maanantai 14. tammikuuta 2013

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja


Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Tammi, 2011. 226 sivua. Alkuteos Nocturnes, 2009. Suomentanut Helene Bützow.)

  En ole osannut enää vähään aikaan rentoutua kunnolla omassa asunnossani. Jos olen yksin kotona, minua kiusaa yltyvä levottomuus, ajatus siitä että jokin ratkaisevan tärkeä tilaisuus kodin ulkopuolella menee minulta sivu suun. Mutta jos olen yksin jonkun toisen asunnossa, minut valtaa usein miellyttävä rauha. Minusta on mukava heittäytyä vieraaseen sohvaan ja tarttua ensimmäiseen käteen osuvaan kirjaan.

(novellista Come Rain or Come Shine)

Yösoittoja on viiden novellin kokoelma, ja samalla kuudes Ishigurolta suomennettu teos. Avausnovelli Iskelmähurmuri vie lukijan Venetsiaan. Se kertoo puolalaisen katusoittajan Janin ja menneiden aikojen amerikkalaisen iskelmätähden Tony Gardnerin kohtaamisesta. Gardner haluaa esittää Janin kanssa romanttisen serenadin vaimolleen Lindylle, mutta yllättäen kaikki esityksessä ei menekään käsikirjoituksen mukaan. Yllättävä loppukohtaus jättää Janin pohtimaan rakkauden olemusta venetsialaiseen iltahämyyn.

Come Rain or Come Shine puolestaan kertoo kolmesta opiskeluaikaisesta ystävästä, jotka tapaavat pitkästä aikaa. Ray on kiertänyt Etelä-Eurooppaa kieltenopettajana, ja sillä välin Charlie ja Emily ovat menneet naimisiin ja asettuneet asumaan Lontooseen. Kolmikon yhdistävä tekijä on aikanaan ollut Emily; Ray on jakanut naisen kanssa rakkauden amerikkalaiseen Broadway-musiikkiin. Ajan myötä Emily on kuitenkin vaihtanut levysoittimen äärellä käymänsä pitkät keskustelut Rayn kanssa seurusteluun Rayn parhaan kaverin, Charlien kanssa. Mitä kolmikolle kuuluu nyt, ja millaiseksi heidän tapaamisensa lopulta muodostuu?

Malvern Hills puolestaan sijoittuu Herefordshiren kukkuloille, lähelle Walesin rajaa. Nuori lontoolaiskitaristi kiertää koe-esiintymisiä ja odottaa elämänsä tilaisuutta. Odotellessaan hän päättää viettää kesän apulaisena sisarensa Maggien ja tämän miehen omistamassa kahvilassa Malvern Hillsissä. Eräänä päivänä kahvilaan tulee asiakkaaksi iäkkäämpi sveitsiläispariskunta, ja aluksi haastava kohtaaminen muuttuu vähitellen orastavaksi ystävyydeksi ja molemminpuoliseksi kunnioitukseksi. 

Niminovelli Yösoittoja palauttaa näyttämölle jo ensimmäisestä novellista tutun Lindy Gardnerin. Nainen on eronnut ja parantelee henkisiä ja fyysisiä arpiaan hollywoodilaisessa hienostohotellissa, jossa julkisuuden henkilöt parantelevat itseään kauneusleikkausten jäljiltä. Samassa paikassa toipumassa on myös Steve, äärettömän lahjakas, mutta kohtalaisen tuntematon jazzsaksofonisti, jonka uran suurimpana esteenä on ollut miehen arkinen ja luuserimainen rumuus. Kaksikko kohtaa hotellissa ja alkaa pian tehdä salaisia öisiä seikkailuja.

Päätösnovellissa Sellisti palataan taas italialaiselle piazzalle. Tarinaa kertoo nimetön katusoittaja, joka palaa muistoissaan seitsemän vuoden takaiseen alkukesään. Sinä kesänä nuori ja köyhä unkarilainen sellisti Tibor on saapunut Italiaan toivoen saavansa työtä kaupungissa järjestettävän Taide- ja kulttuurifestivaalin myötä. Onnekkaat sattumat ohjaavat miehen yhteen amerikkalaisen naisen kanssa. Nainen on omien sanojensa mukaan sellovirtuoosi, ja hän antaa Tiborille kullanarvoista opastusta. Mutta miksi nainen on niin salaperäinen, ja miksei hän suostu itse soittamaan?


Yösoittoja oli ensikosketukseni Kazuo Ishiguron tuotantoon. Luin kokoelman viime kesänä Skotlannissa ja vaikutuin Ishiguron tarinankerrontataidoista, niin omalla tavallaan mainioita kaikki kirjan novellit olivat. Ehdottomaksi suosikikseni nousi Come Rain or Come Shine, jonka nerokas ja riemastuttava tilannehuumori sai minut nauramaan ääneen. Tarina taisi nousta jopa yhdeksi novellisuosikikseni kautta aikojen. Tarina sisältää katkeransuloisia balladeja, avio-ongelmia ja väärinkäsityksiä, ihmisiä, jotka puhuvat toistensa ohi, sekä keinotekoista labradorinnoutajan löyhkää - mainiot ainekset erinomaiseen novelliin siis!

Kokoelman novellit kertovat rakkaudesta, elämästä, muistoista ja musiikista, sekä siitä, miten musiikki voi yhdistää ihmisiä joskus yllättävillä tavoilla yllättävissä tilanteissa. Ishiguro on vähäeleisyyden mestari; hänen tekstinsä ovat hillittyjä ja tyylikkäitä, ja kuitenkin rivien väleissä on oivaltavaa, kuivakkaa ja hienovaraista huumoria. Kieli on yksinkertaisuudessaan kaunista, ja oman viehättävän mausteensa kerronnalle antaa jossakin taustalla väreilevä haikea melankolia. Ishiguron kerronta on miellyttävä yhdistelmä älyä, eleganssia ja toisaalta hyväntuulista rentoutta. Tästä kokoelmasta jäi hyvä tunne.

Aion ehdottomasti jatkaa matkaani ihanan (!) Ishiguron parissa tänä vuonna, seuraavat kirjat odottelevat jo yöpöydällä vuoroaan. Yösoitoista ovat blogeissaan kirjoittaneet myös ainakin SannaLiisa, Margit ja Maria, sekä Ilselän Minna entisessä blogissaan.

19 kommenttia:

  1. Oijoi kun kuulostaa hyvältä! Tässä voisi olla vastalääke novelliallergiaani, joka uhkaa jo kroonistua... Ja pakkohan tämä on muutenkin lukea pian, kun olen pitänyt Ishiguron kanssa niin reipasta vauhtia, että kaikki suomennetut romaanit on jo luettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, eikös vaan? Komppaan alla kommentoinutta Erjaa, tästä kokoelmasta voisi hyvinkin löytyä lääke allergiaasi. Lue ihmeessä tämä, ja erityisesti haluan kuulla mitä pidät novellista Come Rain or Come Shine! Se on huikea, ja uskon sen kolahtavan sinuunkin. :)

      Poista
  2. Olipa kiva palauttaa mieleen nämä novellit, tuon mielinovelliksesi mainitsemasi herkkupalankin olin kokonaan unohtanut!

    Pekalle, nämä ovat ehkä vähän tavallista pitempiä novelleja, melkein pienoisromaaneja jopa, eli ehkä allergia ei näitä lukiessa ainakaan pahene :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, Erja! :)

      Poista
    2. Erja, tuo yksi onkin melkoinen herkkupala. Ja muutenkin tämä on hieno kokoelma. Pitäisi ostaa tämäkin itselle, tämä on kirja johon varmasti haluan aina välillä palata.

      Poista
  3. Kerrassaan hienon kuuloinen. Minulla on vieläkin ensimmäinen Ishiguro korkkaamatta, mutta nyt tuli tunne, että on kiirehdittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, tästä on hyvä aloittaa Ishiguroon tutustuminen (tai miksei yhtä lailla mistä tahansa muusta miehen teoksesta, mutta tätä voin ainakin kirjan lukeneena suositella lämmöllä :).

      Poista
  4. Yösoittoja oli mullekin ensimmäinen Ishiguro. Pidin kirjasta kovasti ja rakkaus kirjailijan tuotantoon on sittemmin vain syventynyt. Onneksi mulla, toisin kuin Pekalla, on vielä monta Ishiguron romaania luettavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ahneella on tunnettu loppu. Onneksi hyllyssä odottaa myös The Unconsoled, joka taitaa olla kirjailijan selvästi paksuin teos.

      Poista
    2. Anna Elina, samat sanat, kun kaikki muut Ishigurot odottavat vielä vuoroaan. :) Mutta ei enää kauaa, sen voin sanoa.

      Pekka, kuten jossain jo aiemmin sanoinkin, minullekin on viime aikoina tullut muutamasta kirjailijasta tunne, että haluaisin tehdä "pekat". :D Linn Ullmann on yksi, ja mm. Kalle Päätalo toinen. Päätalossa vain on sellainen savotta edessä, ettei niitä kirjoja luekaan ihan hetkessä, eikä niitä varmaan edes jaksaisi lukea yhteen pötköön. :)

      Poista
    3. Minä niin tykkään tuosta "tehdä pekat" -ilmauksesta, mikä kunnianosoitus! :)

      P.S. Jos hyllyssäsi on ylimääräistä tilaa, Bonuskirppiksellä oli viimeksi laatikollinen Päätaloja 1,5 € kipale...

      Poista
    4. Pekka, hyvä, koska sellaiseksi se on tarkoitettukin! :)

      Ja P.S. Oliko????? Oo, olet ihana, pus! Kiitos tiedosta!! <3

      Poista
    5. :) ♥

      Toivottavasti löytyy vielä, jos käyt etsimässä! Laatikko oli muistaakseni ylähyllyllä siinä keskimmäisellä pitkällä käytävällä, joka lähtee suoraan kassan kohdalta.

      Poista
  5. Olen lukenut kaikki Ishiguron suomennetut kirjat, tämän kesällä. Kirjasta tuli oikopäätä yksi suosikkini. Käy ihmeessä kurkkaamassa, millaiselle musiikkimatkalle kirjan kanssa pääsin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirahvi, oi että! <3 Minullekin nämä Yösoitot kyllä kasvattivat melkoisen nälän muuta miehen tuotantoa kohtaan! Ja tulenkin heti katsomaan mitä olet kirjoittanut! :)

      Poista
  6. Nauroin välillä näitä lukiessani ihan ääneen. Tilannekomiikka ei ole tyypillistä Ishigurolle - hän on yleensä hyvin vakava.
    "Yösoitot" menestyisivät teatterissa koska vaan. Niitä odotellessa!
    Pidin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Littera, näissä novelleissa oli kyllä aika pistämätöntä, ja paikoin mukavan kuivakkaakin huumoria. :) Mainio novellikokoelma, ja minäkin näkisin näitä kertomuksia mielelläni joko teatterissa tai valkokankaalla/televisiossa. :)

      Poista
  7. Tää kirja kolahti. Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina liikkuivat samoissa teemoissa, mutta tää tuntui vielä paremmalta. Ishiguro kirjoittaa kiihkottomasti intohimoista. Mä koin tän novellikokoelman pohdiskelevan erityisesti sitä mihin hintaan olemme valmiit itsemme myymään, kuinka voimme säilyttää toivon ja kuinka jaksamme jatkaa silloin kun emme tule nähdyksi sellaisina kuin olemme. Hauraat rakkauden toiveet romuttuvat, mutta lautaset eivät lennä. Kaipuu jää. Toissijaiset tavoitteet – vaikkapa raha ja maine - otetaan sen rakkauden toiveen korvikkeeksi, jota ei tavoiteta tai edes uskalleta oikein nähdä.
    Come Rain or Come Shine sai kyllä nauramaankin makeasti.
    Mut joo, vaikee tota omaa elämystä (just tänään sain luettua) tästä kirjasta on kuvata. Seuraavaksi taitaakin olla vuorossa Ishigurolta Menneen maailman maalari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka, kiitos paljon kivasta kommentistasi, ja anteeksi kun vastaaminen on kestänyt! :) Minulla tämä on edelleenkin ainoa kokonaan lukemani Ishiguro, mutta mieli tekisi lukea miehen tuotantoa piankin lisää. Menneen maailman maalari kiehtoisi, joten ehkäpä minäkin luen sen seuraavaksi - Pitkän päivän illan ja Ole luonani aina aion jättää sokeriksi pohjalle ja lukea ne viimeiseksi. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...