torstai 2. kesäkuuta 2011

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava, 2010. 298 sivua. Alkuteos The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, 2008.)

Jos teillä on aikaa kirjeenvaihtoon kanssani, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Kolmeen itse asiassa. Miksi porsaspaistipäivällinen piti salata? Millä tavalla porsas oli syy perustaa kirjallinen piiri? Ja vielä tärkein: Mikä on perunankuoripaistos ja miksi se sisältyy piirinne nimeen?

Eurooppa on toipumassa toisesta maailmansodasta, eletään säännöstelyn ja jälleenrakentamisen aikaa. Juliet Ashton on englantilainen kirjailija, joka etsii aihetta seuraavaan romaaniinsa. Yllättäen hän saa kirjeen Guernseyn saarelta, Dawsey Adams -nimiseltä mieheltä, joka kertoo löytäneensä kirjan jonka liepeessä lukee Julietin nimi. Mies ihailee suuresti kirjan kirjoittanutta Charles Lambia, ja hän pyytää Julietilta lontoolaisen kirjakaupan nimeä ja osoitetta, voidakseen hankkia itselleen lisää Lambin kirjoja. Guernseyn saari on kärsinyt sodan ajan saksalaisten miehityksestä, ja vaikka saksalaiset ovat jo poistuneet saarelta, ei sieltä löydy vielä yhtään toimivaa kirjakauppaa. Sivulauseessa Dawsey kertoo myös kuuluvansa lukupiiriin nimeltä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, joka on saanut alkunsa kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni rikottuaan ulkonaliikkumiskieltoa. Juliet kiinnostuu lukupiiristä, sen jäsenistä ja saarelaisten kohtaloista, ja tästä saa alkunsa vilkas kirjeenvaihto aluksi Julietin ja Dawseyn, sekä myöhemmin Julietin ja lukuisten muiden saarelaisten välillä.

Vähitellen Juliet tutustuu ja kiintyy moniin saarelaisiin. Kyllästyttyään Lontoon kaupunkilaiseen elämänmenoon sekä yli-innokkaan kosiskelijansa jatkuviin huomionosoituksiin, hän pakkaa laukkunsa ja lähtee tapaamaan saarelaisia henkilökohtaisesti.

Tämän enempää en oikeastaan halua kirjasta kertoa, sillä sen viehätys perustuu siihen että Julietin lailla lukijakin tutustuu kirjeiden kautta saarelaisiin ja näiden kohtaloihin, ja pääsee samalla perille sodan aikaisista tapahtumista. Tämä kirja on siis kirjeromaani, tarina koostuu ihmisten toisilleen lähettämistä kirjeistä. Olen lukenut jokusen kirjeromaanin aiemminkin, mutta tämä oli kaikista lukemistani mielestäni selkeästi toimivin ja onnistunein, tarina eteni sujuvasti ja saumattomasti siitäkin huolimatta että kertoja vaihtui kirjeiden mukana ja asioita katsottiin monen eri henkilön näkökulmasta.

Ja voi, kuinka minä rakastinkaan tätä kirjaa! Olisin halunnut kirjan päätyttyä aloittaa heti uudelleen alusta. Tarinassa vilahteli ihania menneen maailman tuulahduksia; vaatekupongeilla ostettuja uusia leninkejä, teekutsuja, paistattelua jonkun tärkeän ihmisen suosiossa, miehiä jotka lähettävät naisille kamelioita ja syreeninoksia! Oih!

Kirjan henkilöhahmot tuntuivat todellisilta ja eläviltä. Hahmot olivat myös varsin moniulotteisia iloineen, suruineen ja raskaine muistoineen. Saatoin suorastaan nähdä itseni Julietina; teekutsuilla Amelia Maugeryn luona, naisen jonka järjestämien porsaspäivällisten ansiosta lukupiiri sai alkunsa, leikkimässä rannalla neljävuotiaan pippurisen Kitin kanssa, pitelemässä tikkaita kun Dawsey Adams korjaa kattoa, tai keskustelemassa Isola Pribbyn kanssa, noitamaisen naisen, joka valmistaa eliksiirejä muun muassa mieskunnon edistämiseksi, jonka ulkomuoto ei ole erityisen miellyttävä; pitkän ja romuluisen naisen jonka iso nenä on murtunut, toinen silmämuna karkailee yläilmoihin, ja jonka tukka on villi ja kesyttämätön. Myös neiti Adelaide Addison oli mielenkiintoinen hahmo kirjoittaessaan Julietille kristillisen tyrmistyksen ja huolenpidon hengessä.

Guernseyn saarta kuvattiin niin elävästi, että se kuulosti suorastaan lumoavalta. Olen lapsesta asti halunnut Guernseyn naapuriin, Jerseyn saarelle, ja tämän kirjan myötä syttyi palo nähdä myös Guernsey omin silmin.

Guernsey on kaunis kaikessa moninaisuudessaan: niittyjä, metsiä, pensasaitoja, notkelmia, kartanoita, kivikautisia hautoja, hurjia kalliojyrkänteitä, noitien loukkoja, tudortyylisiä talleja ja normannien kivimökkejä. Minulle on kerrottu (sangen hillittömiä) tarinoita saaren historiasta lähes jokaisen uuden paikan ja rakennuksen kohdalla. (Juliet kirjeessään Sidneylle)

Guernsey on kauneimmillaan, kun sitä lähestyy mereltä joko auringon laskiessa tai kun taivaalla on kultareunaisia mustia myrskypilviä tai kun sumu on juuri hälvenemässä saaren yltä. Sillä tavalla itse näin Guernseyn ensimmäisen kerran tuoreena nuorikkona. (Amelia kirjeessään Julietille)

Tarina sisälsi paljon raskaita asioita, kuten sota aina sisältää, mutta siitä huolimatta tämä kirja oli ennenkaikkea ylistys ystävyydelle, ihmisen rohkeudelle ja perimmäiselle hyvyydelle, sekä epäitsekkyydelle. Tarina sisälsi myös paljon lämminsävyistä ja sydämellistä huumoria, joka teki lukemisesta äärettömän miellyttävän kokemuksen sodan kauhuista huolimatta.

Tämän kirjan luettuani mieleni teki ryhtyä hivenen kevytmieliseksi, kääntää hiukseni laineille, pirskottaa kaulalleni kielontuoksua, juoda tilkkanen sherryä ja kuunnella gramofonista jazzia. :) Lukemisen jälkeen oli toisaalta myös vähän surumielinen, kaihoisa olo: Tämä on juuri niitä kirjoja, jotka haluaisin voida lukea uudelleen ensimmäistä kertaa. Eräässä kirjan kirjeessä todetaan harvinaisen paikkansapitävästi: Kun lukee hyviä kirjoja, huonojen lukemisesta menee ilo.

Tämän minut niskavillojani ja sormenpäitäni myöten hurmanneen kirjan ovat lukeneet myös ainakin Leena Lumi ja Pienen mökin emäntä, jonka kirjoituksen kautta pääsee moneen muuhun kirjasta kirjoittaneeseen blogiin.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Kanaalisaaret
Totally British -haaste / Modern Women Writers

16 kommenttia:

  1. Sama juttu, ihastuin heti tähän kirjaan. Tai oikeastaan sain sen kirjakerholta paperikopioina ennakkoluettavaksi ja edelleen tekisi mieli ostaa oikeana kirjana.

    VastaaPoista
  2. Villiviini, ihanaa että sinäkin ihastuit tähän! Kävin äsken lukemassa muiden arvioita tästä kirjasta (luen niitä yleensä vasta kirjoitettuani oman arvioni, koska jos luen muiden tekstit ensin, pääni menee ihan "jumiin" enkä osaa kirjoittaa enää sanaakaan :), ja olin aivan hämmästynyt: monelle tämä on ollut keskinkertainen lukuelämys, välipalakirja, vähän pettymyskin. Minä kun olin aivan rakastunut tätä kirjaa lukiessani! :) Vain Leena Lumen tekstistä tavoitin sen saman huuman ja poltteen kuin omista lukemisen aikaisista tunnelmistani. :) Mutta ihanaa että sinäkin!

    Minäkin haluaisin tämän omaan hyllyyni!

    VastaaPoista
  3. Minunkin mielestäni tämä oli hyvin viehättävä kirja. Luin kirjan maaliskuussa 2010, jolloin sain kirjan syntymäpäivälahjakseni. Silti en hurmaantunut tästä kirjasta aivan niin paljon kuin olin odottanut. Aion kuitenkin vaalia tätä kirjaa hyllyssäni. :)

    VastaaPoista
  4. Katja, viehättävä on hyvä sana kuvaamaan tätä kirjaa. :) Minulle tässä oli kaikkea: Britanniaa, historiaa, sotaa, ripaus romantiikkaa ja juuri sitä menneen ajan tunnelmaa, joka jo yksistään hyvin kirjoitetussa romaanissa joskus riittää viemään minulta jalat alta. Olen joskus ajatellut että minun olisi kuulunut elää nuoruuteni 20-, 30- tai 40-luvun Euroopassa, sodastakin huolimatta... Ehkäpä olen niin tehnytkin, elänyt siellä jonkin edellisen elämäni. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos linkityksestä! Minä en Perunankuoripaistoksesta niin hurmaantunut, vaikka siinä olikin viehätyksensä, mutta ihanaa kuulla, että se on lumonnut sinut, kuten monet muutkin lukijat :).

    VastaaPoista
  6. Pienen mökin emäntä, ole hyvä! :) Sinä kirjoitit tästä juuri silloin kun minä puolestani luin tätä. En lukenut silloin arviotasi, silmäilin vain, mutta totesin jo silloin ilokseni että sinä olit linkittänyt moneen hienoon blogiin. Ajattelin että kun linkitän sinut, kauttasi pääsee lukemaan kaikkia muitakin kirjaa koskevia tekstejä. Kiitos, olit tehnyt ison työn (jota minä sikamaisesti hyödynsin ;) !

    VastaaPoista
  7. Sara, minäkin olisin kuulunut sotia edeltäneisiin vuosiin. Kirjoitin siitä juuri eilen illalla runoblogissani Lumikarpalossa yhdelle kommentoijalle. Oliisn ollut niin Tulenkantajaa etc.

    Tämä kirja on viehättävä kuin ovat Olssonin kirjat Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ja Sonaatti Miriamille. Mutta tämän kirjan tosi on myös eilisen historiaa ja ainakin minulle aivan uutta tietoa, vaikka historia onkin suuri kiinnostukohteeni. Joskus tällaiset kirjat tuntuvat ja vaikuttavat vasta ajan ja matkan päästä.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  8. Kirja oli kyllä aivan ihana !

    VastaaPoista
  9. Viehättävä ja nostalginen minunkin mielestäni. Ja jotenkin ihanan eheä kokonaisuus, sekä sopivan lyhyt.
    Tarinaa olisi varmaan ollut varaa laajentaakin, mutta tyyli ei olisi ehkä kantanut, jos kirja olisi ollut yhtään paksumpi.

    VastaaPoista
  10. Minä hieman petyin tähän, mutta ei se missään tapauksessa huono ollut. Minulle se oli juuri sellainen keskinkertainen välipalakirja, en oikein edes tiedä miksi mutta niin se oli;) ehkä minun pitäisi lukea tämä uudelleen, jospa aika ja fiilis olisi nyt kesällä parempi kuin silloin talvella, tenttikiireiden keskellä...:)

    VastaaPoista
  11. Leena, minä aavistin sen! :) Minä taas olen aina voimakkaasti samaistunut Suomen sodista lukiessani lääkintälottiin, olisin varmasti ollut itsekin sellainen jos olisin ollut nuori nainen sota-ajan Suomessa. Muualla Euroopassa ehkä jotakin muuta, samankaltaista...

    Minullekin tämä Guernseyn miehitys oli ihan uutta asiaa, vaikka toisesta maailmansodasta paljon olenkin vuosien varrella lukenut. On valtavan tärkeää ja arvokasta että tällaisten pienempienkin paikkojen ja ihmisryhmien kohtaloita nostetaan esille, ettei aina vain kirjoiteta suurista kaupungeista ja niiden tappioista!

    Kiitos itsellesi Leena, linkitin kirjoituksesi ilolla! :)

    Katri, olen täydellisen samaa mieltä! :)

    Erja, ajattelin ihan samaa! Kirja oli juuri sopivan mittainen. Lisäksi ajattelin että tarinan kertominen kirjeiden muodossa oli juuri tälle kirjalle oivallinen tyylikeino, jos tämä kirja olisi kerrottu normaaliin tyyliin ja vieläpä ulkopuolisen kertojan kautta, se olisi saattanut kärsiä tavanomaisuudesta, mikä olisi ollut näin hienon kirjan kohdalla tavattoman sääli.

    Sanna, olen vieläkin itse niin tämän kirjan lumoissa että en voi ymmärtää miten tähän voi pettyä. ;D Ei vaan, tietenkin lukukokemus on jokaiselle yksilöllinen, ymmärränhän minä toki sen. Minusta tämä on vaan niin valtavan hieno kirja että soisin kaikkien ajattelevan samoin. :D

    VastaaPoista
  12. Minulla on tämä tuolla kirjakasassa odottelemassa, joten täytyy palata asiaan lukemisen jälkeen. :)

    VastaaPoista
  13. Minäkin tykkäsin tästä kovasti :-)

    VastaaPoista
  14. Kirjoititpa ihanasti Sara, nyt tämä on ehdottomasti luettava! Saarielämä, merituuli ja hahmot kuulostavat ihanilta, ja uskon että arviosi perusteella tulen pitämään tästä paljon!

    Ihanaa viikonloppua!

    (ai niin, jostain syystä työkone ei anna minun kommentoida Lontoo-postaustasi, mutta piti vielä sanoa että olenpa kade kun olet päässyt katsomaan iiihanaa Dirty Dancingia ja sileäotsaisempaan sci-fiin voisi lukea myös Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan (olen tehnyt siitä itse arvion) joka oli enemmän seikkailuromaani mutta sci-fiä yhtä kaikki :)

    VastaaPoista
  15. Odotan tämän lukemista tosi paljon. Kiitos (lisää) innostavasta arviosta!

    Voit muuten halutessasi liittää tämän myös Totally British -haasteeseen. :)

    VastaaPoista
  16. Norkku, lue tämä pian! Innolla odotan mitä sinä tästä pidät! :)

    Booksy, mukava kuulla. Olinkin ihan hämmästynyt miten monelle tämä oli vain keskinkertainen lukukokemus...

    Linnea, kiitos! :) Tämä on ihana kirja, ja olen aivan varma että sinäkin rakastut siihen! :)

    Kiitos scifi-vinkistä! Lisään sen kirjastolistaani, erityisesti scifi-hyllyn luona tulen tarvitsemaan muistilappuja kun en montaakaan genren kirjailijaa edes muista nimeltä. Ja Dirty Dancing -musikaali on upea! Olen nähnyt sen kahdesti, kävin katsomassa sen nyt toistamiseen koska metrotunneleissa oli mainoksia sen loppumisesta ensi kuussa. Kotona huomasin kuitenkin netistä uutisen jonka mukaan musikaali olisi saanut vielä kaksi vuotta lisäaikaa valtavan kysynnän vuoksi, eli sinäkin ehdit vielä mainiosti käydä katsomassa sen! :) Suosittelen, ehdottomasti!!

    Karoliina, voi lue tämä pian!! <3

    Liitinkin tämän muuten TB-haasteeseen, mutta hoksasin juuri että voisin kirjata sen paremmin päivitykseen ylös (nyt se näkyy vain tunnistekentässä). Voisin huomenna vähän editoida muutamaa päivitystä, tämän mukaan lukien. Hyvä huomio, kiitos Karoliina! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...