Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa (Otava, 2011. 222 sivua.)

  Italialainen iltapäivä on raukea, ja kenenkään on vaikea tarttua mihinkään työhön. Tekee mieli istua ja katsella vuorten rinteitä, jotka jokainen omassa rytmissään laskeutuu alas Välimerta kohti. Kaukaiset niemet siintelevät udussa, näkyy pinjametsiä, Pollican katua ajaa merkillisiä italialaisia ajoneuvoja, jonkinlaisia kopillisia lavamopoja, joilla kuljetetaan elävää ja kuollutta painoa.

Uusimmassa teoksessaan Matkoilla Euroopassa Antti Tuuri muistelee tekemiään matkoja Italiassa, Islannissa, Norjassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Tuuri on matkustellut paljon kahden eri vaimonsa kanssa, lisäksi teos sisältää muistelmapätkiä kirjailijan työhön liittyvistä matkoista muun muassa edesmenneen Bo Carpelanin kanssa. Tuuri suosii matkoillaan junaliikennettä, vuokra-autoja ja vuokrattavia asuntoja, ja olikin ihanaa lukea erityisesti junamatkoista Euroopan halki, sekä kiireettömästä lomailusta ystävien kanssa Italian maaseudulla. Paitsi mukavista matkamuistoistaan, kirjailija kertoo myös matkoilla kohdatuista vastoinkäymisistä; kuvaillessaan Geneven rautatieasemalla tapahtunutta salkkuvarkautta Tuuri saa hivenen kauhistuneen lukijan myötäelämään tapahtuneen kanssaan.

Tuuri kertoo matkoistaan rauhallisella ja vähäeleisellä tavalla, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa. Muun muassa kuvaus italialaisesta Acciarolin pikkukaupungista, joka mainostaa itseään Hemingwayn suosikkikaupunkina, huvitti minua kovasti: suuret kyltit toivottavat saapujat tervetulleiksi Hemingwayn kaupunkiin, rantahotellin ravintolan ruokalistassa väitetään, että Hemingway olisi oleillut täällä vuonna 1952. Kaupunki mainostaa itseään paikkakuntana, jossa Hemingway viihtyi ja kalasteli, ja kirjoitti kokemustensa perusteella romaaninsa Vanhus ja meri, josta sai sitten Nobelin palkinnon. [--] Vanhus ja meri ilmestyi jo vuonna 1952 ja oli kirjoitettu vuotta aikaisemmin, joten se ei voi perustua Hemingwayn kokemuksiin Acciarolissa. Myöhemmin Tuuri on tarkistanut Hemingway-elämäkerroista, ettei Hemingway vuonna 1952 ollut lainkaan Euroopassa. Tarina oli hauska, ja jotenkin niin kovin italialainen.

Antti Tuurin Talvisota on minulle yksi elämäni kirjoista ja samalla elokuvista. Koska itsekin rakastan syvästi matkustelua, tiesin haluavani lukea Tuurin matkakirjan heti tuoreeltaan. Kirja olikin juuri sitä mitä odotin sen olevan: korkeaa matkakuumetta nostattava lukukokemus, joka päästi samalla lukijan kurkistelemaan pieniin hetkiin arvostetun kirjailijan elämästä. Niissä hetkissä syödään hyvin, juodaan kahvia ja kirjoitetaan kurinalaisesti joka päivä, sekä nautitaan elämän pienistä iloista, ja ystävien ja läheisten seurasta.

  Aamulla sataa yhä, mutta se on kevyttä keväistä vihmaa; kävellään Gibertin isoon keltaiseen kirjakauppaan Place Saint-Michelille ja tutkitaan, mitä kirjoja täällä nyt pidetään esillä; jaksetaan nousta kaupan kaikkiin kerroksiin. Suomalaisia kirjailijoita löydämme vain Arto Paasilinnan ja Mika Waltarin, Sofi Oksasesta ei vielä tiedetä mitään.

Rakastan muuten itsekin junalla matkustamista ja erityisesti siihen liittyvää reissaamisen tunnelmaa. Minulle yksi unohtumattomimmista junamatkoista on ollut matka Lontoosta Pohjois-Ranskan kautta Brysseliin keväällä 2010, kun tuhkapilvi pakotti tuhannet matkustajat etsimään vaihtoehtoja lentomatkustukselle, niin minutkin. Muita loppuelämäksi mieleenpainuneita junamatkoja ovat olleet matka Tokiosta Kiotoon luotijunalla, junamatka halki keväisen Toscanan, ja hieman yllättäen nuoruusvuosien lähijunamatka Korsosta Helsinkiin Ankkarockin hikisissä jälkimainingeissa, joskus silloin kauan sitten kun kyseinen festari oli vielä maksuton ja huomattavasti pienemmän mittakaavan tapahtuma. :)

Kokonaisuutena Matkoilla Euroopassa on lämminsävyinen ja miellyttävä lukukokemus, josta rehdin pohjalaisen herrasmieskirjailijan ääni kumpuaa alusta loppuun. Teos on vähäeleisen viehättävä, ja juuri sopiva välipalakirja luettavaksi kahden haastavamman kirjan välissä syyssateiden aikaan, kun mieli palaa Pariisin pienille kujille tai roomalaisaukioille istumaan suihkulähteen juurelle katusoittajia kuuntelemaan.

  Matkan tarkoitus on matka eikä perille pääseminen.

Tuurin mukana Matkoilla Euroopassa on käyty myös blogeissa Kirjainten virrassa ja Saran kirjat.