maanantai 27. kesäkuuta 2011

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus


Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (WSOY, 1994. 140 sivua. Alkuteos Farlig midsommar, 1957.)

Muumilaaksossa eletään kaunista keskikesän päivää. Ilmassa lentelee suuria nokihiutaleita kun läheinen tulivuori alkaa purkautua. Tulivuorenpurkaus aiheuttaa vähitellen maanjäristyksen ja vedenpaisumuksen, ja lopulta Muumiperhe joutuu pakenemaan vettä talonsa katolle, kun Muumilaakso alkaa tulvia hurjasti.

Maasta irtaantuneita puita ja pensaita purjehti heidän ohitseen. Kärryjä ja taikinapyttyjä, lastenvaunuja, kalasumppuja, laitureita ja säleaitoja purjehti ohi tyhjinä tai täynnä haaksirikkoutuneita.

Muumipeikolle aiheuttaa huolta ja päänvaivaa myös hänen parhaan ystävänsä Nuuskamuikkusen poissaolo. Talvisin Nuuskamuikkunen lähtee aina vaeltamaan kohti etelää, ja palaa Muumilaaksoon vasta seuraavana keväänä. Tänä vuonna Nuuskamuikkusta ei kuitenkaan ole kuulunut...

- Kylläpä Nuuskamuikkunen on tänä vuonna myöhässä, hän sanoi.
- Kuka sen tietää vaikka hän ei tulisi ollenkaan, sanoi Mymmelin tytär.
- Mörkö on varmasti syönyt hänet! huusi pikku Myy. Tai hän on tipahtanut johonkin reikään ja mennyt lätäksi!
- Ole vaiti, sanoi Muumipeikon äiti kiireesti. Kyllä Nuuskamuikkunen aina selviää.
Mutta ehkä sittenkin, Muumipeikko ajatteli kulkiessaan hitaasti pitkin joen rantaa. Mörköjä ja poliiseja o n olemassa. Ja kuiluja joihin voi tipahtaa. Voi paleltua kuoliaaksi ja lentää ilmaan ja pudota järveen ja saada luun kurkkuunsa ja vaikka mitä.


Muumitalon ohi lipuu kummallinen rakennelma ja Muumit pelastautuvat sinne Mymmelin tyttären, pikku Myyn, Miskan ja Homssun kanssa. Ennen pitkää käy ilmi että paikka on teatteri, ja että siellä majailee salaperäinen asukas, teatterin siivooja Emma. Seuraa useita jännittäviä tapahtumia, Nuuskamuikkunenkin löytyy ja lopulta tarina huipentuu Muumipapan kirjoittamaan teatteriesitykseen.


Kirjoitan yleensä kirjapäivitykseni juuri siinä järjestyksessä, missä olen kirjat lukenutkin. Mutta tästä kirjasta on vain ihan pakko kirjoittaa näin juhannusviikonlopun päätteeksi, joten tämä kirja ohittaa nyt muutamat muut odottamassa olevat. :)

Vaarallinen juhannus on ollut jo useiden vuosien ajan minun juhannusperinteeni. Olenpa sitten töissä tai vapaalla, maalla tai kaupungissa, Suomessa tai ulkomailla, luen aina tämän muumitarinan, tai vähintään osia siitä. Huhtihaasteen yhteydessä mainitsinkin jo tämän kirjan, silloin kirjoitin siitä näin: olen lukenut tämän kirjan ensimmäisen kerran noin kymmenvuotiaana. Silloin oli juhannusaatto, helteinen, vähän painostava ja ukkosellinen ilma, ja tämä kirja sopi tunnelmaan loistavasti. Tämä on ehkäpä kaikista muumikirjoista minulle se merkityksellisin!

Nykyihmisellä olisi muumien elämänkatsomuksesta ja positiivisesta asenteesta paljon opittavaa. Suhtautuminen asioihin on niin ihanan mutkatonta, ja kaikessa nähdään aina myös hyviä puolia. Mitä sitten jos tulva valtaa keittiön, onhan hauskaa ja jännittävää sukeltaa hakemaan sieltä kahvitölkki ja kupit. Ja mitä sitten jos talo on täynnä vettä, ainahan sitä voi nukkua puun oksalla! Ei tämä elämä ole aina niin kuolemanvakavaa! :)

Myös Laura luki Vaarallisen juhannuksen viime viikonloppuna.

3 kommenttia:

  1. Ihana Vaarallinen Juhannus! Tämän lukemisesta on aikaa, en edes halua tietää kuinka paljon. Kiitos kuitenkin sinulle Sara, tässähän verestyivät monet kivat muistot :>

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, Linnea! :) Muumit ovat ihania! Aikuisena sitä on ymmärtänyt miten oivaltavaa ja filosofista Janssonin teksti on, vaikka onkin varsinaisesti lapsille suunnattua. Silti aikuinenkin saa näistä kirjoista paljon irti, ja voi nauttia hienosta tekstistä ja elävistä tunnelmista. :)

    VastaaPoista
  3. Hei oliko tuo alempi kuva tuossa kirjassa? Teen erästä koulutehtävää ja olisi kiva tietää. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...