John Galsworthy: Omenapuu

John Galsworthy: Omenapuu (WSOY, 1970. 112 sivua. Alkuteos The Apple Tree, 1916. Suomentaneet V. A. Koskenniemi ja Vieno Koskenniemi.)

Frank ja Stella Ashurst juhlistavat hopeahääpäiväänsä tekemällä pitkän autoretken Englannin maaseudulle, heidän päämääränään on pieni Torquayn merenrantakaupunki, jossa he ovat aikanaan tavanneet. Pariskunta pysähtyy nummien keskellä laidunmaiden kupeeseen lepäämään ja syömään lounasta. Kaunis maisema houkuttelee Stellan kaivamaan esiin maalaustarvikkeensa, ja vaimon jäädessä auton luo maalailemaan vesiväreillään kävelee Frank läheiselle rinteelle eväskorin ja kirjansa kanssa. Hänen olonsa on levoton ja hän tuntee rinnassaan omituista kaipausta, ja äkkiä hän tajuaa maiseman olevan ennestään tuttu.

Kahtakymmentäkuutta vuotta aiemmin Frank on juuri päättänyt viimeisen ylioppilasvuotensa ja valmistunut asianajajaksi. Opiskelun päättymistä ja kevättä juhlistaakseen nuori mies on lähtenyt ystävänsä Robertin kanssa maaseudulle jalkamatkalle. Hänen jalkapallopolvensa alkaa kuitenkin vihoitella, ja ystävykset toteavat, että heidän tarvitsee löytää nummien keskeltä maalaistalo josta he saisivat yösijan. Polulla heitä vastaan tulee nuori, vaatimattomasti pukeutunut tyttö, joka lupaa nuorukaisille majapaikan tätinsä läheisestä talosta. Kaksikko otetaankin talossa vastaan vieraanvaraisesti, vierashuone laitetaan kuntoon ja miehille tarjotaan myöhäinen mutta yltäkylläinen iltapäivätee.

Polulla kävellyt tyttö on seitsemäntoistavuotias Megan. Jo ensimmäisenä iltana Frank huomaa etsivänsä häntä katseellaan ja tuntevansa sielussaan outoa synkkyyttä, sillä myös Robert tuntuu huomanneen tytön viehätyksen. Seuraavana aamuna Frankin jalka on pöhöttynyt sellaiseen kuntoon, ettei matkan jatkaminen jalan ole mahdollista. Robert lähtee, sillä häntä odotetaan Lontoossa, mutta Frank jää maataloon yli viikoksi parantelemaan jalkaansa. Noiden päivien aikana Frankissa herää rakkaus Megania kohtaan, ja ilokseen mies huomaa tytön vastaavan hänen tunteisiinsa.

  Kuin pehmeän, näkymättömän käden kohottamana kaikki nousi maasta ja kehittyi, samoin olivat hänenkin sydämensä ja aistinsa kehittyneet. Hän nousi ja taittoi metsäomenapuusta pienen oksan. Umput muistuttivat Megania - ne olivat sirosti muovautuneet kuin simpukankuoret, ruusunpunaisia, luonnonraikkaita ja liikuttavia. Hän pisti oksan napinreikään. Ja hänen rinnassaan kuohuvan kevään hurma purkautui riemukkaaksi huokaukseksi.

Salaisten tapaamisten kuohuttama Frank lupaa Meganille viedä tämän mukanaan Lontooseen, näyttää tälle maailmaa ja viedä tytön vihille. Hän jättää matkatavaransa maataloon ja lähtee Torquayhin valmistelemaan tulevaa karkumatkaa: hänen täytyy käydä pankissa ja hankkia alempisäätyiselle tytölle tulevan matkan ajaksi huomiota herättämättömiä pukuja. Kaupungissa Frank tapaa kuitenkin vanhan ystävänsä seurueineen, ja heidän kanssaan aikaa viettäessään intohimoinen ajatus maalaistytöstä alkaa laimentua ja rakkaudenunelmat muuttuvat todellisuudeksi. Frank unohtaa Meganin, mutta ei arvaa, että hänen petoksellaan on kohtalokkaat seuraukset.

Luin tämän Galsworthyn pienen klassikon ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten, ja se hurmasi minut jo silloin. Olen haaveillut kirjan uudelleenlukemisesta joka kesä, ja nyt kun luin kirjan uudelleen, se yllätti minut olemalla jotenkin vielä ihanampi kuin muistinkaan. Omenapuu onkin oivallista luettavaa juuri tähän aikaan vuodesta omenapuiden kukkiessa kauneimmillaan. Se on myös melkoinen täsmälääke kaihertavaan Englannin-kaipuuseen.

Kirjan englantilaisen maaseudun kuvaus nimittäin lumoaa taianomaisuudellaan. Eletään toukokuuta, aikaa jolloin omenapuut ovat juuri puhkeamassa kukkaan. Rakastunut Frank Ashurst viettää aikaa kuljeskelemalla maatalon puutarhassa, jonka omenankukat verhoavat kuin valkoiseen harsoon. Vino auringonsäde värisee ruohikossa, sammalrunkoisten puiden oksat huojuvat hiljaa tuulessa, ja hiljaisuudessa kuuluu mustarastaan laulu. Kesä tekee tuloaan ja Frankissa herää levoton hurma. Hän sepittelee rakkausrunoja kuunnellessaan käkien kukuntaa ja rastaiden säksätystä. Kerronnassa on miltei yltiöromanttinen sävy, mutta kun pintaa raaputtaa, löytyy sen alta kutkuttavan hersyvää ironiaa ja hienoista halveksuntaa yläluokkaista elämäntapaa ja -asennetta kohtaan. Omenapuu onkin hieno kertomus siitä, miten luokkayhteiskunnan odotukset, perinteet ja velvoitteet vaikuttavat ihmismieleen.

Galsworthy kuvaa mainiolla tavalla päähenkilöään, nuorta Frank Ashurstia. Hän on säätytietoisuudessaan ylemmyydentuntoinen ja koppava, mutta näkee itsensä ihailtavan jalona ja sivistyneenä miehenä. Hänen Megania kohtaan tuntemansa rakkaus on varmasti osin aitoakin, mutta enemmän hän tuntuu olevan rakastunut ajatukseen rakkaudesta. Hän kokee Meganin lempeyden ja huomionosoitukset mairittelevina, ja huumaantuu omasta ritarillisuudestaan tyttöä kohtaan. Miehen ajatukset ovat ristiriitaisia, eikä hän tunnu lopulta itsekään tietävän mitä pitäisi haluta tai ajatella. Tosin ajatus kahden säädyn erilaisuudesta on vahva ja alentava: Koska Megan on maalainen ja alempaa yhteiskuntaluokkaa, on hän luonnollisesti yksinkertainen, ajattelematon ja avuton, kuin älyllisesti kehittymätön - ja siksi Frankin suojeluksen tarpeessa. Kirjaa lukiessa tämä ajatus nostaa karvat pystyyn, ja se lienee ollut juuri kirjailijan tarkoitus.

Myös rakastumisen ja nuoren rakkauden kuvaus on osuvaa. Galsworthy tavoittaa hyvin sen, millaisin silmin rakastunut ihminen mielitiettyään katselee: ensimmäisenä päivänä Frank toteaa mielessään Meganin olevan hymyillessään melkein kaunis, mutta viikon päästä ääni kellossa on jo toinen: tyttö on Frankin silmissä hyvin kaunis tummine hiuksineen ja kasteenharmaine silmineen. Nuoren miehen levottomuus ja sydämessä värisevä kiihko tarttuvat lukijaan, kirjaa lukiessaan on helppoa muistaa, miltä tuntuu olla rakastunut. Omenapuu on napakka kertomus, sen pieneen sivumäärään on saatu mahdutettua kaikki oleellinen. Kirjan ajankuvaus ja brittiläisyys hurmaavat, samoin kuin Koskenniemien käännös ja romaanin vanhahtava kieli. Kirja tarjoaa kerrassaan hienostuneen ja ihastuttavan lukukokemuksen.

Ihanan Omenapuun ovat lukeneet myös Elina, Ulla, hdcanis, MrRainfold ja Kirjojen kamarin Katja. Itse aion jatkaa matkaani mainion Galsworthyn parissa lukemalla tänä kesänä vihdoin miehen pääteoksen, Forsytein tarun.