Michael Cunningham: Tunnit

Michael Cunningham: Tunnit (Gummerus, 2000. 235 sivua. Alkuteos The Hours, 1998. + Gummeruksen äänikirja 2009. Lukija Eero Saarinen, kesto 7 h 40 min. )

Yksi päivä. Kolme naista ja kolme kaupunkia kolmessa eri aikakaudessa; kirjailija Virginia Woolf Richmondissa, Lontoon esikaupungissa vuonna 1923, kotiäiti Laura Brown Los Angelesissa vuonna 1949 ja nykyajan Mrs. Dalloway, Clarissa Vaughan New Yorkissa 1900-luvun lopulla. Kolme elämää, kolme suudelmaa, ja kaiken yllä kuoleman häilyvä varjo.

Virginia Woolf kirjoittaa ensimmäistä merkittävää romaaniaan Mrs. Dallowayta. Raskaana oleva Laura karkaa omassa ajassaan hotelliin lukemaan tätä kyseistä kirjaa, ja Clarissa puolestaan on itse kuin Mrs. Dalloway suunnitellessaan juhlia palkitulle, aidsia sairastavalle runoilijaystävälleen Richardille. Näiden kolmen naisen elämät ja kohtalot kietoutuvat yhteen kuin vanhan puun juuret muodostaen hienon ja ehjän kertomuksen elämän sattumanvaraisuudesta, ihmisen valintojen summasta, ja niistä äärimmäisistä teoista, joihin voimakkaasta ahdistuksesta kärsivä ihminen voi päätyä.

Olen aikoinaan katsonut kirjan pohjalta tehdyn elokuvan useampaankin otteeseen, ja rakastanut sitä. Tarkoitukseni oli lukea tämä Pulitzer-palkittu kirjakin jo kauan sitten, mutta lopulta tämä osoittautui olevan paras mahdollinen ajankohta kirjan lukemiselle; olin onnistunut unohtamaan parikin loppuvaiheen juonenkäännettä, joten vaikka kirja sisälsikin paljon ennestään tuttua, se onnistui lopussa yllättämään minut täysin! Tämä oli myös siitä erikoinen lukukokemus, että luin Tunnit paitsi perinteisenä kirjana, kuuntelin sen samoihin aikoihin myös äärettömän miellyttävä-äänisen Eero Saarisen lukemana äänikirjana.

Cunningham tempaa lukijan haastavalle mutta palkitsevalle matkalle. Kirja on kerronnaltaan kirkas, herkällä tavalla kaunis ja säkenöivä kuin harvinainen ja hieno jalokivi. Kolmen naisen tarinat kietoutuvat toisiinsa nerokkaalla, yllättävälläkin tavalla, ollen silti erillisiä, ja omina pieninä kokonaisuuksinaan täydellisen ehjiä. Huomasin kirjaa lukiessani suhtautuvani näihin kolmeen naiseen pitkälti samaan tapaan kuin aikanaan katsoessani elokuvan; Virginia kiehtoi ja kiinnosti minua eniten, Laura tuntui tutulta ja niin kovin samastuttavalta, kun Clarissa taas jäi minulle viileän etäiseksi miltei kirjan loppuun asti. Vasta pienen, Clarissan elämänkumppanin Sallyn kautta kerrotun osion myötä pääsin vähän lähemmäs tätä vahvaa ja modernia naista.

Sama hienoinen etäisyyden tunne vaivasi minua paikoitellen läpi koko kirjan. Vaikka se on mielestäni niin upea ja kaunis, että kaunokirjallisena teoksena se miltei hipoo täydellisyyttä, tunsin silti jotain jäävän minun ja kirjan väliin niin että se jätti minut kädenmitan päähän itsestään, ei päästänyt täysin sisäänsä. Tunnit on varmasti yksi hienoimpia ja vaikuttavimpia koskaan lukemiani kirjoja, mutta niiden rakkaimpien joukkoon se ei ansioistaan huolimatta nouse. En muuttaisi kirjasta mitään, enkä vaihtaisi siitä sanaakaan, mutta jostain syystä se tosiaan jätti minut hivenen etäälle. Olen kuitenkin onnellinen että luin kirjan, nautin sen huikean kauniista kielestä, vaikuttavasta ja ajatuksia herättävästä tarinasta, ja siitä lähes taianomaisesta tunnelmasta jonka kirjailija on onnistunut luomaan.

Hän on ehtinyt kirjan puoliväliin. Ajaessaan rouva Latchin talolle hän on täynnä lukemaansa: Clarissaa ja mielipuolta Septimusta, kukkia, kutsuja. Kukat ajelehtivat yhä hänen mielessään; hahmo autossa, lentokone viesteineen. Laura on eräänlaisella hämärän vyöhykkeellä, maailmassa joka käsittää 20-luvun Lontoon, turkoosin hotellihuoneen ja tämän auton joka ajaa tuttua katua. Hän on oma itsensä eikä oma itsensä. Hän on nainen Lontoossa, aristokraatti, kalvas ja hurmaava, hiukan epäaito, hän on Virginia Woolf ja hän on tämä toinen hänenä itsenään tunnettu sekasortoinen, kompasteleva olento, äiti, autonajaja, Linnunradan kaltainen kieppuva juova puhdasta elämää, Kittyn ystävä (Kittyn jota hän on suudellut, joka saattaa tehdä kuolemaa), kaksi kättä, joissa on korallinväriset kynnet (yksi lohjennut) ja vihkisormus timantteineen ja jotka pusertavat Chevroletin rattia, kun vaaleansininen Plymouth painaa jarruvaloja hänen edessään, kun myöhäisiltapäivän kesäaurinko omaksuu syvän kultavärinsä, kun orava loikkaa puhelinlangalle häntä vaaleanharmaana kysymysmerkkinä.

Tunneista ovat hurmaantuneet myös Kirjavan kammarin Karoliina, Kuutar, Pihi nainen, Kirjahiiri Kirjojen maailmassa ja Anki. Itse jatkan matkaani Tunneista Virginia Woolfiin, ja kun aika tuntuu oikealta, myös Cunninghamin mielenkiintoisen uutuuden, Illan tullen -romaanin pariin.