maanantai 11. kesäkuuta 2012

David Nicholls: Starter for Ten


David Nicholls: Starter for Ten (Hodder & Stoughton, 2003. 469 sivua.)

No, what I'm really looking forward to is the autumn, to kicking through leaves on the way to a lecture, talking excitedly about the Metaphysical Poets with a girl called Emily, or Katherine, or Francois, or something, with black opaque woolly tights and a Louise Brooks bob, then going back to her tiny attic room and making love in front of her electric bar fire. Afterwards we'll read T.S. Eliot aloud and drink vintage port out of tiny glasses while listening to Miles Davis. That's what I imagine it's going to be like, anyway. The University Experience.

Brian Jackson on kahdeksantoistavuotias englantilaispoika, joka rakastaa Kate Bushia, Charles Dickensin teoksia, scrabble-sanapeliä ja television tietokilpailuja, joita hän on lapsuudessaan katsellut nyt jo edesmenneen isänsä kanssa. Eletään kuulasta syksyä 1980-luvun puolivälissä, ja Brian on aloittamassa ensimmäistä vuottaan yliopistossa englantilaisen kirjallisuuden opiskelijana. Nuorukaisen seuraa jää kotiin Essexin Southendiin kaipaamaan yksinäisenä leskenä elävä työläisäiti, sekä Brianin parhaat ystävät Spencer ja Tone. Ystävistä kumpikaan ei aio lähteä opiskelemaan, vaan kumpikin haahuilee elämässään ja käy koulunjälkeistä tyhjäkäyntiä tietäen tulevaisuutensa olevan jollain matalapalkkaisella duunarialalla. Ahkera ja älykäs Brian erottuu joukosta aikomuksillaan ponnistaa elämässä korkealle työläisluokkaisesta taustastaan huolimatta.

Brianilla on kovat odotukset yliopistoelämän suhteen. Hän toivoo paitsi miehistyvänsä, myös oppivansa tupakoimaan ja käymään älykkäitä keskusteluja sivistyssanoin. Ennen kaikkea hän kuitenkin odottaa yliopiston naistarjontaa ja vilkasta sosiaalista elämää. Kun Brian on pyrkimässä University Challenge -televisiotietovisailun koulunsa edustusjoukkueeseen, hänen elämäänsä astelee kaunis ja yläluokkainen Alice Harbinson. Brian rakastuu päätä pahkaa ja on valmis tekemään miltei mitä tahansa voittaakseen suositun ja varakkaan Alicen rakkauden.


Rakastin David Nichollsin Sinä Päivänä -romaania, ja halusin lukea seuraavaksi tämän miehen esikoisteoksen. Otin kirjan matkalukemiseksi Edinburghiin, ja vietinkin sen kanssa monia viihdyttäviä hetkiä. Starter for Ten on Nichollsilta sangen kypsä ja humaani esikoinen. Brianin ensimmäistä yliopistovuotta seurataan lämpimän huumorin siivittämänä, ja Nicholls pureutuu teini-ikäisen nuorukaisen elämään ja ongelmiin lempeällä mutta äärettömän tarkkanäköisellä otteella. Kun Brian tuskastelee akneihonsa, humalatilan aiheuttamien kommelluksien ja usein harkitsemattomien, mukahauskojen lausahdustensa kanssa, ei lukija voi olla hymyilemättä, ja välillä tuntematta melkoista myötähäpeääkin.

Kirja sisältää myös mainiota ajan- ja yhteiskunnan kuvausta. Opiskelijabileissä kuunnellaan Jimi Hendrixiä, Janis Joplinia, Bob Marleyta ja Van Morrisonia, välillä pelataan juomapelejä ja jossain jotkut laulavat akustisen kitaran säestyksellä Simon & Garfunkelin lauluja. '80-luku on elävänä läsnä kirjan jokaisella sivulla, ja minulle sen aikakauden lapsena moni asia toi mieleen kaikuja omasta menneisyydestä. Aapri-kuorintavoidetta! (Ällöttäviä) Old Spice-hajusteita! Lankapuhelimia ja LP-levyjä! Oih! :) Vaikka romaani onkin näennäisen kepeä ja viihdyttävä, herättää nuorten pohdinta myös ajatuksia: missä määrin luokkajako lopulta on varallisuuskysymys? Kuinka paljon asenteella on merkitystä? Voiko oikea määrä motivaatiota riittää nostamaan köyhän pojan yläluokkaan? Ja kun yhdeksäntoistavuotias suree aikaansaamattomuuttaan ja elämän luisumista ohi sormien, saa se vähän vanhemman lukijan huokailemaan ymmärtävästi. Voi poika, kunpa vain tietäisit...

Olen iloinen että luin kirjan sen alkukielellä. Nicholls käyttää englannin kieltä sangen näppärästi ja notkeasti, ja monesti lukiessani ajattelinkin että kirjan kääntäminen on varmasti ollut haasteellinen urakka. Minua kiinnostaisi lukea vasta ilmestynyt käännös melko pian tähän perään, tai ainakin silmäillä sitä - olisi kiinnostavaa verrata missä määrin pureva dialogi ja peribrittiläiset ilmaisut ja sanonnat ovat käännöksen myötä kärsineet.

Kun tarina vielä kaiken muun hyvän lisäksi sisältää runsaasti '80-luvun populaarikulttuuria ja intertekstuaalisia viittauksia - onhan Brian sentään kirjallisuuden opiskelija! - tekee se kirjan lukemisesta kaikkiaan miellyttävän kokemuksen. Vaikka Starter for Ten on tarinana melko erilainen kuin ihana Sinä päivänä, rakastuin silti tähänkin teokseen. Brian on kaikessa epävarmuudessaan sympaattinen päähenkilö, jota kohtaan tuntee lämpöä ja sympatiaa, ja vaikka tarina itsessään onkin monin paikoin ennalta-arvattava ja jopa kliseinen, se ei haittaa, kun kertojana on taitava, lämminsydäminen ja tarkkanäköinen David Nicholls. Esimerkkinä mainittakoon seuraava lainaus... Huokaus.

'Independence' is the luxury of all those people who are too confident, and busy, and popular, and attractive to be just plain old 'lonely'. And make no mistake, lonely is absolutely the worst thing to be. Tell someone that you've got a drink problem, or an eating disorder, or your dad died when you were a kid even, and you can almost see their eyes light up with the sheer fascinating drama and pathos of it all, because you've got an issue, something for them to get involved in, to talk about and analyse and discuss and maybe even cure. But tell someone you're lonely and of course they'll seem sympathetic, but look very carefully and you'll see one hand snaking behind their back, groping for the door handle, ready to make a run for it, as if loneliness itself were contagious. Because being lonely is just so banal, so shaming, so plain and dull and ugly.

Starter for Tenin ovat lukeneet myös Pekka ja Jum-Jum, ja Otavan tuoreen suomenkielisen käännöksen (Kaikki peliin, 2012) on ehtinyt lukea Katja.

8 kommenttia:

  1. Äh, alkoi kiinnostaa ihan hirmuisesti! Nyt on tosi huono hetki innostua mistään uudesta, kun olen uusinut kirjastolainat jo monen monta kertaa. Ongelma ei niinkään ole se, ettenkö haluaisi lukea lainaamiani kirjoja... kyse on enemmänkin siitä, että aina yhden kirjan loputtua tarkastelen lukuvalikoimaa ja jokin muu kirja tuntuu aina kiilaavan sivun mitalla ohitse niistä kirjaston valikoimista. -.-

    Kiva että vinkkasit nauttineesi erityisesti alkukielen ilmauksista. Yritän siis etsiä kyseisen teoksen käsiini jostakin englanniksi! Vaan aih, nyt sitten toisaalta myös meikäläistä kutkuttelee se kysymys, miten kääntäjä urakasta on selvinnyt.

    Äh, harvinaisen jahkaileva kommentti. Menen keittämään teetä ja toivon että se jotenkin miehistää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mainiota kesälukemista. Minä suosittelen, vaikka ilmeisesti kaikki eivät tästä hirmuisesti olekaan innostuneet. :)

      Kannattaa kyllä mielestäni lukea tämä alkukielellä. Itseänikin kyllä kiinnostaa kovasti käännös, aion kyllä silmäillä sitä jahka vain saan sen joskus käsiini... :)

      Poista
  2. Mainio tuo viimeinen lainaus! Vaikken ihan päätäpahkaa rakastunutkaan One Dayhyn niin taidan kyllä lukea tämänkin. Voisi olla hyvä kesäkirja. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kesäkirja, kyllä vain! :) Ei tämä yhtä ihana ole kuin One Day, mutta omalla tavallaan lämmin, hauska ja ihana, siis lukemisen arvoinen.

      Poista
  3. Ihana kuulla, että rakastuit tähänkin! Minulla tämä on jo lukupinossa ja odotankin suurella jännityksellä siihen tarttumista ;)

    Mutta nyt viipyilen vielä tovin erään hurmaavan hovimestarin seurassa Englannissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotan että luet tämän, on hauskaa (ja jännää!) kuulla mitä mieltä olet kirjasta. :)

      Minä säästelen sitä hurmaavaa hovimestaria sokeriksi pohjalle, olen lukenut samaiselta kirjailijalta nyt 1,5 teosta ja ihastunut päätä pahkaa... :)

      Poista
  4. Oi, tämä kuulostaa hyvältä. En ole ihan varma, mitä mieltä kokonaisuutena olin One Daystä, mutta lähihistorian arjen ajankuvan suhteen Nicholls ainakin veti pisteet kotiin, ja myös nuoren ihmisen mielenmaiseman. Tämä täytyy lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niissä Nicholls on tässäkin kirjassa vahvimmillaan, siis ajan- ja arjenkuvauksessa, sekä nuoren ihmisen mielenmaiseman kuvaamisessa ja ymmärtämisessä. Lue ihmeessä, uskon että pidät! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...