Postikortti Irlannista: Belfast

Kotiuduimme Irlannista tänään, mutta aion viipyillä mahtavan matkan tunnelmissa vielä parin kuvapostauksen verran. Illan olenkin viettänyt matkakuvien parissa, ja nautiskellut samalla teetä ja Dublinista tuomiani herkullisia tuliaisskonsseja (- makuasia, mutta minusta irlantilaiset skonssit ovat paljon englantilaisia parempia :).

Torstain vietimme Pohjois-Irlannin pääkaupungissa, Belfastissa, eli kävimme siis päivän verran Irlannista Ison-Britannian puolella. Odotimme päivää innolla ja suurella mielenkiinnolla, sekä vähän jännitykselläkin; onhan kaupunki surullisenkuuluisa synkästä historiastaan, terrorismista ja katolisten ja protestanttien vuosikymmeniä kestäneestä vihanpidosta. Vaikka kaupungissa on edelleenkin ajoittain mellakoita ja levottomuuksia, ja vaikka rauhansopimuksen ulkopuolisten ns. sirpaleryhmien attentaattien mahdollisuus on olemassa, on Belfast kuitenkin nykyisin verrattain rauhallinen ja turvallinen matkustuskohde. Turistin silmään levottomuuksista ja rikollisuudesta ei näkynyt melkein merkkiäkään - vain paikoittaiset piikkilanka-aidat ja lakiasiaintoimistojen aivan käsittämätön määrä pistivät erityisesti silmään.

Ihastuimme kaupunkiin kovasti jo ensimmäisellä käyntikerralla. ♥ Belfast on ihastuttava yhdistelmä irlantilaisuutta ja brittiläisyyttä, hienostunutta viktoriaanista arkkitehtuuria ja rappioromanttista rosoisuutta - kaupunkina se on kuin Lontoon anarkistinen ja vähän vekkuli pikkuveli. Pitkän päivän aikana vietimme tuntikausia sataman jättimäisessä Titanic-museossa, ja iltapäivän ja illan kaupungin keskustassa. Olimme odottaneet myös katolisten ja protestanttien alueita jakavien rauhanmuurien ja niiden muraalien näkemistä, mutta koska aika ei millään riittänyt kaikkeen, jätimme gettoalueiden kiertelyn suosiolla seuraavaan kertaan. Ja kyllä - suunnittelemme nyt jo seuraavaa Belfastin-matkaa, siinä määrin suuren vaikutuksen kaupunki ja sen ihanat ihmiset meihin onnistuivat tekemään. :)

Patsas Titanic-museon edustalla. Museo oli mahtava kokemus: siellä esiteltiin todella kattavasti ja kiinnostavasti Belfastin historiaa ja sen teollistumista. 1800-luvulla kaupungin suurimpia työllistäjiä olivat pellavankehräämöt, mutta vuosisadan vaihteessa pellavateollisuuden rinnalle merkittäväksi työnantajaksi nousi Harland and Wolffin telakka, jonka rakentamista laivoista kuuluisin on juuri Titanic.

Ensimmäisen luokan hytit Titanicilla olivat tämänkaltaisia.

Kolmannen luokan hytti. Kovin vaatimatonta verrattuna ensimmäiseen luokkaan, mutta omana aikanaan Titanicin kolmannen luokan matkustusolosuhteet olivat huomattavan edistykselliset. Hytissä oli pesumahdollisuus ja hanasta tuli juokseva vesi, ja lisäksi myös kolmannen luokan matkustajille oli oma ruokasalinsa, jossa tarjottiin ruokaa - köyhien siirtolaisten ei siis tarvinut haalia kotoa lähtiessään eväitä mukaan pitkälle laivamatkalle.

Museossa oli esillä myös paljon erilaista pientä rekvisiittaa, joilla Titanic oli varustettu: hienoja astioita, mattoja, huonekaluja ym.

Museo jätti melko sanattoman olon. Minulle ennestään tuntematon oli myös kahden lapsen kohtalo, jotka tunnetaan Titanicin orpoina. Kaksi- ja kolmevuotiaat ranskalaispojat nousivat laivaan Southamptonista isänsä kanssa, he matkustivat toisessa luokassa. Poikien äiti oli jäänyt vanhempien erotessa Ranskaan, ja isän ja pikkupoikien oli tarkoitus aloittaa Amerikassa uusi elämä. Laivan upotessa poikien isä kuitenkin hukkui. Pojat pelastettiin, ja vanhempi heistä osasi kertoa vain heidän lempinimensä, "Lolo ja Momon". Pienempi poika ei osannut puhua vielä lainkaan. Muuan ensimmäisen luokan ranskankielinen matkustaja, Margaret Hays, otti pojat huostaansa siksi aikaa, kunnes poikien äiti lehtijuttujen myötä lopulta löytyi.

Ihastuttavin löytö Belfastissa oli satama-alueen Big Fish, kymmenmetrinen keraaminen kala, jonka pintaan on kuvattu Belfastin historia. Kalan kyljet olivat täynnä toinen toistaan hienompia pieniä yksityiskohtia, joita olisin voinut tutkia loputtomiin. ♥

Kaduilla oli sulassa sovussa jättimäisiä alkoholimainoksia ja kieltokylttejä, joilla kiellettiin julkinen alkoholin nauttiminen.

Yksi Belfastin kuuluisimmista maamerkeistä, Albert Memorial Clock.

Upea kaupungintalo.

Kaupungintalon kupeessa on Titanicin uhrien muistoksi pystytetty muistomerkki ja puutarha.