lauantai 24. elokuuta 2013

Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa


Leena Krohn: Mitä puut tekevät elokuussa. Seitsemän kertomusta keskenkasvuisille (WSOY, 2000. 146 sivua.)

  Omenapuut! Luumupuut! Kirsikkapuut! Kaikki ne asuivat vanhan apteekkarin puutarhassa. Ne tosin itse eivät sitä tienneet. Niistä oli yhdentekevää, kuka ne omisti. Se vain oli tärkeää, että niiden juuret saivat juoda maan mehuja, ja niiden latvat tähden valoa.

Mitä puut tekevät elokuussa on seitsemän filosofisen novellin kokoelma. Tarinoita yhdistää pohdiskeleva ote sekä tietynlainen krohnmainen kummallisuus, ne esittelevät lukijalle hyvin erikoisia ihmisiä ja eläimiä. Lisäksi useimmat kertomukset tapahtuvat kerran elokuussa.

  Poika astui puutarhaan köynnösruusun kattaman kaariportin alta. Elokuun aurinko oli kypsyttänyt kesän. Viinimarjojen tertut viistivät maata mustina ja punaisina. Iloisessa keittiötarhassa talvikurpitsa paisutti kultaista kupuaan. Kaalinpäitä kehysti krassien ja kehäkukkien väsymätön tanssi.

Krohn esittelee lukijalle omituisen kaupungissa vierailevan huvipuiston, jossa tapahtuu vähemmän huvittavia asioita, ja jonka omistajilla on omat, arveluttavat tarkoitusperänsä. Vierailemme Nyhjälän pikkukaupungissa, jonka omaperäinen, iäkäs miljonääri on autioittanut rakentaakseen kaupungista itselleen museon. Saamme tavata kolme hyvin erikoista ihmistä, aina rinnakkain kävelevän kolmikon: on Inka, jolla oli taivas rinnassa, ja Hanno, joka oli aurinkopoika, ja Antero, joka oli syntynyt ilman omaa peilikuvaa. Eläkkeelle jäänyt ja erakoitunut apteekkari kasvattaa jättimäisessä puutarhassaan ja lasisessa kasvihuoneessaan erikoisia ja eksoottisia kasveja, jotka sisältävät iäisen totuuden siemenen. Salakahveja hylätyllä laiturilla juova tyttö tapaa kummallisen mykän mustiin pukeutuneen pojan, jolla on kylmät sormet ja kalpean vakava olemus. Olga muistelee vihreäihoista isoäitiään, joka on kotoisin tuntemattomasta, aina hämärästä maasta. Lopuksi saamme lukea kadonneen, erikoisia eläimiä tutkivan kryptozoologisti Karko Utran päiväkirjaa.

  Poika yritti rauhoittua. Hän tunsi kukkien tuoksuvan. Hän kuuli veden solisevan. Viileä terälehti hipaisi hänen poskeaan. Nyt hän näki vielä paremmin. Jokaisessa kukassa asui pieni jumala, ja jokaisen kukan oikea nimi oli Ääretön elämä.


Luin alkuvuodesta Leena Krohnin Tainaronin, ja ihastuin kirjaan niin kovasti, että halusin lukea pian lisää Krohnin tuotantoa. Seuraavaksi tutustumiskohteekseni valikoitui tämä pieni novellikokoelma, ja vaikkei tämä kiehtovuudessaan ehkä aivan Tainaronin veroinen lukuelämys ollutkaan, nautin suuresti tämänkin kirjallisen herkkupalan lukemisesta.

Pidin kaikista seitsemästä kertomuksesta, mutta ehdottomiksi suosikeikseni nousivat niminovelli Mitä puut tekevät elokuussa (josta kolme ensimmäistä tämän jutun sitaattia ovat peräisin) ja kertomus nimeltä Salakahvit. Kertomus kaislikosta (viimeinen sitaatti). Myös Hyvin erikoisia ihmisiä oli ihana, loppuhuipennuksessaan suorastaan nerokas pieni tarina. Kokoelma oli mielestäni ihailtavan tasalaatuinen.

Kokoelman novellit ovat näennäisen helppolukuisia, kuin aikuisten satuja. Ne ovat mieleenpainuvia, ja herättelevät lukijaa pohtimaan, tarkastelemaan elämää ja ihmismieltä hieman erilaisista ja uudenlaisista näkökulmista. Ne sisältävät suuria ajatuksia, herättävät kysymyksiä mutta eivät aina tarjoa vastauksia. Onko peilikuva olemassaolon ilmentymä? Pitäisikö maailman lapsimäärää vähentää ja millä keinoin? Mistä yhden ihmisen kohtalo alkaa ja toisen loppuu?

Tainaronin tavoin myös Mitä puut tekevät elokuussa sisältää paljon kauniita lauseita ja ihania ajatuksia - Krohn osaa kuvailla aivan tavallisiakin asioita niin että ne tuntuvat ihmeellisiltä. Ihmisellä voi olla sellaista hauskaa että rinnassa on kuin taivas. Elokuisessa illassa horsman untuvaiset höytyvät lentävät kuin lumi, kuin ajatus. Suuri rakkaus ja intohimo johonkin asiaan voi jalostua jumalanpalvelukseksi ja rakkaudentyöksi. Krohn näyttää, miten monet asiat, jotka ovat kummallisia, ovat silti tosia. Kirjan luettuani minulle jäi sydämen seutuville lämmin olo.

Tämän kokoelman jälkeen jatkan ilolla ja uteliaisuudella matkaani Krohnin riemastuttavassa, uniikin erikoislaatuisessa maailmassa. Luulen uskaltautuvani seuraavaksi tämän vuoden uutuusteoksen, Hotel Sapiensin pariin. Tästä Mitä puut tekevät elokuussa -kokoelmasta löytyy mielenkiintoista keskustelua Lukupiiri -blogista. Kirjasta ovat blogeissaan kirjoittaneet myös Sonja, joka piti kirjasta valtavasti, sekä Katja, joka oli iloinen tutustuessaan itselleen uuteen kirjailijaan.

  Tähdet olivat jo syttyneet kaikki, kaikki. Näkyi monta maailmaa yhdellä kertaa. Kuiskailu kävi yhä epäselvemmäksi ja lopulta se oli vain kaislikon ikuista huminaa.

14 kommenttia:

  1. Leena Krohn. ♥ Olin kyllä jo ennen tätä arviotakin vakuuttunut, että haluan lukea koko Krohnin tuotannon läpi, mutta sitten kirjoitit sanan "filosofinen", ja sitten ei ollut enää epäilystäkään siitä, että luen tämänkin joskus. En ole lukenut Krohnilta kuin Hotel Sapiensin, ja Krohnin tyyliin taitaa kuulua tuo filosofisuus ja syvällisyys (?). Sitä rakastan. On niin piristävää lukea kirjoja, jotka eivät todellakaan haihdu lukemisen jälkeen mielestä ja sekoitu muihin kirjoihin.

    Tainaron minulla on omana, joten se on varmaankin seuraava Krohnini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, oi että. Sinulle filosofian opiskelijana tämä teos on napakymppi! Tämä sisältää paljon juuri sitä filosofista pohdintaa (lukiessani mieleen tulivat lukion filosofian tunnit joskus silloin kauan sitten, kirjassa pohdittiin monia samoja kysymyksiä kuin niillä muinaisilla tunneilla), ja herättää valtavasti ajatuksia. Kokoelma jää mieleen elämään omaa elämäänsä, uskoisin että pitkäksikin aikaa kirjan lukemisen jälkeen. Ja oikeassa olet, tämä - samaten kuin huikean hieno Tainaron - ei varmasti unohdu!

      Sinulla on hienoja (ja filosofisia) lukuhetkiä edessäsi. Nauti! :) Itse aion tosiaan nauttia seuraavaksi siitä sinun jo lukemastasi Hotel Sapiensista, mutta en heti tämän perään. Krohnin teokset tarvitsevat aikaa ja ilmaa toistensa väliin. :)

      Poista
    2. Sanojesi jälkeen olen vieläkin innostuneempi tästä(kin) tulevasta lukuelämyksestä. Kun luin Hotel Sapiensin, ihmettelin, miten en ollut lukenut aiemmin näin hienoa kirjailijaa.

      Krohnin kirjat taitavat yleensä olla sivumäärällisesti hyvin lyhyitä, mutta niiden asia on niin painavaa ja mietityttävää, että Krohnia on luettava ajan kanssa. Nyt minun tekisi mieli lukea Tainaron heti, mutta ehkä maltan lukea muutaman kirjan ensin, koska minulla on kirjastosta lainassa esim. tuo sinunkin vähän aika sitten lukemasi Veristen varjojen ooppera. En ole ainoa ihminen, joka sen haluaa lukea, joten tarkoituksenani olisi lukea se pian ja palauttaa muiden lukijoiden iloksi kirjastoon. :)

      Poista
    3. Annami, samaa ajattelin Tainaronin jälkeen. :) Mielikuvani Krohnista oli aiemmin sellainen, että ajattelin naisen kirjojen olevan outoja ja kiinnostavia, mutta samalla vaikeita ja siksi pelottaviakin. Olen kauhean iloinen että uskaltauduin kokeilemaan Tainaronia (ja siitä kiitän muuten Ilselä-blogin Minnaa!).

      Ja samaa mieltä olen muustakin mitä sanoit. Krohnin kirjat ovat "pieniä", mutta silloin vähänkin on paljon, kun jo yhteen lauseeseen mahtuu kokonainen maailma. Ihana Krohn! <3

      Ja voi että, nyt jään odottamaan innolla, mitä pidät Mehrin kirjasta! Olen odotellut siitä muita blogiarvioita varmaan melkein yhtä innoissani ja mielenkiinnolla, kuin Marissa itse. :)

      Poista
  2. Miten hienolta ja krohnmaiselta kuulostava kirja! Tämäkin täytyy lukea. Kummallista, ettei Krohn päässyt 100 parhaan kotimaisen listalle Hesarin äänestyksessä - ehkä häntä pidetään liian vaikeana, vaikka ei hän vaikea ole, mutta onpahan puhutteleva.

    Kiitos hienosta listauksesta! Krohn-seikkailu jatkukoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, tämä on tosiaan hieno kirja, ja etenkin nuo suosikkinovellini ovat sellaisia, joiden pariin haluan varmasti palata myöhemmin. Ja suosittelen kyllä tätä kirjaa todella lämpimästi. Lue tämä! :) Minäkin pidin Krohnia tosiaan vaikeana ennen kuin olin lukenut häneltä mitään, mutta mielikuvani osoittautui ihan vääräksi. Puhutteleva hän kylläkin on, todellakin! Ja minäkin olisin kaivannut sadan kirjan listaan edes yhtä Krohnin kirjaa.

      Kiitos Elina! Näin teemme! <3

      Poista
  3. Voi ei, melkein itkettää, kun tiedän, etten pääse näihin Krohneihin käsiksi kovin helposti! En ole aikaisemmin lukenut häneltä mitään, vaikka toki nimi on tuttu. Olisipa täälläkin Suomi-kirjasto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, harmillista tosiaankin. :( Krohnin teoksia ei taida saada sähkökirjoinakaan. Toivottavasti saisit näitä kuitenkin jossain vaiheessa luettavaksesi, Krohn on ihana.

      Poista
  4. En ole vielä tutustunut Krohnin teoksiin. Olen niin monelta taholta kuullut, että nämä ovat kovin vaikeita, joten mielenkiinto on ollut aika vähäistä. Ja kun toisaalta hyviä kirjoja on vaikka kuinka muutenkin, niin nämä ovat jääneet väliin. Tässä kohdassa voin kuitenkin todeta, että lukulistalle..

    Olen muutenkin lukenut kovin vähän mitään kotimaista, mutta nyt lukulistalle on salavihkaa tullut vaikka mitä suomalaista - ja hyvä niin!

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, niin minäkin kuvittelin ennen, että Krohnin kirjat olisivat vaikeita. Mutta eivät ne sitä ole (ainakaan tämä ja Tainaron). Teksti on helppolukuista, mutta se saa pohdiskelemaan paljon. Tarinoissa on paljon ihmeellisiä piirteitä ja asioita, mutta ne ovat sellaisia, jotka eivät tunnu vaikeilta vaan pikemminkin kiehtovilta. Ehdottomasti kannattaa kokeilla Krohnia, ja esimerkiksi tästä novellikokoelmasta voisi olla hyvä aloittaa. :)

      Poista
  5. Krohn on kyllä mielettömän upea, ja tällä kirjalla on ihana nimi. :) Filosofinen pohdiskelu ei mua yleensä kirjoissa kauheasti kiinnosta, mutta Krohn on ihan oma lukunsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Krohn on tosiaan upea, ja niin ihmeellisen viisas. Ihailen. Enkä minäkään välttämättä muuten välitä kauhean filosofisista kirjoista, mutta Krohnilta haluaisin lukea vaikka mitä. :)

      Poista
  6. Voi että voi kirjalla olla kaunis nimi! Ja sait kyllä koko kirjan kuulostamaan houkuttelevan kiehtovalta.

    Minä en ole vielä yhtään Krohnin kirjaa lukenut, vaikka tarkoitus on pitkään ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kokoelman nimi tosiaan houkuttelee lukemaan. Ja lukeminen kyllä kannattaa, kirja on aika ihana. :) Ja kokeile ihmeessä Krohnia, minulla on semmoinen tuntuma että luulisin sinun ihastuvan kovastikin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...