Sunnuntaimietteitä ja kirjahyllyhaaste

Pari viime viikkoa on ollut lukemisen puolesta vähän nihkeää. Olen tehnyt pitkää työputkea ja lukuaikakin on ollut kortilla, mutta samanaikaisesti olen potenut pahempaa lukujumia kuin aikoihin. Kuten edellisessä postauksessani kerroinkin, jumin sai aikaan Mia Kankimäen ihana matkakirja, jonka jälkeen minkäänlainen proosa ei ole houkutellut, kun mieleni on vain vaellellut japanilaisissa maisemissa ja kirsikankukkien keskellä. Olen kokeillut aloittaa monenmoista, tai yrittänyt jatkaa monia kauemmin kesken olleita, mutta ei, mikään ei ole maistunut. Paitsi onnekseni runot, niitä olenkin lukenut tosi paljon joka päivä.

Mutta jälleen kerran sain todeta, miten ihmeellisiä latuja ihmisen ajatukset kulkevat. Katsoin viikonloppuna lukujumissani keskinkertaisen kauhuelokuvan The Haunting in Connecticut 2: Ghosts of Georgia, joka tarjosikin yllättäen ihan kivan kauhukokemuksen ohella minulle uutta tietoa orjuuden historiasta. Olen kyllä tiennyt että 1800-luvulla Yhdysvalloissa on ollut valkoisia, jotka ovat auttaneet mustia orjia pakenemaan, mutten ole ymmärtänyt että toiminta on ollut niinkin järjestelmällistä ja verkostoitunutta. Elokuva esitteli mielenkiintoisesti tätä "Underground Railroadia", ja minua sen onnistui koskettaa enemmän kuin pelottaa (joka toisaalta kai olisi kauhuleffan pääasiallinen tehtävä :).

Leffan katsottuani aloin ajatella ehkä parasta koskaan lukemaani orjuudesta kertovaa kirjaa, Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani - ja yhtäkkiä huomasin tuntevani palavaa tarvetta lukea lisää Morrisonia. Lukujumin selättämiseen tarvittiin siis jotain tummaa ja väkevää. Nyt lukeminen maistuu taas entiseen malliin, ja seuraavan viikon aikana blogissa onkin luvassa Morrisonin lisäksi pari muutakin samat määreet täyttävää: tummaa ja väkevää, tunteita herättävää kotimaista proosaa ja runoutta. Aion alkavalla viikolla myös vihdoin listata omat tärppini kuluvan kirjakevään uutuuksista.

Sitä odotellessa vastaan Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogin suloiselta Annalta saamaani kirjahyllyn kertomaa -haasteeseen, jonka ideana on vastata kysymyksiin omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimillä, ja joka on kiertänyt kirjablogeissa ahkerasti parin, kolmen viikon ajan. En siksi nyt haasta itse ketään - jos joku haluaa haasteen tästä napata, olkoon hyvä vain.

1. Oletko mies vai nainen? Nainen punainen.
2. Kuvaile itseäsi. Lukija, Sisar ja Matkantekijä.
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
4. Kuinka voit? Onnellinen matkamies.
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Hiljainen talo.
6. Minne haluaisit matkustaa? Talvi Lissabonissa, tai Eureka Street, Belfast.
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Kiltti tyttö.
8. Mikä on lempivärisi? Puhtaat valkeat lakanat.
9. Millainen sää on nyt? Tähtikirkas, lumivalkea.
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pitkän päivän ilta.
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Lukuhetkiä pimeässä.
12. Millainen on parisuhteesi? Kunnes löydän sinut.
13. Mitä pelkäät? Murtuneet mielet.
14. Päivän mietelause. Naiset katsovat vastavaloon.
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.
16. Miten haluaisit kuolla? Kuolema sypressin varjossa.

Huomenna maanantaina tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun kirjoitin tämän blogini ensimmäiset sanat. Tämä on ollut huikean hieno matka, mutta silti tuntuu että se on vasta alussa. Hienon siitä olette tehneet te, ihanat lukijani. Sain taannoin Kirjasähkökäyrän Mailta ja Luettua elämää -blogin Elinalta mieltä ilahduttavan 'Kiva kun olet täällä' -tunnustuksen (kiitos ihanat naiset!), ja nyt haluan jakaa sen kaikille lukijoilleni: Kiva kun olette täällä! ♥ Iso kiitos kuluneesta kolmesta vuodesta! Tästä on hyvä jatkaa!

(Postauksen kuvat on otettu tammikuun paukkupakkasilla. Enpä olisi uskonut tätä ihan äkkiä sanovani, mutta näinä ankean kosteanharmaina päivinä huomaan melkein kaipaavani noita näkymiä.)