sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Michael Cunningham: Tunnit


Michael Cunningham: Tunnit (Gummerus, 2000. 235 sivua. Alkuteos The Hours, 1998. + Gummeruksen äänikirja 2009. Lukija Eero Saarinen, kesto 7 h 40 min. )

Yksi päivä. Kolme naista ja kolme kaupunkia kolmessa eri aikakaudessa; kirjailija Virginia Woolf Richmondissa, Lontoon esikaupungissa vuonna 1923, kotiäiti Laura Brown Los Angelesissa vuonna 1949 ja nykyajan Mrs. Dalloway, Clarissa Vaughan New Yorkissa 1900-luvun lopulla. Kolme elämää, kolme suudelmaa, ja kaiken yllä kuoleman häilyvä varjo.

Virginia Woolf kirjoittaa ensimmäistä merkittävää romaaniaan Mrs. Dallowayta. Raskaana oleva Laura karkaa omassa ajassaan hotelliin lukemaan tätä kyseistä kirjaa, ja Clarissa puolestaan on itse kuin Mrs. Dalloway suunnitellessaan juhlia palkitulle, aidsia sairastavalle runoilijaystävälleen Richardille. Näiden kolmen naisen elämät ja kohtalot kietoutuvat yhteen kuin vanhan puun juuret muodostaen hienon ja ehjän kertomuksen elämän sattumanvaraisuudesta, ihmisen valintojen summasta, ja niistä äärimmäisistä teoista, joihin voimakkaasta ahdistuksesta kärsivä ihminen voi päätyä.


Olen aikoinaan katsonut kirjan pohjalta tehdyn elokuvan useampaankin otteeseen, ja rakastanut sitä. Tarkoitukseni oli lukea tämä Pulitzer-palkittu kirjakin jo kauan sitten, mutta lopulta tämä osoittautui olevan paras mahdollinen ajankohta kirjan lukemiselle; olin onnistunut unohtamaan parikin loppuvaiheen juonenkäännettä, joten vaikka kirja sisälsikin paljon ennestään tuttua, se onnistui lopussa yllättämään minut täysin! Tämä oli myös siitä erikoinen lukukokemus, että luin Tunnit paitsi perinteisenä kirjana, kuuntelin sen samoihin aikoihin myös äärettömän miellyttävä-äänisen Eero Saarisen lukemana äänikirjana.

Cunningham tempaa lukijan haastavalle mutta palkitsevalle matkalle. Kirja on kerronnaltaan kirkas, herkällä tavalla kaunis ja säkenöivä kuin harvinainen ja hieno jalokivi. Kolmen naisen tarinat kietoutuvat toisiinsa nerokkaalla, yllättävälläkin tavalla, ollen silti erillisiä, ja omina pieninä kokonaisuuksinaan täydellisen ehjiä. Huomasin kirjaa lukiessani suhtautuvani näihin kolmeen naiseen pitkälti samaan tapaan kuin aikanaan katsoessani elokuvan; Virginia kiehtoi ja kiinnosti minua eniten, Laura tuntui tutulta ja niin kovin samastuttavalta, kun Clarissa taas jäi minulle viileän etäiseksi miltei kirjan loppuun asti. Vasta pienen, Clarissan elämänkumppanin Sallyn kautta kerrotun osion myötä pääsin vähän lähemmäs tätä vahvaa ja modernia naista.

Sama hienoinen etäisyyden tunne vaivasi minua paikoitellen läpi koko kirjan. Vaikka se on mielestäni niin upea ja kaunis, että kaunokirjallisena teoksena se miltei hipoo täydellisyyttä, tunsin silti jotain jäävän minun ja kirjan väliin niin että se jätti minut kädenmitan päähän itsestään, ei päästänyt täysin sisäänsä. Tunnit on varmasti yksi hienoimpia ja vaikuttavimpia koskaan lukemiani kirjoja, mutta niiden rakkaimpien joukkoon se ei ansioistaan huolimatta nouse. En muuttaisi kirjasta mitään, enkä vaihtaisi siitä sanaakaan, mutta jostain syystä se tosiaan jätti minut hivenen etäälle. Olen kuitenkin onnellinen että luin kirjan, nautin sen huikean kauniista kielestä, vaikuttavasta ja ajatuksia herättävästä tarinasta, ja siitä lähes taianomaisesta tunnelmasta jonka kirjailija on onnistunut luomaan.

Hän on ehtinyt kirjan puoliväliin. Ajaessaan rouva Latchin talolle hän on täynnä lukemaansa: Clarissaa ja mielipuolta Septimusta, kukkia, kutsuja. Kukat ajelehtivat yhä hänen mielessään; hahmo autossa, lentokone viesteineen. Laura on eräänlaisella hämärän vyöhykkeellä, maailmassa joka käsittää 20-luvun Lontoon, turkoosin hotellihuoneen ja tämän auton joka ajaa tuttua katua. Hän on oma itsensä eikä oma itsensä. Hän on nainen Lontoossa, aristokraatti, kalvas ja hurmaava, hiukan epäaito, hän on Virginia Woolf ja hän on tämä toinen hänenä itsenään tunnettu sekasortoinen, kompasteleva olento, äiti, autonajaja, Linnunradan kaltainen kieppuva juova puhdasta elämää, Kittyn ystävä (Kittyn jota hän on suudellut, joka saattaa tehdä kuolemaa), kaksi kättä, joissa on korallinväriset kynnet (yksi lohjennut) ja vihkisormus timantteineen ja jotka pusertavat Chevroletin rattia, kun vaaleansininen Plymouth painaa jarruvaloja hänen edessään, kun myöhäisiltapäivän kesäaurinko omaksuu syvän kultavärinsä, kun orava loikkaa puhelinlangalle häntä vaaleanharmaana kysymysmerkkinä.

Tunneista ovat hurmaantuneet myös Kirjavan kammarin Karoliina, Kuutar, Pihi nainenKirjahiiri Kirjojen maailmassa ja Anki. Itse jatkan matkaani Tunneista Virginia Woolfiin, ja kun aika tuntuu oikealta, myös Cunninghamin mielenkiintoisen uutuuden, Illan tullen -romaanin pariin.

16 kommenttia:

  1. Minä en ole tätä lukenut, mutta yritin kuunnella äänikirjana. Minua äänikirja ei saanut lumoihinsa ollenkaan, vaikka lukijalla kieltämättä onkin miellyttävä ääni. Ensimmäisen levyn sain kuunneltua, enempää en taida yritäkään. Tunnit silti kiinnostaa edelleen, joten joskus toiste tullee kirjan vuoro.

    VastaaPoista
  2. Minulla on uusin Cunningham pöydällä odottamassa lukuvuoroa. (En voi ymmärtää, kuinka voin antaa rakkaan Michaelin odottaa, mutta nyt on ollut pakko.) Hän on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, mutta yleisestä linjasta (?) poiketen oma ykköskirjani häneltä on Samaa sukua. Tunnit on mahtava sekin, sekä elokuvana että kirjana. Tätä arviotasi lukiessa tuli mieleen, että pitäisi kyllä lukea se uudelleen. Se on sen arvoinen.

    Mitä Woolfia aiot lukea, jos saa udella? Itse luin keväällä Majakan, ja vaikka se oli aluksi kovin vaikeaa, loppujen lopuksi pidin siitä paljon.

    VastaaPoista
  3. Ihana Tunnit-postaus! Minä muistan kun sekä katsoin elokuvan ja luin kirjan aika samoihin aikoihin ja vaikutuin molemmista, tosin eri tavalla. Minusta on hienoa, että elokuvassa on tehty erilaisia visuaalisia ratkaisuja ns. tavallisen kerronnan sijaan (esim. kohtaus, jossa Laura menee hotelliin).

    Minulla odottelee hyllyssä Virginia Woolfin kootut englanniksi, kyllä minä ne joskus luen. Majakan luin aikoinaan ääneen koiralleni. :)

    Illan tullen kiinnostaisi kyllä minuakin. Ehkä pian.

    VastaaPoista
  4. Tuo elokuva on tosiaan vaikuttava...

    VastaaPoista
  5. Tunnit on kyllä ihana sekä kirjana että leffana! Pitäisi lukea joskus uusiksi, kun ensimmäisestä kerrasta on jo muutama vuosi aikaa. :)

    VastaaPoista
  6. Minä näin myös Tunnit-elokuvan aikanaan ja pidin siitä valtavasti. Olen monet kerrat aikonut lukea kirjana ja minullakin olisi varmasti hyvin sama "lähtötilanne", etten enää muista ihan kaikkea kirjasta, joten sikälikin olisi varmasti hieno kokemus lukea.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä hienosta tekstistä! Tunnit on yksi lempikirjoistani, jonka lukemista uudelleen olen suunnitellut pitkään. En muista, että olisin kokenut samanlaista tunnetta kuin sinä siis että jotain jää kirjan ja sinun, lukijan väliin. Mutta mistä sen tietää, miltä kirja tuntuu/tuntuisi toisella lukukerralla. Tunnit vakuutti myös elokuvana.

    Blogisi ilme on uudistunut. Kivalta näyttää, vaikkei aiemmassakaan mitään vikaa ollut. Tuo banneri on hieno ja tyylikäs! <3

    VastaaPoista
  8. Sara, tämä oli minulle monella tapaa merkittävä kirja. Luin tämän paljon ennen blogielämääni, mutta olen halunnut antaa kirjalle blogisavuja ja kun aika on sopiva lisään pökköä pesään ja silloin tämä sinunkin arvostelusi on mukana. Käsittelin kirjaa viimeksi postauksessani Eräitä kirjablogivisiittejä ennen viikonloppua. Kerroin siinä, mihin tämän kirjan lukeminen minut johdatti ja linkitin silloin Karoliinan arvostelun. Kun on lukenut Tunnit ja katsonut elokuvan Tunnit, ei enää voi olla jatkamatta matkaa...

    Naisista olisi paljonkin sanottavaa, mutta palataan tähän ajalla myöhemmin.

    Kiitos, että teit tämän ja koit, kuten koit!

    VastaaPoista
  9. Tunnit on minulle elämää suurempi kirja. Luin kirjan jo kymmenisen vuotta sitten, mutta mielessäni on edelleen se tunne, jonka lukukokemus minulle avasin. Tuntien jälkeen minulle kirkastui jotain tavattoman hienoa kaunokirjallisuudesta. En osaa edes selittää, että mitä, niin vain kävi.

    Tunnit innosti minuakin lukemaan Woolfia. Mrs. Dalloway on oman Woolf-suosikkini ja ylipäätään eräs kirjallisista ikisuosikeistani. Suosittelen sitä ja sehän kiertyy hyvin yhteen tämän Cunninghamin kirjankin kanssa. Orlandokin on hieno. Suketuksen mainitsema Majakka on vielä lukematta.


    T. Katja / Lumiomena (silloin kun pidän omaa Gmail-tiliäni auki, en voi samaan aikaan olla kirjautunut Bloggeriin ja siksi kommentoin "pelkkänä" Katjana, mutta minä se täällä olen :))

    VastaaPoista
  10. Minä olin tosiaan vaikuttunut kirjastakin (sitä ennen siis elokuvasta), mutta samalla ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat sillä, että se jäi tietyllä tavalla silti etäiseksi. Osasyyllisenä saattaa olla se, ettei Cunningham ole minusta pyrkinyt tekemään henkilöistä erityisen vetäviä tai miellyttäviä. Hän kuvailee heitä tosi rehellisesti ja pääpaino usein on soljuvalla ajatuksenvirralla sekä mutkikkaalla proosalla.

    Minulle suurin syy tämän romaanin (ja elokuvan) vaikuttavuuteen on Laura. Clarissa jäi minullekin etenkin kirjassa etäiseksi.

    VastaaPoista
  11. Minäkin ihastuin sekä elokuvaan että kirjaan. Tämä taitaa olla niitä harvinaisempia tapauksia, joissa elokuvasovitus ei jää romaanin varjoon vaan molemmat ovat todella vaikuttavia.

    VastaaPoista
  12. Pidin kovasti kirjasta ja haluaisin ehdottomasti nähdä elokuvankin. Kirja syttytti myös kipinän lukea itse Virginia Woolfia. :)

    VastaaPoista
  13. Luin tämän keväällä ja vaikutuin todella! Juuri ennen Tunteja luin Mrs. Dallowayn, mikä oli viisasta. Lukukokemus oli vankempi ja Tunneista sai enemmän irti. Elokuva pitää kyllä katsoa ehdottomasti mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  14. Apua, olen unohtanut vastata kommentteihinne! Unohtaisin nykyään varmaan päänikin jonnekin ellei se olisi kiinni vartalossani. :D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

    Maija, on totta että tämä oli erittäin haastava äänikirja. Siihen piti keskittyä koko ajan, ja välillä minunkin ajatukseni lähti harhailemaan ja jouduin palaamaan cd:llä taaksepäin.

    Suketus, etkös sinä eilen jopa nähnyt rakkaan Michaelisi? :) Vau! Minä olen tosiaan lukenut Cunninghamilta vasta tämän Tunnit, mutta Samaa sukua ja Illan tullen odottelevat jo vuoroaan...
    Woolfilta ajattelin aloittaa Mrs. Dallowaylla... :)

    Linnea, kiitos! <3 Olen unohtanut elokuvan jo niin pahasti että voisinkin katsoa sen lähiaikoina uudestaan.
    Ja minäkin luen joskus ääneen koiralleni, se vain ei oikein jaksa kuunnella. Viimeksi luin sille Bukowskin runoja ja se vaihtoi huonetta! :D

    Lily, oikeassa olet. Pitäisikin tosiaan katsoa se pian uudelleen!

    Ioanna, Tunnit on juuri sellainen romaani, että se kestää helposti vaikka kuinka monta lukukertaa, ja joka kerralla siitä varmasti löytää jotain uutta.

    VastaaPoista
  15. Kommentointiurakka jäi eilen kesken, nyt jatketaan. :)

    Susa, nythän sinullakin olisi siis ihan sopiva hetki lukea Tunnit. Lukukokemus tuntui tuoreelta ja onnistui tosiaan yllättämäänkin, kun en enää muistanut leffasta kaikkea. :)

    Anna Elina, kiitos itsellesi, ja kiitos myös blogin ulkoasukehuista! :) En oikein tiedä, mistä se johtui etten ihan täysin päässyt kirjaan sisälle. Voisin joskus koittaa lukea kirjan uudestaan, Tunnit kestäisi helposti montakin lukukertaa.

    Leena, pidemmittä puheitta sanon vain: kiitos! <3

    Katja, nyt kun mietin, en tiedä ketään joka ei olisi vähintäänkin pitänyt Tunneista, monelle se on ollut juurikin huikea lukukokemus. Minustakin se oli valtavan hieno, vaikken ehkä hurmaantunutkaan siitä ihan niin vahvasti kuin esimerkiksi sinä. Upea kirja kuitenkin, sitä ei voi kiistää. :)
    Woolfilta minuakin kiinnostaisi aluksi eniten juuri Mrs. Dalloway, ja lisäksi Majakka, joka sinullakin on siis vielä edessäpäin. :)

    VastaaPoista
  16. Karoliina, voi hyvin olla, että hienoinen etäisyyden tunne aiheutui juuri mainitsemastasi seikasta. Hahmojen lähelle oli vaikeaa päästä, poikkeuksena kuitenkin tavallinen ja arkinen, mutta kuitenkin niin kiehtova Laura.
    Toivon ehtiväni Illan tullen -romaaniin vielä tänä vuonna, mutta voi olla että se jää tammikuulle... :)

    Zephyr, olen ihan samaa mieltä, minustakin elokuva on yhtä vahva kuin kirjakin. Harvinaista tosiaan! :)

    Kirjahiiri, elokuva kannattaa ehdottomasti katsoa! Minäkin taidan katsoa sen lähiaikoina uudelleen... :)

    Anki, tulenkin lukemaan arviosi ja linkitän samalla tähän omaan tekstiini. Ja hyvä huomio, Tunneista saa tosiaan varmasti paljon lisää irti, kun on lukenut Mrs. Dallowayn. Taidankin lukea tämän joskus vielä uudestaan, sitten kun saan Mrs. Dallowaynkin luettua.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...