sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Turun kirjamessut 2016

Kuluvan syksyn kirjamessukausi avattiin tänä viikonloppuna Turun Messukeskuksessa. Kyseinen tapahtuma on Suomen ensimmäinen ja vanhin kirjamessutapahtuma, ja jo vuodesta 1990 lähtien se on koonnut Turkuun tuhansittain kirjallisuuden ja kulttuurin ystäviä. Minulle henkilökohtaisesti tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta - joskin kokemus oli niin lämmin ja positiivinen, että taidanpa ottaa nämäkin messut jokasyksyiseksi tavaksi. ♥ Messut alkoivat jo perjantaina, mutta itse vietin kirjapöhinässä lauantain ja sunnuntain.

Turku on minulle periaatteessa tutuhko kaupunki, sillä rakas pieni kummityttöni asuu siellä perheineen. Olen käynyt Turussa jonkin verran myös turistina, kierrellyt Aurajoen rannassa kauniina kesä- ja syyspäivinä, ihastellut taidemuseon näyttelyitä ja kuunnellut Turun filharmonisen orkesterin upeita, Leif Segerstamin johtamia konsertteja. Turun Messukeskus oli minulle kuitenkin ennestään aivan vieras paikka. Messukeskukselle on kaupungin keskustasta melkoisesti matkaa, mutta Kauppatorin laitamilta pääsee taajaan kulkevilla messubusseilla näppärästi ja nopeasti suoraan Messukeskuksen ovelle. Liikennöintijärjestelyjen sujuvuus ilahduttikin heti alkajaisiksi innokasta messuilijaa. :)


Ennen Messukeskukselle suuntaamista halusin kuitenkin käydä yhdessä tärkeässä paikassa - eli Turun taidemuseossa! Siellä on ensi vuoden tammikuun loppuun asti esillä Helene Schjerfbeckin näyttely, jonka halusin ehdottomasti nähdä - ja voih, se oli kerrassaan aivan pakahduttavan hieno. ♥ Luulenpa, että käyn jossakin vaiheessa katsomassa näyttelyn vielä ainakin kertaalleen... :) Viikonloppuna oli aivan mahtava ilmakin, aurinko paistoi lämpimästi ja taidemuseon viereisen Puolalanpuiston puut hehkuivat kullankeltaisina.


(Pirkko Saisio)

Mieli taide-elämyksestä kirkastuneena oli vihdoin aika suunnata messuille. Saavuin paikalle parahiksi kuulemaan ehkäpä karismaattisinta suomalaista naiskirjailijaa, Pirkko Saisiota. ♥ Hänen uusi romaaninsa Mies, ja hänen asiansa (Siltala) on ilmestynyt hiljattain. Luen kirjaa parhaillaan, ja se on aivan jäätävän kova! Saisio myönsi haastattelussa itsekin, että on tainnut juuri kirjoittaa toistaiseksi parhaan teoksensa. :)

(Katja Leino, Minna Rytisalo ja Inkeri Markkula)

Yläkerran Jukola-salissa pääsimme kuulemaan kahta Gummeruksen tämänvuotista esikoiskirjailijaa, kun kustantamon myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leino haastatteli Minna Rytisaloa tämän teoksesta Lempi ja Inkeri Markkulaa teoksesta Kaksi ihmistä minuutissa. Minna-ystäväni Lempin olen toki lukenut jo moneenkin kertaan, mutta Markkulan kiehtovalta kuulostava romaani odottaa vielä lukuvuoroaan.

(Noora Vaakanainen ja Kata Melender)

Omakustannepalvelu Type & Tellin osastolla yrityksen koordinaattori Noora Vaakanainen haastatteli tulevaa esikoiskirjailijaa, Kata Melanderia. Naisen esikoisromaani julkaistaan tammikuussa, ja haastattelun perusteella se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että lisäsin kirjan omalle päänsisäiselle tbr-listalleni. Luulenpa, että muidenkin kannattaa jäädä Melanderin suhteen kuulolle...

(Pirkko Soininen, Anna Kortelainen ja Eppu Nuotio)

Messujen päälavalla oli lauantaina iltapäivällä varsin iloinen ja lämmin tunnelma, kun aina yhtä ihastuttava kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen haastatteli kahta ihanaa naista, Pirkko Soinista ja Eppu Nuotiota. Ystävykset ovat kirjoittaneet yhdessä taidemaailmaan sijoittuvan dekkarin Nainen parvekkeella (Bazar). Romaanin idea rakentuu Albert Edelfeltin samannimisen maalauksen ympärille. Luin kirjan keväällä (aion kyllä vielä blogata siitä!) ja nautin kovasti erityisesti menneeseen Pariisiin sijoittuvista kohtauksista.

(Eppu Nuotio)

(Pirkko Soininen)

(Antti Tuomainen)

Antti Tuomaiseltakin on juuri ilmestynyt uusi romaani, Mies joka kuoli (Like Kustannus). Se on trilleri ja musta komedia menestyvästä sieniyrittäjästä (!), joka saa kuulla olevansa pitkällisen myrkkyaltistumisen uhri ja kuolevansa pian. Joo, pakko lukea! :)

(Leena Lehtolainen)

Leena Lehtolaisen pukuvalinta ihastutti: hänen mekossaan oli sama kuva kuin uusimman dekkarinsa Tiikerinsilmä (Tammi) kannessa. Vau! En ole lukenut Lehtolaista moneen vuoteen, mutta tästä Tiikerinsilmästä saattaisi olla hyvä jatkaa hänen tuotantonsa parissa, vaikka kirja onkin itsenäinen jatko-osa Henkivartija-trilogialle (jota en siis ole lukenut). Bloggaajakollega Amma on kirjasta ehtinyt jo blogatakin, ja hänen arvionsa lupaa hyvää: Amma toteaa, että Tiikerinsilmä on Lehtolaista parhaimmillaan.

(Tomi Kontio)

Tomi Kontio on paitsi yksi suosikkirunoilijoistani, myös erinomainen valokuvaaja. Messuhaastattelussa hän kertoili valokuvaajan ammatistaan, sekä yhdessä Markku Kaskelan kanssa laatimastaan teoksesta Puhuvan talon tarinoita (Avain, 2015), joka sijoittuu Roomaan.

(Jyrki Heino)

Jyrki Heino kirjoittaa aivan mahtavia historiallisia dekkareita, joissa 1700-luvun Turku herää eloon pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Nyt häneltä on ilmestynyt uusi teos, Kelmit (Kustantamo S & S). Tuskin maltan odottaa, että saan sen luettavakseni!


Turun kirjamessujen kotimaisena teemana oli ensimmäistä kertaa kokonainen maakunta, Sanojen Satakunta. Satakuntalaisten osasto oli aivan upea, satumainen paikka. Osaston tiloissa olisi voinut viettää vaikka kuinka kauan aikaa upeita yksityiskohtia tutkiskellen.

En kuitenkaan tehnyt niin, vaan tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen messupäivä olla pulkassa ja suuntasin yökyläilemään ihanan kummityttöni kotiin. Ilta kului rattoisasti koti-, kauppa- ja prinsessaleikkien parissa, ja joutuipa kummitäti jopa tanssimaan ja pelaamaan jalkapalloakin. :D Parasta tällaiselle kirjojenystävälle oli kuitenkin se, kun pääsin lukemaan lapselle ääneen. Lauantai-iltana luettiin klassikkosatuja, mutta messutuliaisena vein tytölle Tomi Kontion ja Elina Warstan lastenkirjan Koira nimeltään Kissa (Teos, 2015). Teos on ehtinyt herättää perheessä jo suurta ihastusta, ja palaankin kirjaan blogissa myöhemmin.

(Mike Pohjola)

Yksi syksyn kiinnostavimmista romaaneista on Mike Pohjolan uutuus 1827 (Gummerus), joka käsittelee Turun paloa. Suomen suurimman ja tärkeimmän kaupungin tuhosta ei ole aiemmin kirjoitettu yhtään romaania - ja tämä tuntuu aivan hämmästyttävältä, sillä aihehan on tavattoman kiinnostava ja herkullinen! Toivon ehtiväni Pohjolan romaanin pariin jo hyvinkin pian.

(Tommi Kinnunen)

Tommi Kinnunen on kirjoittanut jatkoa menestysromaanilleen Neljäntienristeys (WSOY, 2014). Turkulaislukiolaisten haastattelussa hän kertoili tästä uutuusteoksestaan Lopotti (WSOY). (Lienen Suomen ainoa kirjabloggaaja ja ylipäänsä ihminen, joka ei ole vielä lukenut edes Neljäntienristeystä. Se, samoin kuin Lopotti, odottaa täydellistä lukuhetkeä, sillä arvaan näiden olevan täysin "minun kirjojani".)

(Ville Laamanen ja Raija Oranen)

Poliittisen historian tutkija Ville Laamanen haastatteli Agricola-lavalla kirjailija Raija Orasta. Pitkän kirjailijanuran tehnyt Oranen on kirjoittanut romaaneja lukuisista todellisista historian henkilöistä, ja tällä kertaa vuorossa on ollut suomalainen oopperatähti Aino Ackté. Näin sekä historian että oopperan rakastajana on sanomattakin selvää, että Orasen Ackté! (Teos) on ehdottomasti tämän syksyn lukulistallani. ♥

(Riikka Pulkkinen)

Riikka Pulkkisen uutta romaania on varmasti moni kiihkeästi odottanut, niin minäkin. Paras mahdollinen maailma (Otava) ehti ilmestyä juuri messukauden alla. Sitä on arvioitu jo muun muassa Savon Sanomissa - ja arvion mukaan kirja kuulostaa kiehtovalta: ristiriitaiselta, kypsältä ja jotenkin erilaiselta Pulkkiselta. Toivon saavani romaanin luettavakseni pian.

Pulkkisen haastattelusta suuntasin yläkertaan kuuntelemaan Teemu Keskisarjaa, jolta on juuri ilmestynyt sotapäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosista kertova teos, Hulttio - Gustaf Mannerheimin painava nuoruus (Siltala). Jukola-sali oli tupaten täynnä väkeä, enkä saanut istumapaikaltani takarivistä yhtään kunnon kuvaa kirjailijasta, mutta muuten nautin haastattelusta sitäkin enemmän. Keskisarja on paitsi huikean hyvä kirjailija, myös loistava puhuja ja esiintyjä, ja häntä voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Myös Hulttio on erittäin korkealla sekä syksyn ostos-, että lukulistallani. ♥

(Roman Schatz ja Terhi Rannela)

Yksi vuoden hienoimmista historiallisista romaaneista on ollut Terhi Rannelan Lina Heydrichista, eli pelätyn SS-kenraalin leskestä kertova romaani Frau (Karisto). Teos on kiinnostanut lukijoita paljon, ja Rannela kertoikin Roman Schatzin haastattelussa, että hänellä on sovittuna Frauhun liittyviä kirjatilaisuuksia pitkälle ensi vuoden puolelle saakka. Ihan mahtavaa, etenkin näin nykypäivänä, kun keväällä ilmestynyt kirja on usein seuraavana syksynä jo muka vanha ja "menneen talven lumia". Schatzin ja Rannelan hyväntuulinen jutustelu oli mainiota kuunneltavaa: vaikka romaanin aihe on sangen raskas ja ahdistava, jäi haastattelusta hyvä ja iloinen mieli. :)


(Anna Kortelainen)

Sunnuntai-iltapäivänä oli Anna Kortelaisen vuoro muuntautua haastattelijasta haastateltavaksi. Hän kertoi tapansa mukaan eloisasti ja äärettömän mukaansatempaavasti uutuusromaanistaan Siemen (Tammi), joka sijoittuu kesän 1942 Viipuriin. Kirja vaikuttaa haikeankauniilta ja yksinkertaisesti lumoavalta. Tämänkin haluan ehdottomasti lukea pian!


Oma messupäiväni oli hyvä päättää kyyneleet silmissä. :) Agricola-lavalle nousi iltapäivällä muuan uskomaton rouva hehkuvan punaisissa hiuksissaan: 89-vuotias (!) Aira Samulin. Sauli Miettinen on kirjoittanut ja toimittanut Samulinista muhkean elämäkerran, jolla on hyvin osuva nimi: Uskomaton Aira Samulin (WSOY). Aira kertoili kirjan kirjoittamisprosessista ja ylipäätään elämästään, ja iloisena pulppuavan naurunsa lomassa lausui niin viisaita ja painavia sanoja, ettei niitä voinut kuivin silmin kuunnella. Olen joskus vuosia sitten lukenut Samulinin itsensä kirjoittamat muistelmateokset Soturi ja sunnuntailapsi (WSOY) ja Auringonpimennys (WSOY), ja ollut niistä todella vaikuttunut. Tämä uusin Aira-kirjakin on pakko saada lukea. ♥

*****

Turun kirjamessuista jäi iloinen, onnellinen ja kivasti kupliva olo - sekä sellainen messu-/kirjanälkä, että haluaisin:
1) lukea heti kaikki maailman kirjat, ja
2) jatkaa Helsingin jättimäisille kirjamessuille vaikka saman tien. Onneksi Helsingin messuihin ei ole enää kuin reilut kolme viikkoa. Syksyn kohokohtaa odotellessa Turun messut olivat erinomainen alkulämmittely, ja muutenkin hyvin järjestetty, lämminhenkinen ja kaikin puolin mainio kirjatapahtuma.

(Pääsin kirjamessuille bloggaripassilla - messujärjestäjälle suuri kiitos! ♥)

20 kommenttia:

  1. Hieno koonti ja fiilis kuvineen, tarinoineen :)!

    VastaaPoista
  2. Olipas hieno, perusteellinen postaus, ja upeat valokuvat, kuten aina <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V., kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Ja kiitos seurasta! <3

      Poista
  3. Olipa kiva lukea messuraporttisi, kun en itse päässyt tällä kertaa Turun messupöhinään! Turkuun olen menossa muuten syksyn aikana ja Taidemuseossa voisin samalla käydä. Muistatko mihin asti Schjerfbeckin näyttely on? Onneksi on Helsingin kirjamessut ihan kohta tulossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Schjerfbeckin näyttely on esillä muistaakseni tammikuun loppuun saakka, eli vielä on hyvin aikaa. Suosittelen kyllä näyttelyä lämpimästi, se oli hyvin vaikuttava ja puhutteleva. <3 Ja jee, Helsingin messuilla sitten nähdään! :)

      Poista
  4. Hieno postaus ja tämä oli mukava lukea, kun oli niin paljon hyviä kuvia :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi! :)

      Poista
  5. Kiitos kirjasiskoseni antoisasta messumatkasta, minulle taitaakin sopia parhaiten juuri tämä tällainen leppoisa kotomessuilu :) Turku on kyllä hieno kaupunki ja oi ihana Schjerfbeck <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihana kirjasiskoseni. <3 Messuilla on kyllä aikamoista hulinaa, hurjasti ihmisiä ja roppakaupalla aistiärsykkeitä. Mutta se on aina jotenkin jännää, että vaikka normaalioloissa siedän huonosti ihmismassoja ja -ruuhkia, juuri kirjamessuilla nekään eivät haittaa. Kun ihmiset ovat liikkeellä kirjallisuuden ja sen tekijöiden vuoksi ja ansiosta, on ilmassa jotain ihmeellistä taikaa ja hyvää fiilistä. <3 :) Ja totta, Turku ja Scherfbeck ovat kyllä molemmat <3 <3 .

      Poista
  6. Ihanaa, että pääsit Turkuun messuilemaan. Ja upeita kuvia otit. ♥ Turussa on aina ruuhkaisuudessaankin mukava messutunnelma: keskusteluja on paljon, samoin kirjoja. Ehdit kuunnella vaikka mitä kiinnostavaa. Minäkin olisin mieluusti kuunnellut Saisiota, Pulkkista ja Tuomaista, mutta ehkä Helsingissä sitten.

    Ja Schjerfbeck: oi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ystäväiseni: niin oli! Nyt hämmästelen lähinnä vain sitä, etten ole tullut käyneeksi Turun messuilla aiemmin. :) Kiitos kuvakehuista! <3 En ole itse kuviin tyytyväinen, sillä tuntuu, etten ole uuden putken kanssa vielä ollenkaan sinut. :D

      <3 !

      Poista
  7. Upeita kuvia, Sar! Ja niin kiva juttu. Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Ihanaa päästä kurkistamaan kirjamessutunnelmaa!

    Huh, jos Saision uutuus on hänen parhaansa, niin luvassa täytyy olla jotakin huikeata! Tuskin maltan odottaa.

    (Minäkään en muuten ole vielä lukenut Neljän tien risteystä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, toivottavasti lämmin ja positiivinen tunnelma välittyy. :)

      Saision uusin on kyllä huikea kirja! <3 Lue se pian!

      (Ja huh, onneksi en sentään ole ainoa! :D Pus!)

      Poista
  9. Ah, olipa mukavaa päästä kurkistamaan Turun kirjamessuille, kiitos! <3 Paljon olet ehtinyt kuulemaan ja näkemään! Heh, en yhtään ihmettele messujen aiheuttamaa "haluan lukea kaikki maailman kirjat NYT" -fiilistä. :-D Saision uusin teos kiinnostaa kovasti minuakin, mutta se taitaa nyt joutua hieman odottamaan, kun tuota luettavaa on taas kertynyt niin paljon, että pitäisi varmaan vähän aikaa välttää kirjastossa käyntiä.. :-D

    Oii, ihanaa, että olet käynyt Schjerfbeckin näyttelyn! <3 Itse kävin katsomassa silloin, kun näyttely oli Ateneumissa. Kylmät väreet vain juoksivat iholla, olin niin vaikuttunut.

    Onneksi Helsingin Kirjamessuihin ei ole enää pitkä. Itse suuntaan sinne perjantaina heti töiden jälkeen. Siellä varmasti nähdään!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, ihana kommentti, kiitos! <3 Ja lue ihmeessä Saision uusin pian, se on ehdottomasti kotimaisen kirjavuoden parhaimmistoa. <3

      Ja Schjerfbeckin näyttely oli tosiaan vaikuttava. <3 Pakko käydä katsomassa se vielä uudelleen kaikessa rauhassa. :)

      Helsingissä nähdään, ihanaa! <3 Oletko perjantaista sunnuntaihin? Minulla on ajatuksena viettää messuilla ensimmäistä kertaa kaikki neljä päivää (tosin torstain ja perjantain vain osittain, mutta siltikin). Toivottavasti näemme kolmena päivänä. On ikävä! <3

      Poista
  10. Hauskaa oli lukea sinunkin messukokemuksestasi, varsinkin kun oli eka kertasi! Itseäni jäi harmittamaan, etten jaksanut jäädä sunnuntaina enää kuuntelemaan Aira Samulinia. Mutta kolme päivää messuilla veivät kyllä mehut.

    Ja juu, messujen jälkeen itsellänikin oli fiilis, että voisipa lukea kaiken ja heti ja pitäisikö sitten lähteän Helsingin messuille. Taitavat kuitenkin jäädä tänäkin vuonna välistä. Ehkä joku muu, vähemmän kiireinen syksy sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, olen tulossa vielä kiertämään muiden messupostauksia, kun ennätän (vaikka messuista onkin jo toista viikkoa, mutta kun tuntuu, etten arjelta ehdi mitään, huoh!) - eli tulen lähiaikoina katsomaan vielä sinunkin postauksesi kunnolla (olen kyllä kurkannut jo kännykällä). :) Aira Samulinia oli ihanaa kuunnella, olisitpa jaksanut jäädä vielä sen haastattelun ajaksi. <3

      Tuon messuväsymyksen ymmärrän kyllä hyvin. Minulla on Helsingin messujen suhteen sikäli kiva tilanne, että olen koko sen viikon lomalla. Jos siinä olisi täysi työviikko, en tiedä miten itsekään jaksaisin. Nyt lomalaisena aion messuta Helsingissä neljä päivää. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...