lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kirjabloggaaja Edinburghissa, osa 2

Vihdoinkin on aika jatkaa kirjabloggaajan kierrosta kesäisessä Edinburghissa! :) Kotipaikkakuntani kirjastojen suurkuluttajana minun oli tietenkin pakko katsastaa myös paikallinen kirjasto, halusin nähdä millainen edinburghilainen kirjasto on paitsi miljöönä, myös tarjonnaltaan. Muutamista vaihtoehdoista valitsin Edinburghin vanhassa kaupungissa sijaitsevan Central Libraryn, jonka lainausosastolle pääseminen ei edellytä paikallista kirjastokorttia (niin kuin esimerkiksi tien toisella puolella National Library of Scotlandiin). Kirjasto sijaitsee kauniissa vanhassa rakennuksessa, ja pääoven yläpuolella on juuri kirjastoja ja kirjallisuutta sopivasti kuvaava teksti: "Let there be light".


Kirjasto itsessään oli avara, valoisa, ja kaunis sekoitus uutta ja vanhaa. Hyllyt olivat vanhoja, ja niiden välissä tuoksui ihanalta, puhtaan raikkaalta, vähän painomusteelta ja hivenen myös vanhoilta kirjoilta ja puulta. Ihana paikka, olisin voinut viettää siellä koko päivän - ja varsinkin lainata yhtä sun toista! :)







Kirjoja ei ollut päällystetty kontaktimuovilla, vaan muovisilla irtokansilla. Kirjat tuntuivat ja näyttivät erilaisilta kuin mihin suomalaiskirjastoissa on tottunut - mutta kuitenkin vähintään yhtä ihanilta! Ja kirjojen etusivuilla oli kortti, johon leimataan (!) lainan eräpäivä. Muistan nähneeni tätä käytäntöä Suomessa viimeksi joskus 90-luvun taitteessa. Olin aivan hurmaantunut, leimakortti on jotenkin niin paljon nostalgisempi ja romanttisempi kuin valkoiselle paperille tulostettu tylsä kuitti. :)


Kirjahulluna oli tietenkin kollattava myös melkoinen määrä kirjakauppoja ja antikvariaatteja, joita Edinburghissa on vaikka kuinka paljon. Pelkästään lempikirjakauppaketjuni Waterstonesin myymälöitä on kolme! Seuraavan kuvan kohdalla fuskaan vähäsen, kuva on nimittäin otettu edellisellä Skotlannin matkallani Glasgow'n Waterstonesista. Myymälöiden idea on kuitenkin kaikkialla sama; valtavasti kirjoja, hyviä tarjouksia ja kutsuvia sohvaryhmiä, joissa ihmiset lukevat kirjoja kaikessa rauhassa kenenkään tulematta häiritsemään.





Harry Potter -fanien on suorastaan pakko käydä virkistäytymässä vuonna 1995 avatussa The Elephant House -kahvilassa, jossa J.K. Rowling on kirjoittanut ensimmäistä Harry Potteriaan. Paikka tarjoaa paitsi teetä ja kahvia, myös pikkupurtavaa ja tuhdimpaakin ruokaa. Kahvila on äärimmäisen suosittu (tämä seikka näkyy ikävä kyllä myös hinnoissa), ja mikäli sinne mielii syömään klo 17 jälkeen, pitää varata pöytä. Kahvila on kuitenkin myös varsin viihtyisä ja kodikas paikka lämpimine väreineen ja satoine pikkunorsuineen, join siellä jääteetä ja viihdyin erittäin hyvin.


Todellinen kirjanystävä jatkaa iltaa kirjallisuuden merkeissä vielä siinäkin kohtaa kun museot, kirjastot, antikvariaatit ja kirjakaupat ovat jo sulkeneet ovensa. Edinburghissa järjestetään kesäkauden aikana päivittäin tällaisia Literary Pub Toureja, jotka lupaavat viihdyttävää iltaa skotlantilaisen kirjallisuuden ja hyvän oluen merkeissä. :) Itse en tällaisella kierroksella käynyt, mutta idea kuulostaa kieltämättä hauskalta.


Se Edinburghista tällä kertaa. Ihana kaupunki, pala sydäntäni jäi sinne, joten palaan kaupunkiin varmasti pian! Lähden uudelle reissulle huomenna, tämä seuraavakin reissu liittyy kirjallisuuteen, joten yksi "matkaraportti" tulossa vielä kesäkuun aikana! :) Ajastan reissuni ajaksi yhden kirjajutun, muuten palaan asiaan ensi viikon lopulla. Mukavaa viikonloppua kaikille, ja toivottavasti kesäisen aurinkoista ensi viikkoa! <3 

7 kommenttia:

  1. Olen rukoillut paluuta noihin leimakortteihin, mutta ei. Niiden hukkuvien lappusten takia minulla menee kirjat aina sakolle.

    Upeaa...Edinburgh on sinulle kohta velkaa, sillä sinne vaeltaa kohta Suomesta turistien vyöry;-)

    VastaaPoista
  2. Samat ovat olleet askeleemme :) Hauskaa! Kaupunki on niin kirjaystäviä varten. Pidin kirjaston tunnelmasta. Oli ihana istahtaa hetkeksi katselemaan. Elephan Housessa mietin, millaista on ollut olla aloitteleva kirjailija, joka kyhää köyhyysloukussaan kahvin voimalla kirjaansa. Jotenkin aika kaukana tuntui tunnelma olevan kaikkien turistien melskeessä. Siitä huolimatta ikkunasta tuijottavat linnan seinät saivat minunkin mielikuvitukseni liikkeelle. Tule Skotlanti-visiitille:D

    VastaaPoista
  3. Minustakin olisi ihanaa jos leimakortit tekisivät paluun. Vaikka varmasti nykysysteemi on kirjaston kannalta tuhat kertaa helpompi. :)

    Totta! :D Edinburgh voisi maksaa velkansa minulle vaikkapa mukavan ja edullisen vuokra-asunnon, sekä hyvän työpaikan merkeissä. ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kiinnostavast kirjoituksesta! Erityisesti kirjastokierroksesi kiehtoi ja kiinnosti. Uskon, että minäkin viihtyisin vallan mainiosti noin ihanassa kirjastossa.

    Tuollaiset muoviset kannet olisivat varmaan käytännölliset eikä aikaa menisi ainakaan kirjojen muovittamiseen. Huomioni kiinnittyi myös selkätarroihin, joilla ilmeisesti erotellaan genret toisistaan (vaikka sainkin selvää vain yhdestä, jossa lukee Thriller).

    Mitä tulee tuohon leimakorttiin, niin itse en sitä enää takaisin halua. Nykysysteemi saa pisteet kätevyydestään ainakin multa.

    Edinburgh vaikuttaa kyllä erittäin ihanalta paikalta. Tosin mikä tahansa kohde Brittein saarilla kelpaisi mulle, koska en ole siellä vielä päässyt käymään.

    VastaaPoista
  5. Let there be light, mahtavaa! Arvaa iskikö matkakuume. Vaikuttaa kirjanystävän must-paikalta - muutenkin kyllä paikkaa olen miettinyt käyntikohteeksi joskus. Leimakortteja en kaipaa enkä tarvitse tulostettuja lippusiakaan, seuraan lainatilannetta netistä, käyn kuitenkin niin usein varaamassa jotain, ettei ole lisävaiva tsekata samalla eräpäivät.

    VastaaPoista
  6. Olipas kiva päästä kuviesi kautta kurkistamaan edinburghilaiseen kirjastoon. Minäkään en olisi tuon leimakortin kannalla, sillä se tuntuisi vähän turhalta työltä, kun eräpäivän voi nykyään tarkistaa netistäkin...

    VastaaPoista
  7. Sara, sinulle on hauska haaste blogissani.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...