sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tampereen kirjamessut 2014

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa on tänä viikonloppuna meneillään suuri messutapahtuma, Supermessut 2014. Messut pitävät sisällään viisi pienempää tapahtumaa: puutarha-, kotimaan matkailu- ja viinimessut, ensimmäistä kertaa järjestettävän Tampere Bike Show'n, sekä kirjamessut, jotka minua henkilökohtaisesti tietenkin eniten kiinnostavat. Osallistuin kirjamessuille perjantaina ja lauantaina (kiitän Tampereen Messuja saamastani lipusta!) ja palaan nyt vielä hetkeksi messutunnelmiin. Tervetuloa mukaan!



Perjantaina kirjamessuhallissa oli mukavan väljää, kirjoja sai katsella kaikessa rauhassa ja samalla tuli tehtyä mainioita löytöjä (joista itse olen kovasti mielissäni - lompakkoni ei ehkä niinkään). Perjantaina keskityinkin lähinnä kirjatarjontaan, varsinaisia keskusteluja ja kirjailijahaastatteluja kävin kuuntelemassa vain yhden. Taija Tuominen haastatteli Kirja-lavalla Terhi Rannelaa, jolta on viime vuonna ilmestynyt aikuisten romaani Punaisten kyynelten talo (Karisto).


Romaanista kiinnostuneet voivat kurkata yllä olevaa kustantamon linkkiä, mutta kerrottakoon sen verran, että kirjan tapahtumat sijoittuvat osin 1970-luvulle ja punakhmerien hallitsemaan Kambodžaan. Rannela kertoi matkustaneensa taannoin maahan ja nähneensä vankilamuseossa puhuttelevan valokuvan vakavasta naisesta. Kuva yhdessä sen taustalla olevan tarinan ja ihmiskohtalon kanssa teki häneen syvän vaikutuksen - etenkin kun kyseinen päivä sattui vielä olemaan naistenpäivä. Rannela alkoi selvittää naisen tarinaa, hän hankki mahdollisimman paljon tietoa Kambodžan dokumentaatiokeskuksen kautta ja sai sieltä monenlaista materiaalia: muun muassa autenttisia valokuvia ja lasten piirustuksia. Tietoa valokuvan naisesta löytyi vain vähän, parin liuskan verran. Tarina alkoi kuitenkin hahmottua ja Rannela koki velvollisuudekseen kirjoittaa tästä raskaasta aiheesta, ihmiskohtaloista 70-luvun Kambodžassa. Valokuvan nainen katselee vakavana nyt Rannelan kirjan kannessa, ja vaikkei Punaisten kyynelten talo kerrokaan juuri hänen tarinaansa, se kertoo tärkeän tarinan, hänen kaltaisensa naisen tarinan.


Rannela kertoi romaanistaan, sen taustoista ja syntyvaiheista, sekä luki kirjasta vaikuttavan otteen. Hän kertoi, että kirjan kirjoittaminen on ollut raskasta, tiettyjen kohtausten kirjoittaminen jopa hirvittävää. Hän kertoi tarvinneensa kirjaa kirjoittaessaan metsälenkkien mittaisia taukoja ja irtiottoja - sillä tämän kaltaista kirjaa kirjoittaessaan täytyy itsestään pitää huolta. Tarinan kertominen tuntui kuitenkin henkilökohtaiselta velvollisuudelta, ja idealistiksi tunnustautuvalle kirjailijalle oikealta tavalta yrittää omalta osaltaan parantaa maailmaa. Rannela ajatteli myös, että hänen kirjoitusprosessin aikaiset tuntemuksensa ja ahdistuksensa ovat vain varjo siitä, mitä ne kambodžalaiset ovat kokeneet, joille tämä kaikki on ollut todellisuutta.


En ole itse vielä lukenut Punaisten kyynelten taloa, mutta satuin ostamaan kirjan vain reilua viikkoa ennen messuja. Ihastuttava ja niin sydämellisen oloinen kirjailija signeerasi kappaleeni, ja nyt maltan tuskin odottaa, milloin ehtisin kirjan pariin. ♥  




Perjantaina Tampere kärvisteli ankeassa sadekelissä, mutta lauantaina oli jo aivan toinen meininki. Kovasta tuulesta huolimatta aurinko porotti ja suojaisissa paikoissa auringossa oli jo keväisen lämmintä. Ilahduttava keli saapua Messukeskukselle, tai istuskella kahvilla aulassa, jossa isot ikkunat päästävät auringonvalon sisään esteettä. :) Lauantaina väkeä olikin liikkeellä selvästi enemmän, mutta varsinaista tungosta ei ollut. Lavojen edustoilla riitti istumapaikkoja halukkaille, ja kirjapöytiä pystyi edelleen tutkimaan hyvin. Sopivan vilkasta, sanoisin.

Aamupäivällä riensin messuille kuulemaan kevään kohuttua ja kovasti kehuttua esikoiskirjailijaa, Tommi Kinnusta, jonka tuore romaani Neljäntienristeys (WSOY) on saanut jopa Helsingin Sanomien tiukkasanaisen kriitikko Antti Majanderin kehumaan kirjaa vuolaasti. Myös kirjan kirjablogeissa saamat positiiviset arviot on noteerattu, mikä näin kirjabloggaajan ominaisuudessa oli mukavaa kuulla. Messuilla hauskaa, rentoa ja hyväntuulista Kinnusta haastatteli kirjailija Karo Hämäläinen.


Turussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana työskentelevä Kinnunen kertoi kirjoittaneensa Neljäntienristeystä alun perin vain itselleen, ei julkaistavaksi. Käsikirjoituksen lukenut ystävä vei sen kuitenkin WSOY:lle, ja kun kustantamosta soitettiin ja tarjottiin Kinnuselle kustannussopimusta, oli mies aivan "klapilla päähän lyöty" kuvitellen soiton olevan vain kavereiden käytännön pila. 

Ennen esikoisromaaniaan Kinnunen on kirjoittanut näytelmiä ja kabareita. Näyttämötausta näkyy myös epidodimaisessa romaanissa, sillä teksti etenee taidokkaasti kohtauksittain. Itse asiassa Kinnunen kertoi kuvitelleensa alkuun kirjoittavansa novellikokoelmaa, mutta tarinasta muodostuikin yhtenäinen romaani. Neljäntienristeys sijoittuu kirjailijan omiin lapsuusmaisemiin Kuusamoon. Hän kertoi juuriensa olevan hänelle tärkeät - "mies voi lähteä Kuusamosta, mutta Kuusamo ei lähde miehestä." Lähtökohtaisesti Kinnunen halusi kirjoittaa ennen kaikkea kelpaamisen teemasta eri yhteyksissä, mutta kirjoitusprosessin aikana tarinassa nousi esille myös muita tärkeitä teemoja ja romaanista kasvoi juuri sellainen suku- ja sukupolviromaani kuin mikä se lopulta on.


Kinnunen oli niin hauska ja mukava että kuvaajallakin meni aivan horisontti vinksalleen. :D


Haastattelussa pohdittiin, miksi monet nykykirjailijat (ja erityisesti juuri 1970-luvulla syntynyt kirjailijasukupolvi) haluavat kirjoittaa sota-ajan tapahtumista. 70-luvun lasten - lisään tähän itse, että sekä kirjoittajien että lukijoiden - kiinnostus selittynee sillä, että he (tai me, sillä itsekin olen samaa porukkaa) kuuluvat siihen viimeiseen ikäpolveen, jotka puolestaan ovat suorassa suhteessa ja kontaktissa jälleenrakennussukupolveen. 

Historiaan ja erityisesti sota-aikaan sijoittuvissa romaaneissa Kinnusen mukaan oleellista on uuden näkökulman esille tuominen ja näkymättömän näkyväksi tekeminen. Esimerkkeinä hän antoi Sirpa Kähkösen, joka on kirjoittanut sodasta pitkälti lapsinäkökulmasta, sekä Katja Ketun, joka puolestaan on antanut äänen pärjäävälle naiselle. Kinnunen tunnistaa omassa kirjailijuudessaan suomalaisen kirjallisuuden realismin perinnön, siitäkin huolimatta että hänen oma lukumakunsa on monipuolinen ja hän lukee kirjallisuutta laidasta laitaan - ei vain suomalaista realismia.


Sain myös Neljäntienristeykseeni mieltä ilahduttavan omistuskirjoituksen. Huomatkaa muuten äidinkielenopettajan signeeraushommissaan käyttämä kynä - sehän on punakynä, kuinkas muuten! :D Kinnunen kertoikin ammatistaan olleen hyötyä kirjoittamisessa, sillä hänen kustannustoimittajansa oli todennut, ettei ollut eläessään nähnyt niin vähän pilkkuvirheitä. :)

Heti Kinnusen jälkeen lavalle nousi toinen kevään kehuttu esikoiskirjailija, keijumaisen suloinen Anni Kytömäki. Matti Kuusela haastatteli naista, ja puheenaiheena oli hänen huikea esikoisromaaninsa Kultarinta (Gummerus).


Kytömäki kertoi, että hän alkoi kirjoittaa tarinaansa alun perin vuonna 2005. Hänen tarkoituksenaan oli osallistua lyhyellä tarinalla kirjoituskilpailuun, mutta tarina alkoikin paisua. Varsinaisen pääkirjoitustyön hän teki vuosina 2008-2011, ja tarinasta kasvoi monisataasivuinen romaani. Hän tarjosi romaaniaan aluksi muualle kuin Gummerukselle, mutta toinen kustantaja olisi halunnut tehdä tarinaan suurehkoja muutoksia, muokata sitä enemmän perinteiseksi rakkausromaaniksi. Kytömäki harkitsi asiaa, mutta koki lopulta että jos hän olisi suostunut muuttamaan tarinaansa niin radikaalisti, hän olisi myynyt sielunsa. Vuoden kuluttua hän tarjosi romaaniaan Gummerukselle ja sitten alkoi tapahtua. Siinä missä toinen kustantamo oli jahkaillut käsikirjoituksen kanssa vuoden ajan, Gummeruksella tekstin lähettämisestä kustannussopimuksen allekirjoittamiseen kului viisi päivää! 

Kytömäki yritti ehdottaa, että järkälemäinen romaani julkaistaisiin kahdessa osassa, mutta kustantaja halusi ehdottomasti julkaista sen sellaisenaan, vakuuttavan upeana 644-sivuisena romaanina. Ja se on lukijan onni, sanon minä. ♥ Haastattelussa puhuttiin myös julkisuudessa esitetyistä vertauksista Kjell Westön ja Ulla-Lena Lundbergin tuotantoon. Heitä Kytömäki ei ole lukenut, mutta hän totesi itselläänkin toki olevan kirjallisia esikuvia. Esikuvat ovat varmasti vaikuttaneet tarinan laatuun, mutta eivät kieleen.


Anni Kytömäki on melkoinen monilahjakkuus. Hän on koulutukseltaan luontokartoittaja, ja tämän lisäksi hän on kyvykäs pianisti ja - kuten viimeistään Kultarinnan myötä on käynyt selväksi - äärettömän lahjakas kirjoittaja. Hän vertaili kertomista ja tulkitsemista musiikin ja kirjoittamisen keinoin: vaikka kummallakin tavalla voi kertoa tarinan, voi musiikissa viesti jäädä epäselväksi ja enemmän tulkinnan varaiseksi, kun taas kirjoittamalla asioista on helpompaa kertoa tarkemmin ja laveammin. Rakkaus musiikkiin ilmenee kuitenkin myös kirjoittaessa - se on aistittavissa kielessä. 

Myös luonto on rakas ja tärkeä. Kytömäki kertoi liikkuvansa paljon luonnossa, ja kun hän kuvaili hetkeä keväisessä metsässä, itsensä istumassa pohtien ja kehitellen romaaninsa juonta pilvien lipuessa hänen päänsä yllä oli tuo hetki helppoa kuvitella. Kytömäen ilmaisussa on ihmeellistä taikaa ja vahvaa läsnäoloa, jonka hän pystyy välittämään paitsi kirjoittamalla, myös kertomalla. Eräs ystäväni kertoi liikuttuneensa jo kirjailijaa kuunnellessaan, ja tiedän täsmälleen mitä hän tarkoittaa.


Kytömäki kertoi myös ilouutisia: hän työskentelee jo seuraavan romaaninsa parissa! Tällä hetkellä hän miettii kirjan juonta ja yrittää päästä sopuun henkilöhahmojensa kanssa, jotka eivät aina suostu toimimaan niin kuin kirjailija on suunnitellut. :) Kytömäki kertoi saaneensa todeta jo Kultarintaa kirjoittaessaan, että vanha sanonta pitää paikkansa: kirjaa kirjoittaessa tarina todella alkaa elää omaa elämäänsä.

Vaikka messuilla oli tarjolla yllin kyllin hengenravintoa, tarvitsee lukija muutakin. :) Välillä piti käydä juomassa kuppi kahvia hyvässä seurassa (tässä kohtaa ihanille ystäville kiitos seurasta! ♥ ), ja lauantain kunniaksi piti ottaa pullaakin. Kirjabloggaaja gone wild. :D



Myös Myyrä oli tavattavissa messuhallissa. :) Antikvariaattiosastoilta puolestaan löytyi vaikka mitä ihanuuksia! Itse ostin muun muassa Emily Brontën Humisevan harjun vuodelta 1927. Se on ihana, sen kansipaperi on suloisen pehmeä, se tuoksuu ihanasti vanhalle kirjalle ja sen välissä on kirjanmerkkinä WSOY:n vanha tiedotelehtinen Brontën sisaruksista. Paperissa ei ole vuosilukua, mutta sekin taitaa olla 1920-luvulta. Ja tästä aarteesta maksoin kahdeksan euroa, ajatelkaa! Oih!


Lauantaina iltapäivällä kävin vielä kuuntelemassa kirjailija Milja Kaunistoa. Kirja-lavalla naista haastatteli toimittaja Heta Hyttinen, Kauniston ystävä jo kolmenkymmenen vuoden takaa. Naiset keskustelivat Kauniston kahdesta romaanista, viime vuonna julkaistusta esikoisesta Synnintekijä, sekä sen tuoreesta jatko-osasta Kalmantanssi (Gummerus). Romaanit sijoittuvat keskiaikaiseen Ranskaan, ja ne kertovat todellisen suomalaisen henkilön, Olavi Maununpojan, vaiheista.


Kaunisto on aiemmin työskennellyt musiikin parissa, mutta äitiysloman aikana syvä rakkaus kirjallisuuteen kanavoitui haluna alkaa kirjoittaa itse. Hän kertoo olleensa Ranska-friikki lapsesta saakka, ja sen lisäksi että hän on itsekin jo vuosia asunut Ranskassa, on ollut selvää että hänen romaaninsakin tulevat sijoittumaan sinne. Hän kertoi mielenkiintoisia ja kiehtovia yksityiskohtia etenkin naisen elämästä keskiajalla, ja kävi selväksi, että jo ensimmäistä romaania kirjoittaessaan kirjailija on tehnyt laajalti taustatyötä. Hän on lukenut ja opiskellut runsaasti sen ajan tapakulttuuria ja ihmisen suhdetta seksuaalisuuteen, sekä jopa Lucifer-mytologiaa ja niitä aineita, joita keskiaikaisessa Sorbonnen yliopistossa on opetettu.

Olavi Maununpojan tarina on saamassa jatkoa, kirjailija kertoi sarjan kolmannesta kirjasta tulevan melkoisen järkäleen, sillä kirjoitettuna on nyt jo tuoreimman romaanin verran (nelisensataa sivua), ja kirjoitustyö on vielä aivan kesken. Kauniston faneille tämä lienee varsin mieluisa uutinen!



Messuthan jatkuvat tänään sunnuntaina, eli kirjallisesta atmosfääristä pääsee nauttimaan vielä yhden kokonaisen päivän verran. Itse taidan jäädä jo kotiin lepäämään (ja lukemaan!), mutta olen silti katsellut sunnuntain messuohjelmaa "sillä silmällä". Omia tärppejäni sunnuntaille olisivat...

12.00 Tuija Välipakka kertoo uudesta teoksestaan Take Away Kirja-lavalla.
12.00 Samaan aikaan Tiedon jano -lavalla Tiina Raevaara kertoo uutuuskirjastaan Laukaisu.
13.30 Pertti Jarla uusimman Fingerpori-albuminsa kanssa Kirja-lavalla. (Jo tässä olisi melkein riittävästi syytä raahata itsensä Tampereen Messukeskukselle vielä yhdeksi päiväksi! :)
14.30 Minun Toveni -keskustelutilaisuus Kirja-lavalla. Tove Janssonista keskustelemassa kirjailijat Tuija Välipakka, Tuula Karjalainen, Eeva-Kaarina Aronen ja Jukka Laajarinne.

Kuka tietää, kenties innostun vielä itsekin messuilemaan yhdeksi päiväksi. Joka tapauksessa toivotan niille antoisaa messupäivää, jotka messuille tänään menevät! :) Ja hei, vinkkinä vielä mainittakoon, että Luettua elämää -blogissa on tulossa lähiaikoina myös juttua viikonlopun messuista. Pysykää siis kuulolla!

38 kommenttia:

  1. Olipa mukava lukea kuvaisaa messuraporttiasi! Hieman itsekin haikailin, josko olisin matkustanut entiseen kotikaupunkiini messuilemaan, mutta tenttiin lukeminen piti tällä kertaa laittaa kirjojen edelle.

    Olen pitänyt kovasti Kauniston kahdesta kirjasta ja kuulostaa todella lupaavalta, että viimeisestä kirjasta on tulossa massiivinen. Kauniston tekemän taustatyön huomaa kirjasta, ja minusta kirjat ovatkin historiallista viihdettä parhaimmillaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiitos! :) Tenttiin lukeminen on kyllä ihan hyvä syy jättää huvitukset toiselle sijalle, vaikka messuilemaan tekisikin mieli. Tsemppiä luku-urakkaan!

      Minullakin on nuo Kauniston romaanit tulossa lukuun ihan seuraavien joukossa. Olivat tulossa muutenkin, mutta kirjailijaa kuultuani olen vielä vähän enemmän innoissani. Ja olipa juuri siksi niin mukavaa kuulla, että sinä olet pitänyt kirjoista noin paljon. :)

      Poista
  2. Oivallinen raportti hienoista messutunnelmista! Kylläpä oli mukavaa. Kiitos seurasta! <3

    Kaunistoakin olisi kiva ollut kuunnella, mutta Rannela, Kinnunen ja Kytömäki lämmittävät mieltä vieläkin. Oli sopivan väljää liikkua ja kuitenkin laadukasta ohjelmaa. Lukemisen into sen kuin kasvoi. Ja ne löydöt! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Elina, iso kiitos vielä hienosta viikonlopusta, loistoseurasta ja unohtumattomista hetkistä! <3 Terkkuja myös parille pienelle hurmurille, etenkin sille taputtelevalle herralle! ;) <3

      Kyllä, ihan samat sanat! Upeita kirjailijoita (jotka ovat myös niin ihmeellisen ihania, mukavia ja lämminsydämisiä ihmisiä!), hienoja kirjoja ja löytöjä! Voi että! <3 Kyllä tällä jaksaa taas. Ja kyllä vaan Tampereellakin osataan. :)

      Poista
  3. Kiitos messuraportista! :)
    Voi miten mahtavaa kuulla, että Kytömäeltä on odotettavissa uusi kirja!! Oijoi.
    Humiseva harju "kirjanmerkkeineen" kuulostaa kyllä mahtavalta löydöltä, joten tuskin se lompakkokaan kauaa jaksaa mököttää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kiitos kommentistasi! :)

      Ja olen ihan samaa mieltä, Kytömäen uusi, työn alla oleva romaani on tosiaankin ilouutinen. Uskomattoman upea kirjailija. Ja tuo Humiseva harju oli kyllä hieno löytö. Tekisi mieli vain silitellä sitä hellästi. :D

      Poista
  4. Kiitos Sara. Messukuulumisia lueskellen oli mukava herätä tähän harmaan ankeaan sunnuntaipäivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, olipa mukava kuulla! :) Täälläkin on ihan harmaata ja tihkusateista. Toisaalta se on hyvä syy käpertyä lukemaan kirjaa, ja pitkältä koiralenkiltä tuntui ihan erityisen mukavalta tulla sisään. :)

      Poista
  5. Tampereelle en ole koskaan vielä ehtinyt kirjamessuille -- alkoi nyt kutkuttamaan tämäkin, kun voisi tehdä löytöjä etenkin antikvaarisilta osastoilta. Ehkä ensi vuonna ennätän! Kiitos tästä, tuli hyvä mieli & etenkin kun löysit Humisevan harjun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assyriologi, voi olisitpa tullut Tampereelle! Mutta seuraavalla kerralla sitten. En osaa sanoa onko messuja ensi vuonna, sillä ainakin viime vuosi oli täällä välivuosi. Toivon tietenkin että messut järjestettäisiin tavalla tai toisella joka vuonna, mutta totta kai joka toinen vuosikin on parempi kuin ei messuja ollenkaan.

      Mukavaa kuulla että sinun tuli hyvä mieli, siitä minunkin tuli hyvä mieli! <3 Valoa sinne sunnuntaipäivään ja alkavaan viikkoon!

      Poista
  6. Kiitos, olipa mielenkiintoista luettavaa. Nämä pienemmät kirjamessut jäävät usein vähemmälle huomiolle. Mietin itsekin tänne menoa.
    Ihanan sympaattisesti kerroit myös kirjailijahaastatteluista, niistäkin tuli tosi hyvä mieli tänne asti. Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi! :) Hyvää sunnuntaita sinnekin! :)

      Poista
  7. Kivan kuuloiset messut! Kyllä Tampereella osataan nimittäin! ;)

    Ihan tuntui siltä, kuin olisi itsekin ollut mukana kirjamessuilemassa. Minua odottavat vielä Neljäntienristeys ja Kultarinta, mutta viimeistään kesän korvalla tartun niihin. Kinnunen vaikutti aivan supersymppikseltä, kun häntä sain WSOY:n illassa kuunnella alkuvuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, sitä nimenomaan ja kyllä nääs Tampereella osataan! :D

      Minullakin on Neljäntienristeys vielä lukematta, mutta kirja kuulosti ihan minun jutultani jo heti kun siihen kustantajan katalogissa ensi kertaa törmäsin. Ja oi, Kinnunen oli aivan mahtava tyyppi. Nyt minulta lähtee kaikki vähäkin uskottavuus kirjabloggaajana ja lukijana (tai no, liekö sitä koskaan ollutkaan!), mutta minusta tuli ihan Kinnusen fani jo pelkän messuesiintymisen ja kirjailijan olemuksen perusteella. :) (No, luetaan nyt kirjakin vielä niin voin alkaa fanittaa kirjalijaa ihan tosissaan. :D )

      Kultarintaa sen sijaan olen lukenutkin noin kolmanneksen verran, ja kirja oli niin pakahduttavan upean huikea, että jätin sen silloin kesken (töissä oli erityisen rankka vaihe ja minulla lukuaika ihan minimissä), haluan lukea sen (ja pakahtua) rauhassa ja saada uppoutua siihen enemmän kuin vartin kerrallaan. Kultarinta on niin hieno että se on ansainnut vain parasta myös lukijan taholta.

      Poista
  8. Kiitos kauniista kuvista ja kiinnostavasta messukatsauksesta! Rannelan ja Kinnusen romaanit ovat pinossa odottamassa lukuvuoroaan ja Kytömäen romaanin olen lukenut, joten mielenkiinnolla luin heidän ajatuksiaan. Olisipa ollut mukavaa päästä tänä viikonloppuna Tampereelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos kommentistasi! :) Meillä on kyllä hyvin samanlainen kirjamaku, samat kirjat kiinnostavat, kivaa! Jään odottelemaan sinun arvioitasi, ja itsekin aion lukea nuo kaikki kirjat mahdollisimman pian.

      Poista
  9. Ihana ja kattava messuraportti, elin ihan mukana :)

    Kinnusesta ja Kytömäestä oli kiva lukea, juuri heidä romaaninsa kiinnostavat minua nyt aivan huikaisevan paljon, ja olen antanut itselleni luvan ostaa Kirjan ja ruusun päivänä kirjoista toisen :)

    Ja minkä löydön teit <3 Itse ostin juuri saman kirjan peruspokkarina, mutta tuollainen aarre olisi ollut aivan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos! Olipa mukava kuulla. :)

      Totta, Kirjan ja ruusun päiväkin on kohta. Menen itse silloin kuuntelemaan Kytömäkeä uudelleen. :) Arvon vähän vielä sitä, minkä kirjan aion sinä päivänä ostaa. Jotain kuitenkin, sillä pitäähän uusin Kirjan ja ruusun päivän kirja taas saada. :)

      Humiseva harju on todellinen löytyö! <3 Se on tosiaan melkein 90 vuotta vanha, ja niin kaunis, oi että!

      Poista
  10. Kiitos kivasta messuraportista ja kannustavista hymyistä yleisön joukossa. :)
    Oli mukava tavata!
    Kinnusen kirjan luin hiljattain ja pidin valtavasti. Niin taitava rakenteeltaan ja henkilökuvaukseltaan, kaikkien kehujen väärti.
    Terveisiä myös Vaasan kirjamessuilta, jossa piipahdin punaisten kyynelten kanssa eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terhi, kiitos mieltä ilahduttaneesta kommentistasi, ja tietenkin ajatuksia herättäneestä esiintymisestäsi perjantaina. Lukuhalukin vain kasvoi entisestään - olen halunnut lukea kirjasi jo pitkään, mutta vielä entistäkin enemmän. :)
      Ja kyllä, oli tosi mukavaa tavata! <3

      Kinnusen kirjaa odotan myös paljon. Onneksi pian on töistä pidemmät vapaat ja siksi vähän tavanomaista enemmän lukuaikaa. :) Ja kiitos Vaasan-terveisistä! Sielläkin oli tosiaan messut nyt samaan aikaan.

      Poista
  11. Kirjarakkaus paistaa läpi tästä aurinkoisesta reportaasista, kiitos Sara! Olet myös saanut otettua huikean kivoja kuvia kirjailijoista.

    Kytömäki odottaa minua, olen säästellyt sitä kuten ilmeisesti moni muukin, rauhalliseen lukuhetkeen. Ja Kinnustakin nyt sitten mietin, jos kerran kirjailija osaa hymyillä noin leveästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, ihana kommentti, kiitos! <3

      Sama juttu, täällä Kultarinta odottaa sitä täydellistä lukuhetkeä. Ja kyllä Kinnusen kirja pitää lukea ilman muuta. Monestakin syystä: koska tarina on ilmeisen hieno ja koska kirjailija on niin mainio. :)

      Poista
  12. Ihana reportaasi, kiitos tästä! Ja erityis-aaaawww tuosta Myyrästä, ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, kiitos kommentistasi! :) Myyrä oli hauska, sillä oli korissa lapsille terveellisiä nameja, miniporkkanoita ja viinirypäleitä. :)

      Poista
  13. Neljäntienristeys on nyt yöpöydällä ja myös Rannelan ja Kytömäen kirjat haluan ehdottomasti lukea. Olen jo vuosia ollut kiinnostanut Kambodzan historiasta ja maasta muutenkin. Jos se aihepiiri kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea myös Kim Echlinin Kadonneet. Aivan upean ravisuttava ja hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, Echlinin Kadonneet olen halunnut lukea jo pitkään, mutta asia on jotenkin vähän unohtunut. Kiitos muistutuksesta, nyt otan asiakseni lukea kirjan pian, sillä minuakin Kambodza ja sen historia kiinnostavat kovasti. Taidan kuitenkin aloittaa Rannelan kirjasta, kun se tuossa minua jo niin kutsuvasti odottelee. :)

      Poista
  14. Kiitos tunnelmaa hyvin välittäneestä messuraportista, olisi todella kiva joskus kirjamessuilla Tampereellakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, kiitos kommentistasi, ja Tampereelle kyllä kannattaa tehdä vaikka päiväreissu juuri kirjamessujen tai miksei vaikka jonkun muun kulttuuririennon vuoksi - tämä on nimittäin aivan erinomainen kulttuurikaupunki kaikin puolin. :)

      Poista
  15. Ihanat messut ilmiselvästi. Ja aika raisutkin - pullakahvia ja kaikkea!

    Minullakin Kultarinta saa odottaa rauhallisempaa lukuhetkeä. Kesällä aion antaa sille kaiken sen huomion, minkä se varmasti ansaitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, oli ihanaa ja aika villiä! :D

      Olen samaa mieltä, Kultarinta todella ansaitsee lukurauhan. Se on niin helmi. <3

      Poista
  16. Ihana ja ihailtavan runsas raportti kirjamessuilta, kiitos :)

    Kinnusen ja Kytömäen kirjat odottavat lukemistaan, mutta ajattelin odottaa sopivaa lukuhetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, kiitos ihanasta kommentistasi! :)

      Luulenpa (ja Kultarinnan kohdalla jo tiedänkin) että meillä kummallakin on todella hienoja lukuhetkiä edessämme. <3

      Poista
  17. Kiitos tästä Sara! Itse kävin vkloppuna Vaasan kirjamessuilla, jotka tosin olivat varsin pikkuruiset Tampereen omiin verrattuna (pientä juttua pitäisi kirjoittaa, kun ehtii). Muutamia kirjailijavieraita olisi ollut (itseäni olisi kiinnostanut Tuula Karjalainen), mutta koska visiitti oli pikainen, en niitä seurannut. Minulla on edelleen Kinnusen ja Kytömäen kirjat lukematta -kenties sitten kesälomalla. ;) Molemmat kiinnostaa kovasti. Se sen sijaan on mennyt ohi, että Rannelalta on ilmestynyt teos aikuisille. Ihanaa viikon jatkoa sinulle Sara! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, nuo Tampereen messutkin ovat nykyään aika pikkuiset, mutta onneksi esiintyjiin on panostettu ja ohjelmassa oli tänäkin vuonna vaikka mitä mielenkiintoisia keskusteluja ja muuta. Voi että, mahtavaa jos kirjoitat Vaasan messuista, jään odottelemaan innolla! :)

      Ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinnekin! <3

      Poista
  18. Ihania kuvia - taas! Olisipa ollut mukava osallistua messuille. Tampere on niin lähellä (junalla vain 1-1,5 tuntia!), mutta niin kaukana. Olen käynyt koko elämäni aikana Tampereella vain pari kertaa. Pitäisi tehdä sinne joskus vaikka kesäretki. Mutta kirjamessut! Innostunut, hyvä tunnelma välittyy tänne saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos! <3 Ooh, nyt olen kyllä melkein järkyttynyt - olen kuvitellut että totta kai olet käynyt Tampereella monen monta kertaa! Tottahan sinun pitää tähän kaupunkiin tutustua, kesäretki Tampereelle kuulostaa loistoidealta! :) Ja totta, messuilla oli kyllä tosi hyvä tunnelma. Messuista jäi hyvä mieli ja fiilis. <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...