perjantai 27. joulukuuta 2013

Arto Lappi: Lumiputous


Arto Lappi: Lumiputous (Sammakko, 2009. 90 sivua.)

Olkoon lempeä hymy vene, 
purjehtikoon usein kasvoille. 
Jääköön vaikka ankkuriin - 
ja tulkoon tyynet, tulkoon tuulet.

Arto Lappi on tamperelainen runoilija ja kääntäjä. Häneltä on julkaistu kuusi runokokoelmaa kymmenen vuoden aikana, Lumiputous on miehen viides teos. Lapin runot ovat tiiviitä ja pelkistettyjä - paikoin jopa mietelauseenomaisia, muodoltaan ne usein ovatkin tankoja tai haikuja. Mies on myös suomentanut japanilaista runoutta, sekä mm. Jack Kerouacin ja Jaan Kaplinskin runoja. Bloggerissa Lappi kirjoittaa omaa runoblogiaan, Harakan pajaa, jonka kautta voi näppärästi käydä tutustumassa hänen tuotantoonsa. Blogia selaillessani minulle selvisi sellainen ilouutinen, että Lapilta on odotettavissa uusi runokokoelma ensi syksynä. Hienoa!

Hätäinen valokuva vaellukselta, 
kellertävä varpuinen rinne, taivaankaistale - 
ja kellarikerroksen työtilaan aukeaa 
aamun mitalta aurinkoa.

Lumiputous on jaettu teemoittain yhdeksään osaan. Runot kertovat lapsuudesta ja vanhemmuudesta, aikuistumisesta ja ikääntymisestä, parisuhteesta ja työstä, luonnosta ja vähän kuolemastakin - niissä tiivistyy siis elämän koko kirjo. Lapin runollisessa mielenmaisemassa on jotain harvinaisen ilahduttavaa: kun aikuinen mies tarkastelee elettyä elämäänsä, itseään miehenä ja isänä, sekä jopa vuosien ja ikääntymisen muovaamaa vartaloaan lempeästi itselleen hymyillen, on siinä jotain tavattoman sympaattista. Lapin runoissa tuntuvatkin korostuvan elämänilo ja -jano, sekä kyky katsoa elämää positiivisuuden kautta.

Lappi tekee runoissaan pieniä havaintoja ihmisestä, arjesta ja luonnosta, ja vaikka runot ovat lyhyitä, mahtuu muutamaan riviin kokonainen elämä. Runojen tunnelma on lämpimän seesteinen; niissä opetellaan rakastamaan, seurataan muuttuvia vuodenaikoja, vietetään aikaa antikvariaatissa tai luonnossa vaeltaen ja nähdään kauneutta pienissä yksityiskohdissa, esimerkiksi sadepisaroissa tai lumihiutaleissa. Runoista välittyy vahva läsnäolon tunne ja niitä lukiessa tulee hyvä ja rauhallinen olo. Ne ovat helppolukuisia ja -tajuisia, mutta niistä jokainen tarjoaa paljon tiivistä mittaansa ja konstailematonta ulkomuotoaan enemmän. Oivalluksen siitä, että elämä on tässä ja nyt, ja että se koostuu pienistä hetkistä ja asioista, joita on vain opeteltava rauhassa katsomaan.

Kohottamalla 
kulmiaan ymmärtävät 
hyvin toisiaan: 
vanha pari tarinoi 
kenenkään huomaamatta.

Lapin löytämisestä saan kiittää kahta tamperelaista luottobloggaajaani: Poplaarin Pekkaa ja Luettua elämää -blogin Elinaa, jotka ovat kehuneet ja suositelleet miehen teoksia jo pitkään. Esille nostetun Lumiputouksen uskomattoman kaunis, Riikka Majasen käsialaa oleva kansi kiinnitti taannoin huomioni kirjaston runohyllyssä ja päätin lainata kirjan kokeeksi. Onneksi tein sen, sillä olin aivan myyty jo teoksen ensimmäisistä runoista lähtien. Tällä hetkellä harmittaa vain se, miksen ole tullut tutustuneeksi Lappiin jo kauan sitten, sillä tunnen nyt löytäneeni itselleni uuden suosikkirunoilijan, jonka koko tuotannon haluan lukea ja hankkia samalla myös omaan hyllyyni. Näin mainiota runoilijaa on myös ilo suositella kaikille runojen ystäville.

Päivästä toiseen kuin luistimilla 
pystymättä pysähtymään. 
Ajattelee että rata jatkuu, 
ettei sulavettä koskaan tule.

10 kommenttia:

  1. Ihana. Kirjan nimikin on ihana ja kansikuva :) Näihin runoihin on ilo tutustua :) Kiitos Sara :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ihanaa että tykkäsit! Ja olen varma että pitäisit kirjasta kovasti! :)

      Poista
  2. Jee! ♥

    Minäkään en todellakaan voi väittää olleeni Lappi-fanina mikään edelläkävijä, hurahdin vasta alkuvuodesta. Selailin yhtä kokoelmaa kirjastossa ja vakuutuin heti siinä määrin, että marssin Lukulaariin ostamaan kaikki saatavilla olevat teokset. (Kuten olen aiemminkin mainostanut, niitä saa sieltä puoli-ilmaiseksi ja vieläpä signeerattuna, jos itse runoilija sattuu seisomaan tiskin takana.) Sittemmin olen keräillyt loputkin kirjat, ja nyt tämän ansiokkaan juttusi luettuani tekisi mieli ottaa ne kaikki uusintakierrokselle.

    P.S. Lapin suomennoksista kannattaa muistaa myös hänen yhdessä Juha Raution kanssa suomentamansa Raymond Carverin runot, jotka julkaistiin keväällä harmillisen vähälle huomiolle jääneenä Sateisten päivien jälkeen -kokoelmana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, niin juuri: jee! <3 Ja kiitos vielä sinulle, olet erityisesti runojen maailmassa yksi parhaista suosittelijoistani.

      Ai, eikö siitä olekaan kauempaa kun aloit lukea Lappia?! Höh, luulin että olet lukenut miehen runoja jo vuosien ajan. :) Ja arvaapa vain, haluan todellakin kaikki miehen kirjat, ja signeeratut kappaleet olisivat tietty erityisesti mieleeni. Taas uusi Lukulaari-reissu edessä, ei voi mitään. :)

      Ja P.S. Äh, unohdin Carverin runot, vaikka olin juuri hetkeä ennen postauksen kirjoittamista käynyt tutkimassa Harakan pajaa. Sen kokoelman haluan myös ehdottomasti lukea!

      Poista
  3. Ilahdun aina yhtä suuresti törmätessäni bloggaukseen Arto Lapista! Pitäisi joskus pyörähtää Sammakon verkkokaupassa, koska hyllystäni löytyy vain Oravan portaat. Se on ehdoton lempparini vaikka olen kuluttanut sen sivuja jo viisi vuotta aina vaan samoja runoja lukien :)

    Olipa hyvä kun mainitsit tuosta uudesta kokoelmasta. Olin huomannut Pekan kommentin, mutta unohdin jäädä kyttäilemään vastausta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, voi miten mukavaa kuulla! Lappi-bloggauksiin törmää harvoin, aivan liian harvoin. Aion itse lukea lukea kaikki miehen teokset, eli ainakin täällä minun tontillani juttuihin Lapin runoista tulee törmäämään jatkossakin. :) Ehkäpä Oravan portaat saa olla seuraava Lappini, kiitos suosituksesta!

      Poista
  4. Miten hienoa, että tartuit Lapin kokoelmaan! Näistäkin runoista tuli hyvä mieli. Lempeästä hymystä muuten tunnistaa runoilijan itsensä.

    Kirjoitat taas juuri niin kuin asia on. Kiitos innoituksesta! Minulla on Kaplinski-suomennos tuossa odottamassa ja Carverin runotkin kiinnostavat. Monta Lapin omaakin teosta on lukematta. Toivioretki Lukulaariin olisi paikallaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, oli jo korkea aika! Ja iso kiitos sinullekin, ilman painavia suosituksia en olisi ehkä vielä aikoihin löytänyt Lapin hienoja runoja!

      Ja kiitos myös ihanasta kommentistasi! <3 Kaplinski kiinnostaisi minuakin, sekä runojen että romaanien osalta, samoin Carver. Ihanaa, että on niin paljon laadukasta luettavaa odottamassa vuoroaan.

      Poista
  5. Vaikuttavat tosiaan viehättäviltä runoilta, sekä kuvailusi että runonäytteiden perusteella. Ja kirja on kaunis kuin koru! Täytyy laittaa tämäkin kirja ja runoilija korvan taakse talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tämä olisi ihan sinun kirjasi! (Ja tämä näkyy olevan nyt Adlibriksessä alessa, joten vink vink! :) <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...