Runebergin jäljillä (terveisiä Porvoosta!)

Kävin parin päivän reissulla lapsuusmaisemissani Porvoossa. Sukuloinnin lisäksi ehdin viettää aikaa myös rakastamassani vanhassa kaupungissa, sekä käydä Runebergin kodissa, joka on Suomen vanhin ja monipuolisin kotimuseo. Vanhana porvoolaisena olen käynyt Runebergin kodissa useita kertoja, jo pelkästään luokkaretkillä ja tutustumiskäynneillä eri kouluista ja oppilaitoksista, mutta siitä huolimatta siellä on aina yhtä kiehtovaa vierailla. Tällä kertaa minulla sattui vielä olemaan onni myötä, ilmeisesti kovasta sateesta johtuen olin ainoa asiakas, ja sainkin museossa henkilökohtaisen kierroksen loistavalta oppaalta, jonka muistan jo lapsuuteni luokkaretkiltä. Museossa kului helposti pari tuntia kierrellen taloa rauhassa, kuunnellen oppaan kertomuksia Runebergista ja tämän perheestä, sekä keskustellen muun muassa kirjallisuudesta.

Nyt vien teidätkin pienelle kierrokselle Runebergin kotiin, ja myöhemmin tänä viikonloppuna vanhaan Porvooseen sekä syksyiselle huvilalle siskoni luo. :) Koska Runebergin kodin sisätiloissa kuvaaminen ei ole sallittua, liitän oheen muutaman kuvan museosta, jotka olen poiminut Porvoon museon sivustolta. Samalla otan tällä päivitykselläni osaa Hannan Kirjallinen pyhiinvaellus -haasteeseen.

Tässä Porvoon empirekaupunginosassa sijaitsevassa talossa Runeberg asui vaimonsa Fredrikan ja heidän kuuden poikansa kanssa vuodesta 1852 aina kuolemaansa saakka. Vuonna 1882 valtio lunasti talon Runebergin perillisiltä, jotka ottivat mukaansa vain henkilökohtaiset esineensä, ja jättivät huonekaluja, astioita ja viherkasveja myöten kaiken paikoilleen juuri sellaiseen kuntoon kuin talo on ollut kansallisrunoilijan eläessä. Talossa on kymmenen huonetta, ja se on siis säilytetty täysin ennallaan. Runebergeillä on ollut yhteensä kahdeksan lasta, joista kaksi on kuollut pieninä. Opas kertoi kuuden pojan olleen lapsena niin villejä, että heitä kutsuttiin Porvoossa Runebergin susiksi. :)

Talousrakennus, jossa sijaitsevat muun muassa ulkohuussit ja palvelijoiden tiloja. Runebergeilla oli talonsa edustalla myös suuri kaupunkipuutarha, joka myöskin on säilytetty samanlaisena kuin se on ollut rouva Fredrikan aikana.

Kettuhuone, jossa Runeberg vastaanotti tärkeät miespuoliset vieraansa. Seinustalla roikkuvat ketut runoilija on itse pyydystänyt, tosin ei ampumalla (vaikka kettujen päällä roikkuvista aseista niin voisi päätellä), vaan ketturaudoilla. Runeberg rakasti luontoa ja metsästystä, ja siksikin on kammottavaa ajatella että mies vietti elämänsä 14 viimeistä vuotta lähinnä vuodepotilaana halvaannuttuaan metsästysretkellä saamansa aivoverenvuodon jälkeen.

Suuri sali, jonka seinät ovat pullollaan arvotaidetta. Osan tauluista Runeberg on saanut lahjaksi luonaan vierailleilta taidemaalareilta. Kuvan vasemmassa laidassa näkyvä merta kuvaava taulu on erään taiteilijan lahja Fredrikalle pariskunnan 30-vuotishääpäivän kunniaksi. Taulun myrskyisän meren sanotaan kuvaavan pariskunnan avioliittoa.

Tämä on ehdottomasti lempihuoneeni Runebergien kodissa: pariskunnan makuuhuone. Edustalla olevassa leveässä sängyssä runoilija makaili viimeiset vuotensa puolikuuron Fredrikan lukiessa hänelle kirjoja ääneen. Miehen oikea puoli oli halvaantunut, mutta vasemmalla kädellään hän pystyi soittamaan kutsukelloa (pitkä naru sängyn vieressä), ja vasemmalla jalallaan rapsuttelemaan sängyn päätyä (jossa näkyy iso kulunut kohta). Sängyn vieressä on Runebergin insinööripojan isälleen rakentama pyörätuoli, jonka päällyskankaat ovat porvoolaisrouvien tekemiä kanavatöitä. Pyörätuolissa on vasemmalla puolella kahva, jotta Runeberg pystyi rullailemaan tuolilla asunnossa itsenäisesti tervettä kättään käyttäen. Seinällä sängyn päädyssä näkyy se kuuluisa peili, josta Runeberg katseli kadulle. Naiset niiasivat ja miehen nostivat hattuaan ohi kävellessään, ihmiset kun tiesivät että runoilija voi nähdä heidät. Taustalla näkyy Fredrikan vedettävä, kapea sänky.

Keskustelimme oppaan kanssa pitkään myös kirjoista. Olen lainannut kirjastosta Erik Wahlströmin teoksen Kärpäsenkesyttäjä, joka kertoo Runebergista käyttäen kuitenkin romaanin sallimia vapauksia. Kerroin oppaalle aikovani lukea kirjan museossa käytyäni, ja hän suositteli kirjalle jatkoksi Merete Mazzarellan teosta Fredrika Charlotta o.s. Tengström: kansallisrunoilijan vaimo. Opas itse oli lukenut molemmat, ja hän kertoikin muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan erityisesti Kärpäsenkesyttäjään liittyen (palaan niihin kirjan luettuani).

Tarkoitukseni oli jatkaa Runeberg-kierrostani Runeberginpuistoon J. L. Runebergin patsaalle, sekä Porvoon hautausmaalle Runebergien haudalle, mutta koska ulkona satoi aivan kaatamalla, päätin siirtää nämä käynnit seuraavalle Porvoon reissulleni, ja sen sijaan suuntasinkin vanhaan kaupunkiin ja suosikkikahvilaani Tee- ja kahvihuone Helmeen, josta saa runebergintorttuja ympäri vuoden. <3

Jos käytte Porvoossa, suosittelen ehdottomasti käyntiä Runebergin kodissa! Pikkurahalla saa tehdä uskomattoman upean aikamatkan 1800-lukulaiseen elämänmenoon todella asiantuntevalla opastuksella. Museon opas ansaitseekin ehdottomasti erikoismaininnan, hänen kertomansa tarinat herättivät talon eloon ja  parin tunnin ajan tunsin olevani 150 vuoden päässä menneisyydessä, saatoin miltei nähdä poikien juoksevan talon lautalattioilla, Fredrikan kirjoittavan tekstejä työpöytänsä ääressä, tai runoilijan makaavan sängyssään ohikulkevia porvoolaiskaunottaria peilistä katsellen.