maanantai 15. kesäkuuta 2015

Bo Carpelan: Kulkeva varjo


Bo Carpelan: Kulkeva varjo. Kertomus pikkukaupungista (Otava, 2010. 222 sivua. Alkuteos Vandrande skugga, 1977. Suomentanut Kyllikki Villa.)

Valoisana kesäyönä vahvasti päihtynyt mies hakee lohtua naisen vuoteesta. Hän hiipii tämän huoneeseen, katselee syvää unta nukkuvaa naista ja hengittää raskaasti. Hän tuntee itsensä niin väsyneeksi, ettei jaksa kuin riisua kenkänsä ja horjahdella naisen viereen lepäämään.

  Ulkoa kuuluu rapinaa, jokin varjo liikahtaa, hän ei saa siitä selvää ja istuu kuin jonkun tarkkailemana. Ilma tuntuu raskaalta. Liikkumattomana se täyttää huoneen, kerääntyy nurkkiin, tihentyy vaatimattomien esineiden ympärillä: pöydän jolla on kuppi ja teevati ja muutamia laseja, tuolin, pesupöydän, sängyn jossa Anna makaa kuin kuollut.

Kun mies aamuyöllä herää, huomaa hän vihdoin kauhukseen, että nainen, köyhä ja huonomaineinen Anna, tosiaankin on kuollut - kuoliaaksi kuristettu. Miehen mieli täyttyy kauhusta, jotenkin hän saa kengät jalkaansa ja pakenee vähitellen heräävään kaupunkiin. Eletään kesäkuuta vuonna 1899. Turun kainalossa uinuva pieni rannikkokaupunki herää idyllisestä horroksestaan, kun nuori vainaja aamulla löydetään. 

  Muutaman tunnin kuluttua Anna Pers kannetaan pois paareilla, rattaat ovat pysähtyneet Raatimiehenrinteen alapäähän, paljasjalkamatteja, eukkoja ja siellä täällä ukon kasvot siristelemässä aurinkoa vasten. Hiljaisesti katseleva kunniakuja vainajalle. Hevonen tömistelee kavioillaan, von Adler silittää sen turpaa, hänen kasvonsa ovat tummat ja sulkeutuneet aurinkohatun alla. Kärpäset surisevat tungettelevina, hevonen heiluttaa häntäänsä. Vaikeuksitta he saavat paarit rattaille, Anna ei paljon paina.

Kaupungin poliisimestari Werner Frid on visaisen tehtävän edessä, sillä hänen vastuullaan on selvittää kuka on ottanut julmalla tavalla hengiltä nuoren naisen, turmeltuneen mutta silti niin viattoman. Tutkimuksissa selviää, että Anna on ilahduttanut monia pikkukaupungin herroja, korkeissakin viroissa olevia, ja jopa poliisimestarin omaa poikaa. Onko murhaaja joku heistä, vai joku köyhä poloinen työläiskorttelin asukki?


Edesmennyt Bo Carpelan on yksi suurimmista kotimaisista kirjailijasuosikeistani. Hänen tekstiensä - yhtä lailla proosan kuin runojenkin - äärellä olen aina pakahduksissani, sillä Carpelanin sanoissa on lähes käsittämätöntä taikaa. Hänen tekstejään peittää himmeä hohde: ne hohtavat viisautta, kauneutta ja sellaista tunnelmaa, jollaisen luomiseen kovinkaan moni muu kirjailija ei kykene. Kun tartuin tähän Carpelanin dekkariin, uskalsin odottaa hieman jotakin samaa; historiaan sijoittuvaa murharomaania, jossa on carpelanmaista hohtoa. Eikä minun tarvinut pettyä. Vajosin Kulkevaa varjoa lukiessani niin onnelliseen olotilaan, jollaista en ole koskaan aiemmin dekkaria (!) lukiessani kokenut. 

Carpelanin luoma tunnelma on jälleen kerran omaa luokkaansa. Pikkukaupungin kesäkuu tulvii valoa, kesä säteilee ja syreenit huojuttavat terttujaan punaisiksi maalattujen lauta-aitojen yläpuolella. Murha tuo kaupunki-idylliin oman painostavan tunnelmansa, ja kun ilmassa alkavat syreenin ja jasmiinin tuoksuun sekoittua kalma ja tuhopolton kitkerä katku, tekee kaupunkilaisten yhä vähemmän mieli liikkua kaupungilla öiseen aikaan. Epäluuloa ja pelkoa lisää myös monen pikaisesti todistama hahmo, kuin kulkeva varjo, jonka henkilöllisyydestä ei kenelläkään ole tietoa. Teos on paitsi laadukas historiallinen romaani, myös taidokkaasti punottu ja loppuun saakka tyylikäs murhamysteeri.

Myös romaanin ajankuvaus on tarkkaa ja elävää. Carpelan näyttää lukijalle kaksi erilaista maailmaa saman kaupungin sisällä: Satamassa kaupungin kerma viettää joutilasta aikaa ylikuormitetuissa salongeissaan, ja piiat palvelevat rikkaita valkoisissa esiliinoissaan. Kesä tuo kaupunkiin kimaltelevan virran kylpylävieraita, jotka saapuvat huvittelemaan ja hoitamaan horjuvaa terveyttään. Hameenhelmat kahisevat, lornjetteja kohotellaan, ja Kaivohuoneen puistosta kantautuvat viulujen herkät soinnut. Aivan vierellä kohoaa Vuori, jossa köyhät työläiset aliravittuine lapsineen elävät. Heidän iltojaan lämmittävät nokiset kakluunit ja valaisevat savuttavat öljylamput, heidän taloissaan on vanhoilla sanomalehdillä paikattuja ikkunoita ja rottia, joiden öisiä puremia saa nukkuessaan pelätä. Vuorella nähdään nälkää, siedetään näivetystauteja, juopottelua, irstailua ja köyhyyttä. Koko maa on käymistilassa. Vuosisadan vaihde lähestyy, senaatti on julkaissut helmikuun manifestin, kansassa hyökyvät vihan ja isänmaallisuuden aallot ja moni odottaa tulevaa katastrofia.

Kulkevan varjon henkilöhahmot on kuvattu erinomaisesti. Ihastuin rauhalliseen ja perin oikeudenmukaiseen poliisimestari Fridiin, tunsin surua surullisen kohtalon kokeneen Annan vuoksi (äiditön tyttö, rappiolla ollut isäkin kuollut, varattomuus ajanut irtolaisuuteen, ja lopulta väkivaltainen kuolema), inhosin nuivaa ja ylemmyydentuntoista konsulia, ja elin mukana taiteilijan ja erään kunniallisen rouvan salaisessa rakkaudessa. Henkilöhahmojen väliset kiehtovat suhteet avautuivat herkullisesti ja vähitellen: kuka rakastaa ketä, kuka vihaa ja miksi, kenellä on salaisuuksia, kenestä löytyy pimeä puoli? Kaikkein parasta on kuitenkin Carpelanin kerronta - se on niin viehättävän viipyilevää, ja kieli miltei runollisen kaunista. Vanhahtavan kauniista kielestä on toki kiittäminen myös Kyllikki Villan laadukasta suomennosta. 

Kulkeva varjo oli minulle tyylikkäässä hidastempoisuudessaan aivan pakahduttavan ihana lukukokemus, jonka en olisi suonut ollenkaan loppuvan. ♥ Kirjan ovat lukeneet myös mm. KaisaMariaMinna Vuo-Cho, AnniSannaKatri ja Satu.


14 kommenttia:

  1. Kuulostaa kerrassaan hyvältä dekkarilta! Oletpa löytänyt jännäriaarteen! Taas kerran kirjoitat niin vastustamattomasti, että haluaisin lukea kirjan heti. ❤

    Myönnän häpeäkseni, että olen lukenut Carpelanilta vain pari kirjaa, joista kyllä molemmista olen pitänyt paljon. Olisi todellakin aika paikata sivistystään tässä(kin) kohtaa.

    Dekkariviikon satoa on kiva lueskella. Olen aivan innoissani näistä vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, aarre tämä olikin! Kuvittele: elävästi kuvattua historiaa, perushyvä ja -varma dekkari, ja tämä kaikki Carpelanin kauniilla kielellä kerrottuna. Oih! ♥ Tätä kirjaa metsästän nyt omaan hyllyyni.

      Minullakin on Carpelanilta vielä enemmän lukematta kuin luettuna, mutta pikkuhiljaa. On ihana ajatus, että on vielä jäljellä lukemattomia teoksia, jotka on kirjoitettu Carpelanin taikakynällä.

      Ja dekkariviikko oli mainio. Luettavien kirjojen lista kasvoi taas, ja blogien lueskelu sai aikaan muutaman melko intensiivisen haahuilukierroksen kirjaston dekkarihyllyjen väleissä. :D

      Poista
  2. Minäkin pidän Bo Carpelanin kirjoista. Olen lukenut Kulkevan varjon, mutta pitäisi lukea uudelleen ja tuoda teksti blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, lue ihmeessä ja kirjoita tästä. Tuntuu, että harva tietää, että Carpelan kirjoitti myös tämän yhden dekkarin. Kulkevalle varjolle kaipaisi huomiota ja näkyvyyttä, niin ihastuttava tämä on.

      Poista
  3. Tätä kirjaa voi kyllä lukea niin monella eri tavalla ja kaikki tuntuvat saavan siitä eri juttuja irti. Itse en hirveästi ilahtunut, koska koin ongelmia kielen kanssa ja tästä syystä tarina jäi hämärään. Toisaalta mieleeni on silti jäänyt tästä hyvin selkeästi tiettyjä kohtauksia, mikä on aika jännä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, niinhän se taitaa olla, ettei mikään kirja ole kaikkien makuun sopiva. Carpelanin kieli ja verkkainen kerronta ovat sellaisia, että niihin joko rakastuu tai kenties hieman tuskastuu. Minä rakastuin. :) Ja en yhtään ihmettele, että kirja on jättänyt vahvoja muistijälkiä. Tässä on jo niin vahva tunnelmakin.

      Poista
  4. Bo Carpelanin kirjoissa on sitä tiettyä taikaa! <3

    mutta tätä teosta en olekaan lukenut! Ihanasti saat kirjan tunnelman esiin ja miten viehättävät kuvat!

    Huomasin juuri, että olen kokonaan luopunut kirjankansien kuvaamisesta. Pitäisi taas terästäytyä siilläkin alueella, kustantajien kansikuvat ovat vain olleet niin helppoja napata mukaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, se on ihan totta, ja sitä samaa Carpelan-taikaa oli tässäkin! ♥ Voih, kiitos kauniista sanoistasi, ja tätä kirjaa suosittelen erityisellä lämmöllä juuri sinulle. Tulet ihastumaan!

      Rakastan valokuviasi, ja kaipaan kirjankansikuviasi. Toivottavasti innostut kuvailemaan kansia taas jossain vaiheessa. ♥

      Poista
  5. Bo Carpelan on yksi minunkin suosikeistani. Tämä taitaa olla ainoa kirja joka on lukematta, hieman olen arastellut kun on dekkarigenren alla. Mutta kiitos arviosi, enää ei tarvi jännittää vaan voi huoletta lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, ei tätä kannata arastella, hyvin carpelanmainen teos tämäkin on. ♥ Ja oih, sinä olet lukenut koko muun Carpelanin tuotannon. Ihailen!

      Poista
  6. Ah, yksi lempparikirjailijoistani! <3 En enää itse juurikaan muista tästä kirjasta muuta kuin sen lumoavan kielen. (Piti oikein käydä silmäilemässä omaa arviota, hihih.. ;D). Voi että, pitäisikin lukea taas kirjailijalta jotain! Esimerkiksi se Kaari, josta muistan lukeneeni arviosi ja vaikuttuneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, lumoava on koko kirja. ♥ Ja Kaarta suosittelen sinulle lämmöllä, se on ihana. Minulla odottelee vielä vuoroaan sen jatko-osa, Paratiisi. Olen ajatellut lukea sen nyt kesällä. :)

      Poista
  7. Sara, onpa kiinnostava kirja, joka on mennyt minulta ohi. Olen Bo Carpelan fani ja sanot hänestä aivan oikein, että hänen tekstissään on taikaa. Ensimmäinen kirjoja koskeva haastattelu minusta tehtiin koskien Carpelanin kirjaa Axel ja minulla on vieläkin kuva kirjasta ja minusta. Sitten tapasin Bon ja sain ihanat signeeraukset omistamiini Carpelanin teoksiin...

    Aion vähitellen kerätä Carpelanin kirjat, ne puuttuvat, ja se onkin sitten jo taikaa ja hohdetta.

    Kirjassa on jotenkin vanhahtavan ihana kansi.

    Mukavaa juhannusta ja säästä viis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, lue tämä joskus! ♥ Ihastuttava tuo muistosi Carpelanista, voi kunpa minäkin olisin tavannut hänet. Oih! Axel on muuten kesäloman lukulistallani ihan jo pelkästään tämän Sibelius-juhlavuoden takia. Odotukset kirjan suhteen ovat tosi korkealla. :)

      Minäkin kerään Carpelanin teoksia omaan hyllyyni, mutta moni vielä uupuu. Kokonainen Carpelan-kokoelma, se vasta olisi jotakin! ♥

      Ihanaa kesäistä viikkoa sinne! ♥

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...