Tampereen Työväen Teatteri: Yksi halusta toinen rakkaudesta

(Kuvassa Janne Kallioniemi, Aimo Räsänen ja Teija Auvinen. Kuva: Kari Sunnari, TTT.)

Yksi halusta toinen rakkaudesta 5.2.2016
Käsikirjoitus: Kari Heiskanen
Ohjaus: Kari Heiskanen
Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 17.9.2015
Kesto n. 2 tuntia 10 minuuttia (väliaikoineen)
Lavastus Markku Hakuri, pukusuunnittelu Jaana Aro, valosuunnittelu Sami Rautaneva, äänisuunnittelu Niklas Vainio, kampaukset ja maskeeraukset Sari Rautio

Lapseton keski-ikäinen pariskunta, Aaro ja Hanna (Aimo Räsänen ja Teija Auvinen), on kutsunut pienen joukon ystäviä luokseen illanviettoon. Tarinan miljöönä toimii parin yhä keskeneräinen omakotitalo, on kaunis kesäinen ilta, ja tarkoituksena on lämmittää saunaa, syödä hyvin, kenties humaltuakin hiukan. Ensin paikalle saapuvat Martti ja Katariina (Janne Kallioniemi ja Suvi-Sini Peltola), joiden väljähtänyt avioliitto pysyy kasassa enää lähinnä lapsen vuoksi. Seuraan liittyy kansanedustajana tunnettu Joonas (Pentti Helin), joka haluaa esitellä muille uuden naisystävänsä, sisustussuunnittelijana työskentelevän Ellan (Karoliina Kudjoi), johon mies on koulupoikamaisesti rakastunut.

Väki saunoo, syö ja humaltuu, ja välillä katsotaan kohtauksia Martin uudesta elokuvakäsikirjoituksesta. Kostean illan edetessä juhlijoista alkaa paljastua yllättäviä salaisuuksia, heidän tarinansa ja menneisyytensä linkittyvät ennalta arvaamattomin tavoin, ja yhdet jos toisetkin kulissit kaatuvat kolisten.

(Kuvassa Suvi-Sini Peltola. Kuva: Kari Sunnari, TTT.)

Olen ihaillut Kari Heiskasta liki kolmenkymmenen vuoden ajan ja seurannut mielenkiinnolla hänen töitään ja uraansa. Näinä aikoina meillä Heiskasen tamperelaisilla faneilla onkin varsinaiset onnenpäivät, sillä miehen ohjauksia pääsee katsomaan parissakin paikassa: Tulevana lauantaina Tampereen Oopperassa saa ensi-iltansa Heiskasen ohjaama Verdin Kohtalon voima, ja Tampereen Työväen Teatterilla pyörii vielä viimeisten näytösten verran tämä Heiskasen käsikirjoittama ja ohjaama Yksi halusta toinen rakkaudesta. Oopperaan olen menossa, totta kai, ja näytelmän kävimme katsomassa Runebergin päivänä.

Yksi halusta toinen rakkaudesta käsittelee teemoja, joita on teatterissa ja kirjallisuudessa puitu kyllästymiseen asti: parisuhteita, ystävyyttä, rakkautta, uskottomuutta, seksiä ja vapauden kaipuuta. Teemojensa puolesta näytelmä ei siis tarjoa mitään uutta, mutta Heiskasen tapa tarkastella kuluneita aiheita on yllättävänkin raikas. Keski-ikäisyys ja keskiluokkaisuus muodostavat tarinalle oivalliset raamit, teksti on tarkkanäköistä ja parhaimmillaan suorastaan purevaa, dialogi sisältää hykerryttävän nokkelaa sanailua ja Heiskanen osoittaa taitavasti, miten ihmisten välisissä suhteissa mikään ei ole yksinkertaista tai mustavalkoista. Näytelmässä punnitaan moraalia, vapautta, ihmisen ja erityisesti naisen oikeutta itseensä ja omaan kehoonsa, sekä taiteentekijän oikeutta käyttää kanssaihmistensä kokemuksia materiaalinaan. Kaikki tämä jättää mieleen joukon kysymyksiä, joita tuntuu hyvältä jäädä itsekseen pohtimaan.

Yksi halusta toinen rakkaudesta on suloinen keitos kepeää ja vakavaa. Tunnetiloista siirrytään sulavasti toisiin, ja riehakkuutta tai ääneen naurattavaa kohtausta seuraa vaivattomasti hiljaisuus ja henkilöhahmon tunnustus jostakin hyvinkin kipeästä. Näytelmän mieleenpainuvin kohtaus koetaan esityksen loppupuolella, kun tapahtumatuottajana työskentelevä Katariina tuottaa toiselle juhlavieraalle unohtumattoman tapahtuman: kohtaus on niin mahtavan hyvä, että olisi melkein tehnyt mieli antaa näyttelijöille väliaplodit! Näyttelijäntyö on muutenkin ilahduttavan laadukasta ja perusvarmaa, ja kokonaisuus pitää katsojan hyvin hereillä. Vaikkei näytelmä ollutkaan varsinainen tajunnanräjäyttäjä, täytti se oivallisesti tarkoituksensa: Yksi halusta toinen rakkaudesta tarjosi vapaailtaan parituntisen mukavasti viihdyttävän pakomatkan arjesta, ja esityksen jälkeen poistuimme teatterilta tyytyväisinä.

(Kuvassa Suvi-Sini Peltola ja Aimo Räsänen. Kuva: Kari Sunnari, TTT.)

(Kuvassa Teija Auvinen. Kuva: Kari Sunnari, TTT.)

Pääsimme katsomaan näytelmän Tampereen Työväen Teatterin pressilipuilla. Kiitos!