keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Raakel Lignell: Raxun remppa


Raakel Lignell, Eija Holmala & Arja Vanhanen: Raxun remppa. Rapakunnosta hyvään oloon (Sanoma Magazines, 2013. 142 sivua.)

  Syyskuussa 2010 päätin muuttaa elämäntapani. Olin uupunut, ylipainoinen ja rapakuntoinen - loppuun palanut sekä psyykkisesti että fyysisesti. Halusin voida paremmin ja jaksaa arjessa. Kun uskaltauduin tekemään uudenlaisia valintoja omassa elämässäni, alkoi muutos, jonka voima yllätti täysin. [--] Toivon oman esimerkkini ja kokemusteni sekä asiantuntijoiden vinkkien auttavan huonon vointinsa kanssa kamppailevia. Selaile kirjaa, tartu ensimmäisenä kiinnostavimpaan kohtaan, poimi ne asiat, jotka kolahtavat juuri sinulle. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja kaikelle on aikansa. Mene, tee ja ota elämä kuten sen haluat! Silloin riittää annettavaa myös muille.

Raakel Lignell on suomalainen viulisti, joka on ollut viime vuosina paljon julkisuudessa suuren elämäntapa- ja muodonmuutoksensa vuoksi. Lignellin on onnistunut karistaa pois viisikymmentä (!) ylimääräistä kiloa - hatunnoston arvoinen suoritus. Urakastaan nainen kertoo tuoreessa kirjassaan Raxun remppa, joka on kirjoitettu yhteistyössä kahden hyvinvoinnin ammattilaisen, liikuntatieteen maisteri Eija Holmalan ja ravitsemusterapeutti Arja Vanhasen kanssa. Kirjassaan Lignell kertoo rehellisesti siitä, miten huonossa kunnossa hän oli ennen elämäntaparemonttiaan, miten vaikeaa erityisesti liikunnan aloittaminen oli entiselle sohvaperunalle, ja miten suuren ja kunnioitettavan työn hän on tehnyt päästäkseen tavoitteeseensa eli hyvään oloon.

  Mutta kaikkeen tottuu, myös huonoon oloon. Oli helpointa takertua tuttuun ja turvalliseen. En tiennyt paremmasta, tai en ainakaan muistanut miltä elämä paremmassa kunnossa voisi tuntua. Hoin itselleni, että ole armollinen, älä vaadi liikoja, kaikella on aikansa. Tosiaankin. Viimein saavutin huonon olon lakipisteen ja halusin voida paremmin. Olin valmis uhrauksiin saadakseni aikaan muutoksen. Enkä hetkeäkään liian aikaisin.


Olen ollut lähes koko aikuisen ikäni koukussa hyvinvointi- ja liikuntalehtiin, sekä -kirjallisuuteen ja -blogeihin. Tilaan tälläkin hetkellä kahta suomenkielistä liikuntalehteä, rakastan lukea niiden inspiroivia ja innostavia juttuja oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta - niinäkin aikoina, kun oma liikkumiseni rajoittuu jokapäiväisiin, pakollisiin pitkiin koiralenkkeihin, syöminen on mitä sattuu ja ylimääräiset kilot saavat housut tuntumaan piukeilta reisien tai vatsan kohdalta. Jossain sisälläni asuu edelleenkin se innokas juoksija ja jumppapirkko, joka vielä vajaat kymmenen vuotta sitten kävi kahdeksalla jumpalla viikossa, rakasti juoksemista ja monen tunnin spinningmaratoneja, ja joka oli vähällä tehdä liikunnasta ja terveyden vaalimisesta itselleen ammatin - edessä häämöttävät liikuntalääketieteen opinnot vaihtuivat kuitenkin yllättäen totaaliseen suunnanmuutokseen ja alan vaihtoon, kun pelastusala houkutteli allekirjoittaneen pariinsa vuosikausiksi. Vaikka ammattihaaveet jäivät, ovat terveys, liikunta ja hyvinvointi yhä sydäntäni lähellä, niin kuin ne ovat olleet jo parin vuosikymmenen ajan.

Kymmenessä vuodessa paljon on kuitenkin muuttunut. Monenlaiset krempat ovat rajoittaneet liikuntaharrastuksia oleellisesti, leikattu selkäni ei kestä enää juoksemista tai hyppyjä sisältäviä jumppia ja painokin on kivunnut salakavalasti seuraavalle kymmenluvulle. Viime vuonna saamani MS-diagnoosi oli omanlaisensa herätys: nyt viimeistään on aika alkaa pitää taas itsestään parempaa huolta! Viime vuonna aloin jo kiinnittää huomiota siihen mitä syön. Huomasin, että nopeat hiilarit eivät sovi minulle ollenkaan vaan päinvastoin tehostavat MS-oireita ja tunkkaista oloa, ja kun jätin pois ravinnostani valkoiset vehnäjauhot, valkoisen riisin ja pastan, murot ja karkit sekä maitosuklaan, ja vähensin perunan ja sokerin käytön minimiin, huomasin olevani pirteämpi ja tuntevani oloni vahvemmaksi ja kaikin tavoin paremmaksi.

Syksyinen kesäloma New Yorkissa katkaisi hyvin alkaneen ruokaremontin, ja loppusyksy aina vuodenvaihteeseen saakka on kulunut samoissa merkeissä. Olen syönyt luumutortun jos toisenkin, luomukaurapuuro raejuustolla on vaihtunut valkoisesta riisistä keitettyyn uunipuuroon ja tumma suklaa Fazerin siniseen, ystävien kanssa on herkuteltu pannukakulla ja pullilla. Voi huokaus! Herkuttelu on tuntunut olossa joka päivä, ja koska olen nyt uupunut siihen että olen aina niin uupunut, on korkea aika palata ruokavalioon, jolla jo viime vuonnakin saavutin hyvän olon. Raxun remppa -kirjasta lähdin hakemaan motivaatiota, ja luinkin mielelläni Raakelin kokemuksia, hänen ajatuksiaan syömisestä ja herkuttelusta, ja arjen ja itsestään huolehtimisen - tai alkutilanteessa pikemminkin huolehtimattomuuden - yhdistämisestä.

  Äitiys katkaisi omaan napaan tuijottelun ja juhlinnan. En kuulunut niihin naisiin, jotka imetysaikana menettävät jokaisen ylimääräisen gramman. Päinvastoin, taisin kerätä ympärilleni kaikki imetetyt pisarat. En suuremmin stressannut painokäyriäni, kädet ja sydän olivat täynnä muuta - viisi lasta seitsemän vuoden sisällä. Elämä pyöri lieden ympärillä. Laitoin ruokaa, syötin ja siivosin jälkiä suuren osan päivästä. Samalla popsin itse ohimennen, oli nälkä tai ei. Kun väsytti, söin. Kun hemmottelin perhettä ja puolisoa, syötiin. Kun halusin rentoutua, söin. Kun harmitti ja kiukutti, söin.


Raxun remppa ei kirjana antanut minulle mitään uutta, kaiken sen tarjoaman tiedon olen jo lukenut lukuisista lehdistä ja opuksista vuosien varrella moneen kertaan, mutta asiaan vihkiytymättömälle ja etenkin isompaa laihdutusurakkaa tai elämäntapamuutosta suunnittelevalle se on ihan hyvä perusteos. Kirjassa on paljon asiaa, ja se kaikki on kirjoitettu selkeästi ja ymmärrettävästi. Sen avulla voi opetella syömään oikein, se tarjoaa hyviä kuvia ja taulukoita lautasmalleista aina vähähiilihydraattisen ruokavalion ja yleisten ravitsemussuositusten vertailuun, ja se kannustaa lukijaa liikunnan pariin ja etsimään rohkeasti omia lajejaan. Plussaa ovat myös selkeät ja hyvin kuvitetut kotijumppa- ja venyttelyohjeet. Kirjaa on myös mukavaa katsella ja käsitellä, sen sivut ovat paksua, käteen miellyttävän tuntuista mattapintaista paperia, sen värimaailma on tasapainoinen, ja sen kuvat ovat kauniita ja etenkin ruokakuvat houkuttelevia. Kirjan parasta antia on mielestäni Raakelin elämänmyönteinen, kannustava ja innostava asenne, joka sai ainakin minut viritettyä taas sille taajuudelle, jossa ostoskoriin valitaan pullan sijasta avokadoa, ja kaapista kaivetaan esille uimapuku ja kuntosalivermeet.

  Tajuatteko miltä tuntuu, kun on laiminlyönyt kroppaansa, suorastaan hylännyt sen vuosikausiksi ja sitten se alkaakin totella ja tuottaa ennen kokematonta riemua? Sain todeta, että energia on ihmeellinen asia: mitä enemmän sitä kuluttaa, sitä enemmän sitä saa.

Lukiessani minua hieman ärsytti se, että kirja tuntui yllyttävän lukijaa tavoittelemaan samanlaista, lähes överiksi menevää intoa liikuntaan, kuin mikä Raakelilla on pahimmillaan ollut. Kahdenkymmenen viikkotunnin liikuntamäärä ilman lepopäiviä ei ole terveellistä ja tavoiteltavaa, eikä sellaista tahtia jaksa kauaa - mutta onneksi kirjassa käsiteltiin näitäkin asioita, ylikuntoa, levon ja kohtuullisuuden merkitystä. Ymmärsin lopulta, että kirja on ennen kaikkea kuvaus Raakelin taipaleesta, hänen kokemuksistaan, onnistumisistaan ja yhtä lailla epäonnistumisistaan, eikä sen ole tarkoituskaan vain ja ainoastaan jakaa tietoa ja toimia esimerkkinä, vaan pikemminkin vertaistukena.

  Ryhmäimun ja endorfiinihumalan alkaessa viedä mammaa meinasi mopo karata alta tai ainakin keulia. Se on minusta varsin inhimillistä. Kun yli nelikymppisenä pääsee kiinni tällaisesta onnesta, on aika luonnollista, että heiluri heilahtaa ääriasentoon ennen kuin pikku nykimisellä asettuu keskivaiheille. Viikon jumppamäärät nousivat helposti yli viidentoista tunnin. Oli aika mahdotonta käydä vain yhdellä tunnilla, vasta kaksi tai kolme tuntia antoi täyttymyksen tunteen. En millään meinannut malttaa pitää edes palautumispäiviä.


Raxun remppa on lukemisen arvoinen hyvinvointikirja, joka innostaa ja inspiroi vähintäänkin miettimään, mitä parannettavaa omissa elämäntavoissa voisi olla. Kirjaa on luettu muuallakin, esimerkiksi Kirjakaapin avain -blogissa ja Kirjasähkökäyrässä. (Pahoittelut huonolaatuisista ja tummista kuvista! Meinasin unohtaa kuvien ottamisen kokonaan, ja napsaisin kiireellä muutaman otoksen puolipimeässä illassa ennen kuin lähdin palauttamaan kirjaa kirjastoon.)

12 kommenttia:

  1. Minä en vaan pidä Raakel Lignellistä. En sitten millään. Katsoessani Tanssii tähtien kanssa ohjemaa, hän herätti jotenkin negatiivisia viboja. :/ En ymmärrä miksi, koska hän on tehnyt todella hienon työn juuri tuossa mistä kirjakin kertoo, ja lisäksi on tietenkin kulttuurivaikuttaja. Mutta. En tiedä, enkä osaa perustella sitä mitenkään. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, olipa hauskaa lukea kommenttisi - minulla oli nimittäin tämä kirja mukanani töissä, sillä halusin näyttää sitä hyvälle ystävälleni (meillä on totaalisen naisvaltainen työpaikka ja laihdutus-, ruoka- ja ravitsemuspuheet ovat enemmän kuin tavallisia :), ja useampikin työkaverini sanoi samaa kuin sinä nyt. Osa taas ihaili Raakelia kovastikin ja muutamilta tämä kirja löytyikin omasta hyllystä. Luulen että Raakel on sellainen voimakas persoona, joka jakaa mielipiteitä, niin kuin julkisuuden henkilöt useimmiten tekevätkin. Minulla ei ole sen paremmin intohimoja suuntaan jos toiseenkaan, Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaakaan en katsonut. Minusta hän on kuitenkin kiinnostava viulisti, ja hurjan kaunis nainen - sitä hän on ollut aina, kaikkine kiloineen sekä etenkin nyt hurjasti hoikistuneena. :)

      Poista
  2. Onhan tuo remppa ihan uskomaton. Monelle varmaan tahtoesimerkki, hyvin sitä kuvailit. Toista genreä edustaa Pekka Hiltusen Iso, onko se sinulle tuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, Hiltusen Iso on tosiaan tuttu, olen ollut kuulemassa Hiltusta kirjan tiimoilta useammassakin tilaisuudessa ja kirja on hyllyssäni odottamassa lukuvuoroaan. :)

      Poista
    2. Ai, se onkin sinulle tuttu. Luin joulun alla ja kyllä se asenteita pöllytti ministeritasoa myöten. Tykkäsin myös siitä, että Hiltunen oli niin paljon tehnyt pohjatyötä paitsi ammattilaisten niin myöskin isojen keskuudessa.

      Poista
  3. Inhoan laihduttajien/elämäntapojen muuttajien tarinoita, koska olen itse laihduttanut monesti ja paisunut taas. Kirjoitit kuitenkin niin hyvin tästä kirjasta, että vastahakoisesti myönnän kiinnostuneeni Raxun rempasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tuo painon jojoilu on minullekin aivan tuttu ilmiö, huoh. :) Suurin ongelmani lienee aina ollut se, että kun olen muuttunut ahkerasta kuntoliikkujasta vähän vähemmän aktiiviseksi, olen kuitenkin jatkanut syömistä samaan tahtiin, kuin silloin kun liikunnalla kun kulutettu vähintään se 500-700 kaloria päivittäin. Lisäksi olen kauhean perso leivonnaisille ja se ei ole hyvä juttu. Hauskaa että olet vastahakoisesti kiinnostunut. :D Jään odottelemaan jos vaikka luet tämän joskus!

      Poista
  4. Minä en koskaan lue tällaisia kirjoja, mutta Raxun tarina kyllä kiinnostaa ja sikäli jos kirja tulisi vastaan vaikka kirjastossa, selaisin mielelläni.

    Nimim. Lenkkitossut jalassa _tänä_ vuonna jo neljästi! (voi sitä puuskutuksen määrää...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä voisin jatkossa tuoda tämänkaltaisia kirjoja enemmänkin blogiini, kun niitä kuitenkin paljon luen ja aihepiiri on niin lähellä sydäntä. Raxun remppaa voin kyllä suositella, tämä on kiva perusteos ja nopea lukea. :)

      Hyvä sinä! <3 Teillä taitaakin olla siellä lenkittäjä vielä hoidossa? Minun lenkittäjäni vei minua taas äsken tunnin verran pitkin märkiä metsiä. :) Ja minä taas suunnittelen kuntosalikortin ostoa (työpaikallani on hyvä ja halpa sali ja olen suunnitellut aloittavani pitkästä aikaa salikäynnit ennen työvuoroja) ja totesin että uimahallikäyntejä varten pitäisi nyt ostaa uudet uikkarit.

      Poista
  5. Tätä kirjaa voisi olla ihan mukava katsella ja vilkuilla sieltä täältä, mutta ehkä en jaksaisi koko kirjaa lukea. Raakel on kyllä kaunis ja iloinen ihminen, mutta noin muutoin hän ei minua hetkauta suuntaan tai toiseen. Minäkin tykkään liikunta/hyvinvointi yms. blogeista, ja niitä tulee luettua kirjablogien lisäksi. Minulle liikunta on henki ja elämä; en voi olla ilman sitä. Niinpä aina tasaisin väliajoin jokin mukava, pikku vamma muistuttaa olemassa olollaan; tällä hetkellä on jalassa ilmeisesti "penikkatauti" ja kaikenlainen hyppiminen (en kestä!) on pannassa, ja koen kauheaa treenikateutta niitä kohtaan, jotka voivat vaan mennä ja liikkua miten haluavat, ilman kipuja. =D

    Tsemppiä uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
  6. Olisipa tarpeeseen tämä kirja tähän elämän vaiheeseen, koska raskauskilot eivät tunnu lähtevän millään.Liikunta kyllä maittaa, mutta niin maittaa ruokakin. Vietän liikaa aikaa keittiössä, kuten Raxukin teki...

    VastaaPoista
  7. Vihdoin oli ehdin tulla lukemaan sun arvion tästä kirjasta. Omaa perinteistä tammikuun elämäntaparemonttia kun taas aloittelee, tällainen kirja voisi antaakin kipinää. Mutta mutta... mä en myöskään pidä Raxusta (jo tuo x ärsyttää!). En kyllä pidä Jutastakaan (Gustafsberg) eli liekö tämä nyt kateutta kun toiset onnistuu ja toiset vaan jatkaa niiden tekosyiden keksimistä? ;)

    En ehkö jaksaisi lukemalla lukea, mutta jos sivuuttaisin tuon x-ärsytyksen, voisin käyttää alkukipinän antajana.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...