maanantai 5. elokuuta 2013

Herman Koch: Illallinen


Herman Koch: Illallinen (Siltala, 2012. 340 sivua. Alkuteos Het diner, 2009. Suomentanut Sanna van Leeuwen.)

  Millainen tästä illasta olisikaan tullut, jos minä, vasta tunti sitten, olisin vain odotellut alakerrassa kunnes olisi tullut aika lähteä ravintolaan, enkä olisi mennyt yläkertaan, kiivennyt portaita ylös Michelin huoneeseen?
  Millainen meidän loppuelämästämme silloin olisi tullut?
  Olisiko onnen tuoksu, jota nyt nuuhkin vaimoni hiuksista, tuoksunut yksinkertaisesti vain onnelta eikä, niin kuin nyt, muistolta kaukaisesta menneisyydestä - joltakin, minkä saattaa menettää aivan yhtäkkiä?

On lämmin kesäinen ilta Amsterdamissa. Kaksi pariskuntaa tapaa toisensa hienostoravintolassa tarkoituksenaan syödä illallista ja keskustella samalla teini-ikäisistä lapsistaan. Pariskuntien miehet ovat keskenään veljeksiä; Paul Lohman on entinen historianopettaja ja Serge Lohman puolestaan poliitikko, jonka tulevaisuus näyttää lupaavalta - edessä siintää todennäköinen pesti Hollannin seuraavana pääministerinä.

Ennen ravintolaan lähtöä Paul näkee videon, joka murtaa illuusion tavallisesta, onnellisesta perheestä. Tapahtuma värittää illallista, ja ennen kuin aperitiivistä on ehditty edetä alku-, pää- ja jälkiruoan kautta aina digestiiviin ja juomarahaan asti, kahden pariskunnan elämät ovat muuttuneet täysin.


Romaanin amsterdamilainen hienostoravintola art deco-tyyppisine sisustuselementteineen tarjoaa miellyttävät puitteet illan tapahtumille. Taustalla kuuluu hillittyä puheensorinaa, kymmenet tuikkukynttilät valaisevat ravintolasalia, ja jopa wc-tilat huokuvat tyyliä; vesi solisee pitkin kromiteräksisiä seiniä, maljakossa on valkoisia narsisseja ja pianomusiikki luo rauhoittavaa tunnelmaa. Salissa poninhäntäiset tarjoilijat kantavat pöytiin roseesamppanja-aperitiivejä ja luomulihaa, ja hovimestari kaataa laseihin juuri oikealla tavalla jäähdytettyä vuosikertachablista. Vaikka atmosfääri on äärimmäisen hienostunut ja seurue keskustelee sivistyneesti Woody Allenin elokuvista ja siteeraa Leo Tolstoita, tunnelma pöydässä kylmää lukijaa.

Illallinen oli viime vuonna melkoinen blogihitti. Minäkin luin romaanin viime marraskuussa kovin odotuksin. Ennen lukemista olin pyrkinyt välttämään arvioita kyseisestä kirjasta ja lukukokemukseni olikin melko neitseellinen (- siksi en itsekään mene sen tarkemmin romaanin varsinaisiin tapahtumiin, en halua pilata keneltäkään lukukokemuksen yllätyksellisyyttä mikäli kirja on vielä lukematta). Olin kuitenkin pistänyt merkille että kirja oli saanut runsaasti blogisavuja, ja siksi osasin odottaa taidokasta romaania. Sellainen Illallinen lopulta olikin, mutta teoksen luettuani jouduin ikäväkseni toteamaan ettei se ollut yhtään minun kirjani.

Koch kirjoittaa harvinaisen vetävästi ja kirja olikin luettava miltei yhdeltä istumalta. Kun tarina etenee, henkilöistä ja tapahtumista syntyneet mielikuvat heittävät häränpyllyä: aluksi vastenmielisiltä vaikuttaneet henkilöt alkavat saada miellyttäviäkin piirteitä ja päinvastoin. Romaanissa on paljon tapahtumia ja sävyjä, jotka saivat minut lukiessa ahdistumaan ja lähes voimaan pahoin. Illallinen jätti tympeän ja tunkkaisen jälkimaun, koin saaneeni yliannostuksen ihmisen kieroutunutta mielenmaisemaa.

Romaanilla olikin niin voimakas vaikutus, että se sai minut tarkastelemaan itseäni lukijana. Mietin miksi Illallinen ahdisti niin kovin, kun en normaalisti koe olevani lukijana kovinkaan herkkä tai nättinokkainen. Ymmärsin lopulta että tarinassa oli jotain liian liki tulevaa: olen työskennellyt aiemmin vuosien ajan pelastusalalla ja silloin yhtenä (ikävämpänä) osana työnkuvaani kuului todistaa päivittäin tietynlaista moraalista rappiota, piittaamattomuutta ja ylenkatsetta toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta kohtaan. Sain jokunen vuosi sitten tarpeekseni paitsi entisestä työstäni, myös kaikista siihen liittyvistä ikävistä lieveilmiöistä, ja nyt huomaan etten halua edes lukea tämmöistä - romaanin maailmaan uppoutuminen tuntui samalta kuin perjantain ja lauantain välinen yövuoro entisessä työssäni, suuren osan ajasta mietin vain milloin tämä loppuu, mutta keskenkään ei voinut lopettaa. Koch on loistava, hän kirjoittaa erinomaista ja käsittämättömän tarkasti ihmismielen syvimpiin vesiin sukeltavaa tekstiä, mutta minun kohdallani tämä romaani ylitti jonkin rajan. Voi olla että luen jatkossa Kochilta jotain muuta, mutta vielä en ole siihen valmis. Huh, mikä kirja, huh, mikä kirjailija! Not my cup of tea, sanonpahan vain.

Illallista on nautittu melkein jokaisessa kirjablogissa, joten en nyt edes linkitä ketään. Google auttakoon niitä, jotka haluavat lukea tästä sen kuuluisan toisen mielipiteen. :)

16 kommenttia:

  1. Minä juuri luen tätä, olen lukenut nyt pari viikkoa enkä pääse kerralla montaa sivua eteen päin. Jotenkin tämä ei iske, tässä on jotain niin ahdistavaa ettei tee mieli lukea. Harkitsen vakavasti tämän kesken jättämistä...Tästä olen lukenut paljon ylistäviä arvioita ja on todella mukava lukea joskus tällainen vähemmän innostunut arvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, hauska kuulla. :) Ja olen ihan samaa mieltä, kirjan luettuani luin tästä roppakaupalla blogiarvioita ja lähes jokaisen mielestä tämä kirja on huikea. Niitä (meitä) ei ole montaa, jotka eivät olisi tästä jollain lailla pitäneet.

      Poista
  2. Sara, minulla oli ihan päinvastoin: Olen sitä mieltä, että Koch kirjoittaa juuri minulle! Ihmisen mielen pimeä kiinnostaa minua aina. Ja se, että sitä pimetyttä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Tässä pienen näyttämän kirjassa, tunnelma on tiheä ja vaikutus tuntuu kauan. R. luki tämän myös ja meille sukeutui kirjasta Iso Keskustelu. Nimittäin Illallista voi lukea huomaamatta aluksi kaikkein pahimpia asioita. Minä en heti tajunnit, mitä oli tapahtunut ministeriperheen tummalla adoptiopojalle...

    Olen täysin Kochin lumoissa ja siksi Illallinen olikin viime vuonna blogini 3. paras teos yli sadan luetun joukosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, muistinkin että olet Koch-fani. Sinun arviosi olikin viime vuonna yksi niistä suurimmista syistä miksi kävin lainaamassa Illallisen kirjastosta. :)

      Minuakin kiinnostaa kyllä ihmisen pimeä puoli, mutta dekkareissa ja jännäreissä joissa se jää sinne sopivan etäälle. Tämä tuli ihan liikaa iholle, Illallisen tapahtumat ja sen pimeys olivat sellaisia että olisin voinut joutua niiden kanssa tekemisiin työssäni. Ja monen tuonkaltaisen kanssa jouduinkin. Kun tuollaista ihmisen pimeää puolta joutuu ammatin puolesta tarkastelemaan ihan läheltä ja olla siinä tavallaan osallisena, siitä ei halua enää lukea mitään. Hyi. :-/

      Voi olla että kokeilen joskus Lääkäriä. Onkohan se tämmöinen samanlainen...?

      Poista
  3. Minä pidin Illallisesta ja juuri viime viikolla lukemastani Lääkäristä, mutta ymmärrän hyvin, etteivät Kochin tyyli ja aiheet ole kaikille mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, juu ei kyllä ollut minun kirjani tämä. Koch on kyllä ihan hirveän taitava, ja hyvä kirjoittamaan, mutta tämä aihe... Huh.

      Poista
  4. Ahdistavaa ja brutaalia tekstiä, kyllä, mutta sopii synkkään sieluntilaani...

    Haleja, Sara <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, muistin että sinä olet toinen suuri Koch-fani. Senkin synkät naiset! <3 :)

      Haleja itsellesi, ihana! <3

      Poista
  5. Minä pidin tästä mutta tämä ei toisaalta mennytkään ihan niin "iholle". Lääkäri ei ole niin paha mutta on sekin kerronnallisesti taidonnäyte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, minulla oli tämän kanssa juuri se ongelma että se tuli aivan liikaa iholle, ja pyrki sen allekin. Tuli joitakin inhoja vanhoja työjuttuja mieleen, joita en mielelläni muistele. :-/

      Lääkäriä uskaltaudun ehkä joskus kokeilemaan, mutta tuskin ihan lähiaikoina. :)

      Poista
  6. Itse melkein jätin lukematta tämän kirjan sen nimen takia. Pelkäsin, että kyllästyn illallispöydässä, mutta onneksi muutin mieleni. Kuulun siihen joukkoon, joka tästä piti. Minulle sopivan synkkää ja moraalitonta. Siedän hyvin sellaista, jopa "kaipaan" (mutta siis vain kirjoissa). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, on muuten totta että kirjan nimi on toisaalta vähän mitäänsanomaton, mutta toisaalta ytimekäs - ja etenkin kirjan lukemisen jälkeen erityisen merkityksellinen.

      Iso joukko tästä onkin pitänyt, enkä tavallaan ihmettele yhtään. Minulle tämä ei vain ollut sopiva kirja. :)

      Poista
  7. Kiitos hienosta arviosta! Olen lukenut kirjasta muutamia blogiarvioita ja on mielenkiintoista huomata, miten eri tavoin sama kirja voi lukijoihin vaikuttaa, miten erilaisia ajatuksia se voi herättää. Tämä on mielestäni yksi tarkeimmistä kirjabloggauksen 'tehtävistä'ja merkityksistä.

    Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos itsellesi ihanasta kommentista. <3 Ja ihan oikeassa olet, on tosi mielenkiintoista vertailla lukukokemuksia muiden kanssa. Itse teen paljon sitä, että luettuani kirjan (ja kirjoitettuani siitä oman blogijuttuni) teen mahdollisimman laajan blogikierroksen ja luen miten muut ovat saman kirjan kokeneet, mitä he ovat siitä pitäneet. Ja se tosiaan on tämän valtavan "nettilukupiirin" suola. :)

      Poista
  8. En usko, että minuakaan kiehtoisi kovin paljon, jos näitä tyyppejä tulisi enemmän vastaan. Itse luin tämän ja myös sen toisen Kochin niin, että hyvä pitää mielessä, että kaikki ei ole sitä miltä ulospäin näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, juu ei tuommoisten ihmisten kanssa välittäisi olla oikeassa elämässä tekemisissä. Hyi!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...