Bo Carpelan: Kaari


Bo Carpelan: Kaari. Kertomus kesästä joka oli toisenlainen kuin muut kesät (Otava, 1970. 134 sivua. Alkuteos Bågen: berättelsen om en sommar som var annorlunda, 1968. Suomentanut Helena Anhava.)

  Ilma oli kevyttä, rantahiekka hohteli. Yöllä oli sade huuhtonut kaikki kalliot ja puut; minä käännyin ja hölkkäsin niemen kärkeen. Hiljainen liplatus, kun vihreänkiiltävät laineet kävivät rantakiviin, levien haju, pilviläikät lahdella: kesä oli alkanut!

Kaari kertoo tarinan erilaisesta kesästä. Yksitoistavuotiaan Johanin vanhemmat ovat vuokranneet perheelle kesäasunnoksi vanhan kalastajamökin saaristosta meren rannalta. Suloisen pitkän kesän aikana Johan tutustuu mökkinaapurin poikaan, 19-vuotiaaseen Marviniin, jolla on lapsen ymmärrys, mutta aikuisen ruumiinvoimat. Näiden kahden pojan välille syntyy luottamus ja lämmin ystävyyssuhde - Johanin kesästä tulee unohtumaton.

  Kaiken tämän minä muistaisin kaupungissa joka päivä, joka hetki. Minä panisin purkkiin tämän kaiken. Minä nipistäisin silmät kiinni ja se olisi tallessa, aina. Sillä lailla minä aina muistaisin sen.


Vuosi sitten Joana kirjoitti tästä kirjasta hirmuisen kauniisti. Tiesin jo silloin, että tulisin ihastumaan Kaareen. Kului vuosi, odotin sopivaa lukuhetkeä, ja luin kirjan lopulta eräänä lempeänä kesäpäivänä. Ja nyt luulen, että taidan olla rakastunut. Rakkauteni kohde on (jo edesmennyt) Bo Carpelan, jonka kynä on kirjoittanut ihmeellisiä, viisaita ja taianomaisia sanoja jo kuusikymmenluvun lopulla.

Kaari on paikoin melkein pakahduttavan kaunis kuvaus nuoren pojan kasvun kesästä. Se kertoo ystävyydestä, suvaitsevaisuudesta ja rehellisyydestä, se puntaroi oikeaa ja väärää ja antaa kasvot erilaisuudelle. Kaari on juuri sellainen pieni romaani, josta pitäisi antaa ihanuusvaroitus. Carpelan osaa kertoa pienistä hetkistä niin ihanasti, että se melkein sattuu. Kalastajamökin kamari tuoksuu vanhoilta tapeteilta, mansikat ja tomaatit maistuvat auringolta, öljylampun varjostin heijastuu sateella ikkunaan ja lämmittävä islantilaisvillapaita tuoksuu traanilta. Ihanimpia ovat varhaiset aamut: kun vesillä on utua ja pilvet liikkuvat kuin usvat yli vedenpinnan, lakanat tuntuvat vilpoisilta ja aamu iloiselta. Ja äiti tuoksuu unelle ja kahville. Ja kaiken aikaa minä saan lukea ja nähdä miten tämän lapsen muistot syntyvät. Miten hyvä poika saa eväät kasvaa kunnon mieheksi.

Takakannen mukaan kirja on suunnattu varhaisnuorille, mutta minusta Kaarella on eniten annettavaa juuri aikuiselle lukijalle. Carpelanin kieli lumoaa ja kirjailijan kykyä kertoa niin vähällä niin paljon ei voi kuin ihailla. Tavallisetkin hetket ovat merkityksestä painavia, ja teksti hellii ja lohduttaa lukijaa kuin lämmin syli.

Minun matkani Bo Carpelanin seurassa on vasta aluillaan. Tiedän, että minulla on edessäni paljon pakahduttavan hienoja hetkiä. En voi muuta kuin kompata Joanaa ja todeta: "tämän takia minä luen".

  Kun suljen silmäni, näen koko joukon selvempänä kuin kuvasta. Ja kuulen meidän äänemme, ja samalla kuulen miten hiljaista oli kaikkialla, ja miten kaunista. Miten kokko hiipui ja laineet asettuivat, ja miten hämärä tuoksui savulta. On kuin kaikki olisi tallella ja niin kuin me emme koskaan olisi joutuneet erillemme.

Kommentit

  1. Apua, minullakin kavi kylmat vareet, kun luin tuon tekstinaytteen ja arvion. Hienon kuuloinen, juuri tuollaista tarvitsisin nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, eikös olekin ihana? <3 Kaunis, koskettava kirja. Oih.

      Poista
  2. Kun pidit Kaaresta, pidät todennäköisesti myös Lapsuudesta, jossa tosin on myös tummia sävyjä mutta samaa herkkyyttä ja lämpöä.
    Minulla oli onni asua oma lapsuuteni Carpelanien naapurissa. Kuuntele Ylen arkistossa saatavilla olevia haastatteluja, esim. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/bo_carpelan_lapsuus_37881.html#media=37883 niin pääset mukaan Bo luomaan ainutlaatuiseen tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kiitos lukuvinkistä, Lapsuus kiinnostaa kovasti! Tällä hetkellä luen hitaasti Kesän varjoja ja se on niin ihana etten tiedä miten päin olisin. Säästelen sitä sellaisiin verkkaisiin hetkiin, jolloin voin rauhassa uppoutua jokaiseen lauseeseen, Carpelanin sanat ansaitsevat täyden huomion. Ja Paratiisinkin lainasin viime viikolla, haluan lukea tämän Kaaren jatko-osan mahdollisimman pian.

      Ja voi että minkä herkkulinkin laitoit, iso kiitos! Kuuntelen, varmasti! (Ja oih, olet tavannut Bon! Voi että! <3 )

      Poista
    2. "Tapaamisesta" ei ehkä voi puhua kuin vasta myöhemmin, viimeisen kerran Tapiolan Herkun hyllyjen välissä vaihdoimme kuulumisia... :). Bo oli osa lapsuuteni maisemaa ja ihmisgalleriaa, vaikka kanssakäyminen ei ollutkaan sillä tavalla jokapäiväistä tai syvällistä. Muistan kirjoituskoneiden napsutuksen kotitiellä sekä Carpelanien ja meidän kodin kohdalla,iltapäivällä koulusta kotiin tullessa.

      Poista
    3. Voi miten ihanan kuuloisia muistoja. <3 Kiitos kun jaoit ne!

      Poista
  3. Bo Carpelan kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotantoon en ole vielä ehtinyt tutustua. Tämä(kin) vaikuttaa sellaiselta kirjalta, jonka haluan ehdottomasti lukea.

    Tämä on ollut huikea kirjavuosi! Keväällä ilmestyneistä on vielä lukematta vaikka mitä, ja nyt jo syksyn uutuudet pukkaavat päälle. Sitten on vielä näitä aiemmin ilmestyneitä helmiä, joihin pitäisi tutustua. Tietysti ongelma on ainoastaan positiivinen, hyvä luettava ei onneksi lukemalla lopu :-)

    Sinulla on muuten todella vaikuttava lukuvauhti päällä! Ja minulla lukulista senkuin pitenee. Nyt sinne on lisätty Bo Carpelan.

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, minäkin olen haaveillut Carpelanin lukemisesta iät ja ajat. :) Monta kirjaa onkin jo odottamassa lukuvuoroaan, kun olen haalinut niitä kirjakaupoista ja divareista. Tätä kirjaa suosittelen sinulle ihan ilman muuta, Kaari on ihana ja olen ihan varma että rakastut!

      Sanos muuta! Minullakin on kevään uutuuksista suurin osa lukematta, ja nyt syksyllä on ilmestymässä niin ihania kirjoja ihan hirveä määrä, ettei voi melkein ymmärtää. :) Ja kuten sanot, kiinnostavia vanhempiakin kirjoja odottelee lukuvuoroaan hirmuinen määrä. Ihana ongelma! <3

      Hih, lukuvauhti on ihan ennallaan, mutta sanotaan näin että nyt on hyvä blogivauhti päällä. :D Haluaisin olla järjestelmällinen ja blogata kirjoista sitä mukaa, mitä saan niitä luettua, mutta käytännössä bloggaan ihan miten sattuu. Nyt kesän aikanakin olen blogannut sekä semmoisista, jotka olen juuri lukenut, että semmoisista joiden lukemisesta on jo aikaa: Kultahatunkin luin vuosi sitten, ja Illallisen viime vuoden lopulla. :D Kirjoitan blogijuttuja aina ihan fiiliksen mukaan. :) Ja keskeneräisiä juttuja on blogin luonnoskansio pullollaan - jos nyt tulisi ihan kauhea lukujumi enkä saisi muutamaan kuukauteen luettua yhtään kirjaa, voisin silti blogata aiemmin luetuista sen muutaman kuukauden ajan. :D

      Carpelan lukulistalle, ilman muuta! <3

      Poista
  4. Minä luin tämän Lukumaratonilla, tunnelma kirjassa on huikea. Ihana saaristomaisema on aivan pakahduttavan upea ja henkilöhahmot aitoja. Paitsi hieman karsastin Johania, minusta hän oli liian aikuismainen 11-vuotiaaksi. (Tai ehkä se on ajankuvaa ja 60-luvulla 11-vuotiaat olivat jo kuin kypsiä aikuisia... ;))

    VastaaPoista
  5. Oi, olen jo Joanan viimekesäisestä postauksesta lähtien halunnut lukea tämän, olen vain odottanut löytäväni Kaaren kauniskantisen (ei sitä 80-luvun, vaikka ehkä siihen pitää tyytyä ainakin alkuun) painoksen jostakin nettiantikasta. Sinäkin kirjoitat tästä niin ihanasti että, ja kohta tämäkin kesä on kulunut lukematta Kaarta...

    <3

    VastaaPoista
  6. Carpelan tuotanto odottaa minullakin vielä... Kiitos hienosta tekstistä, luin ja nautin! :)

    VastaaPoista
  7. Oih, Bo Carpelan! <3 Kiitos todella paljon lukuvinkistä Sara, tämä teos meni juuri lukulistalle. Vaikka olen lukenut kolme teosta Carpelanilta, en tunne kovin hyvin hänen tuotantoaan, sillä tämä kirja on minulle vieras. Voisikohan Kaaren lukea talvella, kun pakkanen paukkuu ja kaipaan valoisia kesäiltoja, auringon lämpöä, nurmen tuoksua ja luonnon vihreyttä.. ;)

    VastaaPoista
  8. Luin kirjoituksesi aamulla ja sain kylmiä väreitä, ja samat väreet palasivat nyt iltapäivällä, hui! Upea kirja ja ihana tuo sinun tekstisi!

    Jos Kaari on lempeiden kesäpäivien kirja, Paratiisin voi lukea milloin vain. Sinun ei siis tarvitse odottaa ensi kesään! ;)

    Eikö ole ihmeellistä, miten kirjojen välityksellä voi "rakastua". Minulla taitaa olla sama rakkauden kohde!

    VastaaPoista
  9. Carpelan on ihana! Olen lukenut lähinnä runoja ja novelleita, pitäisi vielä tutustua miehen romaaneihinkin.

    VastaaPoista
  10. Olen myös Carpelanin suuri ihailija: hänen kirjojensa kuvailussa tuntuu oma kirjoitustaito loppuvan ihan kesken. Hienoja tunnelmia, vahvoja ajatuksia. En ole lukenut tätä kertomaasi enkä Paratiisiakaan, paljon upeita hetkiä siis vielä tulossa.

    VastaaPoista
  11. Carpelanin teksti on kaunista. Luin tämän kirjan vuosia sitten ja Kesän varjoistakin nautin. Samaa henkeä on juuri lukemassani Benedict Zilliacuksen Kertomus kadonneesta saaresta - kirjassa. Siitä tuli uusin rakkauteni. Siinäkin on päähenkilönä suunnilleen samanikäinen poika. Ja nyt tuli mieleeni Jalosen Poikakirja, jossa on samaa lapsuuden ja kertomisen lumoa, saari kylläkin puuttuu.

    VastaaPoista
  12. Ihana Sara ja ihana Bo Carpelan. Minun on parin vuoden ajan pitänyt lukea enemmän hänen kirjojaan. Kaari voisi olla hyvä seuraava Carpelan minulle. Kirjoitit tästä niin hyvin. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit