meidän kummankin biisi! Bob Marleyn versio minulle, Claptonin sinulle. :D Born in the USA on hyvä kappale, Sprinsgteenilla on muutenkin paljon loistokappaleita. Ja Miljoonasade! Kuuntelen melko vähän suomalaista rokkipoppia, mutta Miljoonasade, Kolmas Nainen (+ Ismo Alanko) ovat ikisuosikkejani. Heikki Salo on mestarisanoittaja. Adele ja Amy Winehouse ( <3 muutenkin) ovat vahvaäänisiä, upeita laulajia. Adelea kuuntelen aika usein töihin kävellessäni.

    Kiitos Winteristä. Se on torimainen: herkkyys sisältää vahvuutta. Winter saa minut aina vähän itkemäänkin, sen sanat ja kaikki.

    Joten yhyy ja <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos haasteesta, tämä oli ilo! ;) <3

      Totta, I shot the sheriff kävisi meille kummallekin. :D Ja Springsteen on tosi hyvä. Olen nähnyt hänet kerran livenäkin Tampereen Ratinassa, ja se oli hieno ja mieleenpainuva stadionkonsertti, josta kannatti maksaa pitkä penni. Miljoonasade ja Heikki Salo! <3 Jos minun pitäisi valita vain kaksi parasta ja rakkaintani kautta aikojen, ne olisivat juuri Miljoonasade ja J. Karjalainen. <3 Myös Kolmas Nainen on aivan loistava, ja Pauli Hanhiniemi sekä soolona että kaikissa niissä produktioissa, joissa hän on ollut mukana, ja Ismo Alangon kohdalla samat sanat. <3 Amy Winehousea kuuntelen usein, mutta Adelen kohdalla olen mokannut ja kuunnellut häntä aikoinani niin paljon, että kärsin vieläkin vähän yliannostuksen oireista, en ole kuunnellut häntä aikoihin.

      Winter on kyllä aivan ihana, niin hurjan kaunis ja herkkä. Ole hyvä vain! <3

      <3 !

      Poista
  4. Aah, aivan ihana haaste, lämmin kiitos Sara! <3 <3 <3 Vastaan tähän rauhassa ajan kanssa! :)

    Sinun musiikkimuistoistasi oli ilo lukea, uppoudut niihin niin elävästi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihanaa jos vastaat tähän. <3 Jään odottelemaan innolla, sillä en oikeastaan tiedä paljoakaan musiikkimaustasi, ja juuri siksi haluan siitä lukea ja tietää enemmän. <3

      Kiitos, ihana Kaisa Reetta! <3

      Poista
  5. Sara, no, olemme sen verran eri-ikäisiä, että Dingo ei tavallaan kolahtanut isosti, vaikka asuin samassa kaupungissa eli Porissa. Se taphtui vähän myöhemmin eräässä Meri yläasteen kevätjuhlassa, kun eräs ns. vaikean elämän kokenut tyttö nousi lavalle rikkinäisissä farkuissa, pitkät hiukset auki ja räväytti sellaisella tunteella Levottoman tuhkimon, että minä tietysti...aloin kyynelehtiä. Siitä lähtien Levoton tuhkimo on ollut minulle enemmän.

    Born in the U.S.A. on tietenkin tuttu ja paljon kuultu. Adele on rakkaasti paljon kuunneltu ja en ole vieläkään kyllästynyt.

    Hallelujaa ja kiitos Torin Winteristä♥♥♥ Olipa hyvä, että jaksoin, vaikka haavat jo vähän valittavat...(Niitä on KOLME!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tosiaan: sinähän olet Porista, Dingon kotikaupungista! Ja voin kuvitella, että tuo kertomasi tilanne on ollut koskettava. Tuollaiset hetket ovat aina niin vahvasti mieleen painuvia, ja musiikkikin saa hetkessä aivan uuden merkityksen.

      Kyllä: Springsteen on tosi hyvä, ja Adele myös. Toivon, että minäkin jossain vaiheessa pääsen yli tästä Adele-ähkystäni, ja jaksan kuunnella häntä taas... :)

      Ole hyvä! <3 Eikö olekin ihana kappale? Kolme haavaa, huh. Voin kuvitella, että niiden kanssa oleminen ei ole herkkua... Tsemppiä Leena, ja edelleen pikaista toipumista! <3 <3 <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit