Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär


Tuula-Liina Varis: Muotokuvamaalarin tytär (WSOY, 2010. 217 sivua.)

  Vanhuus ei ole ilo, mutta pitkä ikä on, se perspektiivi. Nuoret ihmiset naureskelevat, kun vanhat vain muistelevat entisiä aikoja, katsovat menneisyyteen. Eivät vanhat katsomalla katso menneisyyteen, menneisyys on heissä ja he näkevät siihen koko ajan, osaavat suhteuttaa sen mitä tapahtuu siihen, mitä on tapahtunut. Tätä nuoret eivät ymmärrä, koska heillä on niin vähän menneisyyttä, mitä nähdä.
  Olinko minä nuorena samanlainen? Että ajattelin tietämättömyyden olevan jotenkin tuoretta, raikasta?Kai minä olin.

Muotokuvamaalarin tytär on kokoelma novelleja ja muita kirjoituksia. Kirja on jaettu neljään osioon; ensimmäinen ja toinen osio sisältävät yhteensä viisi vahvaa novellia, kolmas, Pieneksi mummosarjaksi nimetty osio sisältää kahdeksan lyhyttä kirjoitusta vanhuudesta kaikessa monimuotoisuudessaan, ja neljäs osio pitää sisällään otteita Variksen työpäiväkirjasta ja ajatuksia kirjoittamisesta.

Aloitan siitä että minä rakastin tätä kirjaa. Tarkoitukseni oli lukea teoksen novelleja hitaasti ja nautiskellen usean päivän aikana, mutta Variksen teksti on niin kertakaikkisen herkullista että olisin halunnut ahmia kaiken kerralla! Kirjan yksittäiset novellit ovat taidokkaita ja vahvoja tekstejä, lähes täydellisiä pieniä kokonaisuuksia ihan sellaisenaan. Mutta yhdessä ne muodostavat ehjän ja upean elämänmakuisen ja -kokoisen paketin, kuin kauniin helminauhan jossa jokainen helmi on oma, kaunis yksilönsä. Variksen teksti on sujuvaa luettavaa, kieli on yhtä aikaa kaunista, hauskaa, kirpeää ja suoraviivaista.

Jokaisen rivin välistä huokuu vahva elämänkokemus ja iän mukanaan tuoma lempeä viisaus, inhimillisyys ja tarkkanäköisyys, mutta siitä huolimatta Varis ei saarnaa, vaan toteaa ja näyttää miten asiat voivat olla. Tekstit saivat minut nauramaan, vähän itkemäänkin, ja monessa kohtaa huokailemaan ja nyökyttelemään, niin, juuri näinhän se on. Erityisesti rakastin mummosarjaa, kertomuksia vanhuksista, jotka eivät aina välttämättä käyttäydy odotusten mukaisesti - siksi että odottavat elämältä vielä jotakin. Mummoja, jotka tekevät spagaatteja, rokkaavat, kirjoittavat ja rakastavat, koska vielä pystyvät ja koska se tekee elämästä elämisen arvoista.

Novelleja yhdistää tietynlainen sukupolvien välinen kuilu ja väärinymmärrysten sarja, sekä se, että jokaisessa tarinassa yritetään pärjätä niillä korteilla jotka on jaettu, vaikkei aina olekaan käynyt hyvä tuuri. Novelleissa vaikeat asiat tulevat lähelle, henkilöt joutuvat kohtaamaan niitäkin, jotka ovat kaksin käsin torjuttuja.

Seuraavat kaksi sitaattia ovat mielestäni aivan ihastuttavat, sekä yksinään että toisiinsa sidottuina. Ensimmäinen ote on novellista Nuket, toinen Pienen mummosarjan tekstistä Proosaa. Kumpikin sitaatti kertoo kirjoittamisesta, ensimmäisessä päähenkilönä on teinityttö, toisessa elämäniloinen, elämänsä ehtoopuolella elävä mummo. Näihin katkelmiin kiteytyy jotakin ihanan oleellista tästä upeasta novellikokoelmasta, sekä ylipäänsä elämästä.

Milla rupesi kirjoittamaan runoja. Hän aloitti ensimmäisen romaaninsa, Pariisiin sijoittuvan intohimoisen rakkaustarinan. Se loppui kesken lauseen, äkkipysäykseen, kun hän oivalsi, ettei tiennyt mitään sen paremmin Pariisista kuin intohimostakaan.

**

  Selma oli ravisuttavan luomisvimman vallassa. Se oli muuttanut hänen koko elämänsä. Hän kirjoitti aamusta iltaan lyijykynällä pieniin viivoitettuihin lehtiöihin, joiden kannessa oli kauniin naisen tai pörröisen eläimen kuva. Selma kirjoitti elämästään, lapsuudestaan ja nuoruudestaan tyttöpäänä pienessä mökissä syrjäkylällä lammen rannalla, tulevan aviomiehen tapaamisesta, häistään, aikuisuudestaan samanmoisessa mökissä toisella syrjäkylällä, ainoan pojan syntymästä, surusta, kun enempää lapsia ei tullut, miehen kuolemasta.
  Selma kirjoitti elämäänsä läpi, Selma oli kadonnutta aikaa etsimässä.

Tämän hienon novellikokoelman ovat lukeneet myös Ilse, Jaana, Joana ja Hanna. Omasta puolestani sanon: voi lukekaa ihmiset Tuula-Liina Varista, lukekaa ja ihastukaa!

Kommentit

  1. Minä olen vasta aloittanut sitä Pikku naisia -novellikokoelmaa, mutta aion tässä hiljalleen kyllä lukea lisää ja tutustua Varikseen kirjailijana.

    Hyvää viikonloppua, Sara-söpöläinen!

    VastaaPoista
  2. Minä myös ahmin tämän kerralla ja pidin paljon, todella paljon, kuten muutenkin Variksesta.

    VastaaPoista
  3. Karoliina, minunkin oli nyt ihan pakko lainata Variksen Pikku naisia kirjastosta, tämä oli niin hieno kirja että haluan pian lisää! Suosittelen tätä ehdottomasti sinulle, vaikka sitten Pikku naisten jälkeen! :)
    Ja ihanaa viikonloppua sinullekin, ihana! <3

    Jaana, minulla on sellainen muistikuva että olisin aiemminkin lukenut Varista, mutta lukupäiväkirjastani en löydä yhtään merkintää, joten saattaa olla että tämä oli sitten kuitenkin ensimmäinen Varikselta lukemani teos. No, yhtä kaikki, ihastuin tähän kokoelmaan ihan täysin! Sinä olet tainnut blogata Variksesta enemmänkin, tulen katsomaan! :)

    VastaaPoista
  4. Minä olen lukenut Varikselta vain Kilpikonnan ja olkimarsalkan, jota rakastan. Jostain syystä en kuitenkaan ole lukenut laisinkaan hänen kaunokirjallista tuotantoaan. Pitäisi.

    Pieni mummosarja on jo nimenä aivan valloittava.

    VastaaPoista
  5. Liisa, minua taas kovasti kiinnostaisi Kilpikonna ja olkimarsalkka! Varsinkin nyt kun olen vähitellen alkanut enemmän tutustua Saarikoskenkin tuotantoon. Luulen että se voisi olla vuorossa seuraavaksi kun tulee sellainen elämäkerta-lukufiilis. :)

    Niin on, Pieni mummosarja on oiva nimi niille kahdeksalle kirjoitukselle. <3

    VastaaPoista
  6. Tätä Variksen kirjaa en olekaan lukenut, vaikka olen rakastanut esim. Kilpikonnaa ja olkimarsalkkaa sekä Maan päällä paikkaa... Varis on mielestäni lämmin ja viisas. Sama välittyy niin hänen kaunokirja- ja kolumniteksteistään että hänen olemuksestaan (Joensuun vuosinani osallistuin kirjallisuusseminaariin, jossa Varis oli ja on edelleen puuhanaisena). Olen varma, että rakastaisin tätä kirjaa. <3

    VastaaPoista
  7. Sara, en ole Variksesta enempää blogannut, sillä olen lukenut ne ennen tämän harrastuksen aloittamista.

    Kilpikonna ja olkimarsalkka on hieno kirja ja menee ihan kaunokirjallisuudesta, vaikka sillä (oma)elämäkerrallinen ote onkin. Suosittelen!

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä kirjoituksesta! En ole lukenut yhtään Variksen kirjaa, mutta nyt blogeja seurattuani tuntuu, että pitäisi. Saattaisin pitää niistä.

    VastaaPoista
  9. Katja, ihan totta: lämpö ja viisaus ovat juuri ne sanat jotka ensimmäisenä yhdistäisin Varikseen. <3 Lue ihmeessä tämä teos, varmasti rakastat. Minä puolestani jatkan tästä lähiaikoina ainakin Kilpikonnan ja olkimarsalkan pariin. :)

    Jaana, huomasinkin sen kun tulin vierailulle blogiisi. :) Mutta luin kunnolla sinun postauksesi tästä kirjasta ja olit kirjoittanut tästä todella hienosti, postauksesi teki kunniaa upealle kirjalle!

    Margit, kannattaa ainakin kokeilla, uskon kyllä että Variksen teksteistä on helppo pitää. Tämä Muotokuvamaalarin tytär voisi esimerkiksi olla hyvä ensimmäinen Varis!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit