perjantai 20. toukokuuta 2011

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja


Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummeruksen äänikirja, 2011. Lukija Seela Sella, kesto 8 h 16 min. Alkuteos Let Me Sing You Gentle Songs, 2009.)

Astrid: Heinäkuu 1942, Västra Sångeby, Taalainmaa, Ruotsi. Kun aurinko vajosi puurivistön taakse, kävimme makuulle ja valkoinen yö nielaisi meidät. Sen jälkeen on ollut yö.

Veronika: Marraskuu 2002, Karekare, Uusi-Seelanti. Yllämme paahtoi armoton aurinko, kun maailma kieppui käsittämättömästi sen hiljaisuuden ympärillä, joka olimme me kaksi. Sitten enää voittoisan meren hurja pauhu.

Tämä kirjan prologi avaa hieman näiden kahden naisen tuskaa ja surua. Tarina kertoo siis kahdesta eri-ikäisestä ruotsalaisnaisesta; Astridista ja Veronikasta. Naiset ovat tavallaan kovin erilaisia, Astrid on elänyt koko elämänsä Taalainmaalla käymättä koskaan muualla, yhtä lapsena tehtyä Tukholman matkaa lukuun ottamatta. Veronika puolestaan on matkustellut koko elämänsä ja asunut monissa maissa isänsä kanssa, tämän työn vuoksi. Astrid on jo elämänsä ehtoopuolella, Veronika kolmissakymmenissä. Heitä yhdistää kuitenkin yllättävän moni asia; elämä äidittömänä, elämänsä rakkauden menetys, sekä oman lapsen menetys.

Veronika on juuri kokenut suuren surun toisella puolella maailmaa, Uudessa-Seelannissa, ja hän palaa Ruotsiin suremaan ja toipumaan, kirjoittamaan uutta kirjaansa vuokratalossa ruotsalaisessa pikkukylässä. Talo sijaitsee Astridin talon naapurissa. Vanha nainen on erakoitunut taloonsa, hän elää yksinäistä elämäänsä miltei kokonaan vailla ihmiskontakteja, suuri suru ja puhumattomuuden muodostama möykky sisällään. Astrid alkaa kiinnostua uudesta naapuristaan ja seurailee tämän liikkeitä ikkunastaan, verhojen takaa, samalla jotain hänen sisällään herää. Yhtenä päivänä liikettä ei näy, vanha nainen huolestuu ja lähtee katsomaan, löytää sairastuneen ja kuumeisen Veronikan ja alkaa hoivata tätä. Ensimmäinen askel kohti orastavaa ystävyyttä on otettu. Vähitellen naiset tutustuvat toisiinsa, ja avautuvat vähän kerrallaan, kertoen lopulta toisilleen elämänsä tarinat, myös ne suurimmat surut joita kukaan muu ei tiedä, kukaan muu ei aavista.

Mustarastas alkoi laulaa empivästi pimeyden keskellä. Astrid nousi seisomaan, nojautui pöytää vasten raskaasti, epävarmoin liikkein kuin hänen niveliään olisi särkenyt. Hän työnsi tuolin taaemmaksi ja vääntäytyi varovasti ja äänettömästi pystyyn. Hän kiersi pöydän ympäri, kumartui ja otti Veronikan kasvot kämmentensä väliin. Hän katseli nuorempaa naista hetken tutkivasti kädet tämän poskilla. "Rakkaus", hän kuiskasi. "Älä koskaan unohda rakkautta."


Tiesin että moni on pitänyt valtavasti tästä kirjasta, ja että moni mainitsee tämän lohtukirjanaan, mutta siitäkin huolimatta minulla ei ollut kirjan suhteen juurikaan mitään odotuksia. Päinvastoin, ajattelin ettei tämä ehkä kuitenkaan olisi ihan minun kirjani. Lisäksi olin kuvitellut kirjan rakenteen erilaiseksi, olin luullut kirjan olevan enemmän runonkaltainen, mutta tämähän olikin lopulta ihan kunnon lukuromaani. Kirjaa kuunnellessa tämä ei tuntunut vielä mitenkään huikealta lukuelämykseltä, positiivinen yllätys tämä toki oli kun en ollut mitään odottanut. Mutta kirjan jo loputtua, ollessani lenkillä hämärässä illassa, jotain kolahti, luisui paikoilleen. Tämä oli ihmeellinen kirja, se onnistui liikuttamaan jopa jälkikäteen.

Tämä kirja on ylistys pyyteettömälle ystävyydelle, toisen ihmisen aidolle hyväksymiselle, sille että ei vain katso, vaan oikeasti näkee toisen ihmisen. Raskaista aiheistaan huolimatta se on lempeä, lämmin, rauhallisen tyyni kirja, täynnä toivoa, iloakin. Tämä kirja maistui auringossa kasvaneilta metsämansikoilta ja suolaheinältä.

Kirja oli täynnä tunnelmia, makuja, värejä ja valoja. Keskikesän ruotsalainen pikkukylä tuntui elävältä, samoin paahteinen Uusi-Seelanti. Kirjassa syödään paljon, moni keskustelu käydään ruuan äärellä; saatoin maistaa kielelläni uudet perunat, savukalan, metsämansikat, täyteläisen punaviinin. Saatoin myös tuntea lämpimän järviveden ympärilläni, niin elävästi ja onnistuneesti kaikkea kuvattiin.

Tarina, ja etenkin Astridin elämä, sisälsi yllättäviä, hämmentäviä asioita jotka jäivät mietityttämään, ja joita en pystynyt täysin ymmärtämään ja hyväksymään. Kirja ei kuitenkaan kaikilta osin ollut kovin yllätyksellinen, jo pienistä vihjeistä pystyin päättelemään mikä tulee olemaan se Veronikan elämän suurin suru, ja miten kirja tulee päättymään. Ehkäpä tässä kuitenkin oli yllätyksellisyyttä ja ennalta-arvattavuutta juuri sopivassa suhteessa.

Entäs lukija sitten? Oih, jumalainen Seela Sella! Hänen lukemanaan kuuntelisin vaikka puhelinluetteloa. :) Seela Sella olikin lukijana aivan huikea! Hän ei vain lukenut, vaan hän eli tämän kirjan. Traagisemmissa kohdissa saattoi kuulla miten hän itsekin liikuttui, hengitti syvään, hiljensi ääntään, ääni kuulosti vähän kyyneleiseltä. Uskon että tämä kirja oli Sellan lukemana paljon suurempi kokemus, kuin jos olisin lukenut tämän itse.

Kaikkiaan tämä oli positiivinen yllätys, mieleenpainuva, lempeän lohduttava kirja. Tämän ovat lukeneet myös mm. Kirsi H., Katja ja Leena Lumi.

Elä, Veronika! Ota riskejä! Siitähän elämässä on nimenomaan kysymys. Ihmisen täytyy tavoitella onneaan. Kukaan muu ei ole koskaan elänyt meidän elämäämme, joten mitään toimintamallia ei ole olemassa. Luota vaistoihisi. Älä hyväksy muuta kuin paras. Ole myös tarkkana sitä etsiessäsi. Älä anna sen luisua käsistäsi. Toisinaan hyvät asiat tulevat ihmisen elämään ihan varkain. Eikä mikään tule valmiina. Lopputuloksen määrää se, miten suhtaudumme siihen, mitä kohtaamme. Mitä päätämme nähdä, mitä päätämme tallettaa. Ja mitä päätämme muistaa. Muista aina, että kaikki elämäsi rakkaus on sinun sisimmässäsi, ikuisesti. Sitä ei voi milloinkaan viedä sinulta.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Uusi-Seelanti

17 kommenttia:

  1. Tämä on ollut lukulistallani joulusta lähtien kun sain sen lahjaksi. Ihan kohta täytyy lukea se;)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli ihana kirja. Lohdullinen sillä tapaa, että kun luki Veronikan ja Astridin yhteisistä juttutuokioista, ruokailuhetkistä, niistä hehkui jotain sellaista suurempaa.

    Toisaalta tietyt toisen naisen historiaan liittyvät paljastukset lopussa jäivät vähän minua jopa vaivaamaan..

    VastaaPoista
  3. Sanna, lue ihmeessä! Tämä onkin mielestäni mainio kesäkirja, niin suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu kesään, joten tuleva kesä olisikin hyvä ajankohta lukea tämä. :)

    Susa, samaa mieltä. Juuri niissä hetkissä kun näennäisesti mitään ei tapahtunut, naiset vain istuivat, söivät ja juttelivat, oli jotain hiljaista voimaa.

    Minua jäivät vaivaamaan ihan samat asiat, vielä monta päivää lukemisen jälkeen. Aika hämmentävää!

    VastaaPoista
  4. Tästä kirjasta olen lukenut paljon kehuja, mutta silti se jää aina kirjaston hyllylle. Mutta jos kirja onnistuu herättämään jälkikäteen ahaa-elämyksiä, niin ei se huono voi olla. Ehkä ensi kerralla kannan kirjan kotiin asti :)

    VastaaPoista
  5. Maija, kanna ihmeessä. :) On tämä ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

    VastaaPoista
  6. Vau, kuulostaa ihanalta! Saakohan äänikirjoja kaukolainaan... Tuo Seela Sellan luenta houkuttaisi kovasti.

    VastaaPoista
  7. Luulisin että äänikirjoja saa kaukolainaan ihan samalla lailla kuin "oikeitakin" kirjoja? Seela Sella antoi tälle tekstille upeasti oman lisänsä, olin ihan vaikuttunut hänen lukusuorituksestaan. :)

    VastaaPoista
  8. Totta, tämä on oikea lohtukirja. Kaunis, surullinen ja silti valoisa. Kuten Susaa ja sinua, minuakin vaivasi kirjassa muutama kohta. Vaivasi niin, että pitäisi melkein lukea kirja uudelleen.

    VastaaPoista
  9. Minulle jäi parista kohdasta ihan häkeltynyt olo, varsinkin kun kuuntelin kirjan enkä lukenut sitä itse. Jäin miettimään, olinko varmasti ymmärtänyt tapahtuneen oikein, kun kirjassa ei sanottu kaikkia asioita suoraan, vaan annettiin vain ymmärtää. Voi olla että minäkin joudun joskus lukemaan tämän uudelleen... :)

    VastaaPoista
  10. Oih, kuuluu ehdottomasti parhaimpiin lukuromaaneihin. Upposin tämän kirjan tunnelmaan ja postasin jälkikäteen uudemman kirjan kera. Tämä on Olssonin esikoinen, joka on kypsynyt pitkään, se näkyy kielessä, joka on kaunista! Kirjoitin monta lohdullisen surullista lausetta ylös.

    VastaaPoista
  11. Valkoinen kirahvi, oletko lukenut Olssonin seuraavan kirjan, Sonaatin Miriamille? (Vastailen töistä pikaisesti, en kerkeä tässä kohtaa blogistasi tarkistamaan... :) )
    Tämä oli niin hieno romaani että se seuraavakin kiinnostaisi kovasti...

    VastaaPoista
  12. Joo, luin ja ikävä kyllä petyin. Tämän kirjan jälkeen kirja vain oli Pettymys ja hajanainen. Odotin kirjaa ja ostin sen heti kirjan ilmestymisen jälkeen. Moni on kirjasta kuitenkin pitänyt. Siinä on samaa surumielisyyttä, musiikkia ja Krakowa-kohdat olivat kauniita.

    VastaaPoista
  13. Hmmm... Pitänee kuitenkin lukea se jossain kohtaa. Voi kun osaisi lukea sen samalla tavalla kuin tämän, ettei odottaisi yhtään mitään, mutta tämän kirjan jälkeen sellainen lähestyminen toiseen kirjaan voi olla vähän vaikeaa...

    VastaaPoista
  14. Minuakin tämä kovin kiinnostaa, mutta vähän pelonsekaisesti. Tällaisilla kirjoilla on keskimääräistä suurempi mahdollisuus hurmata täysin tai aiheuttaa pettymys. Silti, ilman muuta tämä täytyy vielä joskus lukea!

    VastaaPoista
  15. Karoliina, kyllä tämä kannattaa lukea. :) Minulla oli vähän samankaltaiset tunnelmat ennen kuin luin kirjan, mutta se onnistui tosiaan yllättämään positiivisesti.

    VastaaPoista
  16. Sara, minä lainasin tämän kirjan ystävälleni, kun hänelle tuli suuri suru ja hän väittää selvinneensä vain tämän kirjan avulla.

    Tämä kirja on taikaa!

    Hienoa, että sulla sitten kolahti. Minä huomasin heti tätä lukiessa, miten hyvä olo minulle tuli. Aivan leijuin...ja tiesin, että mitään pahaa ei voi tapahtua. Lohtukirjojen ykkönen!

    (Täytyykin laittaa tämä palkkiini taas....niin suvellinen kuvakin.)

    VastaaPoista
  17. Leena, minulla tosiaan tuli se kolahdus vähän jälkikäteen, kun kirja oli aikansa muhinut päässäni. :) Tämä on kyllä juuri niitä kirjoja, joiden tarina ja tunnelma eivät unohdu, nytkin kun lukemisesta on jo kuukausi, muistan ne kirkkaasti kuin olisin juuri äsken kuunnellut viimeiset sanat.

    Uskon täysin että ystäväsi on saanut tästä kirjasta vaikeina hetkinä suuren lohdun. Tässä kirjassa on sitä jotakin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...