lauantai 12. maaliskuuta 2011

Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa


Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa (Gummerus, 2010. 292 sivua. Alkuteos Living Dead in Dallas, 2002.)

Verenjanoa Dallasissa on toinen suomennettu Sookie Stackhouse -kirja. Sookien ja Billin yhteiselo Bon Tempsin pikkukaupungissa jatkuu, mutta kuten arvata saattaa, kaikkea muuta kuin mutkattomana. Aluksi Sookie löytää miespuolisen työkaverinsa Lafayetten murhattuna, sitten hänen kimppuunsa hyökkää metsässä mainadi, jonka jättämät myrkylliset haavat tietävät varmaa kuolemaa. Sookie pelastuu täpärästi Billin ja vampyyri-Ericin avulla, jotka tarjoutuvat imemään myrkyn pois Sookien verenkierrosta. Avulla on kuitenkin hintansa, pohjoisen Louisianan vampyyrien johtaja Eric vaatii vastahakoista Sookieta matkustamaan Billin kanssa Dallasiin, tehtävänään auttaa etsimään kadonnutta vampyyriä hyödyntämällä telepaatikon kykyjään. Sookie suostuu ja pian alkaa kaksikon jännittävä matka kohti Dallasia. Tarinan edetessä Sookien riesaksi tulee verenhimoisten vampyyrien lisäksi liuta muita yliluonnollisia olentoja: muodonmuuttajia, ihmissusia ja jo aiemmin mainittu mainadi, sekä ryhmä fanaattisia vampyyrinvastustajia.


Oih, tämä Sookie -sarjan toinenkin kirja oli aivan mahtava! Luin kirjan viime kesänä lomareissulla ollessani, sairastin matkalla yhden päivän ja tämän kirjan parissa aika kului vikkelästi ja melkoisen tuskattomasti petipotilaana olosta huolimatta. :) Jos ensimmäinen kirja erosi True Blood -sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta melkoisesti, niin tämä toinen kirja ja sarjan kakkostuotantokausi ovat käytännössä jo kaksi AIVAN erilaista tarinaa. Kirjassa tuntui tosi kurjalta että yksi tv-sarjan ehdottomista suosikkihahmoistani, Lafayette, kuoli heti kirjan alussa. Toisaalta taas näissä kirjoissa miehellä on ollut hyvin mitätön rooli. Sam, Bill ja Sookie olivat yhtä ihania kuin ennenkin, mutta tämän kirjan edetessä komeasta viikinkivampyyrista, Ericistä, tuli uusi suuri suosikkini - jopa siinä määrin että aloin toivoa Sookien ja Ericin välille tulista romanssia... :) True Bloodissa varsin näkyvässä roolissa oleva Sookien ystävä Tara Thornton esiintyi tämän kirjan loppuvaiheilla ensimmäistä kertaa, hyvin pienessä roolissa hänkin.



Kirja oli varsin vauhdikas, jännittävä ja viihdyttävä, ja nautin tarinasta täysin siemauksin. <3 Ja jotenkin vaan rakastan näiden kirjojen huumoria, monessa kohdassa sai nauraa ihan ääneen. Harris osaa myös kirjoittaa todella romanttisesti latautunutta tekstiä (= aina hyvä!).
Tässä sarjan toisessa kirjassa alkoi kaikenlaisia yliluonnollisia olentoja olla vampyyrien ja muodonmuuttajien lisäksi jo runsain mitoin, se seikka ja sujuva, kekseliäs kerronta tekee näistä kirjoista mainioita fantasiaromaaneja. Näitä kirjoja en vaan pysty olemaan hehkuttamatta! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...