Saul Bellow: Ainoa oikea

Saul Bellow: Ainoa oikea (Tammi, 1998. 146 sivua. Alkuteos The Actual, 1997. Suomentanut Kristiina Rikman.)

  Olen kuvitellut mielessäni kohtaamisia ja keskusteluja Amyn kanssa monta kertaa viikossa vuosien ajan. Noissa keskusteluissa olemme käyneet läpi kaikki tekemäni virheet - ja niitä riittää - joista pahin oli kyvyttömyyteni tavoitella häntä, kilpailla hänestä.
  Hän olisi voinut hyvinkin sanoa: "Missä hemmetissä sinä olet ollut koko meidän elämämme ajan?"
  Hyvä kysymys!

Harry Trellman on etsinyt omaa paikkaansa maailmassa lähes koko ikänsä. Omassa perheessään hän on ollut epäorpo orpopoika, joka on laitettu lastenkotiin, sillä sairaalloinen äiti ja kirvesmiehenä työskennellyt isä eivät ole kyenneet pojastaan huolehtimaan. Koulussa hän on kokenut ulkopuolisuutta erikoisen taustansa ja vielä erikoisemman, itäaasialaista muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi. Aikuisena hän on muuttanut Kaukoitään sulautuakseen joukkoon, mutta kaipuu emotionaalisille juurille on saanut hänet palaamaan Chicagoon. Nuoruusvuosilta tuttuun kaupunkiin häneltä on jäänyt jotakin: keskeneräinen rakkausjuttu kouluaikaisen ensirakkauden, Amy Wustrinin kanssa.

Amy ei ole jäänyt Harryn kosintaa odottelemaan, vaan on ehtinyt tahollaan naimisiin, pariinkin otteeseen. Vuodet kuluvat, Harry ja Amy keski-ikäistyvät - ja vasta kun Amy on hautaamassa toista aviomiestään (toiseen kertaan!), rohkenee Harry kertoa naiselle tunteistaan.

  Puolen vuosisadan tunteet on investoitu häneen, puolen vuosisadan haaveet, fantasiat ja hajamielisyys, mielikuvituksessa käydyt keskustelut. Neljäkymmentä vuotta kestäneen keskittyneen kuvittelun jälkeen tunnen pystyväni kuvailemaan hänet millä hyvänsä hetkellä minä hyvänsä päivänä.


Nobelisti Saul Bellowin (1915 - 2005) syntymästä tuli tänään kuluneeksi sata vuotta. Olin suunnitellut miehen kirjojen lukemista jo jonkin aikaa, mutta näin juhlapäivän lähestyessä tartuin vihdoin tuumasta toimeen. Tämän pienoisromaanin ohella olen lukenut myös miehen pääteosta, Herzogia, josta lisää aikanaan.

Bellowilla on hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen kirjoitustyyli. Hän sanoo paljon hyvin vähällä, hänen tekstinsä on samanaikaisesti napakkaa ja laveasti rönsyilevää. Hän myös yhdistelee sujuvasti rentoa puhekieltä, korkealentoisia filosofisia ajatelmia ja tekstiä, jossa on jotenkin tieteellinen ja opettavainen ote. Hänen kerrontansa on tavallaan helppolukuista, mutta se ei salli ajatusten lähteä yhtään harhailemaan, tai kärryiltä putoaa saman tien. En muista lukeneeni koskaan mitään aivan tämänkaltaista.

Ainoassa oikeassa Bellow tekee teräviä ja purevan tarkkoja havaintoja ihmisestä ja yhteiskunnasta. Hän tarkkailee päähenkilönsä silmin ihmisluonnon piirteitä ja käyttäytymistä, ja kritisoi nykyihmisen pyrkimyksiä ja arvoja ajassa, jossa materialistinen maailmankuva on tehnyt monista tusinaihmisiä. Bellowin päähenkilö Harry etsii ihmisistä lahjakkuuden merkkejä ja kyteviä hengenlahjoja, mutta kokee, että suuri osa ihmisistä on henkisesti siitä mahoimmasta päästä, vailla korkeampia kykyjä. Bellowin kuvaama maailma - 1990-luvun Yhdysvallat - onkin julma ja häikäilemätön paikka, jossa rahalla on suurempi arvo ja merkitys kuin ihmisellä, ja jossa älynlahjoja käytetään vain jotta voitaisiin saavuttaa lisää rahaa ja materiaa. Tällaista taustaa vasten vuosikymmeniä kestänyt uskollinen rakkaus ja syvä kiintymys yhtä ja samaa naista kohtaan nousee esiin kauniina ja herkkänä, kunnioitusta herättävänä.

Pienoisromaaniksi kirjassa on varsin paljon henkilöhahmoja - ja heistä suurin osa on enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä. Osa henkilöistä tuntuu tavallaan hieman tarpeettomiltakin, mutta heidän kauttaan Bellow piirtää kuvaa amerikanjuutalaisesta yhteisöstä. Harryn ja Amyn lisäksi tärkeään rooliin nousee muuan kunnioitettu juutalainen monimiljonääri, iäkäs Sigmund Adletsky, jonka tehtävänä on näytellä tarinassa eräänlaisen Eroksen rooli. Ainoa oikea onkin paitsi armottoman tarkkanäköinen yhteiskunnan kuvaus, myös herkkävireinen rakkauskertomus, joka jättää sydämeen lämpimän ja toiveikkaan olon.

Ensikosketus huikean älykkääseen ja psykologisesti moniulotteiseen Bellowiin on ollut niin positiivinen, että haluan ehdottomasti jatkaa tutustumista miehen laajaan tuotantoon. Ainoaa oikeaa on luettu muuallakin, ainakin MarikaOksa, Risto Uusikoski, Jane ja susar ovat kirjasta kirjoittaneet.