sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Charlaine Harris: Veren voima

Charlaine Harris: Veren voima (Gummerus, 2010. 336 sivua. Alkuteos Dead Until Dark, 2001.)
Veren voima on ensimmäinen suomennos supersuositusta Sookie Stackhouse -sarjasta (Yhdysvalloissa Southern Vampire Mysteries), johon perustuu HBO:n vähintään yhtä suosittu True Blood -televisiosarja.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Louisianaan kuvitteelliseen Bon Tempsin pikkukaupunkiin. Päähenkilö Sookie työskentelee tarjoilijattarena Merlotte'sissa ja asuu isoäitinsä kanssa vanhassa talossa kaupungin laidalla. Hänen isoveljensä Jason on naistenkaataja isolla N:llä. Sookien elämä vaikuttaa päällisin puolin tylsältä, mutta hänellä on kuitenkin suusi salaisuus: hän on telepaatti eli hän osaa lukea ihmisten ajatuksia. Tämä asettaa omat hankaluutensa esimerkiksi naisen miessuhteisiin. Eräänä iltana baariin astuu Bill-niminen komea ja synkkä muukalainen, eikä Sookie pysty ilokseen lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Orastavan romanssin tiellä on vain pieni mutta: Bill on vampyyri. Vampyyrit ovat tulleet arkuistaan paria vuotta aiemmin, kun Japanissa on keksitty tapa valmistaa keinotekoista verta, True Bloodia. Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, puremajälkiä ruumiissaan, Bill ja hänen verenjanoiset ystävänsä vakuuttavat syyttömyyttään. Mutta kuka sitten tappaa vampyyreja tapailevia nuoria naisia? Ja kenen vuoro on seuraavaksi?

Tämän kirjan luin siis jo viime kesänä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tästä ja sarjan toisesta kirjasta päivitykset, koska jostain syystä nämä kirjat ovat minulle The Thing. :)

Nyt on kyllä pakko sanoa (leveällä etelävaltioiden aksentilla :D): Oh my Lord what a Book!!! <3 En ollut ehtinyt seurata tv:stä vuosi sitten keväällä alkanutta True Bloodia, eli aloin lukea kirjaa juurikaan tietämättä mitä tulee tapahtumaan. Ehdin lukea pari kappaletta - ja olin välittömästi todella pahasti koukussa!!! Tämä on kuin aikuisten Twilight: vampyyreja ja muita yliluonnollisia hahmoja, romantiikkaa, rakkautta ja jännitystä aikuiseen makuun. Monissa kirjablogeissa on moitittu suomennosta, mutta minusta se toimii. Itse asiassa suomennos on minun mielestäni varsin hyvä, monista sanajärjestyksistä ja lauserakenteista välittyy mielestäni aika onnistuneesti jopa rakastamani etelävaltioiden leveä aksentti!! (Tässä vaiheessa mainittakoon että olen kiihkeästi rakastanut Yhdysvaltain syvää etelää, etelävaltioiden aksenttia ja maisemia varhaisesta teini-iästä lähtien, kun olin suuresti vaikuttunut In the Heat of the Night -televisiosarjasta, suomeksi Yön kuumuudessa. Samoihin aikoihin luin myös ensimmäisen kerran Tuulen viemää ja olin totaalisen myyty.)

Kirjan hahmot ovat aivan mahtavia, suosikkini oli tässä ensimmäisessä kirjassa erityisesti käsittämättömän ihana baarin omistaja Sam Merlotte. Ja tietenkin suosikkejani olivat myös varsinaiset päähenkilöt Sookie ja Bill. Kirja sisältää niin hyvää huumoria että moni kohta sai nauramaan ääneen Kirjan loppukohtaus oli niin hyvin kirjoitettu että se sai lukiessa ihon menemään kananlihalle... Ja hyvä on, eiväthän nämä kirjat nyt mitään Nobelin arvoisia teoksia tietenkään ole, mutta jos kirja viihdyttää, naurattaa, itkettää ja saa ihon menemään kananlihalle, se ei ainakaan minun maailmassani vaan voi olla huono!! :)

Tämä kirja koukutti niin pahasti että tilasin netistä saman tien sarjan 8 ensimmäistä osaa alkuperäiskielellä (olen nyt menossa neljännessä kirjassa). Tilasin samaan syssyyn myös True Bloodin ensimmäisen ja toisen tuotantokauden, ensimmäisen kauden katsoinkin sitten heti kirjan luettuani muutamassa päivässä ja sittemmin olen tainnut katsoa sen jo kolmeen, neljään kertaan (ja kyllä - olen todellakin ihan fiksu, vaativassa ammatissa oleva normaali aikuinen ihminen :D). Kirja eroaa tv-sarjasta melko paljon, sarjassa on esimerkiksi henkilöitä joita kirjassa ei ole lainkaan (esimerkiksi Tara joka esiintyy vasta toisessa kirjassa), ja tapahtumatkin eroavat huomattavasti (esimerkiksi kirjassa Jasonilla ei ole huumeongelmaa kun taas tv-sarjassa miehellä on paha V-addiktio). Eroja on niin paljon ja ne ovat niin suuria ettei kirjasarjaa ja televisiosarjaa voi edes verrata keskenään. Nautin kummastakin ihan älyttömästi, ja onkin varmaan pakko myöntää etten ole ollut mihinkään näin koukussa sitten teinivuosien... Tästä kirjasarjasta ja tv-sarjasta on vain pakko sanoa: kolahtaa meikäläiseen kuin metrinen halko!!


Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Yhdysvallat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...