Eppu Nuotio: Varjo

Eppu Nuotio: Varjo (Otavan äänikirja, 2009. Lukija Eppu Nuotio, kesto 7 h. Alkuteos Otava, 2009.)

Varisparvi lehahtaa lentoon, mutta tytöt eivät kiljahda ihastuksesta kuten tavallisesti lintujen noustessa kohahtaen ilmaan. He ovat vaiti. He tuijottavat kallion takana makaavaa valkopukuista naista, jonka varpaankynnet on lakattu. Naisella on prinsessapuku päällään ja kumpikin tytöistä tietää heti, että se on morsiuspuku. Juuri tuollaisissa maailman ihanimmissa puvuissa mennään naimisiin. Puku on likaantunut ja märkä. Aallot lipovat helmaa, ne tahtoisivat omia mekon kokonaan. Nainen makaa liikkumatta ja tuijottaa taivasta, ei räpäytä silmiään, ei vaikka kärpäset työntyvät sisään silmiin ja sieraimiin.

Varjo on Pii Marin -sarjan neljäs kirja. Tarina alkaa kun päiväkoti-ikäiset tytöt löytävät kuolleen naisen merenrannasta makaamasta. Nainen on puettu hääpukuun, ja hänen huulensa on ommeltu yhteen. Kun poliisi saa selville naisen henkilöllisyyden, käy ilmi että hänen sulhasensa on kadonnut. Kuollut morsian on muslimiperheen tytär, naistutkimusta yliopistolla opiskellut Shabina, joka oli vihitty kristityn suomalaismiehen kanssa. Poliisi alkaa epäillä kunniamurhaa.

Myös Piin ja Heinon välillä kuohuu. Kolmannen kirjan lopussa Pii ja Heino olivat lähdössä Afrikkaan tapaamaan Piin sukulaisia, ja heidän parisuhteensa voi hyvin. Nyt, yllättäen, vajaan vuoden kuluttua siitä parin suhde onkin karilla. Pii palaa yksin Tansaniasta paljon Heinon jälkeen, huomaa Heinoon ihastuneen konstaapeli Reija Haukan olevan raskaana, ja alkaa laskea asioita yhteen. Heino olisi aiemmin halunnut lapsen Piin kanssa, ja kun Pii ei siihen suostunut, Heino on selkeästi mennyt elämässään eteenpäin. Pii alkaa tehdä surutyötä luopuessaan mielessään Heinosta lopullisesti... Lisäksi kotiuduttuaan Pii saa tuntemattomalta lähettäjältä viestin jossa kerrotaan että hänen tansanialainen isänsä olisi murhattu, eikä mies olisikaan kuollut auto-onnettomuudessa ennen Piin syntymää, kuten hänelle on aina kerrottu. Pii alkaa selvittää isänsä kohtaloa.

Toukokuussa huomasin yhtäkkiä olevani aivan koukussa näihin Pii Marin -jännäreihin. Ja tämä neljäs kirja olikin aivan jäätävän hyvä, mielestäni koko sarjan paras kirja (nyt voin jo niin sanoa, kuunneltuani / luettuani koko sarjan loppuun)! Tämä kirja oli ihan pakko kuunnella yhden päivän aikana, niin tiukasti se koukutti ja piti otteessaan. Onneksi olen löytänyt äänikirjat, nyt kotitöiden tekeminen on paljon hauskempaa! :)

Kuten jo Maksun kohdalla mainitsin, tässä kohtaa sarjan henkilöhahmot olivat niin tuttuja, että tuntui kuin olisi kuullut hyvistä ystävistään. Varjossa ihmissuhdekuviot olivat yhtä lailla pääosassa kuin selviteltävä murhakin, minä pidin kovasti tästä ratkaisusta, tällaista kunnon ihmissuhteiden puintia kaipasin enemmän jo kahden ensimmäisen osan kohdalla. Myös Piistä alkoi tulla esiin uusia kerroksia, tässä kirjassa yleensä niin itsepäinen ja pippurinen Pii näyttäytyy epävarmempana, nöyrempänä ja haavoittuvaisempana.

Tämä oli mielestäni varsin laadukas ja kovatasoinen kotimainen jännäri, jonka aihekin oli erittäin kiinnostava ja ajankohtainen. Helsingin Sanomissa Varjosta on kirjoitettu näin: ”Jos tämä tahti jatkuu, Eppu Nuotiosta tulee Leena Lehtolaisen haastaja suomalaisten naisdekkaristien sarjassa.” Minulla Nuotio taitaa jopa kiriä Lehtolaisen ohitse, vaikka Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareista kovasti pidänkin. Suosittelen tätä Pii Marin -sarjaa kaikille kotimaisista jännäreistä ja dekkareista kiinnostuneille, nämä ovat mainiota kesälukemista!